Te, jotka olette normimusikaalisia ja nuotilleen laulaminen ei ole ongelma: Haittaako teitä, jos puoliso laulaa aivan pieleen eikä nuottikorva toimi? Pidättekö häntä vähän tyhmänä alitajuisesti?

Haittaa ehdottomasti. En tehnyt lapsia naisen kanssa joka ei kyennyt moiseen suoritukseen. Monet muusikot ovat tuolla tavalla ehdottomia kumppaninsa suhteen. Varma juoru kertoo esim että vaikkapa Mariskakaan ei voinut vuosiin saada lapsia kun kukaan vakavastiotettava muusikko ei suostunut tekemään häntä raskaaksi heikon laulutaidon vuoksi. Sittemmin kuitenkin on ilmeisesti joku humalayhdyntä onnistunut kun joku mies jätti "ladatun aseen" humalassa vahtimatta

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Musikaalisuus on yksi hyödyttömimmistä taidoista mitä voi olla. Vaikka kuuluisit parhaimpaan 1 prosenttiin, niin siitä on iloa vain itselle, koska vain äärimmäisen harvan ihmisen laulamista muut haluavat kuunnella. Ja myös niistä oikeasti lahjakkaista vain hyvin pieni osa tienaa toimistosihteeriä enemmän musiikilla.

Musikaalisuuden suuri merkitys elämässäni ei ole koskaan liittynyt mitenkään rahan ansaintaan. Ei ole sattumaa, että musiikki on tehokas terapiamuoto vaikkapa dementikoille - ihmisaivot reagoivat siihen voimakkaasti ihan "liskoaivojen" tasolla. 

Mikäli musiikki olisi ollut evolutiivisesti ihmiselle hyödytöntä, tällainen musikaalinen herkkyys olisi karissut matkan varrella pois. Sen sijaan musiikin merkityksestä ihmiselle ja ihmisyhteisöille on pilvin pimein tutkimusnäyttöä antropologiasta neurotieteisiin. Esimerkiksi Suomessa Jyväskylän yliopisto tekee maailmanluokan tutkimustyötä aiheesta.  

Musikaalisuusella ja musiikista nauttimiselle ei ole mitää tekemistä keskenään. Ja omasta musisoinnista varmasti moni nauttii, mutta vain äärimmäisen harvan musiikista muut nauttivat. Olen seurustellut kahden hyvin tavoitteellisesti musiikkiin suhtautuvan kanssa ja vaikka he olivat varmasti musikaalisesti parhaan 1%:n joukossa, heidän laulunsa ja soittamisessa kuulostivat puuduttavan tylsältä. Vaikka kuinka puhtaasti lauloivat ja soittivat.

Kyllä mua joskus hävettää, kun mieheni laulaa vielä ihan helvetin kovalla äänellä ja niin päin mäntyä kuin vaan voi. Hyvien laulajien ääni hukkuu hänen mölinäänsä. 

Vierailija kirjoitti:

Haittaa ehdottomasti. En tehnyt lapsia naisen kanssa joka ei kyennyt moiseen suoritukseen. Monet muusikot ovat tuolla tavalla ehdottomia kumppaninsa suhteen. Varma juoru kertoo esim että vaikkapa Mariskakaan ei voinut vuosiin saada lapsia kun kukaan vakavastiotettava muusikko ei suostunut tekemään häntä raskaaksi heikon laulutaidon vuoksi. Sittemmin kuitenkin on ilmeisesti joku humalayhdyntä onnistunut kun joku mies jätti "ladatun aseen" humalassa vahtimatta

No nyt!

Mieheni laulaa mielellään ja omasta  mielestään älyttömän hyvin. Minun korvaani koko ajan ihan himpan verran nuotin vierestä. Minä kärsin mutta pitäis vaan jaksaa kehua.

En ole kyllä ikinä ajatellut, että kukaan olisi tyhmä jos ei osaa laulaa. Ja sitä paitsi mistä sinä tiedät kuuleeko miehesi laulavansa nuotin vierestä? Ehkä kuuleekin ja vika onkin äänen hallinnassa.

Onhan se vähän hassua, kun itselle se on niin ilmiselvää. Sama kuin toinen luettelisi aakkoset väärin tai puhuisi väärää kieltä. Mutta en missään nimessä pidä tyhmänä, kaikki eivät ole musikaalisia. Itsellä samanlainen puutos esimerkiksi avaruudellisessa hahmotuskyvyssä, kaikessa fysiikkaan liittyvässä ja oikeastaan ihan vaikka fyysisessä ketteryydessä ja vauhdissakin. Enkä silti ole tyhmä, vahvuuteni ovat vain toisaalla.

Vierailija kirjoitti:

Ehkä se on vähän kuin värisokeus. He eivät "näe" sitä säveleroa. Ei tyhmyyttä mutta sokeutta.

"Nuotin vierestä" laulavia on tutkittu ja todettu, että he kuulevat sävelerot hyvinkin tarkasti soitossa ja toisten laulussa, mutta jostain syystä eivät omassaan, tai eivät osaa korjata omaa laulamistaan. 

No jopas täällä on taas huippumusiikkoja ja absolutisteja useampikin

Ei musikaalisuus liity muuhun älyyn. Se on luontainen taito.

Mä en saa laulaa kotona😞

Vierailija kirjoitti:

Ei musikaalisuus liity muuhun älyyn. Se on luontainen taito.

Tietenkin jossain määrin luontainen, mutta suuressa määrin myös harjoiteltavissa oleva! On hassua, että täällä puhutaan laulamisesta, ihan kuin joko olisi syntynyt laulutaidon kanssa tai ei, mitään ei ole elämän aikana asialle tehtävissä. Laittakaapa laulun kohdalle näihin vastauksiin piano, viulu tai kitara. Kuka olettaisi, että joko syntyy viulunsoittotaitoisena tai ei? Laulu on samalla tavalla soitin, jonka soittamista täytyy HARJOITELLA.

En pidä tyhmänä, mutta en myöskään nauti kuuntelusta.

En ole kyllä koskaan tyhmänä pitänyt. Miksi puhutaan nuottikorvasta? Siksi koska korvan karvat ovat avain asemassa nuottikorvan kanssa. Sitten tietysti on eri asia, jos ei osaa käyttää kurkkuaan oikeiden äänien aikaan saamiseksi.

Enemmän nuo kommentit missä epäillään päästä puuttuvan palaa, vaikuttaa tyhmältä.

Voi nivotua myös älyyn, siihen tunneälyyn, jos on täysin sävelkorvaton.

Nää miehet eivät osaa myöskään tanssia, ei pysty yhtään rytmissä.

Kyllähän se ärsyttää, mutta en itse hirveästi osaa esim. matikkaa. Kaikilla meillä on heikkoutemme. Mulla on hyvä lauluääni ja aika hyvä nuottikorva, mutta absoluuttisen nuottikorvan omaava veljeni valittaa laulamisestani, koska en aina kuitenkaan osu nuottiin täysin. Tavalliset pulliaiset eivät välttämättä erota sitä, mutta veljeni erottaa.

Keksivertolaulajan, joka on laulutunneilla opettelemalla opetellut laulamaan tunnistaa heikosta tai keskitason matematiikasta.

Huippusävelkorvalla on yleensä myös huippumatikkapää.

Kaikki eivät vaan mene soitto/laulutunneille.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä voin vahvistaa, että tämä on harjoiteltavissa oleva asia. Itse tulen melkein sävelkuurosta perheestä, ja laulutaidottomuuteni on ollut vitsi lapsuudessani.

Soitin kuitenkin sinnikkäästi pianoa monta vuotta, ja opetin itseni myös laulamaan intervalleja pianon perässä. En vieläkään laula vaikeita melodioita puhtaasti, mutta lapsilleni olen pystynyt laulamaan yksinkertaisia lastenlauluja. Ja kas kummaa, kaikki lapset ovat laulaneet puhtaasti jo pienenä. Toki heillä on toisen vanhempansa puolelta hyvät laulugeenit.

Valitettavasti hyväksi laulajaksi ei tulla nuotissa pysymällä, jonka toki voi oppia, kuten totesit.

Hyvä [i]lauluääni[/i] tulee pohjimmiltaan geenien mukana, jos on tullakseen.

Perintesesti hyväksi määritellyltä laulajalta löytyy molempia: luontaisia lahjoja ja tekniikkaa. Toki joku punkvokalisti voi genressään olla loistava, vaikka ei löytyisi kumpaakaan. :)

Vaikkei minulle ole hyvää lauluääntä suostukaan, ymmärrän kyllä mikä on keskustelun aihe milloinkin. Tässä puhuttiin puhtaasti laulamisen taidosta.

Äänen sointiväri on sitten taas kokonaan oma lukunsa, ja eri ihmiset pitävät erilaisia ääniä miellyttävinä. Nykypäivän radiosoitossa tärkeintä on tunnistettava ääni, joka saa hyvinkin jakaa mielipiteitä.

Ja todellakin voin elää sen tosiseikan kanssa, ettei ääneni ole erityinen. Minun tavoitteeni on ollut laulaa suunnilleen puhtaasti, ja olen sen kovalla työllä saavuttanut.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei musikaalisuus liity muuhun älyyn. Se on luontainen taito.

Tietenkin jossain määrin luontainen, mutta suuressa määrin myös harjoiteltavissa oleva! On hassua, että täällä puhutaan laulamisesta, ihan kuin joko olisi syntynyt laulutaidon kanssa tai ei, mitään ei ole elämän aikana asialle tehtävissä. Laittakaapa laulun kohdalle näihin vastauksiin piano, viulu tai kitara. Kuka olettaisi, että joko syntyy viulunsoittotaitoisena tai ei? Laulu on samalla tavalla soitin, jonka soittamista täytyy HARJOITELLA.

Mielestäni tuossa puhuttiin nuottikorvasta eikä laulutaidosta. Kaksi eri asiaa. Toinen synnynnäinen ja toinen harjoiteltavissa oleva. Kyllä hyvät laulajat saattavat laulaa epävireisesti. Ja laulaja itse saattaa kuulla laulavansa epävireisesti. Kaksi eri meganismia. Toisessa korva ei ole tarkka vaikka laulutekniikka on hallussa. Toisessa korva kuulee, mutta äänenmuodostus ei ole tarkka.