Lue keskustelun säännöt.
Mummi ei suostu hoivakotiin, vaan uhriutuu ja vaatii että perheen pitäisi hoitaa
87-vuotias mummi on asunut kotona ja saanut kotihoidon käyntejä päivittäin, mutta nyt tilanne alkaa olla se että hoivakotiin pitäisi päästä.
Mutta pelkkä kotihoidon palveluihin myöntyminen on ollut mummille haastavaa, koska on sitä mieltä eihän vieraan ihmisen tarvitse hoitaa kun kerran on perhekin olemassa. Hän on sanonut kotona käyvälle hoitajalle usein, että ei sinun tarvitse tulla vaan kerro tyttärille ja suvun tytöille että he tulisivat.
No, hoivakotiin muuttaminen on mummille tietenkin aivan käsittämätön ajatus ja hän uhriutuu siitä jatkuvasti. Olemme kuulemma hylänneet ja pettäneet hänet, kun emme auta häntä asumaan kotona.
Mikä avuksi tilanteeseen?
Kommentit (1980)
Yksi asia mikä pitäisi välittömästi korjata ja auttaisi omaisia hoidossa: Kotihoitajat takaisin ja heti.
"Niitä vanhanaikaisia kodinhoitajia, jotka osasivat pestä pyykit ja mankeloida, valmistaa silakkapihvejä ja vispipuuroa, pestä ikkunat ja puhdistaa uunin luukun laseja myöten. Sen lisäksi kodinhoitaja pystyi hoitamaan säärihaavan, pistämään insuliinin, jakamaan lääkkeet, hoivaamaan koliikkivauvaa, leikittämään isompia, kuuntelemaan, täyttämään lomakkeita, leipomaan pullaa, käymään kaupassa. Sitten joku suuressa viisaudessaan keksi, että kodinhoitajan sijaan pitää saada lähihoitaja. Kodinhoitajien koulutus lakkautettiin. Kohta lakkasi myös kodinhoitajien toiminta sellaisena kuin se oli. Työ pirstaloitui. Vanhuksen luona saattaa ravata väkeä kuin hollituvassa: yksi käy siivoamassa, toinen tuo ruoan, kolmas toimii saattoapuna lääkärireissulla, neljäs pesee ja pukee ja niin edelleen. Tätä perustellaan tehokkuudella, mutta kaukanahan se on tehokkuudesta, kun työntekijät ajavat korttelirallia ympäri kaupunkia kunkin käydessä pikaisesti hutaisemassa sen oman pienen viipaleen "kokonaisvaltaiseksikin" kehutusta vanhustyöstä."
https://puheenvuoro.uusisuomi.fi/merjanurmiostuomi/218477-olipa-kerran-…
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Odotas vaan kun tulee sinun oma vuorosi! Miksi luulet että he pelkäävät? Eivät he tyhmiä ole vaan ovat lukeneet lehdistä millaista menoa laitoksissa oikeasti on. Hirvittävää kohtelua, eläimetkin hoidetaan paremmin Suomessa. Ruoka-annokset pienenevät vuosi vuodelta, muovipurkeissa huonoa ruokaa jota ei söisi yksikään nuori ihminen.
Eivät ne kaikki hirveitä ole. Anoppini oli oikein tyytyväinen, kun hän pääsi yksityiseen hoivakotiin (vaikka olikin etukäteen vastustellut sinne muuttoa). Totesi, että hän ei todellakaan haluaisi enää muuttaa takaisin kotiin olemaan yksikseen. Ja myös ruoka oli hvyää. Mieheni söi sitä (maksua vastaan) monta kertaa, kun oli tapaamassa äitiään. Valitettavasti koronan alettua ruokaa ei enää myyty ulkopuolisille.
Tarkoittaako ap muuttoa palvelutaloon vai pääsyä hoivakotiin?
Ensimmäinen helppoa, jälkimmäinen äärimmäisen vaikeata (paitsi maksamalla itse yli 4000 euroa kuukaudessa).
Millaisessa ympäristössä mummi asuu? Maalla ok- talossa, vai kaupungissa tms kerrostalossa?
Mitkä mahdollisuudet on saada hoivapalveluja, vaikka kotikäyntejä? On hyvinkin merkitystä, missä asuu.
On paljon kartoitettavaa, ennen kuin voi edetä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Edunvalvontaan ja hoivakotiin.
Kuule pösilö. Sukulaiset eivät voi laittaa ketään edunvalvontaan. Lääkäri sen edunvalvontaan haluttavan tutkiin ja antaa oman lausuntonsa, missä kunnossa ihminen on.
Ei noin voi ainoatakaan ihmistä pistää edunvalvontaan.
Hoiva-hoitokodeissa asuu ihmisiä, jotka eivät ole minkään holhouksen alaisia, vaan heidän lapsensa hoitavat vanhuksen asioita ja pitävät huolta hoidosta ja hoitopäätöksistä kuten leikkauksista tai muusta.Jos henkilö joutuu edunvalvontaan, tällöin edunvalvoja määrää kaikesta, eikä lapsilla ole sananvaltaa mihinkään päätökseen, ei edes hoitopäätöksiin
Joten puhu sinäkin vain niistä asioista josta jotain satut tietämään, olet hölmöläinen.
Kuules vajaaälyinen: minä tiedän tasan sen prosessin. Edunvalvojaksi käy ihan lähisukulainenkin eikä edunvalvoja todellakaan "päätä kaikesta" vaan tehtävä voidaan hyvinkin spesifisesti rajata, mihin edunvalvojan valtuudet riittävät. Tuo muu horina on niin aivotonta roskaa, etten jaksa siihen kommentoida.
Edunvalvonnan voi tehdä pankissa omat lapset tai joku lähisukulainen.Henkilön pitää vain siihen suostua. Raha asiat voi näin huolehtia.Hoitopäätökset ovat myös omaisten hoidettava jos henkilö asuu vielä kotona.Maistraatissa tehtävä edunvalvonta on sitten erijuttu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kotihoito on ihan onnetonta nykyään. Ei heillä ole aikaa tehdä töitään kunnolla, käyvät kääntymässä vaan. Jos kotihoito pelaisi ja olisi kunnolliset kodinhoitajat, moni pärjäisi kauemmin kotona.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Edunvalvontaan ja hoivakotiin.
Kuule pösilö. Sukulaiset eivät voi laittaa ketään edunvalvontaan. Lääkäri sen edunvalvontaan haluttavan tutkiin ja antaa oman lausuntonsa, missä kunnossa ihminen on.
Ei noin voi ainoatakaan ihmistä pistää edunvalvontaan.
Hoiva-hoitokodeissa asuu ihmisiä, jotka eivät ole minkään holhouksen alaisia, vaan heidän lapsensa hoitavat vanhuksen asioita ja pitävät huolta hoidosta ja hoitopäätöksistä kuten leikkauksista tai muusta.Jos henkilö joutuu edunvalvontaan, tällöin edunvalvoja määrää kaikesta, eikä lapsilla ole sananvaltaa mihinkään päätökseen, ei edes hoitopäätöksiin
Joten puhu sinäkin vain niistä asioista josta jotain satut tietämään, olet hölmöläinen.
Edunvalvoja voi olla sukulainenkin.... ei ole pakko ottaa yleistä edunvalvojaa.
Voi olla, mutta sekin maksaa. Vuotuiset raportit maksavat ja se edunvalvoja saa palkkaa. Pelkkää päätöskin edunvalvojasta maksaa.
Suosittelen kaikkia tekemään edunvalvontavaltuutuksen valmiiksi, ei tarvitse olla edes vanhus, että se on hyvä olla olemassa, esimerkiksi onnettomuuden varalta. On myöskin nopeimmin saatava vaihtoehto, jos sitä joskus tarvitaan, eikä tarvitse raportoida kaikkea. Oikeuden kautta kiertävässä edunvalvontapäätöksessä menee puolisen vuotta, että sen saa ylipäätään päätöksen. Ja noista mikään ei tule voimaan ennenkuin lääkäri kirjoittaa sitä varten lääkärintodistuksen todettuaan, ettei henkilö pysty itse hoitamaan omaa etuaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä oli samantyyppinen tilanne. Mummi olisi tarvinnut hoivakotia, mutta vaari pisti hanttiin monta vuotta. Kuulemma hän, yhdeksänkymppinen ukkeli ja me jälkikasvu olisimme hoitaneet muistisairaan mummin. Lopulta mummin oli mentävä hoivakotiin kun vaari joutui 2 kk:ksi sairaalaan. Nykyään vaari on sitä mieltä, että olisi kyllä ollut hyvä, jos mummi olisi mennyt aikaisemmin hoivakotiin. Niinpä niin...
Vierailija kirjoitti:
Yksi asia mikä pitäisi välittömästi korjata ja auttaisi omaisia hoidossa: Kotihoitajat takaisin ja heti.
"Niitä vanhanaikaisia kodinhoitajia, jotka osasivat pestä pyykit ja mankeloida, valmistaa silakkapihvejä ja vispipuuroa, pestä ikkunat ja puhdistaa uunin luukun laseja myöten. Sen lisäksi kodinhoitaja pystyi hoitamaan säärihaavan, pistämään insuliinin, jakamaan lääkkeet, hoivaamaan koliikkivauvaa, leikittämään isompia, kuuntelemaan, täyttämään lomakkeita, leipomaan pullaa, käymään kaupassa. Sitten joku suuressa viisaudessaan keksi, että kodinhoitajan sijaan pitää saada lähihoitaja. Kodinhoitajien koulutus lakkautettiin. Kohta lakkasi myös kodinhoitajien toiminta sellaisena kuin se oli. Työ pirstaloitui. Vanhuksen luona saattaa ravata väkeä kuin hollituvassa: yksi käy siivoamassa, toinen tuo ruoan, kolmas toimii saattoapuna lääkärireissulla, neljäs pesee ja pukee ja niin edelleen. Tätä perustellaan tehokkuudella, mutta kaukanahan se on tehokkuudesta, kun työntekijät ajavat korttelirallia ympäri kaupunkia kunkin käydessä pikaisesti hutaisemassa sen oman pienen viipaleen "kokonaisvaltaiseksikin"
kehutusta vanhustyöstä."
Samaa mieltä.Kenen tai minkä,puolueen idea oli lopettaa nämä kotihoitajat.Olivat todella osaavia työntekijöitä.Itsekin olen saanut kaksi kertaa kodinhoitajannkotiin muutamaksi päiväksi kun olin sairaana.Teki ruoat,, hoiti. vauvan ja pesi jopa ikkunat pyytämättä kun vauva oli päiväunilla.Soitto kotihoidon toimistoon riitti aamulla ja kodinhoitaja polkaisi pyörällä meille ja oli 15 min soitosta paikalla.Ihana ihminen.
Tätini oli myös,kodinhoitaja ja tykkäsi kovasti työstään, oli lapsiperheissä ja vanhusten luona auttelemassa.Kun kodinhoitajanmtoimet lopetettiin joutui siirtymään päiväkotiin töihin.Ei kokenut sitä työtä kuitenkaan omakseen.
Nyky malli on tosiaan vanhusten luona kuin hallituspaikka.eri henkilöitä lappaa vanhuksen kotiin ja jokainen tekee vain oman siivunsa ja jokaisesta tulee eri lasku.https://puheenvuoro.uusisuomi.fi/merjanurmiostuomi/218477-olipa-kerran-…
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
[quote=Vierailija]Edunvalvontaan ja hoivakotiin.
Edunvalvonta maksaa. Ja toisekseen, ei perhe siitä päätä, että mummi joutuu edunvalvontaan.
Ei ketään noin vaan aseteta edunvalvonnan piiriin, se on melkoinen toimenpide.
Edunvalvontaan voidaan asettaa vain henkilö, jonka lääkäri on tutkinut ja lääkäritodistuksessa vahvistanut, että henkilö ei ns. ole enää "tässä maailmassa", eli ei kykene itse päättämään itseään koskevista asioista.
Sen jälkeen oikeusistuin asettaa henkilön edunvalvontaan ja määrää hänelle edunvalvojan.
Se ettei joku halua omasta kodistaan lähteä hoitokotiin ei pelkästään ole mikään syy laittaa ketään edunvalvontaan. Pitää olla muutoinkin henkisesti syrjässä elämästä, että edunvalvonta voi toteutua.
Joten älkää tietämättömät turisuttako sitä tyhmää turpaanne, kun ette oikeastei asioista tiedä paskan vertaa.
Ja hoitokoteihin ei noin vain mennä. Ensin tehdään hoidon kartoitus, ja sitten pistetään paikka vetämään hoito-hoivakotiin.
Aika heloosti sen edunvalvonnan saa, jos itse halukas. Jos omaisilla/hoitavalla taholla huoli menee pitkän kaavan kautta. Menee siis oikeuden päätettäväksi. Toki molempiin lääkärin lausunto tarvitaan. Usein edunvalvontaa puoltaa, jos ei ymmärrä huolehtia rahoista tai joku käyttää hyväksi eikä sitä ymmärrä. Palvekutaloonhan pääsee yksityiselle aika helposti. Voit itse räätälöidä sinne tarvittavat palvelut. Siellä on seuraa. Tehostettu vaatii tiukat kriteerit, jotka täyttyessä voi hakea tehostettuun. Toki ilman kriteerejä, mutta sitten maksaa tosi paljo.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tämä on järkevä ratkaisu. Mummosta voi tehdä ensin huoli-ilmoituksen omaan kuntaan. Kunnan viranomainen eli vanhustyön ohjaaja tekee kotikäynnin mummon luona ja arvioi hänen terveyttä ja toimintakykyä.
Älkää missään nimessä alkako hoitamaan mummoa ja mummon kotia! Jos Te avustatte, hoidatte ja teette mummon kotitöitä, niin kunta voi ovelasti kieltäytyä myöntämästä hoivakotipaikkaa. Te kerrotte kuntaan ystävällisesti mutta päättäväisesti, että omaiset eivät voi auttaa mummoa ja hoivakotipaikka on saatava ja heti!
Älkää antako mummon uhriutumisen ja vaatimisen vaikuttaa teihin. Uhriutuminen ja vaatiminen on vanhusten tapa vältellä laitoshoitoa, koska vanhukset pelkäävät yli kaiken kodista pois muuttamista. Vanhus voi painostaa lähiomaisia auttamaan ja vaatia lapsilta ilmaista 24/7 hoitotyötä ja kotiapua. Tähän teidän ei tule suostua.
Vierailija kirjoitti:
Edunvalvontaan ja hoivakotiin.
Odotas vaan kun tulee sinun oma vuorosi! Miksi luulet että he pelkäävät? Eivät he tyhmiä ole vaan ovat lukeneet lehdistä millaista menoa laitoksissa oikeasti on. Hirvittävää kohtelua, eläimetkin hoidetaan paremmin Suomessa. Ruoka-annokset pienenevät vuosi vuodelta, muovipurkeissa huonoa ruokaa jota ei söisi yksikään nuori ihminen.
Aika isolta osin totta. Varsinkin nykyään kun kunnat ovat luopuneet omista vanhustenhoitolaitoksista ja ovat myyneet palvelut yksityisille firmoille, joilla on rahastus pääasia. Ei hoidon ja palvelun laatu.
Olen kuullut lukuisia ikäviä kertomuksia ja niin lienee kuullut moni muu. Noita " laitoksia" on jouduttu sulkemaan kun eivät ole voineet parantaa kohtelua. Vanhus ei ehdi syödä, ruoka on kylmää, tulee aliravitsemus, vaipat vaihtamatta tuntikausia, ulkoilusta voi vain haaveilla jne...
Luoja saisi armahtaa ennen kuin joutuu moiseen laitokseen. Suurin syy lienee se, että hoitajat ovat kylmenneet " kyynikoiksi" ja tekevät työnsä kuin robotit, eivätkä edes suostu kuvittelemaan millaista kohtelua itse haluaisi vastaavassa tilanteessa.
Se oma vanhuus on jotain, mitä ei osata kuvitella, tai kuvitellaan että itse kaadutaan 95v seisovilta jaloiltaan, eikä tarvi kokea laitosympäristöä/ hoitoa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Edunvalvontaan ja hoivakotiin.
Kuule pösilö. Sukulaiset eivät voi laittaa ketään edunvalvontaan. Lääkäri sen edunvalvontaan haluttavan tutkiin ja antaa oman lausuntonsa, missä kunnossa ihminen on.
Ei noin voi ainoatakaan ihmistä pistää edunvalvontaan.
Hoiva-hoitokodeissa asuu ihmisiä, jotka eivät ole minkään holhouksen alaisia, vaan heidän lapsensa hoitavat vanhuksen asioita ja pitävät huolta hoidosta ja hoitopäätöksistä kuten leikkauksista tai muusta.Jos henkilö joutuu edunvalvontaan, tällöin edunvalvoja määrää kaikesta, eikä lapsilla ole sananvaltaa mihinkään päätökseen, ei edes hoitopäätöksiin
Joten puhu sinäkin vain niistä asioista josta jotain satut tietämään, olet hölmöläinen.
Edunvalvoja voi olla sukulainenkin.... ei ole pakko ottaa yleistä edunvalvojaa.
Voi olla, mutta sekin maksaa. Vuotuiset raportit maksavat ja se edunvalvoja saa palkkaa. Pelkkää päätöskin edunvalvojasta maksaa.
Suosittelen kaikkia tekemään edunvalvontavaltuutuksen valmiiksi, ei tarvitse olla edes vanhus, että se on hyvä olla olemassa, esimerkiksi onnettomuuden varalta. On myöskin nopeimmin saatava vaihtoehto, jos sitä joskus tarvitaan, eikä tarvitse raportoida kaikkea. Oikeuden kautta kiertävässä edunvalvontapäätöksessä menee puolisen vuotta, että sen saa ylipäätään päätöksen. Ja noista mikään ei tule voimaan ennenkuin lääkäri kirjoittaa sitä varten lääkärintodistuksen todettuaan, ettei henkilö pysty itse hoitamaan omaa etuaan.
Edunvalvojana toimivan omaisen ei ole mikään pakko nostaa palkkaa. On ihan tavallista, että omaisedunvalvoja ei laskuta vanhusta. Maistraatin (nykyisin DVV:n) päätökset ja tilintarkastus maksavat, mutta näihin menee normaalisti korkeintaan 100-200 euroa vuodessa, jos ei ole tekemässä mitään suurempia juttuja (esimerkiksi myymässä vanhuksen asuntoa/kiinteistöjä tai tule esim. perinnönjakoa, jossa vanhus on kuolinpesän osakas).
Se on kyllä totta, että edunvalvontavaltuutuksen perusteella toimimisessa on vähemmän byrokratiaa ja maistraatin laskuja.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
A, tee huoli-ilmoitus sossuun(pyydä muistisairaustestiä)
B, ne käy tsekkaamassa tilanteen ja tekee kotihoitosuunnitelman
C, pääsee jossain kohtaa laitokseen kun maximi määrä kotihoitokäyntejä ei riitäOle hyvä ja nauti elämästäsi.
Ps. Jos mummukka oikein hankalaksi alkaa niin vaihda oman numerosi tilalle sossun/terveyskeskuksen tms puhelinnumero. Tarpeeksi kun sinne rinkuttaa niin jo joutaa hoitoon.
Kotihoito on jo.
Ja on erilliset kriteerit millä hoivakotijonoon edes pääsee. Kriteerit on aina maksimi kotihoito.
Ei tarvitse olla maksimi kotihoitoa aina. Muistisairaan kohdalla voidaan katsoa muutakin kokonaisuutta. Ei kotihoito voi olla jatkuvasti perään katsomassa ja estämässä sairaudentunnottoman vaelteluita ulos yöllä ja muulloinkin, joka itsensä mielessä pärjää kyllä, mutta raha-asioiden hoito, kodinhoito ja kaupassa käyntikään ei oikein enää onnistu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Muistan, kun vanhempani laittoivat mummoni vanhainkotiin. Kävelevä iloinen vanhus saatiin nopeasti vuodepotilaaksi. Syynä oli, että yksin ei saanut kävellä, vaan piti olla aina hoitaja mukana, ja eiväthän he tietenkään ehtineet. Perusteluna kaatumisvaara. Ei kestänyt kauaa, kun se jatkuva istuminen tai makaaminen voi voimat ja kävelykyvyn. Sitten mummoparka odotteli vaan kuolemaa siellä sänkyllä.
Lopulta tuli veritulppa jalkaan, ja hänen annettiin kuolla siihen. Passiivinen eutanasia.
On parempi olla siellä kotona ihan missä vaan kunnossa, kuin joutua vanhainkotiin odottelemaan kuolemaa sänkyyn, jos pää on kunnnossa. Dementikko on eri juttu. Täysjärkinen ihminen oikeasti on siellä vanhainkodissa vaan vanki, joka odottelee kuolemaa.
Meillä taas äitini oli kotihoidossa ja yön aikana kaatui vessassa. Siellä sitten makasi verissäpäin monta tuntia. Tämän episodin jälkeen hoitokotipaikka löytyi. Tosin huonoa tuuria oli, koska sai hoitokodissa virtsatieinfektion, ja verenmyrkytys vei tehohoitoon. Tehohoito vei kävelykyvyn, vaikka vielä hengissä.
Vierailija kirjoitti:
Kotihoito on ihan onnetonta nykyään. Ei heillä ole aikaa tehdä töitään kunnolla, käyvät kääntymässä vaan. Jos kotihoito pelaisi ja olisi kunnolliset kodinhoitajat, moni pärjäisi kauemmin kotona.
Valitettavasti se meidän työ on sitä, että juoksemme paikasta toiseen perse ruvella. Kaikki pitäs sujua kuin elokuvissa. Auton pitäisi lentää, kaiken maailman paperityöt pitäisi tehdä siinä sivussa. Kouluttaa oitäisi. Mitään ei saa tehdä puolesta. Omaiset haluais kaikkea, mutta kun ei voi. Vahvistamme itse pystyvyyttä. Tervetuloa kokeilemaan. Hoitajamitoituskin puuttuu, jos jokin pois käynnit survotaan sinne toisille väliin.
Älkää antako mummolle periksi. Tsemppiä!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Palkkaatte mummolle filippiineiltä kodinhoitajan/lähihoitajan suoralla kotitalouden työsopimuksella. Maksetusta palkasta voi vähentää paitsi kotitalousvähennyksen, myös asumisedun (hoitajalla oma huone mummon luota, huonevuokran laskennallinen määrä vähennetään palkasta) ja ateriaedun (ostaa ja tekee ruuat ja syö itse yhdessä mummon kanssa). Luksushoitoa kotona, kustannukset murto-osa yksityisen hoivakodin kustannuksista. Vaati toki hieman paperitöitä (työluvan ja viisumin hankkiminen) ja mummon olisi syytä osata hieman englantia.
En suosittele, meillä meni mummo ihan sekaisin, kun oli vieras ihminen hänen kotonaan. Filippiinitär pelkäsi mummoa ja mummosta tuli ihan uusia piirteitä esiin. Oli kuitenkin matkustellut paljon, eikä koskaan ollut vaikuttanut suhtautuvan kielteisesti ulkomaalaisiin.
Kaikki filippiinihoitajat eivät ole mitään kilttejä ihmisiä, kun ovat kahden potilaan kanssa.
Vierailija kirjoitti:
[quote=Vierailija]Edunvalvontaan ja hoivakotiin.
Edunvalvonta maksaa. Ja toisekseen, ei perhe siitä päätä, että mummi joutuu edunvalvontaan.
Ei ketään noin vaan aseteta edunvalvonnan piiriin, se on melkoinen toimenpide.
Edunvalvontaan voidaan asettaa vain henkilö, jonka lääkäri on tutkinut ja lääkäritodistuksessa vahvistanut, että henkilö ei ns. ole enää "tässä maailmassa", eli ei kykene itse päättämään itseään koskevista asioista.
Sen jälkeen oikeusistuin asettaa henkilön edunvalvontaan ja määrää hänelle edunvalvojan.
Se ettei joku halua omasta kodistaan lähteä hoitokotiin ei pelkästään ole mikään syy laittaa ketään edunvalvontaan. Pitää olla muutoinkin henkisesti syrjässä elämästä, että edunvalvonta voi toteutua.
Joten älkää tietämättömät turisuttako sitä tyhmää turpaanne, kun ette oikeastei asioista tiedä paskan vertaa.
Ja hoitokoteihin ei noin vain mennä. Ensin tehdään hoidon kartoitus, ja sitten pistetään paikka vetämään hoito-hoivakotiin.
Henkilö ei saa laskujaan maksettua ja kaikki pankkiliikenne vaatii palvelutiskillä käynnin, kylmää käteistä käytetään kun ei ole suostunut pankkikorttia käyttämään sen jälkeen kun höylä katosi kauppojen käytöstä.
Yritetään elää kotona vaikkei jalat kanna, kädet toimi ja hygieniakin huononee koska on niin vaivalloista peseytyä, niin laistetaan siitä jatkuvasti enemmän. Lopulta ollaan siinä pisteessä että kokoajan on joku omainen tai naapuri peräänkatsomassa kun kaatuillaan heti kun silmä välttää. Pahimmillaan maataan kesälläkin vaikka yö vesisateessa kun piti illalla käydä pihalla ja kaaduttiin, eikä viitsitä painaa rannekkeen hälyä kun aamullahan kotihoito kuitenkin tulee.
Nää tervaskannot kuolee omaan nokkeluuteensa kun vartin tapaamisen perusteella hoitohenkilöstölle vaikuttaa niin skarpilta ja hyvinvoivalta.
Lastenhoitoapua ja kotiapua on saatu anopilta (miehen äiti) nolla (0) tuntia vuodessa. Ja appiukolta on tullut apua saman verran.
Minulla ja perheelläni ei ole lähivuosina mitään velvollisuutta hoitaa anoppia tai appiukkoa. Appivanhemmat saavat eläkettä. Appivanhemmat voivat ostaa eläkerahoillaan tarvitsemaansa apua, hoitoa ja palveluita. Kun he eivät pärjää enää omassa kodissaan, niin he voivat muuttaa senioritaloon, palvelutaloon tai hoitokotiin. Auttaminen ei ole lasten ja lasten perheitten tehtävä.