Pandemia rajoituksineen tehnyt karmeaa jälkeä nuorten hyvinvoinnille: "Vertaisin suoraan sota- ja lama-aikaan"

Tärkeää päästä tapaamaan kavereita joista aina puolella sitten nenä kiinni kännykässä?

En kiellä, etteikö pandemia vaikuttaisi moniin ja jättäisi vuosien mittaisia jälkiä (masennus, ahdistuneisuus, syrjäytyminen ym.), mutta sota-aikaan vertaaminen on nyt todella mautonta ja ylimitoitettua - erityisesti täällä Suomessa, jossa on pystynyt elämään verrattain hyvinkin normaalia elämää.

Jos ei sota-aikaan verrattaisi. Kaikella sitten haetaan huomiota.

Vierailija kirjoitti:

En kiellä, etteikö pandemia vaikuttaisi moniin ja jättäisi vuosien mittaisia jälkiä (masennus, ahdistuneisuus, syrjäytyminen ym.), mutta sota-aikaan vertaaminen on nyt todella mautonta ja ylimitoitettua - erityisesti täällä Suomessa, jossa on pystynyt elämään verrattain hyvinkin normaalia elämää.

Sinä ehkä pystyit elämään normaalisti, ylivoimainen enemmistö nuorista ei sinne päinkään. Eikä vertaaminen sotaan ole "todella mautonta", se osuus porukasta joka sai jonkinlaisia traumoja voi olla hyvinkin verrattavissa sota-aikaan, siitäkin huolimatta että sodassa toki monet traumatisoituivat paljon pahemmin.

Vierailija kirjoitti:

Jotenkin lapsellisia nämä neuvot: voihan niitä kavereita tavata ulkona.

Jos on aloittanut uudessa koulussa ja ehkä uudella paikkakunnallakin korona-aikana niin niitä ystäviä ei ole pystynyt edes hankkimaan. Ja mitä pidempään on herkässä iässä yksin sitä vaikeampaa niiden ystävien saaminen on. Itsetuntokin valuu pohjamutiin. Onko ihme että nuorilla on nyt niin paljon ahdistusta ja mt-ongelmia?

Tämä, ja lisäksi vielä se, ettei kukaan muutu taikaiskusta reippailevaksi 30-luvun nuoreksi, joka reippailee ja pyörittää napakelkkaa kaikki illat tovereidensa kanssa (ei niin että tätäkään olisi nyt ollut mahdollista tehdä ilman syyllistämistä). Kaikki vakiintuneet tavat olla yhdessä loppuivat kuin veitsellä leikaten.

Vierailija kirjoitti:

Pandemia, ja sen hoitaminen ovat aiheuttaneet meille monille haasteita. Meidän pitää yhdessä selvitä tästä eteenpäin ja toivoa, että ne rajat saadaan seuraavalla kerralla kiinni aivan välittömästi. Tämä oli meille opetus pandemia.

Kun tauti ei leviä, ei tarvita vahingoittavia rajoituksia. Kaikki voittavat, jos vaan ymmärtävät voittavansa.

Viina kyllä tappaa ja vahingoittaa paljon enemmin, kuin mitkään muut tekijät. Mutta päihteet täällä jylläävät, ilman mitään esteitä.

Miten naiivi pitää olla, että kuvittelee että joku maa voi nykyään eristäytyä täysin muusta maailmasta? 

Eniten ihmettelen sitä, miksi alun alkaenkin ensimmäinen reaktio on aina heti maalailla yliampuvia katastrofeja seinille ja etsiä niille syntipukki ("v*tuttaa vanhukset joiden takia lasten ja nuorten elämä ja tulevaisuus on tuhottu aivan totaalisesti!!!"), sen sijaan että oltaisiin vaikka konkreettisesti lähdetty järjestämään kaikenlaista toimintaa joka ylläpitää nuorten kontakteja normaalielämään vaikka väkisin.

Mutta, niin. Fakta on, että jos joku olisi vaikkapa niitä ryhmäaktiviteetteja lenkkipoluilla järjestänyt, niin harva nuorista olisi sinne vaivautunut. Varmaan vähemmän kuin 10%. Loput hengailisivat keskenään kuten normaalisti, pelaisivat pelejä kotona ja muuten vain kuluttaisivat päämäärättömästi aikaa joko yksin tai kaverien kanssa, ulkona tai sisällä, miten vain. Tämä on keskivertonuoren normaalia elämää, eikä mikään tuosta ollut Suomessa missään vaihessa kiellettyä.

Kun pointti kai onkin, että iso osa nuorista ei ikinä jaksa pysyä mukana elämässä ellei ole PAKKO. Koulussa on "pakko" käydä, joten ne kontaktit ja rutiinit tulevat väkisin, vaikka kotiin jäädäänkin nukkumaan ja lusmuilemaan ja pelaamaan aina kun löytyy jokin tekosyy. Koulun ulkopuolella tapahtuviin ei-pakollisiin juttuihin ovat aina osallistuneet vain ne valmiiksi aktiiviset ja reippaat. Bonus nolouspisteitä siitä, että iso osa näistä aktiivisista ja reippaista on jotain partiolaisia tai seurakunnan kerholaisia tai urheilijoita tai muita dorkia, joiden nololle reippaudelle tavisnuorten kuuluu pyörittää silmiään.

Tästä löytyykin aika jännä paradoksi: keskivertonuorta ei voisi vähempää kiinnostaa mitkään nolot aktiviteetit, ja koulunkäyntikin on pakkopullaa. Mutta silti niitä koskevista rajoituksista voi kivasti uhriutua.

Väittäisin, että rajoitusten puute se vasta on rassannut, ainakin koulussa ja jos on koulumatka bussilla. Kotiinkssn ei ole voinut jäädä. Monilla lapsilla ja vanhemmillai on astmaa, diabetesta, ylipainoakin tai muita sairauksia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jotenkin lapsellisia nämä neuvot: voihan niitä kavereita tavata ulkona.

Jos on aloittanut uudessa koulussa ja ehkä uudella paikkakunnallakin korona-aikana niin niitä ystäviä ei ole pystynyt edes hankkimaan. Ja mitä pidempään on herkässä iässä yksin sitä vaikeampaa niiden ystävien saaminen on. Itsetuntokin valuu pohjamutiin. Onko ihme että nuorilla on nyt niin paljon ahdistusta ja mt-ongelmia?

Tämä, ja lisäksi vielä se, ettei kukaan muutu taikaiskusta reippailevaksi 30-luvun nuoreksi, joka reippailee ja pyörittää napakelkkaa kaikki illat tovereidensa kanssa (ei niin että tätäkään olisi nyt ollut mahdollista tehdä ilman syyllistämistä). Kaikki vakiintuneet tavat olla yhdessä loppuivat kuin veitsellä leikaten.

Siis kuten mitkä vakiintunet tavat? Baareissa käyminen, ja sekin ollut rajoitettua vain osan ajasta? Saleilla yms. ei käy läheskään suurin osa nuorista. Ei ole ollut missään vaiheessa kiellettyä kokoontua jonkun kaverin kotiin viettämään aikaa kaveriporukan kesken, ja se lienee useimmilla nuorilla se yleisin vakiintunut tapa olla yhdessä.

Vierailija kirjoitti:

Eniten ihmettelen sitä, miksi alun alkaenkin ensimmäinen reaktio on aina heti maalailla yliampuvia katastrofeja seinille ja etsiä niille syntipukki ("v*tuttaa vanhukset joiden takia lasten ja nuorten elämä ja tulevaisuus on tuhottu aivan totaalisesti!!!"), sen sijaan että oltaisiin vaikka konkreettisesti lähdetty järjestämään kaikenlaista toimintaa joka ylläpitää nuorten kontakteja normaalielämään vaikka väkisin.

Mutta, niin. Fakta on, että jos joku olisi vaikkapa niitä ryhmäaktiviteetteja lenkkipoluilla järjestänyt, niin harva nuorista olisi sinne vaivautunut. Varmaan vähemmän kuin 10%. Loput hengailisivat keskenään kuten normaalisti, pelaisivat pelejä kotona ja muuten vain kuluttaisivat päämäärättömästi aikaa joko yksin tai kaverien kanssa, ulkona tai sisällä, miten vain. Tämä on keskivertonuoren normaalia elämää, eikä mikään tuosta ollut Suomessa missään vaihessa kiellettyä.

Kun pointti kai onkin, että iso osa nuorista ei ikinä jaksa pysyä mukana elämässä ellei ole PAKKO. Koulussa on "pakko" käydä, joten ne kontaktit ja rutiinit tulevat väkisin, vaikka kotiin jäädäänkin nukkumaan ja lusmuilemaan ja pelaamaan aina kun löytyy jokin tekosyy. Koulun ulkopuolella tapahtuviin ei-pakollisiin juttuihin ovat aina osallistuneet vain ne valmiiksi aktiiviset ja reippaat. Bonus nolouspisteitä siitä, että iso osa näistä aktiivisista ja reippaista on jotain partiolaisia tai seurakunnan kerholaisia tai urheilijoita tai muita dorkia, joiden nololle reippaudelle tavisnuorten kuuluu pyörittää silmiään.

Tästä löytyykin aika jännä paradoksi: keskivertonuorta ei voisi vähempää kiinnostaa mitkään nolot aktiviteetit, ja koulunkäyntikin on pakkopullaa. Mutta silti niitä koskevista rajoituksista voi kivasti uhriutua.

"Tämä on keskivertonuoren normaalia elämää, eikä mikään tuosta ollut Suomessa missään vaihessa kiellettyä." Valehteletko vai oletko oikeasti noin tyhmä? Paitsi että nuoria estettiin kokoontumasta mihinkään, joko yhteiskunnan tai vanhempien päätöksellä, niitäkin joille se olisi periaatteessa voinut olla mahdollista syyllistettiin koko ajan ankarasti ja kutsuttiin mm. murhaajiksi. Itse näin miten Jodelissa toivottiin näiden teloittamista.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jotenkin lapsellisia nämä neuvot: voihan niitä kavereita tavata ulkona.

Jos on aloittanut uudessa koulussa ja ehkä uudella paikkakunnallakin korona-aikana niin niitä ystäviä ei ole pystynyt edes hankkimaan. Ja mitä pidempään on herkässä iässä yksin sitä vaikeampaa niiden ystävien saaminen on. Itsetuntokin valuu pohjamutiin. Onko ihme että nuorilla on nyt niin paljon ahdistusta ja mt-ongelmia?

Tämä, ja lisäksi vielä se, ettei kukaan muutu taikaiskusta reippailevaksi 30-luvun nuoreksi, joka reippailee ja pyörittää napakelkkaa kaikki illat tovereidensa kanssa (ei niin että tätäkään olisi nyt ollut mahdollista tehdä ilman syyllistämistä). Kaikki vakiintuneet tavat olla yhdessä loppuivat kuin veitsellä leikaten.

Siis kuten mitkä vakiintunet tavat? Baareissa käyminen, ja sekin ollut rajoitettua vain osan ajasta? Saleilla yms. ei käy läheskään suurin osa nuorista. Ei ole ollut missään vaiheessa kiellettyä kokoontua jonkun kaverin kotiin viettämään aikaa kaveriporukan kesken, ja se lienee useimmilla nuorilla se yleisin vakiintunut tapa olla yhdessä.

"Osan ajasta". Niin vain 95 prosenttia. "Saleilla yms. ei käy läheskään suurin osa nuorista". Juuri niin. Mikä on pointtisi? "Ei ole ollut missään vaiheessa kiellettyä kokoontua jonkun kaverin kotiin viettämään aikaa kaveriporukan kesken". Oli, sukulaisten kielloista johtuen. Vaikkei olisi, heihin kohdistettiin armotonta syyllistämistä.

Vierailija kirjoitti:

Eihän nämä lapset edes tajua mitään sota-ajasta, riittää, että ei pääse kaverin kanssa Heseen, niin heti elämä romahtaa.

Että minua ällöttää tollainen ylimielisyys, sä olet saanut elää normaalin nuoruuden ja ymmärtämystä ei sitten muille riitäkään, heille jotka eivät. Turha varmaan selittää noin yksinkertaiselle tapaukselle mitä kaikkea korona-aika on nuorilta vienyt. Ketään ei kärsi siitä ettei pääse heseen,

Ja et ole elänyt sota-aikaa päivääkään että sillä on turha yhtään yritän nostaa itseään nuoria ylemmäs. Sä et ymmärrä sodasta mitään enempää kuin tän päivän 15-vuotias.

Vierailija kirjoitti:

Yhtä "karmeaa" jälkeä pandemia on tehnyt kaikissa ikäluokissa. Jotkut ovat menettäneet työnsä, tulonsa, jotkut henkensä. Nuorilla on vielä paljon aikaa paikata menetykset. En vinkuisi.

Ne oli juuri ne nuoret jotka menetti työpaikat. Ja harjoittelupaikat. Tulot. Koko tulevaisuus pistetiin hyllylle odottelemaan jos joskus olisi taas ajankohtainen.

Joten kyllä vinkuisin.

Aikamoista lasten ja nuorten vihaamista, ei ole tän ketjun monilla aikuisilla kaikki kohdallaan päänupissa kyllä.

Mä olen todella fiksujen ja ahkerien nuorten vanhempi, ja tunnen myös heidän kaverinsa enkä tunnista mitään tän ketjun asioista kyllä mitään heissä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jotenkin lapsellisia nämä neuvot: voihan niitä kavereita tavata ulkona.

Jos on aloittanut uudessa koulussa ja ehkä uudella paikkakunnallakin korona-aikana niin niitä ystäviä ei ole pystynyt edes hankkimaan. Ja mitä pidempään on herkässä iässä yksin sitä vaikeampaa niiden ystävien saaminen on. Itsetuntokin valuu pohjamutiin. Onko ihme että nuorilla on nyt niin paljon ahdistusta ja mt-ongelmia?

Tämä, ja lisäksi vielä se, ettei kukaan muutu taikaiskusta reippailevaksi 30-luvun nuoreksi, joka reippailee ja pyörittää napakelkkaa kaikki illat tovereidensa kanssa (ei niin että tätäkään olisi nyt ollut mahdollista tehdä ilman syyllistämistä). Kaikki vakiintuneet tavat olla yhdessä loppuivat kuin veitsellä leikaten.

Siis kuten mitkä vakiintunet tavat? Baareissa käyminen, ja sekin ollut rajoitettua vain osan ajasta? Saleilla yms. ei käy läheskään suurin osa nuorista. Ei ole ollut missään vaiheessa kiellettyä kokoontua jonkun kaverin kotiin viettämään aikaa kaveriporukan kesken, ja se lienee useimmilla nuorilla se yleisin vakiintunut tapa olla yhdessä.

"Osan ajasta". Niin vain 95 prosenttia. "Saleilla yms. ei käy läheskään suurin osa nuorista". Juuri niin. Mikä on pointtisi? "Ei ole ollut missään vaiheessa kiellettyä kokoontua jonkun kaverin kotiin viettämään aikaa kaveriporukan kesken". Oli, sukulaisten kielloista johtuen. Vaikkei olisi, heihin kohdistettiin armotonta syyllistämistä.

Minä en ole kyllä nähnyt syyllistämistä kuin jostain kymmenien nuorten bileistä (ja silti niitä kyllä järjestettiin, syyllistämisestä huolimatta). Ketään tietämääni nuorta ei ole estetty tapaamasta kavereitaan tai hengailemasta muutaman kaverin porukalla kuten ennenkin. Toki tilanne varmaan oli erilainen perheissä, joissa oli riskiryhmäläisiä.

Kukaan normaalijärjellä varustettu ihminen ei ole taatusti odottanut, että se vähän yli vuosi ennen rokotekattavuutta olisi mennyt ilman kaverien kanssa hengailua ja pelaamista ja leffailtoja ja niin edelleen. Ja rokotteiden jälkeenhän kaikki aukesi - tunnetusti "nyt on aika elää ja kokea!" - joten en tajua, miksi edelleenkin puhutaan jostain kahdesta menetetystä vuodesta.

Vierailija kirjoitti:

Aikamoista lasten ja nuorten vihaamista, ei ole tän ketjun monilla aikuisilla kaikki kohdallaan päänupissa kyllä.

Mä olen todella fiksujen ja ahkerien nuorten vanhempi, ja tunnen myös heidän kaverinsa enkä tunnista mitään tän ketjun asioista kyllä mitään heissä.

Oletko sinä eristänyt lapsesi pikku huoneisiinsa jo 2 vuotta sitten?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jotenkin lapsellisia nämä neuvot: voihan niitä kavereita tavata ulkona.

Jos on aloittanut uudessa koulussa ja ehkä uudella paikkakunnallakin korona-aikana niin niitä ystäviä ei ole pystynyt edes hankkimaan. Ja mitä pidempään on herkässä iässä yksin sitä vaikeampaa niiden ystävien saaminen on. Itsetuntokin valuu pohjamutiin. Onko ihme että nuorilla on nyt niin paljon ahdistusta ja mt-ongelmia?

Tämä, ja lisäksi vielä se, ettei kukaan muutu taikaiskusta reippailevaksi 30-luvun nuoreksi, joka reippailee ja pyörittää napakelkkaa kaikki illat tovereidensa kanssa (ei niin että tätäkään olisi nyt ollut mahdollista tehdä ilman syyllistämistä). Kaikki vakiintuneet tavat olla yhdessä loppuivat kuin veitsellä leikaten.

Siis kuten mitkä vakiintunet tavat? Baareissa käyminen, ja sekin ollut rajoitettua vain osan ajasta? Saleilla yms. ei käy läheskään suurin osa nuorista. Ei ole ollut missään vaiheessa kiellettyä kokoontua jonkun kaverin kotiin viettämään aikaa kaveriporukan kesken, ja se lienee useimmilla nuorilla se yleisin vakiintunut tapa olla yhdessä.

"Osan ajasta". Niin vain 95 prosenttia. "Saleilla yms. ei käy läheskään suurin osa nuorista". Juuri niin. Mikä on pointtisi? "Ei ole ollut missään vaiheessa kiellettyä kokoontua jonkun kaverin kotiin viettämään aikaa kaveriporukan kesken". Oli, sukulaisten kielloista johtuen. Vaikkei olisi, heihin kohdistettiin armotonta syyllistämistä.

Minä en ole kyllä nähnyt syyllistämistä kuin jostain kymmenien nuorten bileistä (ja silti niitä kyllä järjestettiin, syyllistämisestä huolimatta). Ketään tietämääni nuorta ei ole estetty tapaamasta kavereitaan tai hengailemasta muutaman kaverin porukalla kuten ennenkin. Toki tilanne varmaan oli erilainen perheissä, joissa oli riskiryhmäläisiä.

Kukaan normaalijärjellä varustettu ihminen ei ole taatusti odottanut, että se vähän yli vuosi ennen rokotekattavuutta olisi mennyt ilman kaverien kanssa hengailua ja pelaamista ja leffailtoja ja niin edelleen. Ja rokotteiden jälkeenhän kaikki aukesi - tunnetusti "nyt on aika elää ja kokea!" - joten en tajua, miksi edelleenkin puhutaan jostain kahdesta menetetystä vuodesta.

"Ja rokotteiden jälkeenhän kaikki aukesi - tunnetusti "nyt on aika elää ja kokea!" - joten en tajua"

Niin. Aukesi kuukaudeksi. Unohtuiko jo? Mutta ymmärrän toki ettet tajua.

Et ilmeisesti seurannut mediaa koko aikana kun et ole nähnyt mitään painostamista siihen, että ihmiset pysyisivät kodeissaan?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aikamoista lasten ja nuorten vihaamista, ei ole tän ketjun monilla aikuisilla kaikki kohdallaan päänupissa kyllä.

Mä olen todella fiksujen ja ahkerien nuorten vanhempi, ja tunnen myös heidän kaverinsa enkä tunnista mitään tän ketjun asioista kyllä mitään heissä.

Oletko sinä eristänyt lapsesi pikku huoneisiinsa jo 2 vuotta sitten?

Oletko ihan terve? En ole enkä tule eristämään, he ovat ahkeria nuoria jotka hoitavat vastuullisesti asiansa, eivät mitään pullamössöä tms 💩 mitä tässä ketjussa nuoria vihaavat tyypit valittaa.

Vierailija kirjoitti:

Vähässä ovat jo sotaveteraanit ja evakot, joilla on omakohtaiaia kokemuksia aidosta rintamaelämästä tai sen alta pakenemisesta. Sota-ajan jälleenrakentamisen vuodetkin ovat jättäneet syvät uurteet moneen ihmiskohtaloon.

Ja täällä verrataan nykyistä kansalaisten omaan hyvinvointiin tähtääviä yksilöä suojelevia rajoituksia sota-ajan arkeen?

En ole oikeasti tajunnut tätä ennen, kuinka vässykkä kansa suomalaisista on tullut. Mulle kaikki nyt heti.

Kyllä ne vässykät olette te jotka tottelette näitä rajoituksia. Uskomatonta miten sekaisin ihmiset ovat.

Vierailija kirjoitti:

Hullunkurista näissä keskusteluissa on, että automaattisesti ja kritiikittä oletetaan, että nuorten pahoinvointi johtuu rajoituksista.

Koronahan se on, mikä sitä pahoinvointia aiheuttaa. Huoli siitä, että tuo koulusta koronan vanhemmille tai isovanhemmille syö mielenterveyttä. Huoli siitä miten pahan tautimuodon vanhemmat saavat tai selviävätkö isovanhemmat hengissä.

Korona aiheuttaa nuorille isoja huolia. Sen rinnalla on pientä, että rajoitukset laittavat harrastukset muutamaksi viikoksi kiinni tai tuo kolmen viikon etäkoulujakson.

Koronauhka syö mielenterveyttä, ei rajoitukset.

Ja pelkästään nuoriako se korona pelottaa? Käsittääkseni se on ollut samanlainen uhka ja pelko ihan kaikille ikäryhmille. 

Yksilöiden välisiä eroja sitten tietysti on.