Mummi ei suostu hoivakotiin, vaan uhriutuu ja vaatii että perheen pitäisi hoitaa

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä mummosta pitäisi pitää huolta eikä kitistä. Meillä useampi ihminen suvusta osallistuu 92v mummon huolen pitoon kotihoidon lisäksi. hän saa tuntea itsensä rakastetuksi ja hyvinpidetyksi. Tunne kylmät eivät välitä vanhemmistaan ja mummoistaan niin he hylkäävät nämä omilleen.kai käyt edes kylässä hänen luonaan?

Onko sinulla minkäänlaista käsitystä, mitä vanhuksesta huolehtiminen oikein on? Kun kotihoito käy neljästi päivässä, niin onko koti silloin tyttären koti? Onko tyttärellä mitään elämää, kun hän työn ohella pyörittää majataloa, kun poika perheineen tulee kylään? Kuka jää ilman ruokaa, vaikka olisi valmistanut suunnilleen puolijoukkueelle? En missään tapauksessa suosittele kenellekään oman vanhempansa orjaksi ryhtymistä, ei sellaista kiitollisuudenvelkaa olekaan.

Ei kukaan ole sinua mitään majataloa pyytänyt pitämään siivoa ja käy kaupassa joskus ihan perus asioissa auta eläkä kitise kuin pienet lapset

Et siis ymmärrä, minkälaista elämä on, kun asuu omassa kodissaan ja huolehtii  samassa taloudessa asuvasta äidistään? Suoraan sanoen, toivon sinulle sitä samaa, mitä itse olen kokenut. Ehkä sitten ymmärrät!

Vierailija kirjoitti:

Kyllä mummosta pitäisi pitää huolta eikä kitistä. Meillä useampi ihminen suvusta osallistuu 92v mummon huolen pitoon kotihoidon lisäksi. hän saa tuntea itsensä rakastetuksi ja hyvinpidetyksi. Tunne kylmät eivät välitä vanhemmistaan ja mummoistaan niin he hylkäävät nämä omilleen.kai käyt edes kylässä hänen luonaan?

Entä sitten, kun ei ole tuota sukua huolehtimassa? On vain yksi tytär, jonka siis pitäisi uhrata oma elämänsä äidin hoitamiseen? Eivät ne äidit ja isoäidit niin rakastettavia ole olleet.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pula ajan ja sodan nähneet narsku mummot ovat kyllä käsittämättömiä. Antavat rahaa ja kehtaavat esittää vaatimuksia mitä sillä rahalla tehdään. Eivät suostu makaamaan vaipoissa laitoksessa ja haluavat nähdä lapsia sekä lapsenlapsia. Koko ikänsä raskasta työtä tehnyt ei halua vain maata vaipoissa ja nukkua pois, mikä heitä riivaa. Eikö ne tajua että heidän eläminen viivästyttää perinnön jakoa ja aiheuttaa vaivaannuttavia hetkiä kun sukulaisten pitää vierailla katsomassa häntä.

Oman mummon viimeiset vuodet oli laitoksessa pilleri huuruja ja vaippoja. Jos olisi tiennyt ja saisi vielä kerran tavata mummon terveenä, halaisin häntä ja kertoisin kuinka paljon häntä rakastan.

Meneekö sarkasimia ohi vai onko täällä todella sairasta väkeä?

Itse olin paikalla yöllä kun mummo haukkasi ilmaa viimeisen kerran ja kuoli. MInä kirjoitin, Oman mummon viimeiset vuodet oli laitoksessa pilleri huuruja ja vaippoja. Jos olisi tiennyt ja saisi vielä kerran tavata mummon terveenä, halaisin häntä ja kertoisin kuinka paljon häntä rakastan. Aika sakeeta sakkia täällä on?

Oman äitini  viimeiset kaksi viikkoa olivat pillerihuuruja ja vaippoja. Sitten kuolema armahti.

Vanha Pieru kirjoitti:

Potkaisette lähes jokaisessa nykyajan kodissa elelevät lemmikkieläimet ulos koppeihinsa ja otatte mummin asumaan niiden tilalle kanssanne (pienet lemmikitkin ovat ok - näissä kommenteissa pitää kärjistää). Omaishoito ei ole mitään tähtitiedettä mutta hyvin raskasta, jos hoidettavalla on jokin vakava sairaus. Kotihoito tulee kuitenkin silloinkin kuten ennenkin hoitamaan aamuin illoin, öisinkin jos tarvetta. 

Tuossa ajaa vain itsensä nurkkaan. Luuletko, että sitä hoitopaikkaa heltiää edes todelliseen tarpeeseen siinä kohtaa, kun vanhus on jo siinä kunnossa, että repii vaipat päältään ja levittää ulostetta ympäriinsä?

Täältä palstalta saatu neuvo on, että vanhuksen joutuessa sairaalaan ei kannata käydä siellä vierailemassa. Näin siellä sairaalassa näkevät, että vanhus on omillaan ja hankkivat hänelle apua kotiin. Jos siellä sairaalassa omaiset pörräävät, niin 100% varmasti hoitovastuuta sälytetään heille.

Tietyn pisteen jälkeen vanhuksen paikka on sellaisessa ympäristössä, jossa ammattilaiset kestävät sitä sekoilevaa vanhusta 8h kerrallaan ja pääsevät sen jälkeen kotiinsa lepäämään. Ei kukaan jaksa tuollaista ihmistä vuorokauden ympäri ja on parempi silloin, että päävastuun hoivasta ottaa joku, joka tekee sitä työkseen. Vaikka muistisairas ei seuraavana päivänä enää muista sitä, kuinka omaiselta on palanut käämit niin että hän on huutanut ja kiroillut, niin omaiselle se on silti raskas taakka, kun tietää tehneensä väärin.

Palvelutalo tms. on usein ikäihmiselle huomattavasti turvallisempi paikka kuin koti. On isommat vessatilat, kaatumisriski pienempi, ei jää hella päälle jne. Jos muistisairas niin ei pääse yöllä ulos kylmään. Lisäksi on muista asukkaista seuraa. Tämäkin pitäisi huomioida.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sanot te että nyky-yhteiskunta on kiristänyt vaatimuksiaan niin paljon että entisenkaltaiselle perheen sisäiselle hoitotyölle ei enää löydy sijaa, nykyisin pitää olla niin tehokasta että hoivakoti on ainoa malli.

Ei hän ymmärrä, vaan on sitä mieltä että esim. minä, siskoni tai yksi serkuistani voisivat vallan hyvin ryhtyä hänen hoitajakseen kun heillä on molemmilla niin hyväpalkkaiset miehet ettei hänen mielestään tarvitse käydä töissä.

Serkkuni mies on tosiaan lääkäri, mutta niin on serkkunikin ja on ihan ymmärrettävää ettei hän halua vaihtaa työtään mummin hoitamiseen. Sisko taas on tarjoilija ja miehensä asianajaja, ja etenkin häntä mummi syyllistää kun käy mieluummin töissä.

Minä olen opettaja ja mies myöskin, ja mummi ihmettelee että eikö sitä yhden opettajan palkalla voisi elättää noin pienen perheen (meillä on kaksi lasta).

-ap

Sano että nykypäivänä on erilainen meininki kuin hänen aikanaan, nykyään naisenkin pitää käydä töissä saadakseen elantonsa ja yhteiskunnassa kaikki maksaa niin paljon että ei pärjää yhden palkan varassa jos on lapsia.

Eipä jääräpäiselle vanhukselle sanominen ja selittäminen oikein auta. Vaikka kuinka olisi looginen, järkevä ja ymmärtäväinen selitys, vastaus saattaa olla no höpö höpö! Ja tämä on argumentti, joka pätee kaikkeen ja asia on loppuun käsitelty.

Vanhuuteen valitettavasti kuuluu jonkin asteinen jäykkyys ja joustamattomuus, kaavoihin kangistuneisuus. Uusia mielipiteitä ja ajatusmalleja on kovin vaikea omaksua. Tällä en tarkoita ketään haukkua ja osoitella - itselleni todennäköisesti käy ihan samat muutokset, jos kyllin vanhaksi elän! (En (toivottavasti) rupea ketään jyräämään ja jääräilemään, mutta varmasti kaikki muutokset ovat paljon vaikeampia ja pelottavampia.)

Minulla oli samanlainen "no, höpö höpö"- isovanhempi, joka ei suostunut ikinä myöntämään, että on väärässä missään. Silloin opin, että ainoa, mikä näihin tehoaa on mahdollisimman kova julkinen nöryyttäminen.  Sen avulla oppivat, että eivät ole aina oikeassa. Nöyryyttämisen jälkeen käytös muuttuu paljon kunnioittavammaksi.

Vierailija kirjoitti:

Vanha Pieru kirjoitti:

Potkaisette lähes jokaisessa nykyajan kodissa elelevät lemmikkieläimet ulos koppeihinsa ja otatte mummin asumaan niiden tilalle kanssanne (pienet lemmikitkin ovat ok - näissä kommenteissa pitää kärjistää). Omaishoito ei ole mitään tähtitiedettä mutta hyvin raskasta, jos hoidettavalla on jokin vakava sairaus. Kotihoito tulee kuitenkin silloinkin kuten ennenkin hoitamaan aamuin illoin, öisinkin jos tarvetta. 

Tuossa ajaa vain itsensä nurkkaan. Luuletko, että sitä hoitopaikkaa heltiää edes todelliseen tarpeeseen siinä kohtaa, kun vanhus on jo siinä kunnossa, että repii vaipat päältään ja levittää ulostetta ympäriinsä?

Täältä palstalta saatu neuvo on, että vanhuksen joutuessa sairaalaan ei kannata käydä siellä vierailemassa. Näin siellä sairaalassa näkevät, että vanhus on omillaan ja hankkivat hänelle apua kotiin. Jos siellä sairaalassa omaiset pörräävät, niin 100% varmasti hoitovastuuta sälytetään heille.

Tietyn pisteen jälkeen vanhuksen paikka on sellaisessa ympäristössä, jossa ammattilaiset kestävät sitä sekoilevaa vanhusta 8h kerrallaan ja pääsevät sen jälkeen kotiinsa lepäämään. Ei kukaan jaksa tuollaista ihmistä vuorokauden ympäri ja on parempi silloin, että päävastuun hoivasta ottaa joku, joka tekee sitä työkseen. Vaikka muistisairas ei seuraavana päivänä enää muista sitä, kuinka omaiselta on palanut käämit niin että hän on huutanut ja kiroillut, niin omaiselle se on silti raskas taakka, kun tietää tehneensä väärin.

No, joo on vuosikausien omakohtaista kokemusta on vaikeasti sairaan omaisen hoidosta loppuun saakka. Eihän sellaista voi kenellekään suositella mutta silläkin uhalla ettei tätäkään kommenttia julkaista niin sanon, että elämä on valintoja. Ei se nyt mitään ihmeellistä ole jos omainen ulostaa lattialle tai vielä pahempaa. Ainahan voi tietysti ottaa kotiinsa asumaan esimerkiksi vieraan ihmisen jälkikasvuineen, monin eri tavoin huolehdittavan lemmikkieläimen tai tuntea suurta liikutusta jonkun sodan tms. uhrin vuoksi jossain huitsin nevadassa. Mutta voi tietysti epämuodikkaasti ajatella, että lähempääkin löytyy kuten omaiset, joita saa kiittää elämästään. Jonakin päivänä itsekin on vanhus. Mikäli on jälkikasvua niin nyt olisi hyvä miettiä minkälaista kasvatusmallia tarjoaa. Toki mikäli on varallisuutta niin itsekin voi hoitaa hyvän vanhuuden.

Näitä mummoja on suomi pullollaan.  Ottakaa tiukka (mutta lempeä) asenne ja jättäkää vain ne arkikuviot hoitamatta hänen puolestaan. Sen jälkeen kunnan tarkastajat toteamaan, että mummo ei pärjää yksin. Se on lyhyt periodi, jonka jälkeen taas käytte katsomassa häntä hoivakodissa normaalisti.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä mummosta pitäisi pitää huolta eikä kitistä. Meillä useampi ihminen suvusta osallistuu 92v mummon huolen pitoon kotihoidon lisäksi. hän saa tuntea itsensä rakastetuksi ja hyvinpidetyksi. Tunne kylmät eivät välitä vanhemmistaan ja mummoistaan niin he hylkäävät nämä omilleen.kai käyt edes kylässä hänen luonaan?

Onko sinulla minkäänlaista käsitystä, mitä vanhuksesta huolehtiminen oikein on? Kun kotihoito käy neljästi päivässä, niin onko koti silloin tyttären koti? Onko tyttärellä mitään elämää, kun hän työn ohella pyörittää majataloa, kun poika perheineen tulee kylään? Kuka jää ilman ruokaa, vaikka olisi valmistanut suunnilleen puolijoukkueelle? En missään tapauksessa suosittele kenellekään oman vanhempansa orjaksi ryhtymistä, ei sellaista kiitollisuudenvelkaa olekaan.

Ei kukaan ole sinua mitään majataloa pyytänyt pitämään siivoa ja käy kaupassa joskus ihan perus asioissa auta eläkä kitise kuin pienet lapset

Et siis ymmärrä, minkälaista elämä on, kun asuu omassa kodissaan ja huolehtii  samassa taloudessa asuvasta äidistään? Suoraan sanoen, toivon sinulle sitä samaa, mitä itse olen kokenut. Ehkä sitten ymmärrät!

Lisään tähän lapsen näkökulman. Kun vanhusta hoidetaan kotona, siitä tulee kaikkien perheessä asuvien asia. Kakan haju leijailee portativista kaikkien nenään. Alaikäiset lapset vaihtaa vaippaa, pesee pyllyä ja kakkaa tapetista, rauhoittelee kuolemanpelkoista ja etsii karannutta. Joku lapsista muuttaa olohuoneen sohvalle nukkumaan, jotta isovanhemmalle saadaan huone. Hoidosta vastaava oma vanhempi väsähtää ja kukas häntä sitten tukee? Se olohuoneen sohvalla nukkuva lapsi, jos ei ketään muuta ole. Arvatkaapa pääseekö se lapsi kaverien kotibileisiin, sukujuhliin, ostoksille tai yhtään mihinkään. Voin vastata. Ei välttämättä pääse, vaan hoitaa isovanhempaa, koska vanhemmat on töissä. Eikä hänen perheensä käy ikinä missään. Ei voi, koska joka ikinen hetki joku hoitaa isovanhempaa.

Alaikäisten lasten vanhemmat. Jos alatte hoitaa vanhusta kotona, miettikää tarkkaan miten sen teette niin, että alaikäisistä ei tule teidän hoitorinki.

Mummeli suostui viimein muuttamaan ilman mitään mukavuuksia olevasta mökistä palvelutaloon ja suunitteli mökkiinsä palaamista. Parin kuukauden kuluttua ei enää halunnutkaan lähteä. Hänelle myönnettiin tukea satasien peruseläkkeen,korjaan vanhuuseläkkeen lisäksi koska eläke riitti tuskin vuokraan. Hän sai pienen perinnön veljeltään. Meni muutama kuukausi niin vaadittiin maksamaan avustukset takaisin ulosoton uhalla. Maksettiin. Myöhemmin tilille oli ilmaantunut reilummin rahaa. Mummeli oli suivaantunut edellisestä perinnästä niin että jakoi rahat lapsilleen. Ja kaikille tuli hyvä mieli. Varakkaiden  ei tarvitsekaan paljon veroja maksella....

Vierailija kirjoitti:

Vanha
</p>

<p>Täältä palstalta saatu neuvo on, että vanhuksen joutuessa sairaalaan ei kannata käydä siellä vierailemassa. Näin siellä sairaalassa näkevät, että vanhus on omillaan ja hankkivat hänelle apua kotiin. Jos siellä sairaalassa omaiset pörräävät, niin 100% varmasti hoitovastuuta sälytetään heille.[/quote kirjoitti:

Sama myös kotihoidon arviointijaksolla! Jos omainen huolehtii tarpeeksi niin äkkiä katotaan että ei tarvitse laitoshoitoa eikä edes kotihoitoa. Voi tuntua karulta jättää huolehtimatta, mutta kyllä kotihoito äkkiä huomaa jos asiakas ei pärjää kotona ja toimittaa eteenpäin. Terveisin omainen ja kotihoidon hoitaja

Eläkeläisiä on 1 600 000 ja luin kirjoitusta, että kaikille eläkeläisille ei tule riittämään hoitoa ja apua ja viranomaiset kuulemma luottavat, että omaiset hoitavat työnsä ohessa eläkkeellä olevia vanhempiaan, vaikka omaisella olisi pieniä lapsia.

No, tosi on, että jos hoitajia ei riitä niin omaiselle se vastuu jää, ei voi pakottaa naapuriakaan hoitamaan ventovierasta eläkeläistä.

Mummi haluaisi pitää rahat perheessä eikä ulkopuolisten perseessä.

Fiksu mummi.

Onneks faija on jo ryypänny ittensä hengiltä ja mutsin kanssa meni kesällä välit kokonaan poikki. Eipähän tarvi tämmösiä miettiä ja huolehtia.

Vierailija kirjoitti:

Tässä keskustelussa näyttää olevan asioista tietäviä paikalla. Mitä tapahtuu, jos vanhuksella ei ole omaisia, kenet silloin voidaan palkata kastelemaan kukat? Kuka käy ostamassa vanhukselle uuden yöpaidan tai sukat, jos edelliset menevät rikki eikä vanhus pääse enää kauppaan? Siis toki kukkien kasteluun voidaan palkata yksityinen hoivapalvelu, mutta kuka sen palkkauksen hoitaa, jos vanhus ei enää pysty siihen itse?

Minusta on alkanut tuntua, että vastaus on: ei kukaan.

Esim. 4H, Muistiluotsi, henkilökohtainen avustaja, ostopalveluna yksityisiltä palveluntuottajilta... Tämä kaikki vaatii pätäkkää, jota kaikilla todellakaan ei ole, eikä välttämättä ketään joka näihin palveluihin ohjaisi. Jos ei rahaa ole, edunvalvoja hakee toimeentulotukea. Eri asia sitten myönnetäänkö sitä. Ainakin meillä kotihoidossa voidaan avustaa yhteydenotto mm. yksityiseen viriketyöntekijään (joka siis tekee päivätyönään ikäihmisten virkistystä, pieniä kodin askareita, käyttää kaupassa jne), mutta tämä taas vaatii sen, että a) asiakas on järjissään tai omaiset myöntyvät palvelun hankkimiseen b) on varaa tähän.

Ja tuohon rikkinäisten sukkien hankkimiseen jos ei ole ketään tai mitään. Yleensä kotihoidossa asiakkaan kauppatavarat tilataan kotiin. Jos ei mistään peräkylästä ole kyse, niin tilataan kaupasta. Ja jos on ihan pakottava tarve, niin kotihoito käy itse kaupassa asiakkaalle ja tästä peritään sitten ylimääräinen asiointimaksu. Kuitit tietysti toimitetaan asiakkaalle ja homma on ihan lainmukaista. Onpa täällä hoitajat neuloneet villasukkiakin lahjana asiakkaalle. T. Kunnallisen kotihoidon hoitaja

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itse varmaan ajattelen vanhanaikaisesti, mutta minusta on aivan käsittämättömän röyhkeää ajatella, etteikö lapset voisi joustaa vapaa-ajastaan hoitaakseen vanhaa äitiään/mummoaan että tämä saisi asua kotonaan turvallisesti. Jos ei ole aikaa, ota mummo kotiisi asumaan.

Kaunishan tuo on ajatuksena, että ottaa vanhuksen kotiinsa asumaan. Todellisuus voi olla sitten vähän toista.

Muistisairaan kanssa asuminen on lähes mahdotonta.Kukaan ei jaksa olla hereillä 24 t.vuorokaudessa.

Vierailija kirjoitti:

Eläkeläisiä on 1 600 000 ja luin kirjoitusta, että kaikille eläkeläisille ei tule riittämään hoitoa ja apua ja viranomaiset kuulemma luottavat, että omaiset hoitavat työnsä ohessa eläkkeellä olevia vanhempiaan, vaikka omaisella olisi pieniä lapsia.

No, tosi on, että jos hoitajia ei riitä niin omaiselle se vastuu jää, ei voi pakottaa naapuriakaan hoitamaan ventovierasta eläkeläistä.

Matkan takaa tehtävä on kyllä mahdoton .

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tätini on lähes 85-vuotias ja kärsinyt reumasta niin kauan kuin muistan. Liikkuminen on käynyt tosi huonoksi, pelkää kaatuvansa, koska pari kaatumista sairaalakeikkoineen on jo ollut. Haluaisi pois kotoa, mut kaupunki katsoo, et pärjää kotihoidon turvin. No ei pärjää, vaikka pää pelaakin. Istuu vaan nojatuolilla, eikä meinaa rolaattorinkaan turvin uskaltaa ottaa askeltakaan. Yhden sairaalareissun jälkeen häntä pompotettiin puolen vuoden ajan sairaalasta ja osastolta toiseen kunnes nakattiin takas kotiinsa. Nyt äiti ja hänen toinen siskonsa käyvät melkein vuoropäivin tädin luona laittamassa ruokaa, pitämässä seuraa ym. kun on kodin (ja nojatuolin) vanki ja tädin tytär, jolla tosi raskas työ, lapset jne joutuu kanssa ramppaamaan siellä ja tappelemaan hoitopaikoista. Äidistä oon huomannut, että se on tosi stressaantunut ja kokee vastuuta, että on bussilla harva se päivä mentävä sinne kattomaan tilannetta.. On se surullista.

Eikö sinne kannata jo hankkia lisää palveluita? Ateriapalvelu? Ettei omaiset laita ruokaa. Sen saa, jos ei itse pysty ruokaa laittamaan. Yksityisiltä palveluntuottajilta voi ostaa esim. ulkoiluun apua. Me ollaan hankittu mummolle kerran viikossa 3 tuntia asiointi- ja ulkoiluapua. Kesällä ovat käyneet torilla ja hautausmaalla pyörätuolilla ja välillä myös vaatekaupassa tai kirjastossa. Jos tulot on niin isot, ettei saa palveluseteliä, kotitalousvähennyksiin voi laittaa verotukseen. Mummolle jää omavastuuksi maksettavaa verovähennyksen jälkeen 60 euroa per käynti (kerran viikossa). Hän ostaa myös siivouspalveluita samalta yritykseltä: 3 viikon välein 2 tunnin siivous.

Yksityisiä palvelutaloja on myös olemassa, jos rahat riittää. Ne ei ole hoitokoteja vaan esteetöntä palveluasumista, joihin pääsee myös reuman takia asumaan. Sieltä voi ostaa palveluita oman tarpeen mukaan ja myös kunnallisen kotihoidon käynnit moneen paikkaan mahdollisia, jos rahat ei riitä ostaa palvelutalon palveluita. Kunnallisissa palvelutaloissa kaikki palvelut ostetaan sieltä ja maksut menee tulojen mukaan ja asukkaalle jää käyttörahaa. Toki kunnallisissa palvelutaloissa on tiukemmat kriteerit, ketkä voivat päästä.

Ateriapalvelu tuo ruoan, mutta se maksaa noin 7,50 annos.

900 euron eläkkeestä ei mene veroa eikä silloin saa verovähennyksiä.

Palvelusetelit on pienituloisille, niillä saa alennusta esim. siivouksesta kerran kuukaudessa 2 tuntia eli kaksion kokoiseen asuntoon. Mutta viranomainen arvioi eläkeläisen kunnon ja hän päättää saako eläkeläinen palvelusetelin.

Vierailija kirjoitti:

Hienoa, jos jollakulla on varaa jättää työnsä ja jäädä hoitamaan vanhempaansa kotiin. Kaikilla ei ole varaa, eikä välttämättä pysty vaikka olisikin. Itselläni on kokemusta isän sairastumisesta muistisairauteen. Hänestä, rauhallisesta miehestä, tulikin väkivaltainen ja arvaamaton. Siinä äiti yritti väistellä iskuja ja hoitaa samalla vaipanvaihtoa ym ja itse ramppasin vanhempien luona minkä töiltäni kykenin. Kotihoito ei saanut tehtyä mitään, koska he eivät voi väkisin hoitaa. Ihmettelin, kuinka me sitten pystymme. Saimme hartioiden kohauttelua ja silmien pyörittelyä.

Turha kenenkään jeesustella kuinka ne omat vanhemmat pitää hoitaa kotona, jos ei ole kokemusta muista kun hauraista mummoista/papoista. Laita siihen yli 180 cm pitkä ja 95 kg painava koko ikänsä ulkotöitä painanut mies, joka on aggressiivinen. Joka pystyy liikkumaan, mutta pää ei toimi. Haluaisin nähdä miten sellainen hoidetaan kotona vaimon, tyttären tai poikienkaan avustuksella.

Tämä on oikeasti vaarallinen tilanne. On sattunut hoitokodeissakin sellaisia tilanteita että juurikin aggressiivinen muistisairas asukas on päässyt toisen asukkaan huoneeseen ja mukiloinut avuttoman ihmisen hengiltä harhoissaan. Omaishoitajat kaiketi pääsevät karkuun, ainakin teoriassa, mutta aina voi tulla hyvin tähdätty yllättävä isku vaikka jollain esineellä joka aiheuttaa vakavia vammoja tai huonolla tuurilla jopa kuoleman hoitajalle. Ja nukkuakin täytyy joskus, mutta nukkuuko muistisairas silloin vai vaaniiko tilaisuuttaan odotellen?  Joten henkensä kaupalla siinä kotona hoidetaan.

No siihen mukilointiin tosin loppuisi kyllä omaishoitokin kerrasta. Arvaamatonta ja väkivaltaista ihmistä ei kertakaikkiaan voi hoitaa kotona, heidän ainoa turvallinen sijoituspaikkansa on hoitolaitos.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tätini on lähes 85-vuotias ja kärsinyt reumasta niin kauan kuin muistan. Liikkuminen on käynyt tosi huonoksi, pelkää kaatuvansa, koska pari kaatumista sairaalakeikkoineen on jo ollut. Haluaisi pois kotoa, mut kaupunki katsoo, et pärjää kotihoidon turvin. No ei pärjää, vaikka pää pelaakin. Istuu vaan nojatuolilla, eikä meinaa rolaattorinkaan turvin uskaltaa ottaa askeltakaan. Yhden sairaalareissun jälkeen häntä pompotettiin puolen vuoden ajan sairaalasta ja osastolta toiseen kunnes nakattiin takas kotiinsa. Nyt äiti ja hänen toinen siskonsa käyvät melkein vuoropäivin tädin luona laittamassa ruokaa, pitämässä seuraa ym. kun on kodin (ja nojatuolin) vanki ja tädin tytär, jolla tosi raskas työ, lapset jne joutuu kanssa ramppaamaan siellä ja tappelemaan hoitopaikoista. Äidistä oon huomannut, että se on tosi stressaantunut ja kokee vastuuta, että on bussilla harva se päivä mentävä sinne kattomaan tilannetta.. On se surullista.

Eikö sinne kannata jo hankkia lisää palveluita? Ateriapalvelu? Ettei omaiset laita ruokaa. Sen saa, jos ei itse pysty ruokaa laittamaan. Yksityisiltä palveluntuottajilta voi ostaa esim. ulkoiluun apua. Me ollaan hankittu mummolle kerran viikossa 3 tuntia asiointi- ja ulkoiluapua. Kesällä ovat käyneet torilla ja hautausmaalla pyörätuolilla ja välillä myös vaatekaupassa tai kirjastossa. Jos tulot on niin isot, ettei saa palveluseteliä, kotitalousvähennyksiin voi laittaa verotukseen. Mummolle jää omavastuuksi maksettavaa verovähennyksen jälkeen 60 euroa per käynti (kerran viikossa). Hän ostaa myös siivouspalveluita samalta yritykseltä: 3 viikon välein 2 tunnin siivous.

Yksityisiä palvelutaloja on myös olemassa, jos rahat riittää. Ne ei ole hoitokoteja vaan esteetöntä palveluasumista, joihin pääsee myös reuman takia asumaan. Sieltä voi ostaa palveluita oman tarpeen mukaan ja myös kunnallisen kotihoidon käynnit moneen paikkaan mahdollisia, jos rahat ei riitä ostaa palvelutalon palveluita. Kunnallisissa palvelutaloissa kaikki palvelut ostetaan sieltä ja maksut menee tulojen mukaan ja asukkaalle jää käyttörahaa. Toki kunnallisissa palvelutaloissa on tiukemmat kriteerit, ketkä voivat päästä.

Ateriapalvelu tuo ruoan, mutta se maksaa noin 7,50 annos.

900 euron eläkkeestä ei mene veroa eikä silloin saa verovähennyksiä.

Palvelusetelit on pienituloisille, niillä saa alennusta esim. siivouksesta kerran kuukaudessa 2 tuntia eli kaksion kokoiseen asuntoon. Mutta viranomainen arvioi eläkeläisen kunnon ja hän päättää saako eläkeläinen palvelusetelin.

Ja voi olla tilanne, että omainen työtön eikä voi maksaa eläkeläiselle palveluita. Lisäksi Hallitus leikkaa työttömyyskorvauksia joten ei ole rahaa kulkea sinne eläkeläisen luo auttamaan.