Kuinka suurta osaa naisista on käytetty hyväksi?

Lapsena mua on ahdisteltu lukuisia kertoja. En niistä uskaltanut enkä osannut kertoa vanhemmilleni. Sitten ne unohtuivat kunnes eräänä päivänä sain lähes paniikkikohtauksen kun mieheni tuli liian lähelle kasvojani alapäänsä kanssa. Muistin lapsuudestani yhden ikävän tapahtuman mitä minulle oli tehty. En tästäkään kertonut heti miehelleni vaan yritin elää asian kanssa. Omille vanhemmilleni kerroin vasta vuosi sitten tapahtuneesta kun tuli puheeksi lapsille tapahtuvat ahdistelut. Kysyivät minulta että olenko minä kokenut sellaista. Ja siitä se sitten lähti. Olisi pitänyt puhua näistä jutuista aikoja sitten niin ei olisi oma seksuaalisuus ollut niin hankalaa. Ja tekijän olisi voinut pistää vastuuseen!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos naiset on raiskattu, niin miksi eivät ilmoita siitä poliisille? Kysyn vaan.

Suurin osa raiskauksista tapahtuu oman kumppanin tai perheenjäsenen toimesta. Se tuottaa häpeää, vaikka ei missään nimessä pitäisi.

Viime kädessä kyse on miten vakavan rikoksen annat mennä kumppanin, sukulaisen tai ystävän toimesta. Varsinkin jos itse on uhrina, niin luulisi riman olevan alhaalla. Itsekkyyttä kehiin ja rikosilmoitus tekeille. Itse tekisin rikosilmoituksen suht helpolla vaikken olisi itse uhrina.

Jos pitää suojella lastemme käsitystä isästään niin mennään niin pitkälle että asian annetaan olla. Minä en ole ikinä tärkeämpi kuin lapseni ja heidän mielenrauhansa.

Missä terapiassa voi käsitellä lapsuuden aikaista hyväksikäyttöä?

Itsellä on 1 em kokemus ja sitten 1 parisuhteessa tapahtunut. Heräsin siihen, kun känninen avopuoliso yritti panna. Koitin jutella asiasta, mutta mies vähätteli asiaa ja väitti, että olin ollut mukana hommassa.

Lisäksi kaikki vislailut, röhönaurut, vihjailut kun olin nuori ja siivosin huoltomiesten tiloja, seinät tapetoitu pornokuvilla. Toimistosedillä taas oli monesti näytönsäästäjänä alaston nainen, kivahan se oli arvioivan katseen alla pölyjä pyyhkiä. Nää oli Helsingin puhelin yhdistyksen tiloja 90-luvunnlopussa, 2000 luvun alussa.

Miestäni taas on nuoruusaikoinaan nainen hyväksikäyttänyt eli vienyt kotiinsa ja kosketellut asiattomasti, kun ollut lähes sammumispisteessä ja toinen selvinpäin.

Ei, mutta yritetty kyllä on. Nykyisessä vuosia kestäneessä parisuhteessani ei siis mitään tällaista ole ollut, mutta nuoruusaikojen lyhyiden suhteiden ja baarissa/bileissä tavattujen tyyppien kesken kyllä. Aina kieltäydyin ja pistin vastaan, jolloin sain hyväksikäyttöön pyrkivältä lähtöpassit (usein haukkujen kera), ja hyvä niin.

Vierailija kirjoitti:

Lapsena mua on ahdisteltu lukuisia kertoja. En niistä uskaltanut enkä osannut kertoa vanhemmilleni. Sitten ne unohtuivat kunnes eräänä päivänä sain lähes paniikkikohtauksen kun mieheni tuli liian lähelle kasvojani alapäänsä kanssa. Muistin lapsuudestani yhden ikävän tapahtuman mitä minulle oli tehty. En tästäkään kertonut heti miehelleni vaan yritin elää asian kanssa. Omille vanhemmilleni kerroin vasta vuosi sitten tapahtuneesta kun tuli puheeksi lapsille tapahtuvat ahdistelut. Kysyivät minulta että olenko minä kokenut sellaista. Ja siitä se sitten lähti. Olisi pitänyt puhua näistä jutuista aikoja sitten niin ei olisi oma seksuaalisuus ollut niin hankalaa. Ja tekijän olisi voinut pistää vastuuseen!

Miksi muuten lapset monesti jättävät tällaisista tapahtumista kertomisen vanhemmilleen tai kenellekään? Siis siinäkin tapauksessa, että kyse on yhdestä tai kahdesta yksittäisestä tapahtumasta, eikä pitkään jatkuneesta groomingista. En missään nimessä syyllistä, vaan ihmettelen. Itse olisin lapsena ahdistunut tuollaisesta kokemuksesta niin paljon, että en olisi voinut olla kertomatta siitä ainakaan äidilleni, jonka kanssa olen läheinen. Paljon pienemmätkin ahdistukset tuli hänelle kerrottua, olin huono pitämään asioita vain omana tietonani.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lapsena mua on ahdisteltu lukuisia kertoja. En niistä uskaltanut enkä osannut kertoa vanhemmilleni. Sitten ne unohtuivat kunnes eräänä päivänä sain lähes paniikkikohtauksen kun mieheni tuli liian lähelle kasvojani alapäänsä kanssa. Muistin lapsuudestani yhden ikävän tapahtuman mitä minulle oli tehty. En tästäkään kertonut heti miehelleni vaan yritin elää asian kanssa. Omille vanhemmilleni kerroin vasta vuosi sitten tapahtuneesta kun tuli puheeksi lapsille tapahtuvat ahdistelut. Kysyivät minulta että olenko minä kokenut sellaista. Ja siitä se sitten lähti. Olisi pitänyt puhua näistä jutuista aikoja sitten niin ei olisi oma seksuaalisuus ollut niin hankalaa. Ja tekijän olisi voinut pistää vastuuseen!

Miksi muuten lapset monesti jättävät tällaisista tapahtumista kertomisen vanhemmilleen tai kenellekään? Siis siinäkin tapauksessa, että kyse on yhdestä tai kahdesta yksittäisestä tapahtumasta, eikä pitkään jatkuneesta groomingista. En missään nimessä syyllistä, vaan ihmettelen. Itse olisin lapsena ahdistunut tuollaisesta kokemuksesta niin paljon, että en olisi voinut olla kertomatta siitä ainakaan äidilleni, jonka kanssa olen läheinen. Paljon pienemmätkin ahdistukset tuli hänelle kerrottua, olin huono pitämään asioita vain omana tietonani.

Pelko ja häpeä. Äitini käytti hyväkseen eikä sukulaiset uskoneet.

Ihmetellään kuinka moni nainen jättää raiskauksen ilmoittamatta. Ensinnäkin monesti on vain sana sanaa vastaan, pelätään tai tiedetään että siitä on huono jatkaa ja osa ihmisistä syyllistää raiskauksen uhria joko valehtelijaksi tai että tämä on edesauttanut raiskausta jollain tavalla (vaikka pitämällä minihametta, lähtemällä miehen mukaan jatkoille jne). Suuren trauman jälkeen tuollaisen kohtaaminen tai pelko siitä on jopa lamauttava.

Minut raiskasi entisen ystäväni mies. Entinen ystäväni teki jotain todella vaarallista ja hirvittävää ja vaaransi meidän kaiken kolmen hengen ja tähän emotionaaliseen shokkiin mies iski väliin, itkin hysteerisesti ja hän sai halauksen käännettyä suudelmaksi. Koska suostuin suudelmaan enkä shokiltani kyennyt muuta kuin sanomaan ei, en pistämään vastaan, mies raiskasi minut väkivalloin. Olin hirvittävillä mustelmilla viikkokausia. En kyennyt koskaan kertomaan tästä entiselle ystävälleni joka päätyi naimisiin tämän sian kanssa. Kannan edelleen hirvittävää syyllisyyttä sekä siitä että suostuin siihen suudelmaan, vaikka psykologiselta näkökannalta ymmärränkin miten näin pääsi käymään, että siitä etten kyennyt koskaan kertomaan tälle entiselle ystävälle. Tuo yhden sian teko saa minut ahdistumaan vielä 15v tapahtuman jälkeen.

Aika moni nainen vastaa tähän kysymykseen, että minua.

Ja sitä on vaikea miesten ja sellaisten naisten, jotka ovat eläneet elämänsä ilman hyväksikäyttöä, uskoa.

Minä olen kertonut lapsuuden hyväksikäytöstä tasan kahdelle ihmiselle, ja kun ensimmäisen reaktio oli ihan perseestä, odotin reilut kymmenen vuotta että sain kerrottua seuraavalle ihmiselle.

Vasta nyt keski-ikäisenä tajuan, miten itsekäs ja röyhkeä ensimmäinen poikaystäväni oli, koska hän painosti minut seksiin ja käytti suorastaan hyväksi. Ihastuneena lopulta jatkuvan painostuksen jälkeen suostuin seksiin, vaikken olisi vielä ollut valmis. Pelkäsin, että poikaystävä jättää, jos en suostu ja että tämä kuuluu asiaan. Poikaystävällä oli seksi mielessä koko ajan ja hyväksikäyttöä tapahtui autossa, luonnonhelmassa, hänen huoneessaan, heidän mökillään, ystävien luona jne. Toisinaan hän suorastaan pakotti minut seksiin. Pari vuotta seurustelimme ja sitten aivan yllättäin hän jätti minut: oli löytänyt uuden panopuun. Nyt myöhemmin ajattelen, että paras teko minua kohtaan häneltä oli se, että hän jätti minut. Olin niin nuori, kokematon ja ihastunut, etten tajunnut kuinka väärin ja huonoa hänen käytöksensä minua kohtaan oli. Onneksi löysin puolisokseni ihanan miehen, joka osaa ottaa naisenkin tunteet ja halut huomioon.

Olen nähnyt jossain tutkimuksen jossa mainittiin luku 20-30% mutta se tietenkin riippuu olosuhteista. Joissain olosuhteissa vähemmän joissain enemmän. Jos patologisia raiskaajia on muutama prosentte, ja heillä saattaa olla kullakin muutamasta muutamaan kymmeneen uhriin, nousee luku aika suureksi. Siihen päälle vielä satunnaiset tapaukset.

Vierailija kirjoitti:

Uskon että suurin osa naisista kokee seksuaalista häirintää. Minua on hyväksikäytetty lapsena ja ala-asteella samanikäiset pojat piirittivät minut rappukäytävään ja kourivat rintojani ja jalkoväliäni. Baareissa on tartuttu kiinni luvatta ja työelämässä miehet puhuneet vain rinnoilleni.

Ja jos nyt mietitään ihan vaikka naisen kannalta uuden tuttavuuden kanssa ensi kertaa sängyssä, mies alkaa juuri ennen seksiä tuntumaan inhottavalle, ylimieliselle, ei haluaisi käyttää kondomia vaikka vaadit, kyselee vaan että milloin sulla on viimeksi ollut menkat. Haluaisit vain sanoa että jookiittihei, ei kiinnosta seksi enää sun kanssasi, mutta pelkäät että mitä mies tekee. Uskon että miehenä tilanteessa on huomattavasti paljon helpompi sanoa että tästä ei taida tulla mitään, tilaanko sulle taksin? Naisena on aina se pelko vaikka vain alitajuisena taustalla että mitä tapahtuu jos yritän tässä vaiheessa kieltäytyä.

Uskon että pätee miehiinkin. Lukiossa ja yläasteella oli tyyppejä jotka muun ahdistelun ohella alkoi kouria yms ja mitä olen näistä kuullut, ovat jatkaneet ihan keski-ikään asti. Plus sitten opettajat yms setämiehet ja tätiloiset

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Uskon että suurin osa naisista kokee seksuaalista häirintää. Minua on hyväksikäytetty lapsena ja ala-asteella samanikäiset pojat piirittivät minut rappukäytävään ja kourivat rintojani ja jalkoväliäni. Baareissa on tartuttu kiinni luvatta ja työelämässä miehet puhuneet vain rinnoilleni.

Ja jos nyt mietitään ihan vaikka naisen kannalta uuden tuttavuuden kanssa ensi kertaa sängyssä, mies alkaa juuri ennen seksiä tuntumaan inhottavalle, ylimieliselle, ei haluaisi käyttää kondomia vaikka vaadit, kyselee vaan että milloin sulla on viimeksi ollut menkat. Haluaisit vain sanoa että jookiittihei, ei kiinnosta seksi enää sun kanssasi, mutta pelkäät että mitä mies tekee. Uskon että miehenä tilanteessa on huomattavasti paljon helpompi sanoa että tästä ei taida tulla mitään, tilaanko sulle taksin? Naisena on aina se pelko vaikka vain alitajuisena taustalla että mitä tapahtuu jos yritän tässä vaiheessa kieltäytyä.

Uskon että pätee miehiinkin. Lukiossa ja yläasteella oli tyyppejä jotka muun ahdistelun ohella alkoi kouria yms ja mitä olen näistä kuullut, ovat jatkaneet ihan keski-ikään asti. Plus sitten opettajat yms setämiehet ja tätiloiset

Olen itsekin nähnyt että keski-ikäiset naiset kännissä käyvät miehiin käsiksi baarissa. Mutta kiinnostaisi saada tuohon jälkimmäiseen osaan miesten näkemyksiä.

Vierailija kirjoitti:

Missä terapiassa voi käsitellä lapsuuden aikaista hyväksikäyttöä?

Itsellä on 1 em kokemus ja sitten 1 parisuhteessa tapahtunut. Heräsin siihen, kun känninen avopuoliso yritti panna. Koitin jutella asiasta, mutta mies vähätteli asiaa ja väitti, että olin ollut mukana hommassa.

Lisäksi kaikki vislailut, röhönaurut, vihjailut kun olin nuori ja siivosin huoltomiesten tiloja, seinät tapetoitu pornokuvilla. Toimistosedillä taas oli monesti näytönsäästäjänä alaston nainen, kivahan se oli arvioivan katseen alla pölyjä pyyhkiä. Nää oli Helsingin puhelin yhdistyksen tiloja 90-luvunnlopussa, 2000 luvun alussa.

Miestäni taas on nuoruusaikoinaan nainen hyväksikäyttänyt eli vienyt kotiinsa ja kosketellut asiattomasti, kun ollut lähes sammumispisteessä ja toinen selvinpäin.

Psykoterapiassa näitä käsitellään. Suuntauksia on monia. Lapsuuden aikaisten tapahtumien läpikäymiseen on ehkä psykodynaaminen suuntaus hyvä. Myös traumaterapiaa voi suositella erityisesti, jos on ptsd-tyylisiä oireita.

Vierailija kirjoitti:

Vasta nyt keski-ikäisenä tajuan, miten itsekäs ja röyhkeä ensimmäinen poikaystäväni oli, koska hän painosti minut seksiin ja käytti suorastaan hyväksi. Ihastuneena lopulta jatkuvan painostuksen jälkeen suostuin seksiin, vaikken olisi vielä ollut valmis. Pelkäsin, että poikaystävä jättää, jos en suostu ja että tämä kuuluu asiaan. Poikaystävällä oli seksi mielessä koko ajan ja hyväksikäyttöä tapahtui autossa, luonnonhelmassa, hänen huoneessaan, heidän mökillään, ystävien luona jne. Toisinaan hän suorastaan pakotti minut seksiin. Pari vuotta seurustelimme ja sitten aivan yllättäin hän jätti minut: oli löytänyt uuden panopuun. Nyt myöhemmin ajattelen, että paras teko minua kohtaan häneltä oli se, että hän jätti minut. Olin niin nuori, kokematon ja ihastunut, etten tajunnut kuinka väärin ja huonoa hänen käytöksensä minua kohtaan oli. Onneksi löysin puolisokseni ihanan miehen, joka osaa ottaa naisenkin tunteet ja halut huomioon.

Mutta tuohan ON naisen rooli suhteissa, olla se aloitekyvytön yksilö, joka odottaa että mies tekee aloitteita. Noin naiset käyttäytyvät.

Kukaan mies koskaan ei harrastaisi seksiä, ellei tekisi aloitteita naisia kohtaan. Nainen sitten vastaa kyllä tai ei siihen aloitteeseen.

Tuosta on ihan omaa kokemusta. Nettitreffailun alussa olin ujo kiltti nuori mies, joka onnistui netin kautta saamaan treffejä. Tavattiin 1-4 kertaa ja sitten nainen ei enää halunnut tavata. Tässä puhutaan 20 vuoden paikkeilla iästä. Lopulta tajusin, mistä on kyse. En ollut tehnyt aloitteita, että tapahtuisi jotain fyysistä, joten naiset ajatteli etten ole kiinnostunut ja eivät tuhlanneet aikaansa. Kun ymmärsin, että tokalla treffillä pitää ainakin jo yrittää halata ja suudella, alkoi treffailu oikeasti edistymään. Tajusin, että nainen odottaa tuota miehen fyysistä aloitetta, ja joko torjuu sen (jolloin se loppuu) tai sitten antaa tapahtua. Noin suhteet seksiinkin edistyivät, suukottelun jälkeen kämpillä kähmintää, vaatteet pois ja sänkyyn. Jos nainen ei halunnut, homma loppui siihen.

En ymmärrä miten porukka päätyy edes suutelemaan, jos mies ei tee siitä aloitetta? Anotaanko suukkoa nykyään jollain paperilla?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lapsena mua on ahdisteltu lukuisia kertoja. En niistä uskaltanut enkä osannut kertoa vanhemmilleni. Sitten ne unohtuivat kunnes eräänä päivänä sain lähes paniikkikohtauksen kun mieheni tuli liian lähelle kasvojani alapäänsä kanssa. Muistin lapsuudestani yhden ikävän tapahtuman mitä minulle oli tehty. En tästäkään kertonut heti miehelleni vaan yritin elää asian kanssa. Omille vanhemmilleni kerroin vasta vuosi sitten tapahtuneesta kun tuli puheeksi lapsille tapahtuvat ahdistelut. Kysyivät minulta että olenko minä kokenut sellaista. Ja siitä se sitten lähti. Olisi pitänyt puhua näistä jutuista aikoja sitten niin ei olisi oma seksuaalisuus ollut niin hankalaa. Ja tekijän olisi voinut pistää vastuuseen!

Miksi muuten lapset monesti jättävät tällaisista tapahtumista kertomisen vanhemmilleen tai kenellekään? Siis siinäkin tapauksessa, että kyse on yhdestä tai kahdesta yksittäisestä tapahtumasta, eikä pitkään jatkuneesta groomingista. En missään nimessä syyllistä, vaan ihmettelen. Itse olisin lapsena ahdistunut tuollaisesta kokemuksesta niin paljon, että en olisi voinut olla kertomatta siitä ainakaan äidilleni, jonka kanssa olen läheinen. Paljon pienemmätkin ahdistukset tuli hänelle kerrottua, olin huono pitämään asioita vain omana tietonani.

Vastaat tavallaan itsekin kysymykseesi, kun kerrot äitisi olevan sinulle läheinen. Ei kaikilla ole luotettavia ja turvallisia aikuisia lähellä lapsena.

Lisäksi usein hyväksikäyttäjä on joku perheelle tuttu, esim. isovanhempi, äidin uusi miesystävä, tai muu vanhehmpien tuttu. Tämä nostaa kynnystä kertoa, koska lapsikin hahmottaa kertomisen tekevän vaikeuksia aikuisten välisiin suhteisiin. Jos on pienestä lapsesta kyse, usein äiti ja/tai isä on itse valinnut tämän henkilön lapsenvahdiksi, joten lapselle voi helposti jäädä mielikuva, että vanhemmat ovat antaneet hyväksynnän hyväksikäytölle. Hyväksikäyttäjä myös usein vannottaa lasta pysymään hiljaa ja uhkailee erilaisilla seurauksilla (jos kerrot, perheesi hajoaa/vanhemmat suuttuvat ja eivät enää tykkää sinusta, jne. jne.)

Sitten on vielä se, että lapsen vaikea ymmärtää tapahtunutta ja sanoittaa sitä.

Ja vielä vaikeampi on kertoa perheen sisäisestä hyväksikäytöstä, silloin pitäisi uskaltaa puhua jollekin perheen ulkopuoliselle, ja siihen on lapsilla usein aika iso kynnys.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vasta nyt keski-ikäisenä tajuan, miten itsekäs ja röyhkeä ensimmäinen poikaystäväni oli, koska hän painosti minut seksiin ja käytti suorastaan hyväksi. Ihastuneena lopulta jatkuvan painostuksen jälkeen suostuin seksiin, vaikken olisi vielä ollut valmis. Pelkäsin, että poikaystävä jättää, jos en suostu ja että tämä kuuluu asiaan. Poikaystävällä oli seksi mielessä koko ajan ja hyväksikäyttöä tapahtui autossa, luonnonhelmassa, hänen huoneessaan, heidän mökillään, ystävien luona jne. Toisinaan hän suorastaan pakotti minut seksiin. Pari vuotta seurustelimme ja sitten aivan yllättäin hän jätti minut: oli löytänyt uuden panopuun. Nyt myöhemmin ajattelen, että paras teko minua kohtaan häneltä oli se, että hän jätti minut. Olin niin nuori, kokematon ja ihastunut, etten tajunnut kuinka väärin ja huonoa hänen käytöksensä minua kohtaan oli. Onneksi löysin puolisokseni ihanan miehen, joka osaa ottaa naisenkin tunteet ja halut huomioon.

Mutta tuohan ON naisen rooli suhteissa, olla se aloitekyvytön yksilö, joka odottaa että mies tekee aloitteita. Noin naiset käyttäytyvät.

Kukaan mies koskaan ei harrastaisi seksiä, ellei tekisi aloitteita naisia kohtaan. Nainen sitten vastaa kyllä tai ei siihen aloitteeseen.

Tuosta on ihan omaa kokemusta. Nettitreffailun alussa olin ujo kiltti nuori mies, joka onnistui netin kautta saamaan treffejä. Tavattiin 1-4 kertaa ja sitten nainen ei enää halunnut tavata. Tässä puhutaan 20 vuoden paikkeilla iästä. Lopulta tajusin, mistä on kyse. En ollut tehnyt aloitteita, että tapahtuisi jotain fyysistä, joten naiset ajatteli etten ole kiinnostunut ja eivät tuhlanneet aikaansa. Kun ymmärsin, että tokalla treffillä pitää ainakin jo yrittää halata ja suudella, alkoi treffailu oikeasti edistymään. Tajusin, että nainen odottaa tuota miehen fyysistä aloitetta, ja joko torjuu sen (jolloin se loppuu) tai sitten antaa tapahtua. Noin suhteet seksiinkin edistyivät, suukottelun jälkeen kämpillä kähmintää, vaatteet pois ja sänkyyn. Jos nainen ei halunnut, homma loppui siihen.

En ymmärrä miten porukka päätyy edes suutelemaan, jos mies ei tee siitä aloitetta? Anotaanko suukkoa nykyään jollain paperilla?

Ei aloitteissa mitään vikaa ole. Ongelma on, jos aloite torjutaan, mutta toinen ei halua sitä ottaa kuuleviin korviinsa vaan vain jatkaa ja jatkaa.

Vierailija kirjoitti:

Riippuu, miten se määritellään.

Määritelmä taitaa vaihdella. Joskus 20 vuotta sitten se ei ollut hyväksikäyttöä, ja nykyään on, kun katsoo näitä rahamiesten oikeudenkäyntejä, missä hierojattaret uhriutuvat.

Seksuaalisen häirinnän raja on yleensäkin hyvin häilyvä. Esimerkiksi tytöttely usein katsotaan seksuaaliseksi ahdisteluksi, koska se on vallankäyttöä. Itsekin kohtasin Finnairin lennolla tilanteen, jossa lentoemu kutsui selvästi täysikäistä nuorta naista tytöksi. Luulen, että näin siinä seksuaalista häirintää.

Jos jokainen nainen, jota on tytötelty siinä 18 ikävuoden paikkeilla, kuuluu tuohon ryhmään, niin harvaa ei ole silloin seksuaalisesti ahdisteltu.

Sama on vähän hyväksikäyttö. Jos lyöttäydytään sen jännän 30v miehen seuraan, kun ollaan 17, ja siltä saa kaljaa ja pääsee sen autolla kulkemaan, kunhan sille antaa piparia, niin onko kyse silloin hyväksikäytöstä? Entä jos ikä on 18, muuttuuko asia?

Usein "hyväksikäyttö" on jotain, mistä tapahtumahetkellä molemmat ovat hyötyneet (vaihtokauppa, jossa naiselta se on ollut piparia), mutta jälkikäteen nainen onkin ajatellut että sai liian vähän tms. ja alkoi pitää sitä hyväksikäyttönä?

Ei ole. Jos kuvittelet että 15v tyttö joka saa 30v mieheltä alkoholia ja autokyytiä alkaa pitää saamaansa aikuistuttuaan ”liian vähänä”, olet sairas. Aikuistuttua sitä alkaa tajuta kuinka vietävissä oli ja kuinka hyväksikäytettävissä. Asia ällöttää ajatellakin, koska lapsena asioita ei vain tajua. Ei se meinaa että sai lapsena asiasta liian vähän, vaan sellaista ei olisi pitänyt koskaan tapahtua koska sen aikuisen ei olisi pitänyt saalistaa lapsia.

Vierailija kirjoitti:

Uskon että suurin osa naisista kokee seksuaalista häirintää. Minua on hyväksikäytetty lapsena ja ala-asteella samanikäiset pojat piirittivät minut rappukäytävään ja kourivat rintojani ja jalkoväliäni. Baareissa on tartuttu kiinni luvatta ja työelämässä miehet puhuneet vain rinnoilleni.

Ja jos nyt mietitään ihan vaikka naisen kannalta uuden tuttavuuden kanssa ensi kertaa sängyssä, mies alkaa juuri ennen seksiä tuntumaan inhottavalle, ylimieliselle, ei haluaisi käyttää kondomia vaikka vaadit, kyselee vaan että milloin sulla on viimeksi ollut menkat. Haluaisit vain sanoa että jookiittihei, ei kiinnosta seksi enää sun kanssasi, mutta pelkäät että mitä mies tekee. Uskon että miehenä tilanteessa on huomattavasti paljon helpompi sanoa että tästä ei taida tulla mitään, tilaanko sulle taksin? Naisena on aina se pelko vaikka vain alitajuisena taustalla että mitä tapahtuu jos yritän tässä vaiheessa kieltäytyä.

Jälkimmäinen kuulostaa oudolta. Eli menet miehen kanssa sänkyyn, ja hän ehdottaa että vedellään paljaalla, et sano ettei asia ole sinulle ok? Mistä mies VOISI tietää, että asia ei ole ok, jos et vastaa kieltävästi tms?

Se, että pitää kaikkia miehiä väkivaltaisina raiskaajina, joille pitää antaa paljaalla sen takia (tai myöntyä mihin vaan mitä ehdottavat), kertoo ehkä enemmän kirjoittajasta, kuin miehistä. Uskoisin itse, että paljaalla hetero-irtoseksiä harrastavia löytyy ihan yhtä paljon miehistä kuin naisista (noin määritelmällisesti).

Tuota "en uskaltanut kieltäytyä, enkä siksi ilmoittanut mitenkään etten halua" voi käyttää IHAN mihin vaan. Jokainen seksikerta miehen kanssa on noin raiskaus, jos vaan päätät niin jälkikäteen ilmaista.

Vierailija kirjoitti:

Jos naiset on raiskattu, niin miksi eivät ilmoita siitä poliisille? Kysyn vaan.

Missä luki, ettei olisi ilmoittaneet? Ei se lukema putoa vaikka poliisille ilmoittaisikin, tapahtuneita mitä tapahtuneita

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Riippuu, miten se määritellään.

Määritelmä taitaa vaihdella. Joskus 20 vuotta sitten se ei ollut hyväksikäyttöä, ja nykyään on, kun katsoo näitä rahamiesten oikeudenkäyntejä, missä hierojattaret uhriutuvat.

Seksuaalisen häirinnän raja on yleensäkin hyvin häilyvä. Esimerkiksi tytöttely usein katsotaan seksuaaliseksi ahdisteluksi, koska se on vallankäyttöä. Itsekin kohtasin Finnairin lennolla tilanteen, jossa lentoemu kutsui selvästi täysikäistä nuorta naista tytöksi. Luulen, että näin siinä seksuaalista häirintää.

Jos jokainen nainen, jota on tytötelty siinä 18 ikävuoden paikkeilla, kuuluu tuohon ryhmään, niin harvaa ei ole silloin seksuaalisesti ahdisteltu.

Sama on vähän hyväksikäyttö. Jos lyöttäydytään sen jännän 30v miehen seuraan, kun ollaan 17, ja siltä saa kaljaa ja pääsee sen autolla kulkemaan, kunhan sille antaa piparia, niin onko kyse silloin hyväksikäytöstä? Entä jos ikä on 18, muuttuuko asia?

Usein "hyväksikäyttö" on jotain, mistä tapahtumahetkellä molemmat ovat hyötyneet (vaihtokauppa, jossa naiselta se on ollut piparia), mutta jälkikäteen nainen onkin ajatellut että sai liian vähän tms. ja alkoi pitää sitä hyväksikäyttönä?

Ei ole. Jos kuvittelet että 15v tyttö joka saa 30v mieheltä alkoholia ja autokyytiä alkaa pitää saamaansa aikuistuttuaan ”liian vähänä”, olet sairas. Aikuistuttua sitä alkaa tajuta kuinka vietävissä oli ja kuinka hyväksikäytettävissä. Asia ällöttää ajatellakin, koska lapsena asioita ei vain tajua. Ei se meinaa että sai lapsena asiasta liian vähän, vaan sellaista ei olisi pitänyt koskaan tapahtua koska sen aikuisen ei olisi pitänyt saalistaa lapsia.

Puhut eri asiasta.

Suomessa 16 on suojaikäraja eli 17 vuotias voi harrastaa seksiä ihan kenen kanssa haluaa (kunhan siitä ei suoraan makseta). 18-vuotias saa jo harrastaa rahaa vastaankin seksiä ihan kenen kanssa haluaa. Eli nuo minun esimerkkini eivät sisältäneet mitään rikosta. Ehkä huonoa harkintaa nuorelta naiselta, mutta sehän on tulkintakysymys.

Sen sijaan alle 16-vuotiaan tapauksessa kyse on aina rikoksesta, eli 15 vuotias on täysin eri asia meidän lainsäädännössä. Sinä puhut rikoksesta.