Asia mistä sinua syytettiin lapsena vaikka olit syytön

No kuulostaapa epäreilulta, varsinkin tuo pyöräjuttu. Ei itellä tuu mieleen yhtään tuollasta tilannetta.

Vanhempieni riidat oli aina minun syyni, ja niitä riitoja oli usein.

Ylipainoisuuteni oli kuulemma oma vikani, vaikka minulla on taustalla useamman vuoden kestänyt rankka koulukiusaaminen ja yksinäisyys.

Joku muu pudotti kahvikupin, ja se oli minun syytä kun meni rikki.

Veli sai kesätöitä, siellä oli haukuttu ja hän syytti minua etten tule ikinä pärjäämään maailmassa, kun en halua tehdä työtä.  Tätä kuulin vielä keski-iässäkin kymmenien vuosien työhistorian jälkeen.

Opettajan mukaan oli meikäläisen vika, ettei mulla ollut luistimia liikuntatunnilla, vaikka siitä oli laitettu lappu kotiin. Perheelläni ei yksinkertaisesti ollut varaa ostaa luistimia, mutta ope ei ottanut sitä kuuleviin korviinsakaan. Olin kuulemma valehtelija, joka yritti selitellä unohdustaan parhain päin.

Ihan pelkästään olemassaolosta. Vahinkolapsella ei ole helppoa.

Pikkuveljen kanssa tapeltiin usein. Jossain vaiheessa pikkuveli alkoi itkemään ja minä sain tietysti aina haukut, vaikka molemmat tappeluissa oli ollut yhtälailla mukana. Ollaan aikuisina puhuttu ihan nauraen näistä. Kuulemma aika yleinen kuvio.

Lapsena minultakin varastettiin pyörä, mutta en ollut ajanut sillä pitkään aikaan. Siskoni oli ilman lupaa käynyt sillä kaupassa ja jättänyt lukitsematta. Minua syytettiin pitkään, kunnes totuus selvisi. En saanut edes anteeksipyyntöä. Vieläkin kaihertaa ja aiheutta pahamieltä.

Velipuoli toisessa huoneessa pyöritti ilmapallon narun sormensa ympärille ja sai sen niin solmuun, ettei veri kiertänyt ja äitinsä piti leikata se pois. En tiedä millä perusteella, mutta minä sain remmistä.

Sama poika haki pyykkikorista pehmolelun johonkin leikkiin ja äitinsä tiedustellessa valehteli minun ottaneen sen sieltä. Kielsin asian ja suuni pestiin mäntysuovalla, koska valehtelu on kiellettyä.

Myöhemmin ala-asteella velipuoli varasti koulusta, kiinni jäädessään syytti siitä minua minut raahattiin opettajan ja rehtorin eteen tunnustamaan tätä syntiä ja anomaan anteeksiantoa. Sain kotona remmistä ja koulussa opettaja pisti romut lukolliseen kaappiin.

Olin kuulemma samanlainen kun äitini, sanoi isäni jo erottuaan äidistäni riitaisissa merkeissä. Isä harrasti kyllä henkistä väkivaltaa koko lapsuuteni ajan, oikeastaan koko elämänsä - kärsiä on saanut niin minä kuin lapsenikin, naisystävistä puhumattakaan. Näin sitä lapsia kasvatettiin häpeällä, onko ihme jos 30-40-vuotiaat kärsivät masennuksesta ja ahdistuksesta?

Ekaluokalla koulussa joku tiputti kukkamaljakon luokan pianon päältä ja keksi syyttää siitä minua. Opettaja kuulusteli koko luokan kuullen, että tiedänkö jotain tästä rikkoutuneesta maljakosta. Itkua vääntäen yritin sanoa, etten ole tiputtanut sitä. Olin arka ja ujo ja ahdisti hirveästi, kun kukaan ei uskonut minua.

Kysyin jotain isältäni, hän ei ollut kuulevinaan. Hetkeä myöhemmin hän pudotti voileipänsä ja alkoi huutaa minulle että tyhmä kysymykseni aiheutti leivän putoamisen. Sain siivota sotkun.

Minulta myös varastettiin useampi pyörä ja aina omaa syytäni. Kerran varas jopa kävi talomme pihasta viemässä pyörän ja silti olin kuulemma "jättänyt sen huolimattomasti".

Samoin isän naisystävän hajuveden katoaminen oli minun syytäni. Olin kuulemma varas (olen ja olin ujo, hiljainen ja vetäytyvä, äärimmäisen kiltti). Se hajuvesi sittemmin löytyi omilta jäljiltään mutta sitä ei pahoiteltu mitenkään. Sanottiin vaan että "no se oli väärässä paikassa, tiedä vaikka olisit sen sinne pistänyt".

Myös se oli minusta kiinni kun äitini löysi isän ja tämän salarakkaan lentoliput, vaikka isän piti olla menossa työmatkalle. Minua tentattiin koska varmasti tiedän jotain asiasta. Minä, ala-asteikäinen lapsi.

Vierailija kirjoitti:

Opettajan mukaan oli meikäläisen vika, ettei mulla ollut luistimia liikuntatunnilla, vaikka siitä oli laitettu lappu kotiin. Perheelläni ei yksinkertaisesti ollut varaa ostaa luistimia, mutta ope ei ottanut sitä kuuleviin korviinsakaan. Olin kuulemma valehtelija, joka yritti selitellä unohdustaan parhain päin.

Itse sain kanssa kuulla todella usein olevani valehtelija joka syyttää muita tai just selittelee omia tekemisiään tai tekemättä jättämisiään sen sijaan että olisin rehellinen ja kantaisin vastuun.

Oikeastaan ihan aina kaikki meni niin, että ensimmäisenä oltiin syyttämässä valehtelijaksi ja sitten kun tietenkin sanoin, että puhun totta niin olin kaksinkertainen valehtelija. Ja sitten tulikin selkään ja jokin muu rangaistus vielä bonukseksi.

En muista varsinaisesti lapsuudesta tuollaista tilannetta, mutta lukioajoilta kyllä muistan saksan opettajan, joka syytti minua ja luokkatoveriani siitä, että olimme joko kirjoittaneet aineen yhdessä tai jompi kumpi oli kopioinut toiselta, joten hän ei voinut antaa kummallekaan hyvää arvosanaa muuten hyvästä aineesta. No, emme todellakaan olleet kirjoittaneet yhdessä tai kopioineet toisiltamme, mutta jos aihe on niin syvällisen monipuolinen kuin "Mitä kertoisit Suomesta saksalaiselle ystävällesi", ei ehkä pidä hämmästyä, jos ne samat revontulet ja järvet ja saaristo tulee käsiteltyä useammassakin aineessa ja ihan samoin sanoin.

Vierailija kirjoitti:

Olin kuulemma samanlainen kun äitini, sanoi isäni jo erottuaan äidistäni riitaisissa merkeissä. Isä harrasti kyllä henkistä väkivaltaa koko lapsuuteni ajan, oikeastaan koko elämänsä - kärsiä on saanut niin minä kuin lapsenikin, naisystävistä puhumattakaan. Näin sitä lapsia kasvatettiin häpeällä, onko ihme jos 30-40-vuotiaat kärsivät masennuksesta ja ahdistuksesta?

Miten tuttua! Äitini kuoleman jälkeenkin sama laulu, että olen samanlainen typerys. Ollaan vissiin samaa ikäluokkaa (-87). Olen todella pahoillani että sulla sama kokemus.

Naapurin kissan viiksien leikkauksesta.

Kotona tietokone meno jotenkin jumiin ja isäpuoli syytti siitä minua, vaikka vain hän itse oli konetta käyttänyt ennen sitä. Mielenosoituksellisesti syytti minua huutaen ja sen lisäksi piti minulle mykkäkoulua pari viikkoa ja paiskoi ovia varsinkin aina minut nähdessään. Jupisi myös aina minut nähdessään itsekseen, mutta siten että muutkin varmasti kuuli, siitä että kaikkihan meillä kakarat rikkoo.

Olin varmaan tokaluokalla kun luokkakaveri syytti hänen äidinkielenaineensa plagioimisesta. :D Se meni jotenkin opettajallekin läpi että olen tahallani matkinut. Oltiin siis kirjoitettu jotain samantyylistä juonikuviota, mun aine luettiin ääneen. Muistan sen totaalisen hämmennyksen kun moisesta syytettiin, munhan ois pitänyt osata lukea sen luokkakaverin ajatuksia tai jotain :D Ei ollut kiva kun meidän 1-3 luokan opettaja oli superankara ja pelottava ja olin itse ujo ja arka lapsi

Jatkan vielä, kauheasti pulpahti muistoja mieleen.

Olin lievästi ylipainoinen kuudesluokkalainen. Terveystarkastuksessa terkkari oli kirjoittanut paperiini "Reipas tyttö!", paperissa myös tiedot painon ja pituuden suhteesta jne. Kotona äitipuoli kiehui raivosta ja minun itkuun asti tivasi MINULTA syytä sille miksi kaksi nuorempaa velipuolta olivat terveystarkastuksessa saaneet jotkut maininnat vaikeasta ylipainosta ja minua kehuttiin reippaaksi. Sain kotiarestia ja menetin jonkun tavaran.

Velipuoli oli joutunut koulun jälkeen jäämään läksykerhoon tekemään rästiin jääneitä tehtäviä. Siis omia tekemättömiä läksyjään. Jälleen minun piti perustella, miksi Hänen Poikansa joutuu kärsimään, vaikka minä en ollut edellisellä viikolla osannut jotain matikan tehtävämonistetta kokonaan. Raivoaminen jatkui niin kauan, kunnes äitipuoli soitti _minun_ opettajalleni joskus kahdeksalta illalla ja tivasi vastauksia. Rangaistukseksi sain äitipuolen itsensä tekemän matikan tehtäväpaperin, jonka parissa itkeskelin pari iltaa.

Yksi kerta meillä oli hiihtoa liikuntatunnilla, mutta isä oli aamulla käskenyt jättämään sukset kotiin, koska "siellähän on pelkkää loskaa". En osannut pitää puoliani eli en uskaltanut kertoa tästä opettajalle, joten pettajalta tuli viesti kotiin, että lapsella ei ollut liikuntavarusteita mukana. Rangaistukseksi minulta vietiin piirustusvälineet pois, koska tietenkin rakkaan harrastuksen menettäminen parantaa kiinnostusta koulunkäyntiä kohtaan.

Äitini laittoi ostoskassin uudehkon automme takapenkille ja tiskiainepullo oli vuotanut sisältönsä miltei kokonaan penkkiin.

Isä oli raivoissaan, mutta äitini mukaan kaikki oli minun syytäni.

En vieläkään ymmärrä miten, en ollut koskenutkaan kassiin ja istuin etupenkillä.