Te, jotka olette normimusikaalisia ja nuotilleen laulaminen ei ole ongelma: Haittaako teitä, jos puoliso laulaa aivan pieleen eikä nuottikorva toimi? Pidättekö häntä vähän tyhmänä alitajuisesti?

Vierailija kirjoitti:

Niinhän sitä lapsista sanotaan, että mieluummin vaikka *** kuin epämusikaalinen.

Siis mieluummin mitä?

En tietenkään ajattele. Älykkyydellä mitään tekemistä asian kanssa, kuinka tuollainen edes tulee mieleen.

Minua hämmästytti, kun lauleskeltiin puolison kanssa karaokea nyt viikonloppuna eräässä treenikämpässä, helpot biisit meni aivan ääneenjutteluna, eikä hän edes itse tajunnut.

Sitten laulettiin PMMPn Lautturi, niin tämä vetää ihan puskista korkeatkin äänet kohdilleen (ja hänellä on hyvä äänensävy).

Sitten taas jokin läpituttu helppi biisi, niin ns radiokanavan viritysnuppi meni taas ihan perseelleen.

Tultiin siihen tulokseen, että jos puuttuu sävelkorkeuden säädin omasta päästä, niin täytyy olla rentoutunut ja laulaa biisiä, jonka oikein "tuntee" kropassaan. Lisäksi soitin taustalla bassolinjaa tavallista kovemmin biisissä, joka meni hånellä oikein.

Eli hån ainakin kykenee laulamaan sävelten etäisyydet ja suhteet oikein, kunhan vain sisäinen radioviritin menee oikealle kohdalle.

Minä voin vahvistaa, että tämä on harjoiteltavissa oleva asia. Itse tulen melkein sävelkuurosta perheestä, ja laulutaidottomuuteni on ollut vitsi lapsuudessani.

Soitin kuitenkin sinnikkäästi pianoa monta vuotta, ja opetin itseni myös laulamaan intervalleja pianon perässä. En vieläkään laula vaikeita melodioita puhtaasti, mutta lapsilleni olen pystynyt laulamaan yksinkertaisia lastenlauluja. Ja kas kummaa, kaikki lapset ovat laulaneet puhtaasti jo pienenä. Toki heillä on toisen vanhempansa puolelta hyvät laulugeenit.

Vierailija kirjoitti:

Minä voin vahvistaa, että tämä on harjoiteltavissa oleva asia. Itse tulen melkein sävelkuurosta perheestä, ja laulutaidottomuuteni on ollut vitsi lapsuudessani.

Soitin kuitenkin sinnikkäästi pianoa monta vuotta, ja opetin itseni myös laulamaan intervalleja pianon perässä. En vieläkään laula vaikeita melodioita puhtaasti, mutta lapsilleni olen pystynyt laulamaan yksinkertaisia lastenlauluja. Ja kas kummaa, kaikki lapset ovat laulaneet puhtaasti jo pienenä. Toki heillä on toisen vanhempansa puolelta hyvät laulugeenit.

Valitettavasti hyväksi laulajaksi ei tulla nuotissa pysymällä, jonka toki voi oppia, kuten totesit.

Hyvä [i]lauluääni[/i] tulee pohjimmiltaan geenien mukana, jos on tullakseen.

Perintesesti hyväksi määritellyltä laulajalta löytyy molempia: luontaisia lahjoja ja tekniikkaa. Toki joku punkvokalisti voi genressään olla loistava, vaikka ei löytyisi kumpaakaan. :)

Vierailija kirjoitti:

Kyllä se tuntuu hämmentävältä. Ihan kuin puuttuisi joku palikka päästä jos ei kuule että menee täysin nuotin vierestä.

Itse kyllä kuulen, että laulu menee ihan pieleen, mutta en vain pysty korjaamaan sitä. Vaihtoehtoina on joko tylysti jatkaa laulamista tai sitten olla laulamatta kokonaan. Itse olen päätynyt jälkimmäiseen ratkaisuun.

Keva-puolen hoitsuna voin sanoa, että monet asukkaat osaavat laulaa nuotilleen ja osa osaa jopa kymmenien jos ei satojen laulujen sanatkin ja silti sieltä päästä puuttuu yhteys, kun kerran on meidän asiakkaamme.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä se tuntuu hämmentävältä. Ihan kuin puuttuisi joku palikka päästä jos ei kuule että menee täysin nuotin vierestä.

Itse kyllä kuulen, että laulu menee ihan pieleen, mutta en vain pysty korjaamaan sitä. Vaihtoehtoina on joko tylysti jatkaa laulamista tai sitten olla laulamatta kokonaan. Itse olen päätynyt jälkimmäiseen ratkaisuun.

Tuo on itse asiassa hyvä merkki. Sinulla on sentään sävelkorvaa.

Laulan sekä soitan kitaraa, bassoa ja rumpuja. Kahteen ensiksi mainittuun olen hankkinut myös koulutusta. Voin sanoa, että oma ääni on näistä heittämällä kimurantein instrumentti "osata". 

Musikaalisuus on yksi hyödyttömimmistä taidoista mitä voi olla. Vaikka kuuluisit parhaimpaan 1 prosenttiin, niin siitä on iloa vain itselle, koska vain äärimmäisen harvan ihmisen laulamista muut haluavat kuunnella. Ja myös niistä oikeasti lahjakkaista vain hyvin pieni osa tienaa toimistosihteeriä enemmän musiikilla.

Sori mutta sinä et vaikuta järjenjättiläiseltä. Miten ihminen voi tietää mitä alitajunnassa pyörii. Jos pitää jotain tyhmänä niin se on tietoista, ei alitajuista. Tähän sä varmaan tyhmällä trollilla pyritkin, katot että hoksaako kukaan.

Kyllä se vähän häiritsee. Innokas laulaja muuten.

Ei sitten koskaan osu nuotilleen ja sanat muistaa väärin. On vaikea kuullella. Yritän kuitenkin ajatella muita asioita hänen laulaessaan.

Vierailija kirjoitti:

En pidä ketään tyhmänä sävelkorvan puuttumisen vuoksi. Itselläni on absoluuttinen korva, mutta en ole fiksumpi ketään sen takia.

Minä lähinnä ihmettelen ihmisiä, jotka laulavat yksin julkisesti, jopa esiintyvät, ja tekevät sen epäpuhtaasti.

Vaikka tajuan järjellä, että he eivät kuule sitä, ihmettelen ja minua vähän sisäisesti ehkä huvittaa silti. Mutta hyvin äkkiä myös ahdistun ja kaipaan pois tilanteesta.

Kun itse piirrän tikku-ukon, en minä tietenkään kuvittele sen näyttävän ihmiseltä. Tajuan, etten osaa piirtää. En ikinä piirtäosi julkisesti.

Mutta laulaminen on eri asia. Sitä voi tehdä kuka vain, sävelkorvattomuus sammuttaa itsekritiikin. Nykyään jopa kannustetaan, että kaikki voivat laulaa julkisesti ja kaikkien tulee voida laulaa.

Itse en voi käydä edes Suomen pidetyimpien laulajien livekeikoilla, koska kukaan ei laula aina puhtaasti.

En itsekään, siis vain silloin kun mennään äänialani/tekniikkani yli tai ali. Vain koska minulla on se sävelkorva, tajuan olla laulamatta silloin. En siksi että olisin fiksumpi.

Olisi minustakin mukavaa katsella omaa valmista tikku-ukkoani ja nähdä siinä Michelangelon David mutta ei se niin mene.

Aika kauheaa olisi, jos vain hyvin laulavat voisivat laulaa. Sehän olisi sama kuin sanoisi, ettei saa lenkkeillä yleisillä teillä muiden nähden, jos ei ole maratoonari.

Vierailija kirjoitti:

Musikaalisuus on yksi hyödyttömimmistä taidoista mitä voi olla. Vaikka kuuluisit parhaimpaan 1 prosenttiin, niin siitä on iloa vain itselle, koska vain äärimmäisen harvan ihmisen laulamista muut haluavat kuunnella. Ja myös niistä oikeasti lahjakkaista vain hyvin pieni osa tienaa toimistosihteeriä enemmän musiikilla.

Musikaalisuuden suuri merkitys elämässäni ei ole koskaan liittynyt mitenkään rahan ansaintaan. Ei ole sattumaa, että musiikki on tehokas terapiamuoto vaikkapa dementikoille - ihmisaivot reagoivat siihen voimakkaasti ihan "liskoaivojen" tasolla. 

Mikäli musiikki olisi ollut evolutiivisesti ihmiselle hyödytöntä, tällainen musikaalinen herkkyys olisi karissut matkan varrella pois. Sen sijaan musiikin merkityksestä ihmiselle ja ihmisyhteisöille on pilvin pimein tutkimusnäyttöä antropologiasta neurotieteisiin. Esimerkiksi Suomessa Jyväskylän yliopisto tekee maailmanluokan tutkimustyötä aiheesta.  

Vierailija kirjoitti:

En tietenkään ajattele. Älykkyydellä mitään tekemistä asian kanssa, kuinka tuollainen edes tulee mieleen.

Musikaalinen älykkyys on yksi älyllisen suorituskyvyn ulottuvuus eli on sillä "jotain tekemistä" asian kanssa.

Vierailija kirjoitti:

Musikaalisuus on yksi hyödyttömimmistä taidoista mitä voi olla. Vaikka kuuluisit parhaimpaan 1 prosenttiin, niin siitä on iloa vain itselle, koska vain äärimmäisen harvan ihmisen laulamista muut haluavat kuunnella. Ja myös niistä oikeasti lahjakkaista vain hyvin pieni osa tienaa toimistosihteeriä enemmän musiikilla.

Musiikin suurin anti on sen yhteisöä yhteen liimaava vaikutus. Ei kukaan kuuntele/ihaile yhden laulua, vaan lauletaan porukalla pienellä säestyksellä. Tai sitten kokoonnutaan ammattilaisten keikoille ja kuunnellaan tai peräti lauletaan mukana, koska se on kivaa ja tuo hyvää oloa. Kuoroharrastuksessa sitten kokoontuu vakavammin yhteislaulusta innostuneet.

Nuottiin osuminen on myös lihaskoordinaatiota, joka tulee treenaamalla! On tavallnen käsitys, että laulutaito olisi jokin on/off -asia, se ei pidä paikkaansa. Olen semi-ammattimainen klassinen laulaja, laulan sinfoniakuorossa. Olen harjoitellut laulua 40 vuotta elämästäni, myös ammattiin johtavassa koulutuksessa. Voin ihan varmasti sanoa, että laulutaidot on hyvät. MUTTA. Nyt kun on ollut koronan takia 2 vuotta taukoa lauluharjoittelusta, en osu säveliin! Lihakset ovat surkastuneet! Toki aika vaikeaa ohjelmistoa on nyt käsillä, niin kuin nyt sinfoniakuorossa joskus on. Isoja hyppyjä, vaikeita sävelkulkuja. Onneksi tiedän, miten harjoitellaan, olen opettanutkin lauluoppilaita. Kun alan taas treenata, muutamassa kuukaudessa on jo kehittynyt ihan siedettävä kunto. Viestini kaikille pieleen laulaville: älkää lannistuko! Jatkakaa laulamista, kevyesti tai vakavammin harjoittelemalla. Kyllä se lihaskunto ja -koordinaatio sieltä kehittyy!

Mulla on absoluuttinen sävelkorva, mutta laulan itse nuotin vierestä.

No en pidä tippaakaan tyhmänä. Minulla on keskivertoa vähän parempi sävelkorva, absoluuttinen. Miehellä ei ole ollenkaan sävelkorvaa. Hän on huikean älykäs, viisas ja lahjakas niin monessa asiassa. Lapsille ei ikävä kyllä periytynyt minun sävelkorvani ja molemmat ovat kiinnostuneet musiikista.

Vierailija kirjoitti:

Sori mutta sinä et vaikuta järjenjättiläiseltä. Miten ihminen voi tietää mitä alitajunnassa pyörii. Jos pitää jotain tyhmänä niin se on tietoista, ei alitajuista. Tähän sä varmaan tyhmällä trollilla pyritkin, katot että hoksaako kukaan.

👍💡

Vierailija kirjoitti:

Mulla on absoluuttinen sävelkorva, mutta laulan itse nuotin vierestä.

Kuuletko itse laulavasi "nuotin vierestä"?

Ja "nuotin vierestä" ja vähän epävireessä laulaminen on usein vain seurausta äänen käyttämättömyydestä.

Aloituksessa tarkoitin lähinnä päin seiniä laulamista, jossa laulaja vain jatkaa itse kuulematta.

Ap