Te, jotka olette normimusikaalisia ja nuotilleen laulaminen ei ole ongelma: Haittaako teitä, jos puoliso laulaa aivan pieleen eikä nuottikorva toimi? Pidättekö häntä vähän tyhmänä alitajuisesti?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Voi nivotua myös älyyn, siihen tunneälyyn, jos on täysin sävelkorvaton.

Ei mulla ainakaan. En erota nuottien korkeuksia, en osaa laulaa nuottia perässä, en oppinut soittamaan tahdilleen opettajankoulutuksen pianotunneilla, mutta minua empaattisempaa saa hakea. Laulut tunnen sanoituksista, en sävelistä. Lapsena en edes ymmärtänyt, että laulut pitää laulaa aina samoin, luulin että vain sanat tekevät laulun. Ja olen ihan älykäs, ÄO 135. Ja minä kuulkaa jouduin opettamaan musiikkia! Me teimme tietokoneella musiikkia ja arvostelimme sanoituksia ja loimme sketsihahmoja, jotka saivat laulaa miten vain.

Ihminen, joka sanoo, että itseään empaattisempaa saa hakea, ei ole todennäköisesti empaattinen.

Eli tutkimusväite sai vahvistusta.

Luokanopettajakoulutukseen ei pääse, jollei ole empattinen. Siinä työssä ei pärjää eikä tule toimeen lasten kanssa, jollei omaa tunneälyä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Voi nivotua myös älyyn, siihen tunneälyyn, jos on täysin sävelkorvaton.

Ei mulla ainakaan. En erota nuottien korkeuksia, en osaa laulaa nuottia perässä, en oppinut soittamaan tahdilleen opettajankoulutuksen pianotunneilla, mutta minua empaattisempaa saa hakea. Laulut tunnen sanoituksista, en sävelistä. Lapsena en edes ymmärtänyt, että laulut pitää laulaa aina samoin, luulin että vain sanat tekevät laulun. Ja olen ihan älykäs, ÄO 135. Ja minä kuulkaa jouduin opettamaan musiikkia! Me teimme tietokoneella musiikkia ja arvostelimme sanoituksia ja loimme sketsihahmoja, jotka saivat laulaa miten vain.

Ihminen, joka sanoo, että itseään empaattisempaa saa hakea, ei ole todennäköisesti empaattinen.

Eli tutkimusväite sai vahvistusta.

Luokanopettajakoulutukseen ei pääse, jollei ole empattinen. Siinä työssä ei pärjää eikä tule toimeen lasten kanssa, jollei omaa tunneälyä.

Ihminen, joka ajattelee että harva on yhtä empaattinen kuin hän itse, ajattelee että toiset ovat tunnemaailmaltaan köyhempiä kuin hän. Aidosti empaattinen ihminen näkisi toiset samanlaisina ja samoihin tunteisiin kykenevinä kuin itsensä.

-eri.

Vierailija kirjoitti:

Musikaalisuus on yksi hyödyttömimmistä taidoista mitä voi olla. Vaikka kuuluisit parhaimpaan 1 prosenttiin, niin siitä on iloa vain itselle, koska vain äärimmäisen harvan ihmisen laulamista muut haluavat kuunnella. Ja myös niistä oikeasti lahjakkaista vain hyvin pieni osa tienaa toimistosihteeriä enemmän musiikilla.

Musikaalisuus on muutakin, kuin laulamista. Ja sitä voi myös harrastaa, vaikka olisi vain parhaassa 10%ssa. Hyvää mieltä ei mitata rahalla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Voi nivotua myös älyyn, siihen tunneälyyn, jos on täysin sävelkorvaton.

Ei mulla ainakaan. En erota nuottien korkeuksia, en osaa laulaa nuottia perässä, en oppinut soittamaan tahdilleen opettajankoulutuksen pianotunneilla, mutta minua empaattisempaa saa hakea. Laulut tunnen sanoituksista, en sävelistä. Lapsena en edes ymmärtänyt, että laulut pitää laulaa aina samoin, luulin että vain sanat tekevät laulun. Ja olen ihan älykäs, ÄO 135. Ja minä kuulkaa jouduin opettamaan musiikkia! Me teimme tietokoneella musiikkia ja arvostelimme sanoituksia ja loimme sketsihahmoja, jotka saivat laulaa miten vain.

Ihminen, joka sanoo, että itseään empaattisempaa saa hakea, ei ole todennäköisesti empaattinen.

Eli tutkimusväite sai vahvistusta.

Luokanopettajakoulutukseen ei pääse, jollei ole empattinen. Siinä työssä ei pärjää eikä tule toimeen lasten kanssa, jollei omaa tunneälyä.

Ainakin takavuosina sinne otettiin kaikki miehet, jotka haastatteluun saakka pääsivät.

Itse olen musikaalinen, puoliso ei. Miksi ihmettelisin sitä, etteivät kaikki osaa laulaa nuotilleen? Osaatteko te musikaaliset ihmiset kaiken? Ihmisillä on eri vahvuudet. Minä laulan nuotilleen, puoliso ei. Hän suunnistaa hyvin, kun taas minä en löydä mihinkään. On myös kävelevä elokuvatietokanta, mutta itse en tiedä leffoista paljoakaan.

Tämä on mielenkiintoinen kysymys. Olen harrastanut musiikkia nuoruudessa noin kuusi vuotta. Lähdin mukaan musiikkiharrastukseen, koska kaverikin oli. Musiikkinumero vaihteli 8 ja 9 välillä. Päättärissä oli kymppi. Tykkäsin musiikista tosi paljon. Mutta koin, että en ole erityisen musikaalinen. Vaikea pysyä rytmissä ja sävelkorkeuksia vaikea erottaa. Perheeni ei ole millään tavalla musikaalinen, joten minua ei aktivoitu lapsena musiikin suhteen tippaakaan.

Olisin varmasti musikaalisempi, jos sitä osaa olisi aktivoitu. En erota, mikä on ns. hyvää musiikkia. Kaikki kulkee fiiliksen mukaan. Tai en ole mitenkään tarkka siitä, mitä musiikkia kuuntelen.

Olen muuten taiteellinen. Ehkä musikaalisuus liittyy tähän muuhun taiteellisuuteen jollakin tavalla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Voi nivotua myös älyyn, siihen tunneälyyn, jos on täysin sävelkorvaton.

Ei mulla ainakaan. En erota nuottien korkeuksia, en osaa laulaa nuottia perässä, en oppinut soittamaan tahdilleen opettajankoulutuksen pianotunneilla, mutta minua empaattisempaa saa hakea. Laulut tunnen sanoituksista, en sävelistä. Lapsena en edes ymmärtänyt, että laulut pitää laulaa aina samoin, luulin että vain sanat tekevät laulun. Ja olen ihan älykäs, ÄO 135. Ja minä kuulkaa jouduin opettamaan musiikkia! Me teimme tietokoneella musiikkia ja arvostelimme sanoituksia ja loimme sketsihahmoja, jotka saivat laulaa miten vain.

Ihminen, joka sanoo, että itseään empaattisempaa saa hakea, ei ole todennäköisesti empaattinen.

Eli tutkimusväite sai vahvistusta.

Luokanopettajakoulutukseen ei pääse, jollei ole empattinen. Siinä työssä ei pärjää eikä tule toimeen lasten kanssa, jollei omaa tunneälyä.

Ihminen, joka ajattelee että harva on yhtä empaattinen kuin hän itse, ajattelee että toiset ovat tunnemaailmaltaan köyhempiä kuin hän. Aidosti empaattinen ihminen näkisi toiset samanlaisina ja samoihin tunteisiin kykenevinä kuin itsensä.

-eri.

Ei pidä paikkaansa. Kaikki ihmiset eivät ole yhtä empaattisia.

Mitä on musikaalisuus sitten? Rytmitaju, sävelien erottaminen? Mitä? Voisinko osata tehdä musiikkia, vaikka en ole mielestäni kovin musikaalinen?

Olen kuvataiteilija, rakennan kuvia. En ole hyvä piirtämään, mutta osaan maalata. Käytän kaikkia värejä. Minusta lähes kaikki värit sopivat oikeassa suhteessa toisiinsa. Värit ovat minulle massaa, josta alan muokata maalausta.

Voiko olla musiikillinen mielikuvitus, vaikkei tunnista sävelkorkeuksia?

Olenkin miettinyt, voisinko samalla tavalla säveltää musiikkia, kuin maalaan. Ilman mitään ennakko ”sävelmää” päässä. Alkaa vain yhdistelemään ääniä ja erilaisia rytmejä. Vähän niinkuin teen vaikka kollaasia. Selaan sanomalehtiä ja leikkaan kuvan sieltä, toisen täältä. Sitten leikkeistä muodostuu ikäänkuin sattumalta joku idea tai hauska kuvallinen juttu.

Ei häiritse enkä pidä tyhmänä koska musiiaalisuusasiat eivät sellaisia ole. Olen itse musikaalinen ja laulan hyvin, silti ei haittaa jos vaikka töissä kollega vetää vierestä. Enempää kuin sekään että hän on vaikka kädentaidoissa tosi hyvä ja minä surkea. Kaikilla on omat vahvuutensa ja lahjansa. Osin voi treenata, osin ei.

Vierailija kirjoitti:

Minä voin vahvistaa, että tämä on harjoiteltavissa oleva asia. Itse tulen melkein sävelkuurosta perheestä, ja laulutaidottomuuteni on ollut vitsi lapsuudessani.

Soitin kuitenkin sinnikkäästi pianoa monta vuotta, ja opetin itseni myös laulamaan intervalleja pianon perässä. En vieläkään laula vaikeita melodioita puhtaasti, mutta lapsilleni olen pystynyt laulamaan yksinkertaisia lastenlauluja. Ja kas kummaa, kaikki lapset ovat laulaneet puhtaasti jo pienenä. Toki heillä on toisen vanhempansa puolelta hyvät laulugeenit.

Ei se ole aina opeteltavissa. Toisilla on luontaisesti parempi sävelkorva kuin toisilla. Toki jonkin verran tätä voi kehittää, muttei loputtomiin. Kyse on myös genetiikasta. Lastesi kohdalla luultavasti myös toisen vanhemman puolelta tuleva geeniperintö on auttanut asiaa.

Vierailija kirjoitti:

Ei häiritse enkä pidä tyhmänä koska musiiaalisuusasiat eivät sellaisia ole. Olen itse musikaalinen ja laulan hyvin, silti ei haittaa jos vaikka töissä kollega vetää vierestä. Enempää kuin sekään että hän on vaikka kädentaidoissa tosi hyvä ja minä surkea. Kaikilla on omat vahvuutensa ja lahjansa. Osin voi treenata, osin ei.

Kun sanot olevasi musikaalinen. Osaat laulaa nuotilleen? Muistatko tarkkaan pitkiä pätkiä kuulemiasi sävelmiä? Oletko joskus soittanut jotain instrumenttia? Osaisitko säveltää uuden pienen kappaleen?

Muistatko mielessäsi kuulemaasi musiikkia?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Voi nivotua myös älyyn, siihen tunneälyyn, jos on täysin sävelkorvaton.

Ei mulla ainakaan. En erota nuottien korkeuksia, en osaa laulaa nuottia perässä, en oppinut soittamaan tahdilleen opettajankoulutuksen pianotunneilla, mutta minua empaattisempaa saa hakea. Laulut tunnen sanoituksista, en sävelistä. Lapsena en edes ymmärtänyt, että laulut pitää laulaa aina samoin, luulin että vain sanat tekevät laulun. Ja olen ihan älykäs, ÄO 135. Ja minä kuulkaa jouduin opettamaan musiikkia! Me teimme tietokoneella musiikkia ja arvostelimme sanoituksia ja loimme sketsihahmoja, jotka saivat laulaa miten vain.

Ihminen, joka sanoo, että itseään empaattisempaa saa hakea, ei ole todennäköisesti empaattinen.

Eli tutkimusväite sai vahvistusta.

Luokanopettajakoulutukseen ei pääse, jollei ole empattinen. Siinä työssä ei pärjää eikä tule toimeen lasten kanssa, jollei omaa tunneälyä.

Ihminen, joka ajattelee että harva on yhtä empaattinen kuin hän itse, ajattelee että toiset ovat tunnemaailmaltaan köyhempiä kuin hän. Aidosti empaattinen ihminen näkisi toiset samanlaisina ja samoihin tunteisiin kykenevinä kuin itsensä.

-eri.

Ei pidä paikkaansa. Kaikki ihmiset eivät ole yhtä empaattisia.

Annas kun arvaan, olet se jolla on sävelkorva vinksallaan 😏

Minua haittaa kaikki pyytämättä tai lupaa kysymättä laulaminen.

Audioväkivaltaa suoraan korvakäytävään, riippumatta nuottien osumatarkkuudesta.

Inhottaa kun ihmisillä ei ole tajua siitä että heistä kaunis kappale ei ole kaunis koko muun maailman mielestä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei häiritse enkä pidä tyhmänä koska musiiaalisuusasiat eivät sellaisia ole. Olen itse musikaalinen ja laulan hyvin, silti ei haittaa jos vaikka töissä kollega vetää vierestä. Enempää kuin sekään että hän on vaikka kädentaidoissa tosi hyvä ja minä surkea. Kaikilla on omat vahvuutensa ja lahjansa. Osin voi treenata, osin ei.

Kun sanot olevasi musikaalinen. Osaat laulaa nuotilleen? Muistatko tarkkaan pitkiä pätkiä kuulemiasi sävelmiä? Oletko joskus soittanut jotain instrumenttia? Osaisitko säveltää uuden pienen kappaleen?

Muistatko mielessäsi kuulemaasi musiikkia?

Olen eri, mutta myös musikaalinen. Oma musikaalisuuteni on sitä, että minulla on luontainen sävelkorkeuksien taju. Minulla ei toki ole absoluuttista sävelkorvaa, eli kuullessani tiettyä säveltä en osaa sanoa, mikä nuotti on kyseessä, mutta hahmotan hyvin eri sävelten liittymistä toisiinsa ja niistä muodostuvia intervalleja. Kuulen siis herkästi soittimen epävireisyyden.

Olen soittanut pianoa kahdeksan vuotta ja osaan alkeet joistain muistakin soittimista. Olen ollut musiikkiluokalla. Lauloin jo lapsena nuotilleen, mutta teknisesti en ole hyvä laulaja. Sävelmät jäävät helposti päähän ja osaan helposti jäljitellä niitä ja nuotittaa kuulemani käyttämällä toki apuna pianoa. Olen säveltänyt itse kappaleita, mutta sävellys ei ole vahvin osa-alue. Minun on myös helppo ilmaista eri tunnetiloja ja tunnelmia soittamalla. Tätä musikaalisuus on minulle.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Voi nivotua myös älyyn, siihen tunneälyyn, jos on täysin sävelkorvaton.

Ei mulla ainakaan. En erota nuottien korkeuksia, en osaa laulaa nuottia perässä, en oppinut soittamaan tahdilleen opettajankoulutuksen pianotunneilla, mutta minua empaattisempaa saa hakea. Laulut tunnen sanoituksista, en sävelistä. Lapsena en edes ymmärtänyt, että laulut pitää laulaa aina samoin, luulin että vain sanat tekevät laulun. Ja olen ihan älykäs, ÄO 135. Ja minä kuulkaa jouduin opettamaan musiikkia! Me teimme tietokoneella musiikkia ja arvostelimme sanoituksia ja loimme sketsihahmoja, jotka saivat laulaa miten vain.

Ihminen, joka sanoo, että itseään empaattisempaa saa hakea, ei ole todennäköisesti empaattinen.

Eli tutkimusväite sai vahvistusta.

Luokanopettajakoulutukseen ei pääse, jollei ole empattinen. Siinä työssä ei pärjää eikä tule toimeen lasten kanssa, jollei omaa tunneälyä.

Ihminen, joka ajattelee että harva on yhtä empaattinen kuin hän itse, ajattelee että toiset ovat tunnemaailmaltaan köyhempiä kuin hän. Aidosti empaattinen ihminen näkisi toiset samanlaisina ja samoihin tunteisiin kykenevinä kuin itsensä.

-eri.

Ei pidä paikkaansa. Kaikki ihmiset eivät ole yhtä empaattisia.

Annas kun arvaan, olet se jolla on sävelkorva vinksallaan 😏

Arvasit väärin. Olen musikaalinen. Se vaan on fakta, että empatiakyky ei ole ihmisillä vakio. On itse asiassa ihmisiä, joilla ei ole sitä lainkaan. Niitä kutsutaan psykopaateiksi. Muiden ihmisten kesken empatiassa on vaihtelua. Toiset ovat ihan luontaisesti herkempiä virittymään taajuudelle, jossa aistivat muiden tunnetilat. Osalla taas olisi kyky empatiaan, mutta sitä ei syystä tai toisesta (usein kehityksellisestä sellaisesta) käytetä, koska niin on turvallisinta.

Nämä ovat ihan psykologisia faktoja. Silti useimmilla ihmisillä on jonkinlainen kyky empatiaan. Totaalinen empatian puute on harvinaista.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Voi nivotua myös älyyn, siihen tunneälyyn, jos on täysin sävelkorvaton.

Ei mulla ainakaan. En erota nuottien korkeuksia, en osaa laulaa nuottia perässä, en oppinut soittamaan tahdilleen opettajankoulutuksen pianotunneilla, mutta minua empaattisempaa saa hakea. Laulut tunnen sanoituksista, en sävelistä. Lapsena en edes ymmärtänyt, että laulut pitää laulaa aina samoin, luulin että vain sanat tekevät laulun. Ja olen ihan älykäs, ÄO 135. Ja minä kuulkaa jouduin opettamaan musiikkia! Me teimme tietokoneella musiikkia ja arvostelimme sanoituksia ja loimme sketsihahmoja, jotka saivat laulaa miten vain.

Ihminen, joka sanoo, että itseään empaattisempaa saa hakea, ei ole todennäköisesti empaattinen.

Eli tutkimusväite sai vahvistusta.

Luokanopettajakoulutukseen ei pääse, jollei ole empattinen. Siinä työssä ei pärjää eikä tule toimeen lasten kanssa, jollei omaa tunneälyä.

Ihminen, joka ajattelee että harva on yhtä empaattinen kuin hän itse, ajattelee että toiset ovat tunnemaailmaltaan köyhempiä kuin hän. Aidosti empaattinen ihminen näkisi toiset samanlaisina ja samoihin tunteisiin kykenevinä kuin itsensä.

-eri.

Ei pidä paikkaansa. Kaikki ihmiset eivät ole yhtä empaattisia.

Kaikki eivät myöskään ole vaatimattomia. Onko kaikkein vaatimattomin se, joka kovimmalla äänellä julistaa vaatimattomuuttaan?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tarkennan vielä absoluuttisesti, eli se että.osaat toistaa täysin jonkun eli ole sitä. Vaan osaat aloittaa biisin kuin biisin siitä sävellajista kuin se alkuperäinen , niin se on se.

Joo kyllä näin on. Absoluuttinen sävelkorva on itseasiassa synestesiaa. Vähän niin kuin värit. Me tiedetään, että keltainen on keltainen. Se vain on niin. Ihminen, jolla on absoluuttinen sävelkorva tunnistaa eri sävelet täysin automaattisesti. Prosessi on ihan sama kuin keltaisen värin tunnistamisessa.

Yleensä se vielä liitetään johonkin autismin kirjoon liittyväksi. Mutta se varmaan sopii hyvin tänne palstalle.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Voi nivotua myös älyyn, siihen tunneälyyn, jos on täysin sävelkorvaton.

Ei mulla ainakaan. En erota nuottien korkeuksia, en osaa laulaa nuottia perässä, en oppinut soittamaan tahdilleen opettajankoulutuksen pianotunneilla, mutta minua empaattisempaa saa hakea. Laulut tunnen sanoituksista, en sävelistä. Lapsena en edes ymmärtänyt, että laulut pitää laulaa aina samoin, luulin että vain sanat tekevät laulun. Ja olen ihan älykäs, ÄO 135. Ja minä kuulkaa jouduin opettamaan musiikkia! Me teimme tietokoneella musiikkia ja arvostelimme sanoituksia ja loimme sketsihahmoja, jotka saivat laulaa miten vain.

Ihminen, joka sanoo, että itseään empaattisempaa saa hakea, ei ole todennäköisesti empaattinen.

Eli tutkimusväite sai vahvistusta.

Luokanopettajakoulutukseen ei pääse, jollei ole empattinen. Siinä työssä ei pärjää eikä tule toimeen lasten kanssa, jollei omaa tunneälyä.

Ihminen, joka ajattelee että harva on yhtä empaattinen kuin hän itse, ajattelee että toiset ovat tunnemaailmaltaan köyhempiä kuin hän. Aidosti empaattinen ihminen näkisi toiset samanlaisina ja samoihin tunteisiin kykenevinä kuin itsensä.

-eri.

Ei pidä paikkaansa. Kaikki ihmiset eivät ole yhtä empaattisia.

Annas kun arvaan, olet se jolla on sävelkorva vinksallaan 😏

Arvasit väärin. Olen musikaalinen. Se vaan on fakta, että empatiakyky ei ole ihmisillä vakio. On itse asiassa ihmisiä, joilla ei ole sitä lainkaan. Niitä kutsutaan psykopaateiksi. Muiden ihmisten kesken empatiassa on vaihtelua. Toiset ovat ihan luontaisesti herkempiä virittymään taajuudelle, jossa aistivat muiden tunnetilat. Osalla taas olisi kyky empatiaan, mutta sitä ei syystä tai toisesta (usein kehityksellisestä sellaisesta) käytetä, koska niin on turvallisinta.

Nämä ovat ihan psykologisia faktoja. Silti useimmilla ihmisillä on jonkinlainen kyky empatiaan. Totaalinen empatian puute on harvinaista.

Kyse ei olekaan siitä onko empaattisuus objektiivisesti mitattava suure (sitähän on yritetty mitata erilaisilla kysymyspatteristoilla)

Kysymys on siitä, onko sellainen ihminen empaattinen, joka arvioi suoralta kädeltä itsensä toisia empaattisemmaksi.

Vierailija kirjoitti:

Ehkä se on vähän kuin värisokeus. He eivät "näe" sitä säveleroa. Ei tyhmyyttä mutta sokeutta.

Hyvä vertaus. Puolisoni ei ole musikaalinen ja on myös värisokea. Kummallakaan ominaisuudella ei ole mitään tekemistä parisuhteemme kanssa. Itse hyvin musikaalisena ihmisenä harrastan musiikkia muiden kanssa tai yksin.

Mieheni ei osaa laulaa nuotilleen, mutta annan hänen silti laulaa, jos laulattaa, sillä hänellä on kuitenkin miellyttävä ääni ja useimmiten hän laulaa jotain itse keksimiään hassuja laulunpätkiä. :)

Aiemmin kyllä ajattelin, etten ikinä voisi olla miehen kanssa, joka ei osaa laulaa. Itse kun olen hyvin musikaalinen ja olisi kiva kun voisi laulaa yhdessä. Edelleen vähän hämmentää, että ihmiset eivät osaa laulaa, kun itsellä se on tullut luonnostaan eikä ole tarvinnut mitenkään opetella.