Ihan järkyttävä ikäkriisi!
Mistähän sais voimia jatkaa? Kylläpä ahdistaa. Viime la multa kysyttiin, että mitä musiikkia sinä kuuntelit nuorena? Olimme siis eräillä juhlilla. Tajusin, ei hemmetti, nyt olen niin vanha, että tämä kysymys esitetään mulle. Ja siitä lähti paha olo. Tuntuu, että koko kesä menee pilalle kun mieli huono. Ja onhan toi ilmakin.
Kommentit (47)
Olin pari vuotta sitten menossa Bon Jovin konserttiin ja puhuin siitä yläaste ikäisten tyttöjen kanssa (itse olin 25v), jotka katselivat toisiaan ja kysyivät että kuka se on?
Ai että minua nauratti ja samaa aikaan harmitti ettei tytöt tienneet sellaisesta ihanuudesta =P Ja kyllä, tajusin sillä hetkellä vanhenneeni jonkun tietyn rajan yli, mutta ei haittaa =)
n27
[quote author="Vierailija" time="15.06.2015 klo 23:19"]
Olen 39v. Ap
[/quote]
Hö, et sä vanha ole vaan nainen parhassa iässä ja vielä pitkään, odota 30-35 vuotta niin sitten voit sanoa olevasi vanha.
61v
Joo, mutta kun parhaat päivät on takana päin. Ap
[quote author="Vierailija" time="16.06.2015 klo 12:42"]
Joo, mutta kun parhaat päivät on takana päin. Ap
[/quote]
Onpa hullu ajatus! Voin kyllä kuvitella, miten tympeää on elää, jos ajattelee noin. Ihminen on just niin vanha kuin tuntee olevansa. Sä kuulostat kyllä satavuotiaalta, sorry vaan. :-)
Lue vaikka noita teinien valituspalstoja ja mieti uudelleen, oliko se nuoruus sittenkään niin hienoa... ;-)
[quote author="Vierailija" time="16.06.2015 klo 12:42"]
Joo, mutta kun parhaat päivät on takana päin. Ap
[/quote]Ei ole. Itse teet päivistäsi sellaisia kuin haluat. Mun mielestä parhaat päivät juuri nyt meneillään olevat! Mun parhaat päivät ei ainakaan olleet nuorena köyhänä opiskelijana, joka oli epävarma kaikesta. Ei myöskään pikkulapsiaikana, edelleen oli tiukkaa rahasta, univajetta, seksivajetta, oman ajan puutetta, parisuhdeajan puutetta...vaikka tietysti lapset oli ihania ja nautin siitäkin ajasta, useimmiten. Nyt keski-iässä elämä on kaikintavoin kyllä helpompaa ja mukavampaa. Enemmän niitä nautinnonaiheita nyt on kuin nuorempana!
[quote author="Vierailija" time="16.06.2015 klo 12:42"]
Joo, mutta kun parhaat päivät on takana päin. Ap
[/quote]
No höpö höpö. Elämä paranee vaan ikääntymisen myötä. Katso asiaa uudelleen vaikka kolmenkymmenen vuoden kuluttua. Oletko miettinyt, millä tavalla elämäsi muka on nyt huonompaa? Minä stressasin ikääntymistä jonkin verran neljäänkymmeneen asti, mutta sen jälkeen ei ole enää yhtään stressannut. Jos pysyy terveenä, ei ole mitään hätää. Nyt olen jo yli viisikymppinen, enkä stressaa enää yhtään vuosiani. Relaa vaan sinäkin ja ota rennosti, kun kaikki muutkin vanhenee samaan tahtiin kanssasi.Itse en kaipaa ollenkaan nuoruuttani. Kamalaa aikaa!
Itse asiassa tunnen itseni nuoreksi, mutta ympäristö huomauttelee ikääntymisestä. Ja kaikki nuo kommentit, että kun olit nuori kaihertavat. Tekisi mieli vastata, että olen nuori nytkin. Ehkä tuo on saivartelua, ja jotkut vain käyttävät tuota nuori- ilmaisua, tarkoittamatta, että nyt olisin vanha. Mutta mä vain takerrun kauheasti ihmisten sanomisiin. Se on mun luonne. Ja rasite itselle. Ehkä tosiaan kymmenen vuoden kuluttua mietin, että olin vielä nuori tässä kohtaa, ja turhaan stressasin. Ap
Mä oon nyt 34. Kriisiä odotellessa. Hassua että sitä ei vielä(kään) ole tullut. Johtuisko siitä kenties että olen tyytyväinen mitä olen saanut saavutettua tähän mennessä?
Teinipoikani kutsuvat minua vanhukseksi. Olen 46v. Suloista huumoria lapsukaisilta, ei haittaa.
Olen nyt 49-vuotias, 50 tulee täyteen loppuvuodesta. Minulla ei ole yhdenkään kymmenen vaihtuessa ollut minkäänlaista ikäkriisiä, eikä sitä ole nytkään. Eilen laitoin sormeen isäni äidilleni ostaman 50-vuotislahjasormuksen ja sitä katsellessani muistin äidin isot 50-vuotispippalot (minulle sellaisia ei muuten tule). Minulla ja vanhemmillani oli kahden sukupolven ero, sillä olen ns. iltatähti, ja omat sodankäyneet vanhempani olivat viisikymppisinä paljon vanhempia kuin minä rocksukupolven edustajana nyt. Vaikka hiukset harmaantuvat ja silmien ympärillä on variksenvarpaita, olen se sama ihminen, joka olin kolmekymmentä vuotta sitten. No, ehkä sentään muutaman kokemuksen rikkaampana ja viisaampana. Minulle ei ole koskaan ollut vaikeaa kertoa vieraammassakaan seurassa ikääni. Ja mielelläni muistelen kultaista 80-lukua nuoremmassa seurassa ja kertoilen sen hullutuksista. :D Those were the days, man. :D
Niin, ehkä sitä vain pitäisi kasvattaa oma itsetunto kuntoon. Ei niin välittäisi kun muut huomauttelevat tai vitsailevat iästäni. Ap
Ymmärrän sua niin hyvin. Mä olen 35v ja ihan hirveä kriisi ollut viimeiset puoli vuotta. Ei kai tämä mene ohi ikinä. Yhtä kriisiä koko loppu elämä!
[quote author="Vierailija" time="16.06.2015 klo 14:05"]
Teinipoikani kutsuvat minua vanhukseksi. Olen 46v. Suloista huumoria lapsukaisilta, ei haittaa.
[/quote]Minun poikani on 12-vuotta ja itse olen 50-v. Jos puhun jotain vanhasta iästäni, hän nauraa, että et sinä äiti ole mikään vanha. Ja kuulemma heidän luokalla kaikilla muillakin on samaa ikäluokkaa vanhemmat.
Minullakin on pieiniä lapsia. Ja ei sikäli ehdi kriiseillä koko aikaa. Mutta kun elämä vain on... Ap
Hei! Taas. Nyt rajapyykki ohitettu, ja hengissä ollaan :) Ap
[quote author="Vierailija" time="16.06.2015 klo 13:54"]Mä oon nyt 34. Kriisiä odotellessa. Hassua että sitä ei vielä(kään) ole tullut. Johtuisko siitä kenties että olen tyytyväinen mitä olen saanut saavutettua tähän mennessä?
[/quote]
Ei elämä ole mikään saavutuskilpailu.
Tässä ap taas! Ei helpota olo lainkaan. Olen jo harkinnut ammattiapua. Ikä vain ahdistaa ja kaikki muukin siihen liittyvä elämäntilanne. Taidan jo tänään ottaa puhelun psykologille.
Niin, mutta kun ei ole kivaa tämä. Ja entäs jos tämä vain paheneekin. Ap