Mummi ei suostu hoivakotiin, vaan uhriutuu ja vaatii että perheen pitäisi hoitaa

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ja on kyllä monen vanhuksen kohdalla todellakin haaste, että ei sinne hoitokotiin noin vain pääse, joten on kyllä hyvä myös läheisten miettiä omaa rooliaan ikääntyvän sukulaisen tukemisessa. Tietysti myös jokaisen kannattaa pitää huolta ihmissuhteistaan, kun vanhana tarvitsee apua sitä myös saisi. Ihan hävettää ja harmittaa mihin tilaan Suomen vanhusten huolto on mennyt. Siihen on turha sanoa, että kyllä joku hoitaa kun suunta on se, että hoitoalalle ei ole todellakaan tarpeeseen nähden riittävästi hoitajia.

Eläkeläisiä on 1 600 000. Hoitokotimenoja maksetaan 5 miljardia verorahoista tällä hetkellä ja eläkkeitä maksetaan 33 miljardia.

Muista kuitenkin, että suurin osa yli 70 vuotiaista kuolee seur 15 vuoden aikana ja lisää näitä kulueriä tulee jatkossa vähemmin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Edunvalvontaan ja hoivakotiin.

Joo, tämä se ratkaisu on, valitettavasti.

Millä perusteella edunvalvontaan? Koska haluaa asua kotonaan?

Mummi on jo 87-vuotias, aika kyllä hoitaa asian.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Muistan, kun vanhempani laittoivat mummoni vanhainkotiin. Kävelevä iloinen vanhus saatiin nopeasti vuodepotilaaksi. Syynä oli, että yksin ei saanut kävellä, vaan piti olla aina hoitaja mukana, ja eiväthän he tietenkään ehtineet. Perusteluna kaatumisvaara. Ei kestänyt kauaa, kun se jatkuva istuminen tai makaaminen voi voimat ja kävelykyvyn. Sitten mummoparka odotteli vaan kuolemaa siellä sänkyllä.

Lopulta tuli veritulppa jalkaan, ja hänen annettiin kuolla siihen. Passiivinen eutanasia.

On parempi olla siellä kotona ihan missä vaan kunnossa, kuin joutua vanhainkotiin odottelemaan kuolemaa sänkyyn, jos pää on kunnnossa. Dementikko on eri juttu. Täysjärkinen ihminen oikeasti on siellä vanhainkodissa vaan vanki, joka odottelee kuolemaa.

Vanhainkoti on paljon parempi vaihtoehto kuin se, että se kodissa jääräpäisesti loppuun asunut vanhus löydetään henkihievereissä tai pahempaa lattialta muutama päivä kaatumisen jälkeen. Oikeasti.

Oikeasti huolehtivat sukulaiset hommaavat turvarannekkeen ja vartijapalvelun hyvissä ajoin ja soittavat muutoinkin kerran päivässä kuulumiset. Ei tule tilannetta, jossa löydetään lattialta muutaman päivän jälkeen.  Turvaranneke + vartijapalvelu maksavat alta 30€ per kk.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ja on kyllä monen vanhuksen kohdalla todellakin haaste, että ei sinne hoitokotiin noin vain pääse, joten on kyllä hyvä myös läheisten miettiä omaa rooliaan ikääntyvän sukulaisen tukemisessa. Tietysti myös jokaisen kannattaa pitää huolta ihmissuhteistaan, kun vanhana tarvitsee apua sitä myös saisi. Ihan hävettää ja harmittaa mihin tilaan Suomen vanhusten huolto on mennyt. Siihen on turha sanoa, että kyllä joku hoitaa kun suunta on se, että hoitoalalle ei ole todellakaan tarpeeseen nähden riittävästi hoitajia.

Eläkeläisiä on 1 600 000. Hoitokotimenoja maksetaan 5 miljardia verorahoista tällä hetkellä ja eläkkeitä maksetaan 33 miljardia.

Eläkerahat palaavat kulutukseen.  Lisäksi on otettava huomioon, että ne perustuvat eläkevakuutukseen, siis maksetaan "vakuutussopimuksen" perusteella. Kenenkään ei tulisi valittaa suurista eläkkeistä, vakuutusmaksut on aikoinaan maksettu omista tuloista. Toisin kuin loisten kansaneläke.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sitähän varten lapsia hankitaan, että vanhuksena ei olisi yksin ja hylättynä. Ymmärrän hyvin, että vanhus tuntee itsensä petetyksi.

Eli niitä lapsia tehdään täysin itsekkäistä syistä. Hällä väliä sillä mitä se lapsi haluaa, minä olen sinut ilmoille pykännyt, minua sinun on totteleman loppuelämän.

Minä en ole elämääni velkaa kenellekään. Minä en valinnut syntyä, minulla ei ollut mitään päätösvaltaa asiassa. Olen toki kiitollinen siitä, että minulla oli hyvät ja huolehtivat vanhemmat, mutta se ei aseta minua mihinkään velkaan heille. He tekivät vain sen, mitä jokaisen vanhemman kuuluukin tehdä; kantoivat vastuun omista valinnoistaan. Tietenkin autan heitä minkä voin, koska he olivat hyvät ja rakastavat vanhemmat, ja minä rakastan heitä. En kuitenkaan aio heittää omaa elämääni roskikseen sen takia, että voisin hoitaa vanhempiani kun he eivät halua hoitokotiin. En minä aio sanoutua irti, ottaa avioeroa, ja hylätä lapsiani vanhempieni takia, eivätkä he sitä koskaan tule minulta edes vaatimaan, koska he rakastavat minua.

Kai vanhemmistaan voi huolehtia, vaikka he olisivat hoitokodissakin. Vai ajatteletko, että case closed, enää ei tartte heitä nähdä.

Eli käydä usein, viedä kävelylle, viedä kaupungille, tuoda omaan kotiin käymään. Jos siis vanhuksen kunto sallii.

Tarkoittaako teille vanhuksenne hoitokotiin laittaneille se tosiaan sitä, että enää ei tarvitse vanhuksesta välittää ollenkaan, hänellä on hoitajat? Kuolinilmoitukseen toki laitetaan, että kiitokset Auringonlaskun hoitokodille Vilhelmin hyvästä hoidosta?

Kirjoitin aiemmin noista vanhemmilta ja isovanhemmilta perityistä asenteista... Liittyisikö tuo siihen, että kovasti aiempi kirjoittaja julistaa molemmin puolista rakkautta mutta samaan hengenvetoon (jo aiemmassa hengenvedossa) toteaa, ettei ole vanhemmilleen mitään velkaa.

Tuntuu, että hyvin monessa elämän saranakohdassa esille tulevassa ristiriitatilanteessa on kyse hyvin pitkät juuret omaavista perheen sisäisistä asenteista.

Auttaisiko ihmistä, jos hän miettisi näitä asioita ja tiedostaisi tuon, ainakin siltä osin, miten suhdetta vanhempiin värittää juuri vanhemmilta peritty elämänasenne?

Kyse ei ole asenteista, vaan realiteeteista. Osa ihmisistä katsos on nähnyt vanhoja ja raihnaisia ja muistisairaita ja ymmärtää, miten äärimmäisen raskasta sellaisten hoitaminen on. Vallankin jos sattuu käymään töissä ja omat lapset asuvat vielä kotona. Osalla meistä on ihan se lasten isäkin siinä, joka varmaan mielellään toisinaan saisi huomiota osakseen. Silläkin on muuten vanhemmat, pitäisikö nekin sitten ottaa meille asumaan? Tila loppuisi kyllä kesken ja hoitamiseen menisi niin paljon aikaa, että saisi sanoa hyvästit työssäkäynnille ja sukupuolielämälle.

En tiedä, miten helpossa työpaikassa täytyy olla, jos oikeasti uskoo että työpäivän ja kotiaskareiden lisäksi jaksaisi vielä hoitaa vanhusta, sellaistakin, jonka pää toimii? Ainakin minun on pakko huolehtia työssä jaksamisestani ja terveydestäni sillä, että urheilen useampana iltana viikossa. Sen muun liikenevän ajan käytän sitten mieluiten mieheeni. Tiedäthän, siihen ihmiseen jonka olen ihan itse valinnut elämääni jakamaan.

Tämä on muuten täysin Raamatullista: "Mies erotkoon isästään ja äidistään ja liittyköön vaimoonsa jne". Raamattu käskee toki kunnioittamaan vanhempia, mutta pariutumisen jälkeen sen oman puolison tulee mennä vanhempien edelle. Parisuhde kärsii ilman muuta, jos alkaa vanhempiaan hoitaa. On hyvin, hyvin väärin asettaa omat vanhempansa puolisonsa edelle -saati sitten, jos omat lapsetkin kärsisivät järjestelystä, miten usein käy, kuten tässäkin ketjussa on käynyt ilmi.

Minun äitini muuten hyysäsi omia vanhempiaan niin, että minun vakava sairauteni teini-iässä jäi aivan liian pitkäksi aikaa huomaamatta. Vaikken olisi sairastunutukaan, niin olihan se aika ankeaa tajuta kaiken aikaa, että omat vanhemmat ovat äidilleni paljon tärkeämpiä kuin minä, hänen lapsensa. Töistä tultua hän soitti aina ensin heille, puhumatta perheelleen mitään, kaiket viikonloput oltiin auttamassa mummua ja pappaa jne. Äiti oli niin uupunut, että ei osannut kotona muuta tehdä kuin huutaa ja räyhätä ja raivota isälle ja minulle. Harrastuksissaan hän toki silti kävi.

Minä olen siis ihan aitiopaikalta nähnyt, miten vahingollista tuo vanhuksista huolehtiminen työssäkäyvänä vanhempana on.

Oma edesmennyt äitini oli melko uskovainen ja hän siteerasi usein raamattua. Minulle jäi mieleen tuo kohta, missä miehen käsketään erota äidistään ja liittyä vaimoonsa.

Sanoin tämän pojalleni, kun meni naimisiin.

Joskus erehdyin arvostelemaan miniääni ja poika heti puolusti vaimoaan.

Tajusin, että opetukseni oli mennyt perille ja olin tyytyväinen asiaan.

Olen heitä paljon auttanut ja itse en vielä apua tarvitse, mutta olen sanonut, että en oleta heidän koskaa uhraavan omaa elämäänsä hoitaakseen minua.

T.mummo 73 v

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Muistan, kun vanhempani laittoivat mummoni vanhainkotiin. Kävelevä iloinen vanhus saatiin nopeasti vuodepotilaaksi. Syynä oli, että yksin ei saanut kävellä, vaan piti olla aina hoitaja mukana, ja eiväthän he tietenkään ehtineet. Perusteluna kaatumisvaara. Ei kestänyt kauaa, kun se jatkuva istuminen tai makaaminen voi voimat ja kävelykyvyn. Sitten mummoparka odotteli vaan kuolemaa siellä sänkyllä.

Lopulta tuli veritulppa jalkaan, ja hänen annettiin kuolla siihen. Passiivinen eutanasia.

On parempi olla siellä kotona ihan missä vaan kunnossa, kuin joutua vanhainkotiin odottelemaan kuolemaa sänkyyn, jos pää on kunnnossa. Dementikko on eri juttu. Täysjärkinen ihminen oikeasti on siellä vanhainkodissa vaan vanki, joka odottelee kuolemaa.

Vanhainkoti on paljon parempi vaihtoehto kuin se, että se kodissa jääräpäisesti loppuun asunut vanhus löydetään henkihievereissä tai pahempaa lattialta muutama päivä kaatumisen jälkeen. Oikeasti.

Oikeasti huolehtivat sukulaiset hommaavat turvarannekkeen ja vartijapalvelun hyvissä ajoin ja soittavat muutoinkin kerran päivässä kuulumiset. Ei tule tilannetta, jossa löydetään lattialta muutaman päivän jälkeen.  Turvaranneke + vartijapalvelu maksavat alta 30€ per kk.

Huom muistisairas ei ymmärrä mitään siitä rannekkeesta, mummo heitti roskiin.

Taas oleteaan, että vanhus on järjissään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Muistan, kun vanhempani laittoivat mummoni vanhainkotiin. Kävelevä iloinen vanhus saatiin nopeasti vuodepotilaaksi. Syynä oli, että yksin ei saanut kävellä, vaan piti olla aina hoitaja mukana, ja eiväthän he tietenkään ehtineet. Perusteluna kaatumisvaara. Ei kestänyt kauaa, kun se jatkuva istuminen tai makaaminen voi voimat ja kävelykyvyn. Sitten mummoparka odotteli vaan kuolemaa siellä sänkyllä.

Lopulta tuli veritulppa jalkaan, ja hänen annettiin kuolla siihen. Passiivinen eutanasia.

On parempi olla siellä kotona ihan missä vaan kunnossa, kuin joutua vanhainkotiin odottelemaan kuolemaa sänkyyn, jos pää on kunnnossa. Dementikko on eri juttu. Täysjärkinen ihminen oikeasti on siellä vanhainkodissa vaan vanki, joka odottelee kuolemaa.

Vanhainkoti on paljon parempi vaihtoehto kuin se, että se kodissa jääräpäisesti loppuun asunut vanhus löydetään henkihievereissä tai pahempaa lattialta muutama päivä kaatumisen jälkeen. Oikeasti.

Oikeasti huolehtivat sukulaiset hommaavat turvarannekkeen ja vartijapalvelun hyvissä ajoin ja soittavat muutoinkin kerran päivässä kuulumiset. Ei tule tilannetta, jossa löydetään lattialta muutaman päivän jälkeen.  Turvaranneke + vartijapalvelu maksavat alta 30€ per kk.

Moni vanhus joko kieltäytyy tai ei osaa käyttää turvaranneketta. Äiti ei ota sitä ollenkaan. Isällä se ei jostain syystä ollut ranteessa koskaan. Anoppi hälytti omallaan kerran, mutta toisella kertaa kaatuessaan oli ilman ranneketta. Naapuri löysi ja hälytti apua paikalle.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kuka meistä haluaisi omasta kodista yleiseen hoivakotiin, jos saa valita, käsi ylös?

Saako elämässä ylipäätään aina tehdä niinkun haluaa?

Teinit ja vanhukset kuvittelevat niin.

Tuttavaperheen jäsen pääsi puolen vuoden jonotuksen jälkeen ns.hyvään hoivakotiin. Perheen piti toki edelleen hankkia hänelle vaatteet ja apuvälineet. Yhteisissä tiloissa  hän sai istua omassa erikoistuolissaan  seinää tuijotellen. Fyysisten vaivojen hoitoon henkilökunnalla ei ollut tarpeellista koulutusta, joten tulehduskierre alkoi. Yhteisten tilojen siisteys jätti paljon toivomisen varaa. Parissa viikossa liikuntakykykin katosi.   

Nopeasti näissä laitoksissa kuolevat nekin vanhukset, joiden omaiset käyvät syöttämässä ja tervehtimässä. Koronasulku koitui monen kohtaloksi. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos mummo on hoitanut lastenlapsia, on teidän velvollisuutenne nyt vuorostaan hoitaa mummoa.

Jos samalla mitalla mennään, niin hoidetaan sitten mummoa se yksi viikonloppu vuodessa.

Joo, eli ihan ok todeta apua tarvitsevalle mummolle, että "nyt meillä on tässä kaikenlaista, en vaan jaksa ja pysty auttamaan, olisit miettinyt tuota hommaa ennen kuin vanhenit"

Ja riittää, kun pari kertaa vuodessa käy avustamassa, mutta ruokaa en kyllä sitten tee, enkä vaihda kakkavaippoja. Kyllä tuossa iässä jo itse pitää osata mennä vessaan! Ja jos jää yökylään, niin sit aamulla heti pitää hakea pois, meillä on muutakin hommaa.

Nää on hankalia. Voi kun olisikin ollut mahdollisuus muuttaa omaa mummoa hoitamaan hänen omakotitaloonsa. Olisihan se vanhukselle paljon parempi. Mutta kyllä siinä oma elämä pitäisi "uhrata" tai laittaa ainakin jäähylle vuosiksi ja sitten joudutaan tietysti miettimään ihan jo rahaakin, kun harva pystyy töitään jättämään.

Meillä mummo oli hyvinkin järjissään ja terävä, mutta valitettavasti osin huonon näön, huippausten ym. takia alkoi tulla kaatumisia jne. ja sai sitten aina olla peloissaan, että koska kaatuu rappusissa tms. Yhden sairaalareissun aikana onneksi löytyi sattumalta asunto palvelutalosta ja siitä saatiin ihan kiva koti sisustettua. Eihän mummo sinne mielellään muuttanut, mutta ymmärsi, että ei oikein enää omassa pärjää. Voi kun olisikin aiemmin suostunut, kun ehdotettiin, että muuttaisi yksitasoiseen asuntoon, niin olisi todennäköisesti voinut vielä ollakin kotona. Mutta ihan mahdoton tuollainen, että pesutilat kellarissa jne.

Tuossa palvelutalossa sai sellaisia kavereita, joiden kanssa pystyi käymään käytäväkahveilla (talo järjesti kerran viikossa), tietovisoissa ym. ohjelmissa. Alkua kyllä hankaloitti se, että mummo ei koskaan ollut mikään kyläilijäluonne, joten aika vaikea oli alkuun saada mitenkään tutustumaan muihin. Tuolla meni muutama vuosi ja sitten tulikin ikävä paikka, kun talonomistava yksityinen yritys päättikin potkaista asukkaat pihalle ja ottaa asunnot muuhun käyttöön. Eli vanhus, joka oli aika kovan sopeutumisen käynyt läpi, joutui etsimään uuden paikan ja menetti kaikki ne vaivalla hankitut tuttavuudet. 

Uuden paikan asunto oli kiva, mutta siihen se sitten jäikin. Tuli korona ja kaikki lähti menemään alamäkeä. Niin olisin toivonut, että tuo yksi iso muutos omasta palvelutaloon olisi riittänyt, mutta ei valitettavasti.

Ennen mummon kyytsäämistä hoitokotiin, tehkää ennakkoperintä. Muuten ahneet attendot syövät perinnön viimeistä ropoa myöten. Se on lammas kerittävä ennen luovutusta.

[

Oikeasti huolehtivat sukulaiset hommaavat turvarannekkeen ja vartijapalvelun hyvissä ajoin ja soittavat muutoinkin kerran päivässä kuulumiset. Ei tule tilannetta, jossa löydetään lattialta muutaman päivän jälkeen.  Turvaranneke + vartijapalvelu maksavat alta 30€ per kk.[/quote]

Niin just. Hankittiin turvaranneke. Sitä sitten paineltiin pitkin yötä ja päivälläkin jatkuvasti. ja sitten kun oikeasti olisi tarvittu apua, ei se ollut enää ranteessa....

Siis valehtelette mummille miten hyvää hoitoa hoivakodissa saa jos siellä nyt sattuu olemaan edes enää hoitajia. Mikäli mummi ei ole muistisairas niin en kyllä normaaliin hoivakotiin laittaisi lähimmäistäni. Eikö olekin hienoa kun aina toitotetaan miten elämällä askeettisesti, ilman alkoholia ja herkkuja, saavutat korkean iän? Mikä idea on elää liian vanhaksi kun puolisoa ei enää ole ja sukulaisetkin näkee vain rasitteena.? 

Vierailija kirjoitti:

Jos mummo on hoitanut lastenlapsia, on teidän velvollisuutenne nyt vuorostaan hoitaa mummoa.

Kyllä etenkin kunnioittaa hänen tahtoaan tässä. Se on kunniavelka. Hävetkää omaiset!

Vierailija kirjoitti:

Siis valehtelette mummille miten hyvää hoitoa hoivakodissa saa jos siellä nyt sattuu olemaan edes enää hoitajia. Mikäli mummi ei ole muistisairas niin en kyllä normaaliin hoivakotiin laittaisi lähimmäistäni. Eikö olekin hienoa kun aina toitotetaan miten elämällä askeettisesti, ilman alkoholia ja herkkuja, saavutat korkean iän? Mikä idea on elää liian vanhaksi kun puolisoa ei enää ole ja sukulaisetkin näkee vain rasitteena.? 

Sinulla ei ilmeisesti ole kokemusta siitä miten käyt töissä, hoidat lapsesi ja heräät öisin sekavan vanhuksen soittoihin. Siinä on oma terveys ja jaksaminen loppumassa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos mummo on hoitanut lastenlapsia, on teidän velvollisuutenne nyt vuorostaan hoitaa mummoa.

Jos samalla mitalla mennään, niin hoidetaan sitten mummoa se yksi viikonloppu vuodessa.

Joo, eli ihan ok todeta apua tarvitsevalle mummolle, että "nyt meillä on tässä kaikenlaista, en vaan jaksa ja pysty auttamaan, olisit miettinyt tuota hommaa ennen kuin vanhenit"

Ja riittää, kun pari kertaa vuodessa käy avustamassa, mutta ruokaa en kyllä sitten tee, enkä vaihda kakkavaippoja. Kyllä tuossa iässä jo itse pitää osata mennä vessaan! Ja jos jää yökylään, niin sit aamulla heti pitää hakea pois, meillä on muutakin hommaa.

Mummo voi toisaalta myös hoitaa kodin siivouksen, pyykit ja muut raskaat kotityöt. Mökillä kantaa vedet. Itse hoidin näitä tarhaikäisestä asti, ja ihan heti ei aikuisen ihmisen voimat ehdy viisivuotiaan tasolle.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Siis valehtelette mummille miten hyvää hoitoa hoivakodissa saa jos siellä nyt sattuu olemaan edes enää hoitajia. Mikäli mummi ei ole muistisairas niin en kyllä normaaliin hoivakotiin laittaisi lähimmäistäni. Eikö olekin hienoa kun aina toitotetaan miten elämällä askeettisesti, ilman alkoholia ja herkkuja, saavutat korkean iän? Mikä idea on elää liian vanhaksi kun puolisoa ei enää ole ja sukulaisetkin näkee vain rasitteena.? 

Sinulla ei ilmeisesti ole kokemusta siitä miten käyt töissä, hoidat lapsesi ja heräät öisin sekavan vanhuksen soittoihin. Siinä on oma terveys ja jaksaminen loppumassa.

Sepä. Kunpa voisikin. Ihan kateellisena oman mummon eläessä luin lehtijuttuja, joissa lapsenlapsi oli muuttanut mummon luokse tai ottanut luokseen asumaan. Ei valitettavasti olisi onnistunut meillä kummankaan kotona eikä työni vuoksi.

Vierailija kirjoitti:

Sanot te että nyky-yhteiskunta on kiristänyt vaatimuksiaan niin paljon että entisenkaltaiselle perheen sisäiselle hoitotyölle ei enää löydy sijaa, nykyisin pitää olla niin tehokasta että hoivakoti on ainoa malli.

Tämä "perheensisäisen hoitotyön tekijä" uupui 20 vuodessa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos mummo on hoitanut lastenlapsia, on teidän velvollisuutenne nyt vuorostaan hoitaa mummoa.

Kyllä etenkin kunnioittaa hänen tahtoaan tässä. Se on kunniavelka. Hävetkää omaiset!

Ilmiesesti sinulla ei ole mitään kokemusta asiasta, mutta päätä pitää aukoa?