Nolottaako jokin kasvatukseen liittyvä asia!

[quote author="Vierailija" time="17.06.2015 klo 15:42"][quote author="Vierailija" time="17.06.2015 klo 13:41"][quote author="Vierailija" time="17.06.2015 klo 08:47"]Minua hävettää se, kun uhkailin miestäni avioerolla lasten kuullen. Meillä oli riita, joka koski minun ja mieheni keskinäisiä välejä ja sitä, kuinka hän moittii minua jatkuvasti. Lapset ovat erouhkauksen jälkeen kyselleet, monta kertaa, mitä sitten tapahtuu, jos me isin kanssa erotaan.
[/quote]
Erolla ei saa ikinä uhkailla riidellessä!
[/quote]

Kaikki tuon tietää! Siksi varmaan hävettääkin, jos niin on tapahtunut. Mitäs häpeämistä siinä on, jos ei ole mokannut?
[/quote]

Niin ja minusta on hyvä merkki se, jos ymmärtää tehneensä vanhempana ja puolisona väärin. En minäkään ole erolla uhannut, mutta muutaman kerran olen miestäni siaksi haukkunut vuosien saatossa, kyseessä ollut pettämisistä johtaneita riitoja. Me olemme silti edelleen yhdessä ja viime aikoina sovussa. Olen lapsille selittänyt, että riidat eivät johdu heistä ja aikuisetkin saattavat riidellä ja sitten sopia välinsä.

Nolottaa se kun normaalisti jaksan aina olla niin hiton ymmärtäväinen 2 vuotiaan uhmakohtauksien kanssa mut joskus vaan napsahtaa kun oon jo ollu päivän aikana sata kertaa niin saakelin ymmärtäväinen ku toinen huutaa ku hyeena. Tossa äsken just meni hermot ja huusin sitte takas. Kyllä hiljeni ja oli kilttiä poikaa sen jäljeen. En tiedä tuhoanko tällä tavalla pojan mielen. Luultavasti.

[quote author="Vierailija" time="17.06.2015 klo 15:47"][quote author="Vierailija" time="17.06.2015 klo 15:42"][quote author="Vierailija" time="17.06.2015 klo 13:41"][quote author="Vierailija" time="17.06.2015 klo 08:47"]Minua hävettää se, kun uhkailin miestäni avioerolla lasten kuullen. Meillä oli riita, joka koski minun ja mieheni keskinäisiä välejä ja sitä, kuinka hän moittii minua jatkuvasti. Lapset ovat erouhkauksen jälkeen kyselleet, monta kertaa, mitä sitten tapahtuu, jos me isin kanssa erotaan.
[/quote]
Erolla ei saa ikinä uhkailla riidellessä!
[/quote]

Kaikki tuon tietää! Siksi varmaan hävettääkin, jos niin on tapahtunut. Mitäs häpeämistä siinä on, jos ei ole mokannut?
[/quote]

Niin ja minusta on hyvä merkki se, jos ymmärtää tehneensä vanhempana ja puolisona väärin. En minäkään ole erolla uhannut, mutta muutaman kerran olen miestäni siaksi haukkunut vuosien saatossa, kyseessä ollut pettämisistä johtaneita riitoja. Me olemme silti edelleen yhdessä ja viime aikoina sovussa. Olen lapsille selittänyt, että riidat eivät johdu heistä ja aikuisetkin saattavat riidellä ja sitten sopia välinsä.
[/quote]

Voisin kuvitella itekki sortuvani joskus tohon vaikka oon itse sen kokenut. :( Vanhemmat riiteli sikana meijän lapsien edessä ja aina oli kauheeta huutoa ja uhkailuja. Pelotti sikana koko lapsuuden että ne eroo ja jopa pikkutyttönä huoneessani rukoilin että ne ei eroaisi ja lopettais riitelyn. Hoin aina niiden huutaessa kädet korvilla "ei riitele ei riitele ei riitele.." Ja nyt mulla on oma 2 v.Poika ja välillä miehen kanssa riidellään sen edessä, myös huudetaan, ja oikeen näkee kuinka lapsi ahdistuu. Ihan hirveetä! Oon kyllä menossa kokoajan parempaan suuntaan ja tätä tapahtuu vähemmän. Mutta silti, luulis että kun itse sen olen kokenut niin en siirtäisi sitä omaan lapseeni.

[quote author="Vierailija" time="17.06.2015 klo 09:50"]

[quote author="Vierailija" time="17.06.2015 klo 08:30"]Lapset kertoilevat ihme asioita meidän perhe-elämästä ja kyllä nolottaa. Vaikka olen monta kertaa sanonut, ettei kaikkia asioita tarvitsisi kertoa muille ihmisille, niin varsinkin 5 vuotta täyttävä neiti on varsinainen hölösuu! Parhaimmistoa lähiajoilta: "Äidillä kasvaa melkein kuin parta sen kainaloissa, hihihii, ja se ottaa niitä karvoja pois isin partavehkeellä" "Äiti on käynyt niin monta kertaa ulkomailla, että meiltä loppuu kohta kaikki rahat. Mitäs me sitten syödään? Jos ei saada kaupasta ruokaa." "Meidän vessassa haisee tosi pahalle. Luullaan että siellä on hometta, joo, hometta se on." [/quote] Tää on just hyvä, nauran täysillä täällä :D Oma pikkuveljeni oli vähän samanlainen ja paras mikä nyt tuli mieleen on kun olimme isoveljen ja hänen tyttöystävän uutta kotia katsomassa ensimmäistä kertaa päätti veli kertoa hauskan jutun: jos äiti syö täysjyvä ruisleipää sitä rupee pierettää ja se haisee tosi pahalle! Oli siinä naurussa muilla pidättelemistä ja äiti tietty ihan nolona :D

[/quote]

Mun ystävän sisko oli todennut lasten hartaushetken aikana kaikkien hiljennyttyä "meidän isi nukkuu alasti!" Terveisiä vain, jos satut lukemaan ;)

[quote author="Vierailija" time="16.06.2015 klo 19:21"]

Minä en tiennyt, ettei päiväkotiin saa viedä omia leluja. En itse ole ollut päivähoidossa lapsena. Kun esikoinen meni hoitoon, hän pakkasi joka ilta reppunsa muutaman lelun ja oikein kannustin, että sitten ei tule paha mieli, kun sinulla on Pörrö-kani ja omat traktorit siellä turvana. Parin viikon kuluttua tarhan täti sanoi vakavana, että meidän lapsi toistuvasti tuo omia lelujaan mukaan. Vaikka ovat puhuneet ryhmässä, että omat lelut pidetään kotona, minun lapseni hakee leikkeihin leluja, jotka ilmestyvät jostain (sieltä repusta tietysti). Ai että nolotti!

[/quote]

Tämä ei ole mielestäni vanhemman häpeä vaan ainoastaan päiväkodin huonoa  perehdytystä!

Joskus nolottaa se, ettei pystytä järjestämään yhtään yhteistä reissua ilman että se menee huudoksi. Me olemme Kiljusen herrasväki. Ääntä ja säätämistä riittää.

Lapset kertoilevat ihme asioita meidän perhe-elämästä ja kyllä nolottaa. Vaikka olen monta kertaa sanonut, ettei kaikkia asioita tarvitsisi kertoa muille ihmisille, niin varsinkin 5 vuotta täyttävä neiti on varsinainen hölösuu! Parhaimmistoa lähiajoilta:

"Äidillä kasvaa melkein kuin parta sen kainaloissa, hihihii, ja se ottaa niitä karvoja pois isin partavehkeellä"

"Äiti on käynyt niin monta kertaa ulkomailla, että meiltä loppuu kohta kaikki rahat. Mitäs me sitten syödään? Jos ei saada kaupasta ruokaa."

"Meidän vessassa haisee tosi pahalle. Luullaan että siellä on hometta, joo, hometta se on."

Minua hävettää se, kun uhkailin miestäni avioerolla lasten kuullen. Meillä oli riita, joka koski minun ja mieheni keskinäisiä välejä ja sitä, kuinka hän moittii minua jatkuvasti. Lapset ovat erouhkauksen jälkeen kyselleet, monta kertaa, mitä sitten tapahtuu, jos me isin kanssa erotaan.

Äitini moittii minua edelleen asioista, vaikka olen aikuinen ja omia lapsia. On todella noloa, kun kenkäkaupassa moititaan kovalla äänellä, että älä nyt tuollaisia osta, et pysty noilla viittä metriä kävelemään. Hän myös ohjeistaa minua kasvattajana. Kun tyttö juoksi voileivän kanssa sohvalle, äitini motkotti minulle, että älä nyt anna sohvalle mennä, uusi sohva menee heti rasvaisekso. Minä huusin kireänä, että joojoo, en huomannut. Joskus tuntuu, että taannun äitini seurassa teiniksi.

[quote author="Vierailija" time="15.06.2015 klo 23:41"][quote author="Vierailija" time="15.06.2015 klo 23:35"]Minua nolottaa se, jos en puutu lapsen huonoon käytökseen julkisella paikalla, esim. kirpputorilla. Toisaalta nolottaa sekin, jos puutun ja sanon napakasti, että nyt lopetat heti tuon juoksentelun, onko selvä, ja huomaankin, että joku näki ja kuuli tilanteen.
[/quote]

I feel you! Se on vaan nolo juttu, kun joku katsoo perheen sisäistä puhuttelua. Lasten pitäis luonnostaan osata käyttäytyä ihmisiksi. Tuntee itsensä mitättömäksi ihmisraukaksi, jos lapsi ei hallitse perustaitoja, ei vaikkapa kiitä todistuksen saadessaan tai pyydä anteeksi, jos satuttaa toista.
[/quote]

Minulla ei ole lapsia enkä todellakaan katso pahalla silmällä ja jos vanhempi nuhtelee/rauhoittaa lasta yleisten tilojen pelisääntöihin. Niitä jotka sitä ei tee saavat sen mulkaisun ja saatteeksi hyvin negatiivisia ajatuksia kasvatuskyvyistään. Enemmän se välittäminen siinä nuhtelemisessa näkyy kuin toisin päin. Joten ihan rauhassa ohjastelemaan mammat niitä jälkikasvujanne. Sitä ei kukaan muu tee.

[quote author="Vierailija" time="16.06.2015 klo 10:32"]Minua äitinä nolottaa kirosanat ja tuhmat ilmaisut. Kun oltiin eskarin kevätjuhlissa kahvilla ja joku pudotti lasin, minun lapseni huusi: "Katso äiti, tuo lasi meni ihan paskaksi!" Kävin nolona kuiskaamassa, että ei tuollaista kielenkäyttöä tai lähdetään heti kotiin. Lapsi lupasi, että joo ja juoksi muihin touhuihin. Vähän ajan päästä sieltä leikeistä kuului jälleen: "Katsokaa kaikki, kuinka tämä pommikone törmää vuoren seinämään ja menee täysin paskaksi!" Jälleen kävin uhkailemassa, että jos ei peellä alkavat tuhmat sanat lopu, niin heti lähdetään kotiin. Lapsi ymmärsi tämän oikein hyvin.
[/quote]

Kunnes meni taas jotain "paskaksi". Sitten kävit sanomassa että nyt oikeesti loppuu tuhmat sanat ja ens kerralla varmasti lähdetään kotiin!

Nolottaa kieltää appivanhempia antamasta lapsille esim kakkua omasta lusikasta, ne luulee että karieskin on joku nykyajan hömpötys. Eihän ne reiät tartu. Muutenkin aina tukitaan kaikkea makeaa suuhun jo vauvasta asti. Tyhmä olo neuvoa aikuisia ihmisiä ja sitten vaan kohautellaan olkia, heilläkin on vielä pieniä lapsia. Ruoka siellä on aina perunaa, vaaleaa riisiä tai pastaa ja siinä jotain lihaa. Vain aikuiset syövät salaattia ja kasviksia. Eikä uskota kun sanon että meidän lapset tykkää kasviksista ja syövät niitä mielellään. Taivastellaan kun heille niitä laitan. Heti perään että ei meidän lapset... Ja ruasta kysytään aina että onko pahaa? Etkö tykkää? Ei oo pakko syödä. Vois sanoa että ai kun on hyvää ruokaa, syödäänpä reippaasti eikä kylvää niitä ennakkoluuloja.

[quote author="Vierailija" time="15.06.2015 klo 23:35"]

Minua nolottaa se, jos en puutu lapsen huonoon käytökseen julkisella paikalla, esim. kirpputorilla. Toisaalta nolottaa sekin, jos puutun ja sanon napakasti, että nyt lopetat heti tuon juoksentelun, onko selvä, ja huomaankin, että joku näki ja kuuli tilanteen.

[/quote]

Mitä väliä sillä on jos joku näkee? Itse arvostan vanhempia jotka laittavat riiviöt nuhteeseen myös julkisesti, näin teen myös itse.

[quote author="Vierailija" time="17.06.2015 klo 09:02"]Äitini moittii minua edelleen asioista, vaikka olen aikuinen ja omia lapsia. On todella noloa, kun kenkäkaupassa moititaan kovalla äänellä, että älä nyt tuollaisia osta, et pysty noilla viittä metriä kävelemään. Hän myös ohjeistaa minua kasvattajana. Kun tyttö juoksi voileivän kanssa sohvalle, äitini motkotti minulle, että älä nyt anna sohvalle mennä, uusi sohva menee heti rasvaisekso. Minä huusin kireänä, että joojoo, en huomannut. Joskus tuntuu, että taannun äitini seurassa teiniksi.
[/quote]
Sama fiilis teiniksi taantumisesta. Äidit on äitejä loppuun asti, myös se oma. Silti hassua, miten sieltä omalta äidiltä tulee neuvoja ja ohjeita nyt omien lasten kasvatuksen suhteen, ja itse muuttuu tiuskivaksi ja kiukuttelevaksi - vähän kuin pahimmassa murrosiässä ja tekee melkein mieli sanoa, että "mitä sä tuut mua neuvomaan, kyllä mä ehkä itse tiedän mitä teen"... :"D
Ja hyvää kuitenkin vaan tarkoitetaan, en ymmärrä että miksi kaikki muuttuu mun mielestä arvosteluksi. Itse kuitenkin jo yli 30v.

[quote author="Vierailija" time="17.06.2015 klo 08:30"]Lapset kertoilevat ihme asioita meidän perhe-elämästä ja kyllä nolottaa. Vaikka olen monta kertaa sanonut, ettei kaikkia asioita tarvitsisi kertoa muille ihmisille, niin varsinkin 5 vuotta täyttävä neiti on varsinainen hölösuu! Parhaimmistoa lähiajoilta:

"Äidillä kasvaa melkein kuin parta sen kainaloissa, hihihii, ja se ottaa niitä karvoja pois isin partavehkeellä"

"Äiti on käynyt niin monta kertaa ulkomailla, että meiltä loppuu kohta kaikki rahat. Mitäs me sitten syödään? Jos ei saada kaupasta ruokaa."

"Meidän vessassa haisee tosi pahalle. Luullaan että siellä on hometta, joo, hometta se on."
[/quote]
Tää on just hyvä, nauran täysillä täällä :D
Oma pikkuveljeni oli vähän samanlainen ja paras mikä nyt tuli mieleen on kun olimme isoveljen ja hänen tyttöystävän uutta kotia katsomassa ensimmäistä kertaa päätti veli kertoa hauskan jutun: jos äiti syö täysjyvä ruisleipää sitä rupee pierettää ja se haisee tosi pahalle! Oli siinä naurussa muilla pidättelemistä ja äiti tietty ihan nolona :D

[quote author="Vierailija" time="17.06.2015 klo 09:02"]Äitini moittii minua edelleen asioista, vaikka olen aikuinen ja omia lapsia. On todella noloa, kun kenkäkaupassa moititaan kovalla äänellä, että älä nyt tuollaisia osta, et pysty noilla viittä metriä kävelemään. Hän myös ohjeistaa minua kasvattajana. Kun tyttö juoksi voileivän kanssa sohvalle, äitini motkotti minulle, että älä nyt anna sohvalle mennä, uusi sohva menee heti rasvaisekso. Minä huusin kireänä, että joojoo, en huomannut. Joskus tuntuu, että taannun äitini seurassa teiniksi.
[/quote]

Tämä on kai aika yleistä. En itsekään pysty olemaan vanhempieni luona kuin lyhyesti. Nuoruudesta on jäänyt jotakin(?) enkä osaa olla vanhempien kanssa yhdenvertaisena aikuisena vaan ikäänkuin itsestään epävarma 14-16v olisin taas.

[quote author="Vierailija" time="16.06.2015 klo 11:16"]

Meillä ei ole ollut isompien lasten elämässä juurikaan rajoja, kun olivat pieniä, alle 4-vuotiaita. En kokenut tarpeelliseksi kieltää vaikka sohvalla kiipeilyä tai vaatinut pesemään käsiä ennen ruokailua. Joskus meillä syötiin spagettia sormilla olohuoneen lattialla viltin päällä. Nyt kun ovat isompia,vanhin menee jo kolmannelle luokalle, on tuntunut nololta, etten kasvattanut näihin perusasioihin pienempänä. Pienin lapsi on kasvanut alusta alkaen paljon rajoitetummin. Ei ehkä yhtä tiukoilla rajoilla kuin joissain tuttavaperheissä, sillä minusta lapsen pitää saada kokeilla asioita, eikä nukkumaankaan ole välttämätöntä mennä minuutilleen klo 20.

[/quote]

Ei meilläkään nukkumaan mennä minuutilleen, mutta minua on aina kiinnostanut tietää, miksi jotkut EIVÄT kiellä kiipeilemästä sohville tai vaadi pesemään käsiä ennen ruokailua yms. Meillä kävi kylässä yksi naapurikadun äiti, ja olin siivonnut heidän tuloaan varten ja laittanut pöytään tuoreita pullia. Lapset juoksivat likaisissa kengissä sisälle lastenhuoneeseen saakka, äiti ei millään tavalla kieltänyt. Odotin aikana ja kävin sitten kohteliaasti pyytämässä, ottaisivatko kaikki lapset kengät pois, koska olen juuri pessyt lattiat ja meillä muutoinkin kengät jätetään eteiseen. Vieraat lapset sanoivat, että joo, me tullaan ihan kohta ja tämä kasvattajansa sanoi, että tuollaisia ne on aina kotonakin. Lisäksi molemmat vieraat lapset ottivat kaksi pullaa, eivätkä syöneet kumpaakaan kokonaan. Meidän lapset ei saa kylässä yleensä kuin yhden pullan tai nätisti pyytämällä kaksi, jos ovat ensimmäisen syöneet ja kaikki pöydässä istuvat ovat jo yhden ottaneet. En sitten tiedä, olenko minä nolo ja tiukkapipoinen kasvattajana vai ottaako joku toinen kasvatusasiat turhan lepsusti. (Ja olen pahoillani, jos satut naapuri seuraamaan keskustelua, älä loukkaannu!)

[quote author="Vierailija" time="16.06.2015 klo 19:21"]Minä en tiennyt, ettei päiväkotiin saa viedä omia leluja. En itse ole ollut päivähoidossa lapsena. Kun esikoinen meni hoitoon, hän pakkasi joka ilta reppunsa muutaman lelun ja oikein kannustin, että sitten ei tule paha mieli, kun sinulla on Pörrö-kani ja omat traktorit siellä turvana. Parin viikon kuluttua tarhan täti sanoi vakavana, että meidän lapsi toistuvasti tuo omia lelujaan mukaan. Vaikka ovat puhuneet ryhmässä, että omat lelut pidetään kotona, minun lapseni hakee leikkeihin leluja, jotka ilmestyvät jostain (sieltä repusta tietysti). Ai että nolotti!
[/quote]

Miksei sinne saa viedä ollenkaan omia leluja? En minäkään tuota tiennyt! On kai oma unikaveri kuitenkin ok? Terv. Syksyllä päiväkodin aloittavan 5 v. tytön äiti

[quote author="Vierailija" time="17.06.2015 klo 10:13"][quote author="Vierailija" time="17.06.2015 klo 09:02"]Äitini moittii minua edelleen asioista, vaikka olen aikuinen ja omia lapsia. On todella noloa, kun kenkäkaupassa moititaan kovalla äänellä, että älä nyt tuollaisia osta, et pysty noilla viittä metriä kävelemään. Hän myös ohjeistaa minua kasvattajana. Kun tyttö juoksi voileivän kanssa sohvalle, äitini motkotti minulle, että älä nyt anna sohvalle mennä, uusi sohva menee heti rasvaisekso. Minä huusin kireänä, että joojoo, en huomannut. Joskus tuntuu, että taannun äitini seurassa teiniksi.
[/quote]

Tämä on kai aika yleistä. En itsekään pysty olemaan vanhempieni luona kuin lyhyesti. Nuoruudesta on jäänyt jotakin(?) enkä osaa olla vanhempien kanssa yhdenvertaisena aikuisena vaan ikäänkuin itsestään epävarma 14-16v olisin taas.
[/quote]

Onkohan täällä yhtään isovanhempaa, jotka selittäisivät, mikä pakko on ohjeistaa omia aikuisia lapsia! Ja etenkin silloin kun se aikuinen lapsi on kasvatusvastuussa omista lapsistaan? Se on molemmille noloa, että lasten äiti ei yhtäkkiä olekaan normaali äiti, vaan käyttäytyy kuin teini, ja isovanhempi moittii vieressä tai antaa hölmöjä ohjeita! Meillä on isovanhempien luona sellaista, että mummo saattaa tuputtaa lapselle lisää ruokaa/juomaa, vaikka lapsi on sanonut jo kiitos. Mummo saattaa myös kouluttaa minua, että muista antaa lapselle vettä, kun menette leikkipuistoon, kun on niin kuuma ilma. Ukki taas ihmettelee nykyajan kasvatusta, kun lasten annetaan juoksennella ruoka suussa leikkimään tai huutaa päälle, kun aikuiset keskustelee. Ukki siis moittii meitä kasvattajina, mutta ilmaisee sen niin ikävän epäsuorasti, että tulen vain pahalle tuulelle ja ajattelen, etten taida taas vähään aikaan tulla kylään.

[quote author="Vierailija" time="16.06.2015 klo 14:58"]

[quote author="Vierailija" time="15.06.2015 klo 23:35"]

Minua nolottaa se, jos en puutu lapsen huonoon käytökseen julkisella paikalla, esim. kirpputorilla. Toisaalta nolottaa sekin, jos puutun ja sanon napakasti, että nyt lopetat heti tuon juoksentelun, onko selvä, ja huomaankin, että joku näki ja kuuli tilanteen.

[/quote]

Mitä väliä sillä on jos joku näkee? Itse arvostan vanhempia jotka laittavat riiviöt nuhteeseen myös julkisesti, näin teen myös itse.

[/quote]

En ole tuon mielipiteen esittäjä, mutta kyllä minäkin koen lievää nolostumista, jos palaa päreet lasten kanssa. Haluaisin pysyä rauhallisena ja sanoa harkiten kaikki kiellot ja sitten huomaan huutavani lapsille pihalla: mikä sua vaivaa, etkö yhtään osaa katsoa, tuleeko autoja, iso tyttö.... Viimeksi tänään meni hermot kaupungilla, kun 4- ja 7- vuotias juoksivat ympyrää parkkipaikan vieressä, missä kävelee muitakin ihmisiä. Odotimme miestäni asioilta. Kielsin lapsia juoksemasta ensin asiallisesti, mutta kun ei tehonnut, karjaisin: Ja nyt heti tällä sekunnilla autoon siitä! Ja kyllä taas sai hävetä itseään kasvattajana.