Asia mistä sinua syytettiin lapsena vaikka olit syytön

Kummallisimmat syytökset sattui, kun oli ala-asteikäinen. Meille tuli kaukaa isän sukulaisia kylään. Aikuiset ja osa lapsista lähti jonnekin, minä sain jäädä pari vuotta vanhemman serkkutytön kanssa kotiin. Me oltiin koko aika pihalla ihan kiltisti. Kotiin tultuaan ja vähän ajan päästä äiti tuli huutamaan minulle, että olen hävittänyt tiskirätin ja särkenyt sähköhellan, kun levy ei lämpeä. Olin ihan itkun partaalla eikä äiti uskonut vakuuttelujani. Illalla uskaltauduin kysymään asiasta ja äiti sanoi kevyesti, että tiskirätti löytyi eikä hellassakaan ollut mitään vikaa. Mitään pahoittelua tai anteeksipyyntöä syytöksistä ei ikinä tullut.

Mua syytettiin kaikesta. Vanhemman työpaikan vaikeuksista, vanhempien avioliiton vaikeuksista, rahaongelmista, sukuriidoista, vanhempien elämän pilaamisesta, siitä että autoon tuli lommo isän peruuttaessa, siitä että seinälle asennettu hylly tippui, siitä että tuli veromätkyjä… ihan KAIKESTA. Ja arvatkaa mitä, mua syytetään vielä keski-ikäisenäkin ihan kaikesta mitä vanhemmille käy tai mikä on heille vastoinkäyminen tai vaikeus.

Tällaista on olla narsistin syntipukkilapsi. Sain myös selkäsaunan usein noista asioista mistä mua syytettiin ja joihin ei mulla ollut osaa eikä arpaa.

Sairasta.. mutta tuttuja itsellekin.

Niin ku huomaa, tällaiset jää mieleen. En syytä lapsia koskaan ilman päteviä todisteita mistään. Näin kuuluisi opettajienkin toimia. Ja se vastuunkanto lähtee siitä, että näyttää hyvää esimerkkiä ja myöntää mokanneensa. Eikä vitutuksen takia syytä sitä joka on lähimpänä ja johon uskaltaa purkaa pahan olonsa.

Naapurissa asuva "kaveri" varasti leluja kun oli kylässä. Se oli kuulemma minun syyni kun olen liian kiltti enkä pidä puoliani. Siis miten näen jonnekin kaverin taskuihin? Hyvää hyvyyttäni varmaan laitoin silmät kiinni ja sanoin "vie vaan suosikkiponit, ei haittaa".

Oli ollut kamala lumimyräkkä ja autojenkin päällä oli se 20-30 senttiä kun naapurin lapsista joku keksi, että otetaan skaba ja lasketaan jokainen mäkeä oman perheen auton päältä kun ne oli sopivasti vierekkäin parkkipaikalla.

No itsehän en tietenkään arkana uskaltanut moista tehdä eikä kukaan laskenut "vieraiden" autojen päältä.

Sisälle kun menin niin äiti kysyi mitä me oltiin pihalla leikitty ja kun kerroin tuosta niin isähän suuttui aivan kamalasti ja painui samantien katsomaan kuinka auto on nyt sitten ihan rutussa ja jo ennen ulos menoaan tempaisi tukasta kiinni ja läimäytti avokämmenellä selkään. Siinä sitten itkin ja sopersin etten minä laskenut ollenkaan eikä kukaan muukaan laskenut meidän auton päältä ja kun isä tuli takaisin niin sainkin sitten uudelleen selkään siksi, että olin ensinnäkin säikyttänyt isän ihan turhaan ja toisekseen siksi, että menin kielimään muiden tekemisistä.

Vierailija kirjoitti:

Oli ollut kamala lumimyräkkä ja autojenkin päällä oli se 20-30 senttiä kun naapurin lapsista joku keksi, että otetaan skaba ja lasketaan jokainen mäkeä oman perheen auton päältä kun ne oli sopivasti vierekkäin parkkipaikalla.

No itsehän en tietenkään arkana uskaltanut moista tehdä eikä kukaan laskenut "vieraiden" autojen päältä.

Sisälle kun menin niin äiti kysyi mitä me oltiin pihalla leikitty ja kun kerroin tuosta niin isähän suuttui aivan kamalasti ja painui samantien katsomaan kuinka auto on nyt sitten ihan rutussa ja jo ennen ulos menoaan tempaisi tukasta kiinni ja läimäytti avokämmenellä selkään. Siinä sitten itkin ja sopersin etten minä laskenut ollenkaan eikä kukaan muukaan laskenut meidän auton päältä ja kun isä tuli takaisin niin sainkin sitten uudelleen selkään siksi, että olin ensinnäkin säikyttänyt isän ihan turhaan ja toisekseen siksi, että menin kielimään muiden tekemisistä.

Meillä oli just tätä samaa. Ensin selkäsauna jostakn asiasta ilman että edes selvitettiin olenko syyllinen. Ja sitten uusi selkäsauna kun selvisi etten ollut syyllinen, mutta olin aiheuttanut ”stressiä ja huolta” isälle asialla. Reilukerho. Teit mitä vaan niin turpaan tuli.

Pelailin kovasti pienenä tietokoneella ja yhden pelin mukana tuli sitten sellainen kopiosuojausjuttu joka piti liittää tietokoneen peliohjainporttiin. Kerran sitten faija tuli huoneeseen kun pelasin tätä peliä ja alkoi ihmettelemään sitä tietokoneeseen liitettyä mokkulaa ja tempaisi sen pois kesken pelin. Peli meni tilttiin eikä enää toiminut sen mokkulan kanssa, eli faija rikkoi sen kopiosuojausmokkulan. Meni paniikkiin ja alkoi minua syyttämään että pitäisi aina lukea ohjeet yms. ja lähti pois. Jäin vähän suu auki että niin mitä mä muka tein.

Aina oli minun syy, vaikka 2 vuotta nuorempi pikkuveli alkoi olemaan todella haastava. Hän oli oikein mamman kultapoika ja kuulemma niin kiltti ja arka, ettei se sellaista tekisi... Minä taas se pahan alku ja juuri. Ihan mitä vaan kotona tapahtui veljeni toimesta oli minun syyni. Veli myös joskus kamppasi minut niin, että löin leukani senkin reunaan ja minun piti kuulemma ruveta katsomaan mihin astun ja lakata olemasta kömpelö.

Äidillä oli usein tapana huomauttaa, että on paras kun panee kunkin tavaran aina samaan paikkaan, että tietää varmasti missä se on.

Itse hän kuitenkin hukkasi tavan takaa omia tavaroitaan - kirjoja, saksia, kyniä ym. Hän syytti sitten minua suorasukaisesti varkaaksi.

Aina vähän ajan kuluttua hän sitten löysi tavaransa, muttei koskaan tietenkään pyytänyt tyhjiä syytöksiään anteeksi.

Kyllä jäi ikävä muisto noin läheisestä ihmisestä.

Sain myös toistuvasti raivohaukut siitä, kun hänen mielestään muistutin liikaa isääni. Ikään kuin minä sille olisin mitään voinut.

Olen usein toivonut, etten olisi syntynytkään.

Minun entinen luokkakaveri voisi kirjoittaa tänne kuinka häntä syytettiin (minä siis syytin) täysin aiheettomasti... Ala-asteella leirikoulussa meillä oli koko luokan kanssa jokin urheilusessio ja sen päätteeksi istuimme polvillemme nurmikolle riviin. Onnistuin päästämään järjettömän kovan pierun ja huusin tietenkin paniikissa heti perään että "se oli X", joka siis istui vieressäni. En tiedä uskoiko kukaan minua ja vieläkin muistan sen järkyttävän häpeän kun se töräys lennähti ilmoille.

Mun äidillä oli korurasia, jossa oli paljon arvokkaita koruja. Joskus hän pelleili niillä ihan typerästi, esim. kerran laittoi timanttisormuksensa meidän koiran hännän ympärille. Minä (olin varmaan alle 10-vuotias) sanoin, että ei varmaan kannattaisi tehdä noin, ettei sormus katoa, jos koira heiluttaa häntäänsä.

No sittenhän se sormus katosi. Jostain ihmeen syystä äitini keksi syyttää minua siitä, että olisin muka ajatuksissani ottanut sormuksen ja laittanut sen jonnekin muualle kuin korurasiaan. Minä väänsin hädissäni itkua ja mietin, että olenko tosiaan voinut tehdä niin ja jos olen, niin miten pystyn korvaamaan äidilleni niin kalliin sormuksen.

Hetken päästä äitini sitten kuitenkin löysi sormuksen sieltä korurasiasta, kun penkoi vähän lisää. Hän olikin laittanut sen sinne itse takaisin, muttei ollut muistanut asiaa. Pyysi kyllä sentään minulta anteeksi, mutta tuo juttu oli jotenkin niin epäreilun tuntuinen että tunnen siitä katkeruutta vielä 30 vuotta myöhemmin.

Kiva. Tähän ketjuun ei voi sitten kirjoittaa mitä on kokenut vaan s e n s u u r i i n menee.

Tuli kiva deja-vu lapsuuteen ja valehtelijaksi syyttelyyn kun näytölle pamahti tuo teksti, että viestisi julkaistaan vasta sen tarkastamisen jälkeen..

Jouduin jälki-istuntoon kun en pärjännyt matikan pistarissa. Olin kuulemma jättänyt läksyt tekemättä enkä siksi osannut. Se ei kyllä ollut syy, mutta mitäpä pienistä.

Sotkuisuudesta. Sain siivota muiden jälkiä.

Siivooja minusta sitten tulikin, mutta tästä sentään saa palkkaa. Lapsena tajusin vääryyden.

Oli muutakin mutta olkoon nyt tuo.

Meillä oli koko luokka jälki-istunnossa koska kukaan ei tunnustanut osallistuneensa lumisotaan (mikä oli kielletty). Siinä oli lähinnä vanhemmat luokat ja osa meidän pojista mutta me tytöt ei kanneltu periaatteen vuoksi.

Mulla ollut lapsesta saakka nenä tukossa, joka ilmeisesti aiheutti liman valumista kurkkuun. Hengitin usein suun kautta, olen vasta aikuisena ymmärtänyt, ettei tuo ole normaalia. Kuitenkin, kun kaoin jatkuvasti limaa kurkustani lapsena, etenkin nukkumaan käydessä, niin sain huutoa, että pitää lopettaa, että muut voi nukkua. En pystynyt lopettamaan, koska tuntui, että tukehdun limaan. Yritin kertoa, että kurkussani on limaa, mutta vanhempien mukaan ei siellä mitään ole. Asiaa ei tutkittu, pistettiin vain psyykkisen ahdistukseni piikkiin. Lisäksi mulla oli paljon psyykkistä oireilua, josta mulle huudettiin ja oltiin vihaisia, vaikka en voinut asialle mitään. Olin hyvin arka ja kiltti lapsi, yritin parhaani mukaan tehdä kaiken oikein, ettei mulle suututtaisi.

Ihan kamalia kokemuksia kyllä teillä muillakin, surullista.

Mä autoin teini-ikäisenä parhaan kaverini pakoon kodistaan, jossa oli joutunut hyvä ksi käytetyksi jo vuosia. Lähti tuttavaperheen luokse toiselle puolelle Suomea. Minä jouduin rehtorin kuulusteluun ja jälki-istuntoon, kun olin kuulemma rohkaissut toista lähtemään pois kotoa jollakin älyttömällä verukkeella.

Joo'o, kaverini ei koskaan enää palannut kotiinsa, kun lastensuojeluviranomaiset puuttuivat peliin. Sai asua aikuiseksi asti siellä tuttavaperheessä. Ja nämä useasti kiittelivät, kun autoin tyttöä pääsemään heille.

Joo 70-80 luvuilla kasvatus oli vain huutoa, raivoa, aiheetonta rankaisua, väkivaltaa ja ”luulojen pois ottoa”. Omille vanhemmille oli tärkein että lapsilta pitää ottaa luulot pois ja alistaa lapsi. Olin pelokas hakattu lapsi.

Kun sain oman lapsen oli vanhemmat neuvomassa synnöriltä palattua että pitää heti ottaa vauvalta luulot pois ja kurittaa jo pienestä pitäen. Arvaa annanko lasteni olla noiden kanssa missään tekemisissä?

Nuorempi velipuoleni oli ollut itkuinen koko päivän ja äitini syytti minua että olen kiusannut tätä. Olin arka lapsi enkä ikinä kiusannut ketään ja yritin sanoa äidille etten ole tehnyt mitään mutta äiti ei uskonut, muistan edelleen sen hädän ja hämmennyksen kun syytettiin asiasta jota en ollut tehnyt. Illansuussa veli sai sanottua että hammasta särkee ja siksi itkee, äiti ei edes pahoitellut asiaa minulle mitenkään.

Vierailija kirjoitti:

Mä autoin teini-ikäisenä parhaan kaverini pakoon kodistaan, jossa oli joutunut hyvä ksi käytetyksi jo vuosia. Lähti tuttavaperheen luokse toiselle puolelle Suomea. Minä jouduin rehtorin kuulusteluun ja jälki-istuntoon, kun olin kuulemma rohkaissut toista lähtemään pois kotoa jollakin älyttömällä verukkeella.

Joo'o, kaverini ei koskaan enää palannut kotiinsa, kun lastensuojeluviranomaiset puuttuivat peliin. Sai asua aikuiseksi asti siellä tuttavaperheessä. Ja nämä useasti kiittelivät, kun autoin tyttöä pääsemään heille.

Olet oikea sankari.