Te, jotka olette normimusikaalisia ja nuotilleen laulaminen ei ole ongelma: Haittaako teitä, jos puoliso laulaa aivan pieleen eikä nuottikorva toimi? Pidättekö häntä vähän tyhmänä alitajuisesti?

Vierailija kirjoitti:

Kyllähän se ärsyttää, mutta en itse hirveästi osaa esim. matikkaa. Kaikilla meillä on heikkoutemme. Mulla on hyvä lauluääni ja aika hyvä nuottikorva, mutta absoluuttisen nuottikorvan omaava veljeni valittaa laulamisestani, koska en aina kuitenkaan osu nuottiin täysin. Tavalliset pulliaiset eivät välttämättä erota sitä, mutta veljeni erottaa.

Tällä palstalla melkein kaikilla on absoluuttinen korva. Aivan kuten melkein kaikki ovat huippuälykkäitä.

Absoluuttinen Sävelkorva on yhdellä viidestoistatuhannesta.

En tunne yhtäkään.

Edes sukumme huutavilla laulajilla ei sellaista ole.

Sen voi kyllä tutkia ja mustaa valkoisella löytyy virallista, niin uskotaan.

Mutta ei ole, sen tiedän.

Vierailija kirjoitti:

Voi nivotua myös älyyn, siihen tunneälyyn, jos on täysin sävelkorvaton.

Tätä olen vahvasti epäillyt.

Pitäisi tutkia enemmän.

Vierailija kirjoitti:

Keksivertolaulajan, joka on laulutunneilla opettelemalla opetellut laulamaan tunnistaa heikosta tai keskitason matematiikasta.

Huippusävelkorvalla on yleensä myös huippumatikkapää.

Kaikki eivät vaan mene soitto/laulutunneille.

Matemaattinen lahjakkuus voi äärimmäisessäkin muodossaan tulla aika lailla automaattisesti. Sävelkorva taas vaatii määrätietoista treenausta pienestä saakka.

Absoluuttisen sävelkorvan voi saavuttaa vain elämällä tiiviisti jonkin säveljärjestelmän äärellä ja aloittamalla musiikinopinnot alle kymmenvuotiaana.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei haittaa. Se on taito/lahjakkuus joka on vain osalla ihmisistä.

Kyllä laulamista voi opetella ja harjoitella. Onhan noita laulutaudottomien laulutuntejakin. 

Niin voi jos siitä tykkää. Valtaosa ei kuitenkaan laulua harrasta kuin yksikseen tai sosiaalisesti pakotettuna, joten lienee aivan sama meneekö tuuman vai peninkulman verran nuotin vierestä.

Musikaalisuus ei ole sama asia kuin älykkyys. Musikaalisuus on yksi lahjakkuuden laji. Älykkyys on ns. yleisälykkyys eli g- tekijä.

Vierailija kirjoitti:

Keksivertolaulajan, joka on laulutunneilla opettelemalla opetellut laulamaan tunnistaa heikosta tai keskitason matematiikasta.

Huippusävelkorvalla on yleensä myös huippumatikkapää.

Kaikki eivät vaan mene soitto/laulutunneille.

Ei noin. Soittamisen harjoittelu kehittää aivoja. Ja varsinkin niitä matemaattisia puolia. Sävelkorvalla ei ole matematiikan taitojen kanssa mitään tekemistä. Ei vaikka ihan pieniltä testataan älykkyys äänien avulla. Eli kuuleeko mistä ääni tulee, korreloi älykkyyden kanssa.

Vierailija kirjoitti:

En pidä ketään tyhmänä sävelkorvan puuttumisen vuoksi. Itselläni on absoluuttinen korva, mutta en ole fiksumpi ketään sen takia.

Minä lähinnä ihmettelen ihmisiä, jotka laulavat yksin julkisesti, jopa esiintyvät, ja tekevät sen epäpuhtaasti.

Vaikka tajuan järjellä, että he eivät kuule sitä, ihmettelen ja minua vähän sisäisesti ehkä huvittaa silti. Mutta hyvin äkkiä myös ahdistun ja kaipaan pois tilanteesta.

Kun itse piirrän tikku-ukon, en minä tietenkään kuvittele sen näyttävän ihmiseltä. Tajuan, etten osaa piirtää. En ikinä piirtäosi julkisesti.

Mutta laulaminen on eri asia. Sitä voi tehdä kuka vain, sävelkorvattomuus sammuttaa itsekritiikin. Nykyään jopa kannustetaan, että kaikki voivat laulaa julkisesti ja kaikkien tulee voida laulaa.

Itse en voi käydä edes Suomen pidetyimpien laulajien livekeikoilla, koska kukaan ei laula aina puhtaasti.

En itsekään, siis vain silloin kun mennään äänialani/tekniikkani yli tai ali. Vain koska minulla on se sävelkorva, tajuan olla laulamatta silloin. En siksi että olisin fiksumpi.

Olisi minustakin mukavaa katsella omaa valmista tikku-ukkoani ja nähdä siinä Michelangelon David mutta ei se niin mene.

Joillakin ihmisillä ei vain ole ollenkaan itsekritiikkiä, sinulla on sitä ehkä vähän liikaakin. Itse olen tavannut myös näitä jotka piirtävät ja maalaavat päin peetä, mutta kuvittelevat olevansa hyviäkin piirtämään ja maalaamaan.

Pidän kaikkia ihmisiä tyhminä, jotka eivät osaa samoja asioita kuin minä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllähän se ärsyttää, mutta en itse hirveästi osaa esim. matikkaa. Kaikilla meillä on heikkoutemme. Mulla on hyvä lauluääni ja aika hyvä nuottikorva, mutta absoluuttisen nuottikorvan omaava veljeni valittaa laulamisestani, koska en aina kuitenkaan osu nuottiin täysin. Tavalliset pulliaiset eivät välttämättä erota sitä, mutta veljeni erottaa.

Tällä palstalla melkein kaikilla on absoluuttinen korva. Aivan kuten melkein kaikki ovat huippuälykkäitä.

Veljelläni on todettu se jo lapsuudessa ja myöhemmin konservatoriossa. Taipumus on osittain geneettinen ja absoluuttinen sävelkorva muodostuu geneettisen alttiuden ja herkkyysiässä nuottien oppimisen kanssa yhdessä. Suvussani kulkee absoluuttista sävelkorvaa mm. vaarillani ja hänen isällään, joka oli musiikin opettaja ja myös kansainvälinen viulusti. Kaikki jutut täällä ei ole keksittyjä.

Vierailija kirjoitti:

Kyllähän se ärsyttää, mutta en itse hirveästi osaa esim. matikkaa. Kaikilla meillä on heikkoutemme. Mulla on hyvä lauluääni ja aika hyvä nuottikorva, mutta absoluuttisen nuottikorvan omaava veljeni valittaa laulamisestani, koska en aina kuitenkaan osu nuottiin täysin. Tavalliset pulliaiset eivät välttämättä erota sitä, mutta veljeni erottaa.

Absoluuttinen nuottikorva on eri asia kuin se että kuulee aina epävireisyyden. Itse olen soittanut eri instrumentteja, laulanut, esiintynyt monessa maassa ja tiedän olevani musikaalinen ja tarkkakorvainen. Absoluuttista sävelkorvaa minulla ei ole. Se tarkoittaa, että otat vaikka oman puhelimesi. Kaulat se soittoäänet ja sitten kokeilet, että onnistuitko aloittamaan samassa sävellajissa. On muuten yllättävän vaikeaa. Miksi ajattelit kuoronjohtajilla ja acapella yhtyeilla olevan ääniraudan?

Vierailija kirjoitti:

Kyllä se tuntuu hämmentävältä. Ihan kuin puuttuisi joku palikka päästä jos ei kuule että menee täysin nuotin vierestä.

Ei sen palikan sieltä päästä tarvitse puuttua, se puuttuu sieltä kitusista, josta ääni  muodostuu. 

Kyllä minäkin erotan, jos joku laulaa, tai soittaa väärin, mutta kaikkia ääniä en pysty muodostamaan  laulaessa  . Sen  sijaan omaan hyvän rytmitajun ja olen hyvä tanssija

Tarkennan vielä absoluuttisesti, eli se että.osaat toistaa täysin jonkun eli ole sitä. Vaan osaat aloittaa biisin kuin biisin siitä sävellajista kuin se alkuperäinen , niin se on se.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllähän se ärsyttää, mutta en itse hirveästi osaa esim. matikkaa. Kaikilla meillä on heikkoutemme. Mulla on hyvä lauluääni ja aika hyvä nuottikorva, mutta absoluuttisen nuottikorvan omaava veljeni valittaa laulamisestani, koska en aina kuitenkaan osu nuottiin täysin. Tavalliset pulliaiset eivät välttämättä erota sitä, mutta veljeni erottaa.

Absoluuttinen nuottikorva on eri asia kuin se että kuulee aina epävireisyyden. Itse olen soittanut eri instrumentteja, laulanut, esiintynyt monessa maassa ja tiedän olevani musikaalinen ja tarkkakorvainen. Absoluuttista sävelkorvaa minulla ei ole. Se tarkoittaa, että otat vaikka oman puhelimesi. Kaulat se soittoäänet ja sitten kokeilet, että onnistuitko aloittamaan samassa sävellajissa. On muuten yllättävän vaikeaa. Miksi ajattelit kuoronjohtajilla ja acapella yhtyeilla olevan ääniraudan?

Suhteellinen sävelkorva on itseasiassa muusikolla hyödyllisempi kuin absoluuttinen. Veljeni pystyy erottamaan epävireisyyden 95% ilman referenssiä. Tämä on testattu useita kertoja hänellä.

Vierailija kirjoitti:

Voi nivotua myös älyyn, siihen tunneälyyn, jos on täysin sävelkorvaton.

Ei mulla ainakaan. En erota nuottien korkeuksia, en osaa laulaa nuottia perässä, en oppinut soittamaan tahdilleen opettajankoulutuksen pianotunneilla, mutta minua empaattisempaa saa hakea. Laulut tunnen sanoituksista, en sävelistä. Lapsena en edes ymmärtänyt, että laulut pitää laulaa aina samoin, luulin että vain sanat tekevät laulun. Ja olen ihan älykäs, ÄO 135. Ja minä kuulkaa jouduin opettamaan musiikkia! Me teimme tietokoneella musiikkia ja arvostelimme sanoituksia ja loimme sketsihahmoja, jotka saivat laulaa miten vain.

Vierailija kirjoitti:

Tarkennan vielä absoluuttisesti, eli se että.osaat toistaa täysin jonkun eli ole sitä. Vaan osaat aloittaa biisin kuin biisin siitä sävellajista kuin se alkuperäinen , niin se on se.

Joo kyllä näin on. Absoluuttinen sävelkorva on itseasiassa synestesiaa. Vähän niin kuin värit. Me tiedetään, että keltainen on keltainen. Se vain on niin. Ihminen, jolla on absoluuttinen sävelkorva tunnistaa eri sävelet täysin automaattisesti. Prosessi on ihan sama kuin keltaisen värin tunnistamisessa.

Mun ex ihan pokkana väitti, että on musikaalinen koska pysyy rytmissä (olen vähän eri mieltä..). Mutta tiesi itsekin, ettei osaa yhtään laulaa, ei pysy nuotissa, örisee vaan.

On muutenkin ihminen, joka ei millään voi myöntää ettei ole täydellinen kaikessa.

Vierailija kirjoitti:

Mun ex ihan pokkana väitti, että on musikaalinen koska pysyy rytmissä (olen vähän eri mieltä..). Mutta tiesi itsekin, ettei osaa yhtään laulaa, ei pysy nuotissa, örisee vaan.

On muutenkin ihminen, joka ei millään voi myöntää ettei ole täydellinen kaikessa.

Periaatteessa sekin on musikaalisuutta, että nauttii kovasti musiikista. Usein se on myös musiikissa menestymisen tärkein ehto.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Musikaalisuus on yksi hyödyttömimmistä taidoista mitä voi olla. Vaikka kuuluisit parhaimpaan 1 prosenttiin, niin siitä on iloa vain itselle, koska vain äärimmäisen harvan ihmisen laulamista muut haluavat kuunnella. Ja myös niistä oikeasti lahjakkaista vain hyvin pieni osa tienaa toimistosihteeriä enemmän musiikilla.

Musikaalisuuden suuri merkitys elämässäni ei ole koskaan liittynyt mitenkään rahan ansaintaan. Ei ole sattumaa, että musiikki on tehokas terapiamuoto vaikkapa dementikoille - ihmisaivot reagoivat siihen voimakkaasti ihan "liskoaivojen" tasolla. 

Mikäli musiikki olisi ollut evolutiivisesti ihmiselle hyödytöntä, tällainen musikaalinen herkkyys olisi karissut matkan varrella pois. Sen sijaan musiikin merkityksestä ihmiselle ja ihmisyhteisöille on pilvin pimein tutkimusnäyttöä antropologiasta neurotieteisiin. Esimerkiksi Suomessa Jyväskylän yliopisto tekee maailmanluokan tutkimustyötä aiheesta.  

Ystäväni isä oli dementoitunut puhekyvyttömäksi. Hän sitten vei isälleen huuliharpun, joka oli soinut usein. Kun hän otti sen käteen, hän tapaili hetken sointuja ja sitten alkoi soittaa niitä vanhoja tuttuja biisejä. Kaikki muu unohtuu, mutta musiikki pysyy loppuun asti.

Soitan itsekin hyvin primitiivisiä soittimia, rumpuja ja mukavampaa tekemistä on vaikea keksiä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Voi nivotua myös älyyn, siihen tunneälyyn, jos on täysin sävelkorvaton.

Ei mulla ainakaan. En erota nuottien korkeuksia, en osaa laulaa nuottia perässä, en oppinut soittamaan tahdilleen opettajankoulutuksen pianotunneilla, mutta minua empaattisempaa saa hakea. Laulut tunnen sanoituksista, en sävelistä. Lapsena en edes ymmärtänyt, että laulut pitää laulaa aina samoin, luulin että vain sanat tekevät laulun. Ja olen ihan älykäs, ÄO 135. Ja minä kuulkaa jouduin opettamaan musiikkia! Me teimme tietokoneella musiikkia ja arvostelimme sanoituksia ja loimme sketsihahmoja, jotka saivat laulaa miten vain.

Ihminen, joka sanoo, että itseään empaattisempaa saa hakea, ei ole todennäköisesti empaattinen.

Eli tutkimusväite sai vahvistusta.