Asia mistä sinua syytettiin lapsena vaikka olit syytön

Naapurin koiran uusi hieno kaulapanta katosi. Minua koiran isäntä syytti varastamisesta. Koskaan en ollut pantaa edes nähnyt eikä meillä ollut koskaan edes ollut koiraa. Sain kantaa varkaan mainetta pitkän aikaa, olin 8-vuotias. Pannan kohtalosta en saanut koskaan tietää.

Mun oma äiti syyttää mua vielä tänäkin päivänä, että asuessani opiskelipaikkakunnalla, oli hän tullut yllärinä moikkaamaan. En kuitenkaan ollut kotona, vaan ihan muualla sillä hetkellä. Hän edelleen väittää, että olisin tullut heitä vastaan pihalla aivan sekaisin olevana, ehkä jossain aineissa/kännissä. En tiedä miten saisin hänen mielensä muutettua, valokuviakin näytin että olin kavereideni kanssa aivan muualla enkä kännissä heidän edessään. Se ehkä satuttaa eniten ettei ole vierasta ihmistä erottanut omastaan.

Äitini syyllisti minua teini-iässä jakorasiaksi ja h...aksi ja vielä isovanhempieni kuullen, koska liikuin porukoissa missä oli miespuolisia henkilöitä kavereina ja tykkäsin käyttää lyhyitä hameita, mitkä kuuluivat sen ajan rock-tyyliin. Todellisuudessa olin ollut vain yhden pojan kanssa ja sekin oli silloinen poikaystäväni. Muiden kanssa olin vain kavereita eikä mitään seksuaalista tapahtunut. Koko suku piti minua sellaisena mitä en ollut eikä minua uskottu.

Näin 20 vuotta myöhemmin tuo loukkaa edelleen. Älkää koskaan haukkuko tyttäriänne hu...riksi, kiitos.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kiusaamisesta. Päiväkodissa eräs samanikäinen tyttö kiusasi ja ärsytti minua, ja "järjesti" niin, että minä näytin aina syylliseltä. Esimerkiksi kerran hän heitti hiekkalaatikolla hiekkaa silmiini, ja kun löin häntä, alkoi huutaa kuin sumusireeni ja kiinnitti lähimmän hoitajan huomion. Sen jälkeen tuo tyttö alkoi aina järjestää temppujaan tuon saman hoitajan nähden, jolloin teki minusta kiusaajan hänen silmissään. Muistan, että hoitaja suhtautuikin minuun aina todella vihaisesti (myös noiden tilanteiden ulkopuolella), mutta hän oli muistaakseni harjoittelija, eikä onneksi ollut paikassa töissä kovin pitkään.

Oma tätini oli töissä samassa päiväkodissa ja on kertonut minulle myöhemmin, että kyseinen tyttö kiusasi muitakin, ja vaikka esitti aina viatonta, suurin osa paikan aikuisista onneksi näki hänen lävitseen. Pienessä kaupungissa kun asutaan, törmään tuohon henkilöön silloin tällöin nyt aikuisenakin ja meillä on yhteisiä tuttuja. On kuulemma edelleen häijy ja kiero kuin korkkiruuvi.

Jotkut oikeasti syntyy tuollaisina. Mulle sattui 2-luokalla samanlainen korkkiruuvi omalle kohdalle. Tuli luokallemme ja huomasi minut koska oli paljon kavereita ja muutenkin luokassa hyvä henki. Keräsi kaikki nämä kaverit puolelleen väittämällä että minä olin heistä puhunut pahaa. Yksitellen kaikki meni siihen "hoviin", ja lopulta minua kiusattiin 5 vuotta eri opettajien nenän alla. Opin olemaan reagoimatta koska jos niin tein, näytin siltä joka aiheuttaa ongelmia. Sellaista on hiljainen ja ovela kiusaaminen.

Yhden kerran kuudennella luokalla tämä tyttö oli saanut hoviinsa todellisen hölmöläisen, joka ei tajunnut että sen kiusaamisen tulee tapahtua huomaamattomasti. Tämä uusi tulokas sitten repäisi repustani kun oltiin matkalla koulusta kotiin. Olin ollut siihen asti hiljainen hiirulainen, mutta jotenkin siinä kohtaa keitti yli kaikki se vuosien kiusa, kun vihdoin käytiin suoraan käsiksi. Vaistonvaraisesti kiskaisin reppua repinyttä tyttöä niskasta ja hän räpiköi pienen matkaa eteenpäin sen kiskaisun voimasta. Joku minussa petti ja juoksin räpiköivän perään ja työnsin tien sivussa olleen lumipenkan yli ojaan. Ojassa oli vähän jäätä ja alla virtaava vesi, ei mitenkään syvä mutta tarpeeksi että tyttö kastui.

Jouduin tästä rehtorin puhutteluun, vanhempani kutsuttiin koululle ja siellä keskusteltiin siitä miten minä kiusaan muita. 5 vuotta kiusattuna olemista hiljaa, ja minä "kiusaan muita"! Tämän valheen laittoi tietysti alulle se korkkiruuvi jolla oli hovi ympärillään. Mikä yksi ihminen on sanomaan viittä - kuutta vastaan. Rangaistuksen sain. Ja koston kiusaajilta, jotka kasteli vesipullolla minut märäksi seuraavalla koulumatkalla.

Vaikea kuvitella, mikä tekee joistain lapsista noin pahantahtoisia. Itse olin aina lapsena hyväuskoinen ja -tahtoinen sekä aika äkkipikainen, joten en oikein osannut luovia tuon kiusaajan kanssa, vaan hän sai aina narutettua minua. Menimme onneksi eri kouluihin, mutta luokallani oli siellä sitten toinen samanlainen tyttö, joka etenkin murrosikään tullessa ja yläasteaikana kuoriutui oikeaksi demoniksi. Me kiltit ja kaikille hyvää tahtovat tyypit taidetaan useimmin joutua tällaisten uhreiksi. Onneksi aikuisiällä esim. töissä ei ole enää tarvinnut kiusaajien kanssa tapella :D

Köyhästä kodista. Lapsenpiikana eräässä perheessä ja minua syytettiin legopalojen hävittämisestä.En tietenkään ollut ottanut niitä. Johan hän näki kun lähdin pois että ei ollut minulla . 

Ei ikinä pyytänyt anteeksi.

Ei äitinsä tytr kirjoitti:

Mun oma äiti syyttää mua vielä tänäkin päivänä, että asuessani opiskelipaikkakunnalla, oli hän tullut yllärinä moikkaamaan. En kuitenkaan ollut kotona, vaan ihan muualla sillä hetkellä. Hän edelleen väittää, että olisin tullut heitä vastaan pihalla aivan sekaisin olevana, ehkä jossain aineissa/kännissä. En tiedä miten saisin hänen mielensä muutettua, valokuviakin näytin että olin kavereideni kanssa aivan muualla enkä kännissä heidän edessään. Se ehkä satuttaa eniten ettei ole vierasta ihmistä erottanut omastaan.

Minun äidilläni on ollut tapana sekoittaa siskoni ja minut, vaikka olemme ihan erilaisia luonteiltamme ja ikäeroakin monta vuotta. Mutta ei se häntä haittaa! Jos korjaan häntä niin ei usko, ja taas vähän päästä väittää minun tehneen jotain jonka siskoni on tehnyt (jos on, äidin jutuista ei tiedä loppujen lopuksi).

Tää ei käynyt lapsena, vaan nuorena. Meillä oli tapana saunoa sekasaunassa ja kerran oli tilanne, että jäin hyvän kaverini miehen kanssa kaksin pukkariin. Mies tuijotti ja söi silmillään, tuli ihan istumaan. Olin aivan ihmeissäni enkä todellakaan mennyt tuohon mukaan, hyi hitto, melkein kun veli oli hän mulle ja muutenkaan ei tapoihin kuulu tollainen. Lähdin tilanteesta pois ja minua ei enää illanviettoihin kutsuttu.

Kaverin mies tuli myöhemmin puhumaan, että jos en olisi lähtenyt niin tilanne olis voinut johtaa mihin tahansa. Mitä vittua? Oli siis ilmeisesti valehdellut tyttökaverilleen, eli ystävälleni, tilanteesta ja asia käännettiin että minä yritin iskeä hänet. Ei tullut kutsua heidän häihin eikä itseasiassa kenenkään kavereiden häihin sen jälkeen. Kukaan ei tietenkään vaivautunut minulta kysymään asian laitaa, mutta helppohan se oli syyttää nättiä ja ainoata porukan sinkkua. Nykyisin en ole enää edes nätti. Mutta asia on vaivannut minua kaikki nämä yli 25 vuotta.

Ettei isäni ollut oikeasti isäni. Hautajaiset toki jäivät minun järjestettäväkseni lähiomaisena.

Nuorempi poika lapsi varmaan siihen aikaan jotain 4-5v. Hänen pyllyynsä oli tussilla sotkettu. Aikuiset kun näkivät niin kysyivät pojalta kuka tollaista on mennyt tekemään. Poika sanoi nimeni. Ei ollut mitään tekemistä sen asian suhteen.

Up

Jos sairastuin, oli syy aina minussa itsessäni. Jos systeri sairastui, oli silloinkin syy minussa.

Olof Palmen murhasta. Vaikka  olin silloin 6 vuotias. Siskoni joka oli 4 v ei saanut siitä rangaistusta ollenkaan.