Mummi ei suostu hoivakotiin, vaan uhriutuu ja vaatii että perheen pitäisi hoitaa

Vierailija kirjoitti:

[quote=Vierailija]Edunvalvontaan ja hoivakotiin.

Edunvalvonta maksaa.  Ja toisekseen, ei perhe siitä päätä, että mummi joutuu edunvalvontaan.

Ei ketään noin vaan aseteta edunvalvonnan piiriin, se on melkoinen toimenpide.

 

Edunvalvontaan voidaan asettaa vain henkilö, jonka lääkäri on tutkinut ja lääkäritodistuksessa vahvistanut, että henkilö ei ns. ole enää  "tässä maailmassa", eli ei kykene itse päättämään itseään koskevista asioista.

Sen jälkeen oikeusistuin asettaa henkilön edunvalvontaan ja määrää hänelle edunvalvojan.

Se ettei joku halua omasta kodistaan lähteä hoitokotiin ei pelkästään ole mikään syy laittaa ketään edunvalvontaan.    Pitää olla muutoinkin henkisesti syrjässä elämästä, että edunvalvonta voi toteutua.

Joten älkää tietämättömät turisuttako sitä tyhmää turpaanne, kun ette oikeastei asioista tiedä paskan vertaa.

Ja hoitokoteihin ei noin vain mennä.  Ensin tehdään hoidon kartoitus, ja sitten pistetään paikka vetämään hoito-hoivakotiin.

Omainen voi olla edunvalvoja ja se ei maksa mitään.

Vierailija kirjoitti:

On helppo olla mummojen ymmärtäjä kun ei ole omaa mummoa hoidettavana.  Minäkin kovasti puutuin naapurimummojen huonoon kohteluun ja soitin heidän sukulaisille-kunnes sama asia tuli omalle kohdalle.  Omasta äidistä tuli kuin pikkulapsi hän soitti minulle useita kertoja päivässä, itki, pyysi käymään vielä myöhään illalla. Häiritsi naapureita. Muutaman vuoden näin jaksoinkin, mutta loputtomiin ei.  Kyllä vanhuksille on tarjolla mukavia asuntoja palvelutaloista, mutta yllätys yllätys: en halua sinne kun siellä on vanhoja ihmisiä.  Nyt on helppo ymmärtää että omaiset ei hoida vanhuksiaan vaan asiat laitetaan virkaholhoojille ja hoitajille.  Ja miksi siellä vanhainkodissa pitäisi usein käydä: onhan siellä vanhusten seurana koko ajan hoitajia ja muita vanhuksia.   

Todellakin häiritsevät naapureita. Tv: tä huudatetaan yölläkin täysillä kun eivät kuule mitään ja nukahtavat television eteen. Katsokaa hyvät ihmiset mitkä ne teidän mummon ja vaarin television ääniasetukset on. Hankkikaa kuulokkeet niille. Minä jaksoin hiljaa vain sen takia että tiesin kuolevan vuoden tai parin sisällä.

Joku väitti, että mummo on varmaan hätääntynyt jne. Enpä tiedä. Ei minun äitini ainakaan ole näyttänyt mitään sellaista, vaan hän ei suostu ymmärtämään, että minä (tytär, iällä jo itsekin ja kroonisesti sairas) en edes kykenisi hänen hoitamiseensa 24/7 vaikka haluaisinkin.

Enkä edes halua. Asun lisäksi mieheni kanssa kaukana, ja äidin mielestä minun siis pitäisi jättää mieheni yksikseen ja elämäni tällä paikkakunnalla ja muuttaa hänen luokseen ilmaiseksi piiaksi hänen oikuttelujaan huomioimaan ja hänen komenneltavakseen ikään kuin olisin lapsi.

Kyllä siinä jo tulee raja vastaan moneen kertaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Muistan, kun vanhempani laittoivat mummoni vanhainkotiin. Kävelevä iloinen vanhus saatiin nopeasti vuodepotilaaksi. Syynä oli, että yksin ei saanut kävellä, vaan piti olla aina hoitaja mukana, ja eiväthän he tietenkään ehtineet. Perusteluna kaatumisvaara. Ei kestänyt kauaa, kun se jatkuva istuminen tai makaaminen voi voimat ja kävelykyvyn. Sitten mummoparka odotteli vaan kuolemaa siellä sänkyllä.

Lopulta tuli veritulppa jalkaan, ja hänen annettiin kuolla siihen. Passiivinen eutanasia.

On parempi olla siellä kotona ihan missä vaan kunnossa, kuin joutua vanhainkotiin odottelemaan kuolemaa sänkyyn, jos pää on kunnnossa. Dementikko on eri juttu. Täysjärkinen ihminen oikeasti on siellä vanhainkodissa vaan vanki, joka odottelee kuolemaa.

Vanhainkoti on paljon parempi vaihtoehto kuin se, että se kodissa jääräpäisesti loppuun asunut vanhus löydetään henkihievereissä tai pahempaa lattialta muutama päivä kaatumisen jälkeen. Oikeasti.

Ei ole. Sitä hyvää elämää kotona on paljon pidempään, kuin että jos joutuu vanhainkotiin odottelemaan sängylle kuolemaa. Turvapuhelin on keksitty. Ateriapalvelu on keksitty. Kotihoito on keksitty.

Elämä on ohi, kun joutuu vanhainkotiin.

Nyt kannatta tehdä selvä ero pelkän vanhuuden ja dementikon välillä.

Meillä anoppi virkistyi ja alkoi syödä ja viihtyy hyvin hoivakodissa.

Turvapuhelimet kotona meni roskiin hammasproteesi vessanpönttöön, kännykkä hukassa ja kaukosäädin laukussa tekemässä puhelimen virkaa.

Puhukaa vasta sitten, lun joudutte hommaa seuraamaan läheltä.

Hoivakotiin pääsee vasta, jos ei kotihoidon 4-5 kertaa/vrk riitä.

Hoitajille hän sanoi, että kyllä poika ja minä hoitaa, kun ovat vasta 50 v. Todellisuudessa olimme jo reilusti yli 70 ja anoppi kohta 100 v.

Vierailija kirjoitti:

Minun 90-vuotias mummoni ei pääse hoitokotiin, vaikka on sairauksia ja liikuntakyky huono. Pitäisi olla muistisairaus. Hänelle on hankittu kaikki mahdolliset ostopalvelut. Viikottain tarvitsee kuitenkin omaistenkin apua.

Tämä. Minä myös ihmettelen "mummo laitetaan hoivakotiin" puheita. Sinne ei todella laiteta, vaan sinne päästään, jos sattuu saamaan hoitopaikan. Kotiin tarjotaan mahdollisimman paljon palveluita, vaikka 10 kertaa päivässä.

Mummini (96v) sai hoitopaikan vasta sitten kun oli itselleen ja ympäristölle vaarallinen, kun oli pitkälle edennyt Alzheimerin sairaus.

Ellei sitten ole rahaa niin paljon, että voi valita yksityisen hoivakodin, joka maksaa 7000-15.000€/kk.

Vierailija kirjoitti:

Se on ihmeellistä että usein tämäntyyppisiin aloituksiin annetaan vastaukseksi että hoiva/hoitokotiin vaan. Ihan kuin sinne noin vaan pääsisi, soittamalla että meidän muori tulis sinne ny, laittakaa huone valmiiksi. Voi joutua jonottamaan pitkäänkin vaikka tarve olisi suurikin.

Ap onkin saanut ihan hyviäkin vastauksia, mummolle vain kärsivällisesti ja nätisti mutta jämäkästi selitettävä miksi tyttäret ja tyttärien tyttäret ei voi hoitaa ja paikka hoitokotiin vetämään asianmukaisine byrokratioineen.

Juuri näin. Olin kotihoidossa töissä pari vuotta ja kyllä hoitopaikka oli lottovoitto.

Kotona hoidetaan muistamattomana, vaippaan ulostavia vanhuksia, jotka joudutaan pesemään ja suihkuttamaan. Harhaisina pyörivät rappukäytävässä ja silti eivät pääse mihinkään, koska paikkoja ei vain ole.

Jos pystyy kertomaan, ettei halua hoitoon, ei ole vielä edes siinä kunnossa, että pääsee jonoon.

Jonoon pääsee vasta, kun on viisi käyntiä päivässä ja jatkuva ralli ensiapuun ja kotiin.

Joten ei niihin hoivakoteihin noin vain mennä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Se on ihmeellistä että usein tämäntyyppisiin aloituksiin annetaan vastaukseksi että hoiva/hoitokotiin vaan. Ihan kuin sinne noin vaan pääsisi, soittamalla että meidän muori tulis sinne ny, laittakaa huone valmiiksi. Voi joutua jonottamaan pitkäänkin vaikka tarve olisi suurikin.

Ap onkin saanut ihan hyviäkin vastauksia, mummolle vain kärsivällisesti ja nätisti mutta jämäkästi selitettävä miksi tyttäret ja tyttärien tyttäret ei voi hoitaa ja paikka hoitokotiin vetämään asianmukaisine byrokratioineen.

Juuri näin. Olin kotihoidossa töissä pari vuotta ja kyllä hoitopaikka oli lottovoitto.

Kotona hoidetaan muistamattomana, vaippaan ulostavia vanhuksia, jotka joudutaan pesemään ja suihkuttamaan. Harhaisina pyörivät rappukäytävässä ja silti eivät pääse mihinkään, koska paikkoja ei vain ole.

Jos pystyy kertomaan, ettei halua hoitoon, ei ole vielä edes siinä kunnossa, että pääsee jonoon.

Jonoon pääsee vasta, kun on viisi käyntiä päivässä ja jatkuva ralli ensiapuun ja kotiin.

Joten ei niihin hoivakoteihin noin vain mennä.

Ammattilaisena ymmärtänet, ettei tuossa kunnossa oleva voi olla omaishoidossakaan. Siitähän tässä keskustellaan, että joidenkin vanhempien mielestä omien lasten pitäisi hoitaa.

Rahalla pääsee yksityiseen hoivakotiin kuka vaan, mutta keskiverrolla pienituloisella eläkeläisellä, jonka ainoa omaisuus on peruskorjaamaton omakotitalo syrjäkylillä, ei siihen ole varaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Muistan, kun vanhempani laittoivat mummoni vanhainkotiin. Kävelevä iloinen vanhus saatiin nopeasti vuodepotilaaksi. Syynä oli, että yksin ei saanut kävellä, vaan piti olla aina hoitaja mukana, ja eiväthän he tietenkään ehtineet. Perusteluna kaatumisvaara. Ei kestänyt kauaa, kun se jatkuva istuminen tai makaaminen voi voimat ja kävelykyvyn. Sitten mummoparka odotteli vaan kuolemaa siellä sänkyllä.

Lopulta tuli veritulppa jalkaan, ja hänen annettiin kuolla siihen. Passiivinen eutanasia.

On parempi olla siellä kotona ihan missä vaan kunnossa, kuin joutua vanhainkotiin odottelemaan kuolemaa sänkyyn, jos pää on kunnnossa. Dementikko on eri juttu. Täysjärkinen ihminen oikeasti on siellä vanhainkodissa vaan vanki, joka odottelee kuolemaa.

Vanhainkoti on paljon parempi vaihtoehto kuin se, että se kodissa jääräpäisesti loppuun asunut vanhus löydetään henkihievereissä tai pahempaa lattialta muutama päivä kaatumisen jälkeen. Oikeasti.

Ei ole. Sitä hyvää elämää kotona on paljon pidempään, kuin että jos joutuu vanhainkotiin odottelemaan sängylle kuolemaa. Turvapuhelin on keksitty. Ateriapalvelu on keksitty. Kotihoito on keksitty.

Elämä on ohi, kun joutuu vanhainkotiin.

Tekeydytkö sinä tahallaan tyhmäksi ja yrität jankaamisella ärsyttää? Vai oletko oikeasti noin naiivi?

Turvapuhelin on keksitty joo, mutta jos vanhus kaatuu niin pahasti että taju menee, miten se turvapuhelin auttaa? Tai vanhus on esim. suihkun takia ottanut rannekkeen pois kädestään ja kaatuu, miten se sitä nappia painelee? Ateriapalvelu joo, mutta jos vanhus ei syö kun ruoka ei maita, mitäs sitten? Kotihoito käy, maksimissaan 10-15 minuuttia. Ja se on virike vanhukselle? Oletetaan että vanhuksen pää on terävä mutta muu kroppa ei, huimaa, kaatuilee, ei pääse kunnolla liikkumaan, ei vessaan, ei suihkuun. Patskat housuissa odottaa seuraavaa kotihoidon käyntiä. Ei saa lämmitettyä sitä ruokaa, ei kahvia keitettyä, yksin ja peloissaan. Tämä on sun mielestä vallan ihanteellista? Tottakai parempikuntoinen vanhus joka kykenee vielä vähintään tyydyttävästi omatoimisuuteen ja haluaa olla kotona, se on silloin eri asia. Mutta sun kirjoituksen perusteella kuka tahansa voidaan jättää heitteille kotiin, ihan vaan siksi koska koti.

Tähän ei tulla hetkessä.

Pahimmassa tapauksessa perheen sisäiset valtapelit on jatkuneet jo kauan, joten kaikilla ei mene saman kaavan mukaan.

Hyvää hoitokotipaikkaa ei välttämättä löydy eli ei sinne niin vain mennä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Edunvalvontaan ja hoivakotiin.

Kuule pösilö.  Sukulaiset eivät voi laittaa ketään edunvalvontaan.  Lääkäri sen edunvalvontaan haluttavan tutkiin ja antaa oman lausuntonsa, missä kunnossa ihminen on.

Ei noin voi ainoatakaan ihmistä pistää edunvalvontaan.

Hoiva-hoitokodeissa asuu ihmisiä, jotka eivät ole minkään holhouksen alaisia, vaan heidän lapsensa hoitavat vanhuksen asioita ja pitävät huolta hoidosta ja hoitopäätöksistä kuten leikkauksista tai muusta.

Jos henkilö joutuu edunvalvontaan, tällöin edunvalvoja määrää kaikesta, eikä lapsilla ole sananvaltaa mihinkään päätökseen, ei edes hoitopäätöksiin

Joten puhu sinäkin vain niistä asioista josta jotain satut tietämään, olet hölmöläinen.

Kuules vajaaälyinen: minä tiedän tasan sen prosessin. Edunvalvojaksi käy ihan lähisukulainenkin eikä edunvalvoja todellakaan "päätä kaikesta" vaan tehtävä voidaan hyvinkin spesifisesti rajata, mihin edunvalvojan valtuudet riittävät. Tuo muu horina on niin aivotonta roskaa, etten jaksa siihen kommentoida.

Totta, meillä mies on äitinsä edunvalvoja, eikä siinä mitään ihmeitä tarvinnut. Lääkärintodistus ja paperit eteenpäin.

Hänellä kaikki valtuudet, mutta rajatakin voi.

Palkkaatte mummolle filippiineiltä kodinhoitajan/lähihoitajan suoralla kotitalouden työsopimuksella. Maksetusta palkasta voi vähentää paitsi kotitalousvähennyksen, myös asumisedun (hoitajalla oma huone mummon luota, huonevuokran laskennallinen määrä vähennetään palkasta) ja ateriaedun (ostaa ja tekee ruuat ja syö itse yhdessä mummon kanssa). Luksushoitoa kotona, kustannukset murto-osa yksityisen hoivakodin kustannuksista. Vaati toki hieman paperitöitä (työluvan ja viisumin hankkiminen) ja mummon olisi syytä osata hieman englantia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Muistan, kun vanhempani laittoivat mummoni vanhainkotiin. Kävelevä iloinen vanhus saatiin nopeasti vuodepotilaaksi. Syynä oli, että yksin ei saanut kävellä, vaan piti olla aina hoitaja mukana, ja eiväthän he tietenkään ehtineet. Perusteluna kaatumisvaara. Ei kestänyt kauaa, kun se jatkuva istuminen tai makaaminen voi voimat ja kävelykyvyn. Sitten mummoparka odotteli vaan kuolemaa siellä sänkyllä.

Lopulta tuli veritulppa jalkaan, ja hänen annettiin kuolla siihen. Passiivinen eutanasia.

On parempi olla siellä kotona ihan missä vaan kunnossa, kuin joutua vanhainkotiin odottelemaan kuolemaa sänkyyn, jos pää on kunnnossa. Dementikko on eri juttu. Täysjärkinen ihminen oikeasti on siellä vanhainkodissa vaan vanki, joka odottelee kuolemaa.

"Missä vaan kunnossa"? Miten vähänkään huonokuntoisempi vanhus saa ruuat kotiin, tehtyä kodin hoitoon liittyviä asioita kuten lumitöitä, siivouksia, mitään? Oikeastiko olet sitä mieltä, että vanhuksen voi vaan jättää oman onnensa nojaan jos kotihoidon palvelut yms ei kelpaa?

Se vanhus on oikeutettu päättämään omista asioistaan, ellei ole edunvalvonnan alainen.

Mitä SINÄ sanoisit, kun sinut pakotettaisiin kodistasi jonnekin laitokseen? Jos olisit ihan täysjärkinen ja haluaisit asua kotona, mutta olet vanhempi kuin N vuotta? Se N tulee sieltä kyllä sinulle ja minulle. Luuletko, että joku muu päättää asioistasi paremmin silloin?

Me kaikki olemme lopulta siinä tilanteessa, että olemme vanhuksia. Ei se vanhus ole mikään muu, kuin ihminen, joka on vanha. Sinä. Minä. Kuka vaan. Ei se ole syy ottaa pois ihmisoikeuksia.

Jaa. Niin paljon kärsimystä seuraa kyllä tästä ihmisoikeusajattelustakin, että minun puolestani voidaan siirtyä malliin, jossa jokainen 50 vuotta täytettyään joutuu veroilmoituksen liitteenä osoittamaan olevansa täyspäinen edelleen. Niinkuin ajokorttikin pitää uusia. Omaisten puoltolausunto vaaditaan, ja jos sitä ei heru, aletaan selvittää mikä on ongelma ja mitä sille tehdään. 

Oman äitini kesytti vasta psykiatri, joka sanoi hänelle että jos kotonaan ei pärjää eikä huoli sinne apua, sitten on heidän asiakas. Arvatkaa mikä työ oli saada hänet sinne psykiatrille, kun muistisairauden kanssa perusterveydenhuolto jäi kaivamaan nenää vaikka ihminen oli melkein jo polttanut talonsa. Siinä vaiheessa oli itketty jo viisi vuotta katkeria ja uupuneita kyyneliä ja oma elämä meni vessasta alas vuosikymmeneksi. Koska en ole heikko luonne, olen edelleen hengissä. Nipin napin. Kestää hetken tajuta, mitä ihmeellisellä vapaudellaan nyt tekisi kun äiti ei enää aiheuta huolta. 

Pitää ymmärtää, että valtaosalle periaatteessa täysjärkisistäkin vanhuksista asioiden logiikka vain alkaa hiljakseen hämärtyä. Niinkuin teineilläkin on ongelmia hahmottaa kokonaisuuksia. Ei se ole sairautta vaan vanhuutta, ja kun ihminen tulee vanhaksi, hän pärjää ihan yksin huonommin kuin siihen asti. Vaikka olisi terävä. Jos joku asuu satavuotiaana täysin omatoimisena, hän on poikkeus, eikä hänen mukaansa pidä systeemiä rakentaa. Päin vastoin, häntä on kohdeltava erikoistapauksena, joka saa muiden arvostuksen hienosta pärjäämisestään. Eli erivapauksia. Ja tästä pitäisi päättää niiden, jotka vanhoja työkseen hoitavat. Eli kotihoidon pitäisi todeta, ettei heitä tarvita vielä. Ja sitten kävisivät silloin tällöin kurkkaamassa, ettei tilanne ole muuttunut.  

Viime kädessä kaikki kärsivät nykymallissa, jossa ihminen on teoreettinen entiteetti, jolla ei kuulu olla fyysistä, aikaan sidottua olemusta ollenkaan. Kuoleman kieltävä kulttuuri meillä, josta lopulta kaikki kärsivät. Koska realismi ja arkijärki ovat syntiä.

En ihmettele, mummo seurannut näköjään uutisointia "palvelutalojen" tilanteesta ja työmoraalista.

En haluaisi minäkään.

Olen sanonut lapsilleni, että sitten kun vanhenen, niin heivatkaa johonkin laitokseen. Jos siellä on lämmin ja saa syödäkseen, niin se riittää mulle. Ja lisäksi jos vaipat vaihdetaan, niin hyvä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Muistan, kun vanhempani laittoivat mummoni vanhainkotiin. Kävelevä iloinen vanhus saatiin nopeasti vuodepotilaaksi. Syynä oli, että yksin ei saanut kävellä, vaan piti olla aina hoitaja mukana, ja eiväthän he tietenkään ehtineet. Perusteluna kaatumisvaara. Ei kestänyt kauaa, kun se jatkuva istuminen tai makaaminen voi voimat ja kävelykyvyn. Sitten mummoparka odotteli vaan kuolemaa siellä sänkyllä.

Lopulta tuli veritulppa jalkaan, ja hänen annettiin kuolla siihen. Passiivinen eutanasia.

On parempi olla siellä kotona ihan missä vaan kunnossa, kuin joutua vanhainkotiin odottelemaan kuolemaa sänkyyn, jos pää on kunnnossa. Dementikko on eri juttu. Täysjärkinen ihminen oikeasti on siellä vanhainkodissa vaan vanki, joka odottelee kuolemaa.

"Missä vaan kunnossa"? Miten vähänkään huonokuntoisempi vanhus saa ruuat kotiin, tehtyä kodin hoitoon liittyviä asioita kuten lumitöitä, siivouksia, mitään? Oikeastiko olet sitä mieltä, että vanhuksen voi vaan jättää oman onnensa nojaan jos kotihoidon palvelut yms ei kelpaa?

Se vanhus on oikeutettu päättämään omista asioistaan, ellei ole edunvalvonnan alainen.

Mitä SINÄ sanoisit, kun sinut pakotettaisiin kodistasi jonnekin laitokseen? Jos olisit ihan täysjärkinen ja haluaisit asua kotona, mutta olet vanhempi kuin N vuotta? Se N tulee sieltä kyllä sinulle ja minulle. Luuletko, että joku muu päättää asioistasi paremmin silloin?

Me kaikki olemme lopulta siinä tilanteessa, että olemme vanhuksia. Ei se vanhus ole mikään muu, kuin ihminen, joka on vanha. Sinä. Minä. Kuka vaan. Ei se ole syy ottaa pois ihmisoikeuksia.

Eihän sinne laitokseen ketään laiteta siksi, että on vanha, vaan siksi, ettei pärjää enää yksin. Ja kun ei sinne meinaa päästä sittenkään...

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Muistan, kun vanhempani laittoivat mummoni vanhainkotiin. Kävelevä iloinen vanhus saatiin nopeasti vuodepotilaaksi. Syynä oli, että yksin ei saanut kävellä, vaan piti olla aina hoitaja mukana, ja eiväthän he tietenkään ehtineet. Perusteluna kaatumisvaara. Ei kestänyt kauaa, kun se jatkuva istuminen tai makaaminen voi voimat ja kävelykyvyn. Sitten mummoparka odotteli vaan kuolemaa siellä sänkyllä.

Lopulta tuli veritulppa jalkaan, ja hänen annettiin kuolla siihen. Passiivinen eutanasia.

On parempi olla siellä kotona ihan missä vaan kunnossa, kuin joutua vanhainkotiin odottelemaan kuolemaa sänkyyn, jos pää on kunnnossa. Dementikko on eri juttu. Täysjärkinen ihminen oikeasti on siellä vanhainkodissa vaan vanki, joka odottelee kuolemaa.

Vanhainkoti on paljon parempi vaihtoehto kuin se, että se kodissa jääräpäisesti loppuun asunut vanhus löydetään henkihievereissä tai pahempaa lattialta muutama päivä kaatumisen jälkeen. Oikeasti.

Ei ole. Sitä hyvää elämää kotona on paljon pidempään, kuin että jos joutuu vanhainkotiin odottelemaan sängylle kuolemaa. Turvapuhelin on keksitty. Ateriapalvelu on keksitty. Kotihoito on keksitty.

Elämä on ohi, kun joutuu vanhainkotiin.

Tekeydytkö sinä tahallaan tyhmäksi ja yrität jankaamisella ärsyttää? Vai oletko oikeasti noin naiivi?

Turvapuhelin on keksitty joo, mutta jos vanhus kaatuu niin pahasti että taju menee, miten se turvapuhelin auttaa? Tai vanhus on esim. suihkun takia ottanut rannekkeen pois kädestään ja kaatuu, miten se sitä nappia painelee? Ateriapalvelu joo, mutta jos vanhus ei syö kun ruoka ei maita, mitäs sitten? Kotihoito käy, maksimissaan 10-15 minuuttia. Ja se on virike vanhukselle? Oletetaan että vanhuksen pää on terävä mutta muu kroppa ei, huimaa, kaatuilee, ei pääse kunnolla liikkumaan, ei vessaan, ei suihkuun. Patskat housuissa odottaa seuraavaa kotihoidon käyntiä. Ei saa lämmitettyä sitä ruokaa, ei kahvia keitettyä, yksin ja peloissaan. Tämä on sun mielestä vallan ihanteellista? Tottakai parempikuntoinen vanhus joka kykenee vielä vähintään tyydyttävästi omatoimisuuteen ja haluaa olla kotona, se on silloin eri asia. Mutta sun kirjoituksen perusteella kuka tahansa voidaan jättää heitteille kotiin, ihan vaan siksi koska koti.

Jos lähiomaiset eivät ehdi auttaa vanhusta, niin kunnallisen kotihoidon lisäksi voi ostaa yksityiseltä ulkopuolisia palveluita, jotka helpottavat vanhuksen arkea ja lähiomaisia.

Myös seurustelu- ja virkistystoimintaa, ruokapalveluita, siivous jne.

Palveluista syntyneet työpalkat voi vähentää vanhuksen verotuksessa kotitalousvähennyksenä tai jos lapsi maksaa, hän saa vähennyksen itselleen.

Jos lapsella ei ole aikaa hankkia lisäpalveluita, niin silloin vaikka kotihoitoa pyydetää laittamaan vanhukselle edunvalvonta asiat kuntoon, jolloin edunvalvoja hoitaa asiat.

Suurin osa vanhuksista haluaa asua kotona, jonne tarjotaan palveluita ja hoitopaikka on se viimeinen ja sitä ennen käytetään muut palvelut.

No sinne hoivakotiin ei yleensä pääse siinä vaiheessa, kun sukulaisten mielestä se olisi ajankohtaista.

Vierailija kirjoitti:

Minun 90-vuotias mummoni ei pääse hoitokotiin, vaikka on sairauksia ja liikuntakyky huono. Pitäisi olla muistisairaus. Hänelle on hankittu kaikki mahdolliset ostopalvelut. Viikottain tarvitsee kuitenkin omaistenkin apua.

Mun isä asui semmosessa palvelutalossa,oma asunto,ja sai ostaa palveluita kun ja jos tarvitsi. Kävi kuitenkin mieluummin terveyskeskuksessa. Tykkäsi kuitenkin kun oli tuttuja talossa.

Hoivakoti ja palvelutalo ja elä ja asu talot,miten monta versiota lieneekään,dementiakodit ym

Vierailija kirjoitti:

Tämä. Minä myös ihmettelen "mummo laitetaan hoivakotiin" puheita. Sinne ei todella laiteta, vaan sinne päästään, jos sattuu saamaan hoitopaikan. Kotiin tarjotaan mahdollisimman paljon palveluita, vaikka 10 kertaa päivässä.

Mummini (96v) sai hoitopaikan vasta sitten kun oli itselleen ja ympäristölle vaarallinen, kun oli pitkälle edennyt Alzheimerin sairaus.

Ellei sitten ole rahaa niin paljon, että voi valita yksityisen hoivakodin, joka maksaa 7000-15.000€/kk.

Ei nyt sentään liioitella. Yksityiset hoivakodit ovat kalliita, mutta sentään halvempia kuin mitä tuossa sanotaan. Vähän aikaa sitten menehtynyt omaiseni oli erinomaisessa yksityisessä hoivakodissa Helsingissä. Kuukausimaksu oli vähän päälle 5000 euroa, mutta se sisälsi kaiken muun paitsi lääkkeet (hoivan, ison oman huoneen, viisi ateriaa päivässä, vapaa-ajan ohjelmaa jne). Omaiseni tosin joutui maksamaan hoidosta kokonaan itse vain vajaan vuoden. Sen jälkeen hänet todettiin niin huonokuntoiseksi, että kaupunki maksoi hoidosta osan. (Kunnon huononeminen ei johtunut hoivakodin hoidosta vaan etenevästä Alzheimerin taudista.)