Miksi sinusta ei olisi hoitotyöhön?

Colitis ulcerosa, en pysty tekemään raskasta vuorotyötä. Muuten kyllä haluaisin hoitoalalle.

Työ on liian kiireistä ja rankkaa, koska henkilökuntaa on liian vähän. Työilmapiiri vaikuttaa huonolta. Osa hoitajista täysiä pissipäitä, työskentele niiden kanssa sitten..

Huonosti palkattua ja raskasta työtä. Kaipaan ajattelutyötä.

Ajatus hoitotoimenpiteistä ja vieraan ihmisen käsittelystä on oksettava. Ehkä siihen tottuisi, mutta sen lisäksi sille ihmiselle pitäisi jutella ja se olisi koko ajan tietoinen siitä, mitä olen hänelle tekemässä. Tuntuisi kamalalta niin omasta kuin potilaan puolesta. En myöskään tiedä, että miten jotain alkoholistia tai vastaavaa voi kohdella kunnioittavasti?

[quote author="Vierailija" time="17.06.2015 klo 22:17"]

Koska olen luonnevikainen, enkä pidä ihmisistä. Ihmiset ovat hankalia, koska ikinä ei voi tietää luotettavasti, tarkoittaako ei kyllä vai kyllä ei. Ihmisiä on hankala lukea juuri tämän ristiriitaisen kehonkieli vs. lausutut sanat seikan takia. En myöskään pidä ihmisten koskettamisesta ja monet ihmisen normaalit ruumiintoiminnot saavat minut voimaan pahoin. Työskentelen eläinten parissa ja sen osaan todella hyvin.

[/quote]

Suunilleen samaa olin tulossa sanomaan. Hoidan eläimiä työkseni, ihmisten hoitamista en kestäisi millään. Vauvojen ja lasten kakat kuvottaa, eläinten ei.

Sairastan kaksisuuntaista. Stressinsietokyky on siis _todella_ alhainen ja rytmi täytyy olla aika tasainen jotta pakka pysyy kasassa. Onneksi on niitäkin jotka kyseiseen työhön kykenevät, nostan kyllä hattua heille...

Lihasrappeumatauti ja nivelreuma. Eikä ole alan koulutusta.

[quote author="Vierailija" time="17.06.2015 klo 22:19"]Koska ruumiin eritteet ovat ällöttäviä. Koska ihmiskehoon kajoavat toimenpiteet ovat kammottavia. Teen hoitotyötä psykiatrian puolella.
[/quote]
Olet muuten ihan väärällä alalla. Ihmistä ei voi jaotella noin.

Hoitotyö ei ole tarpeeksi älyllistä ja luovaa minulle. Kiirettä ja sosiaalisuutta on myös liikaa.

Se että jonkun muun tarpeet määrittävät työpäiväni rytmin ei sovi minulle.

Koen että mulla ei ole hoivaviettiä. Luen muita ihmisiä huonosti. Olen neuroottinen, pakko-oireinen ja niin introvertti että sosiaalinen ihmisten kanssa työskentely olisi nopeasti tosi raskasta ja kuluttavaa. Haluan käsitellä asioita ja tavaroita, en ihmisiä.

Itsellä puuttuu hoitovietti vieraita ihmisiä kohtaan, joka johtaisi siihen että työ olisi henkisesti liian raskasta. Kestän verta ja eritteitä ja moneen asiaan oppii ja tottuu, mutta työn henkinen puoli imisi minut kuiviin. Osaan kyllä välittää muidenkin kuin tuttujeni hyvinvoinnista ja haluan muille hyvää, mutta tiedän että pidemmän päälle ahdistuisin sairauksien kohtaamisesta ja en jaksaisi asettua tuntemattomien ihmisten asemaan koska he eivät ole pysyvä osa omaa elämääni.

[quote author="Vierailija" time="17.06.2015 klo 21:58"]

?

[/quote]
itseasiassa olisi. on edelleenkin. ongelma hoitotyössä on muutamat talot jossa ilmapiiri on äärimmäisen tulehtunut, ja ammatillinen yhteistyö on vaihtunut kuppikuntien muodostumiseen ja "me vs nuo" tyyppiseen kyräilyyn. se mädättää ilmapiiriä niin, että ulkopuolinen joutuu samantien silmätikuksi. aivan sama mitä teet, niin et tee mitään oikein, sihteeri perseessä kiinni jne. se on ihan täyttä paskaa.

mutta sitten kun pääset hyvään taloon, muistat oikeastaan samantien miksi valinta tuntui oikealta silloin aikoinaan.
-m35

En osaa ihan tarkkaan sanoa. Ei minulla ole mitään syytä epäillä sen soveltuvuustestin tulosta, jossa pisteeni olivat huomattavasti alle keskitason. Niillä pisteillä sanottiin suoraan, että ei edes kannata hakea uudestaan.

Ei kiinnosta ei oke koskaan kiinnostanut. Olen tuottavampi omassa työssäni.

Mulla ei ole ns. hoivaviettiä enkä tykkää kosketella vieraita ihmisiä. 

Olen introvertti. Jo terveetkin ihmiset ovat niin kuluttavia, että en jaksa kuunnella heidän asioitaan. Sairaiden ja moniongelmaisten valitusten kuuleminen päivittäin on kauhu potenssiin miljoona. Olen ammatiltani sairaanhoitaja - toimistotöissä jo 15 vuoden ajan.

Ei ole hoivaviettiä, inhoan sairaaloita, minua oksettaa ajatus imusolmukkeista ja niiden muljuttelusta, sekä yleensäkin ihmisen sisusten tunnustelusta. Rintojen tarkastaminen itseltä kuukausittain on myös työn takana, kun minulle tulee siitä niin paha olo. Taustalla ehkä pelko/trauma, kun sairastin nuorena imusolmukesyövän. Opin sillon myös arvostamaan _hyviä_ hoitajia, minkä takia en itse uneksikaan alalle, sillä en sellainen olisi. Osaisin myös ehkä liian hyvin asettua potilaan asemaan ja se stressaisi ja toisi ahdistavia muistoja mieleen. Lisäksi kaipaan älyllisempää työtä, enkä ole kovin käytännön ihminen. Eiköhän siinä ole jo tarpeeksi syytä? :D Ai niin, haluaisin myös joskus perustaa oman yrityksen ja olla "oman itseni herra", tai vähintään hyvät etenemismahdollisuudet ammatissani.

Käsittääkseni hoitotyö on aika tiivistempoista, mulle sopii paremmin laiskottelu toimistossa tietokoneen ääressä. Mulla on jonkinlainen auktoriteettiongelma, lääkärinä varmaan pärjäisin mutta en kestäisi sitä että hoitajana saisin tehdä vain tiettyjä töitä ja pitäisi ottaa vastaan ylempien määräilyjä.

40 jatkaa, todennäköisesti sooloilisin liikaa ja saisin lähdöt sen takia. Tekisin omia päätöksiä ja kyseenlaistaisin lääkärien mielipiteet :-