Asetatko miehelle/naiselle kriteerejä joita et itse täytä?

En enkä tajua miten joku voi tehdä niin

En todellakaan. Kyllä katson että en vaadi mieheltä enempää kuin mitä minä itse pystyn antamaan.

Onko "siveellisyys" nyt aivan oikea sanavalinta, jollet halua johdatella heti alkuun?

En. Ihmettelen miten jotkut asettavat. Sillä tavalla pitää itsensä sinkkuna.

Kyllä. En seurustelisi naisen kanssa, kenellä on ollut yli 5 seksikumppania, vaikka itselläni niitä on kertynyt muutama kymmen. En myöskään seurustelisi ylipainoisen naisen (sanotaan nyt vaikka yli 60kg) kanssa, vaikka itsellä on vuosien varrella vähän mahaa kertynytkin :-)

M29

Hmm... Tavallaan kyllä asetan sen kriteerin että miehen pitäisi olla minua jonkin verran vanhempi. Enkä kuitenkaan voi samanaikaisesti olla itse häntä vanhempi. Silti jos tapaan minua kiinnostavan miehen niin hyväksyn kyllä sen jos olen itse liian nuori hänen makuunsa.

En, toivekumppani on älykäs, huumorintajuinen ja empaattinen.

Sekä aikaansaava, hyväntuulinen ja ystävällinen muillekin kuin minulle.

[quote author="Vierailija" time="14.06.2015 klo 18:00"]

En. Ihmettelen miten jotkut asettavat. Sillä tavalla pitää itsensä sinkkuna.

[/quote]

Minulla on kriteerinä että pitää olla terveempi kuin minä, sairauteni kun pahenee ei sitä toinen sairas jaksa, enkä itse sairaana jaksa toista sairasta. Joten kyllä, pidän itseni sinkkuna sillä tajuan tilanteen älyttömyyden. Jotta suhteeseen uudestaan rupeisin, pitäisi olla molempien todella rakastuneita, muuten en näe mitään järkeä ruveta taakaksi jollekin.

Kyllä asetan, tavallaan. Kriteeri voisi olla vaikka riittävän tiukka tavara, itsellä ei ole. Myöskin voisi olla suhteellisen kiinteä kroppa. En ymmärrä, miksi miehen pitäisi muuttaa naisihannettaan jos vaikka sattuu lihomaan.

Sen verran sekaisin on oma elämäni juuri nyt että en haluaisi miestä joka on yhtä pahassa jamassa. Mielummin pysyn toistaiseksi sinkkuna.

Joo on. Olen itse ekstrovertti, puhelias ja menevä. Haluaisin, että kumppanini on rauhallisempi kuin minä. Yleensä ihastun introvertteihin ja ujoihin ihmisiin. Haluan tasapainoa parisuhteeseen. :-D

En kyllä keksi yhtään sellaista kriteeriä, mitä en täyttäisi itsekin. Noh, miehellä pitää olla kikkeli, heheh... Lopulta kuitenkin jos rakastuu niin siinä ei enää kriteerejä laskeskella. Ottaisin tosiaankin vaikka eunukin, jos rakastuisin hänen persoonaansa.

Hmm... En tiedä, asetanko varsinaisesti mitään kriteereitä. Ei sitä ikinä tiedä, tuleeko suhteesta hyvä, vaikka jokin "kriteeri" ei täyttyisikään. Ihastun herkästi niin monenmoiseen ihmiseen, että on vaikea edes sanoa vaikkapa ulkoisista asioista, mikä on ehdoton no-no. :)

No yksi voisi olla, että toivon kumppaniltani enemmän tasaisuutta kuin mitä itselläni on. Mutta kun sekin on vastavuoroista: silloin, kun minä olen ahdistunut ja hädissäni, toivon jonkinlaista vakautta rinnalleni. Mutta sitten, kun toinen on ahdistunut, minun täytyy pystyä tarjoamaan hänelle samaa vakauta. 

Yhden välin, kun itseinhoni oli pahimmillaan, olin aivan kauhuissani, että jos ikinä löytäisin suhteen, löytäisin (ansaitusti?) oman peilikuvani: omat ulkoiset vikani, luonteeni puutteet ja oikeastaan kaiken, mitä syvästi itsessäni vihasin. Mutta kai tuolloinkin sen tiesi, että ongelma ei ollut mahdollisen kumppanin piirteissä, vaan ihan oman pääni sisällä.

Nyt olen suhteessa itseni vastakohdan kanssa, eli pitkän, komean ja tasaisen miehen kanssa ( :') ), mutta ihastunut olen kyllä ihan kaikennäköisiin. Ja ylipäätään suhteista ajattelenkin, ettei se saa olla vain ominaisuuksien yhtäläistä vaihtokauppaa (esim. ylipainoinen ei saa haaveilla kuin ylipainoisesta, lyhyt ei saa haaveilla pitkästä...), vaan sitä, että homma pelittää ihan kokonaisuutena yksittäisistä piirteistä viis. 

Kyllä asetan, koska toisaalta sallin toiselta sitten sellaista mitä en itseltäni suvaitsisi. Opiskelen vielä nyt myöhemmällä iällä tutkintoon, mutta en seurustelisi (ainakaan mielelläni) ikäiseni opiskelevan miehen kanssa. Paitsi jos opiskelee työn ohessa jotain. Miehen rahoja en ole haluamassa, yksinkertaisesti vaan pidän miehekkäämpänä miestä jolla on ura ja asema. Naiselle opiskelu ei ole niin raskauttavaa, olen huomannut :)

Miehellä voi olla ollut yhden illan juttuja, itselläni ei sellaisia ole. En kylläkään ikinä kysyisi tuota mieheltä. Mies saa olla karvainen, nainen ei. Mies voi juhlia railakkaasti, minä en ihan niin railakkaasti. Tuossa vain muutama esimerkki, näitä olisi vaikka kuinka :) Olen näköjään aika konservatiivinen sukupuoliroolien suhteen.

[quote author="Vierailija" time="14.06.2015 klo 18:28"]

Kyllä asetan, koska toisaalta sallin toiselta sitten sellaista mitä en itseltäni suvaitsisi. Opiskelen vielä nyt myöhemmällä iällä tutkintoon, mutta en seurustelisi (ainakaan mielelläni) ikäiseni opiskelevan miehen kanssa. Paitsi jos opiskelee työn ohessa jotain. Miehen rahoja en ole haluamassa, yksinkertaisesti vaan pidän miehekkäämpänä miestä jolla on ura ja asema. Naiselle opiskelu ei ole niin raskauttavaa, olen huomannut :)

Miehellä voi olla ollut yhden illan juttuja, itselläni ei sellaisia ole. En kylläkään ikinä kysyisi tuota mieheltä. Mies saa olla karvainen, nainen ei. Mies voi juhlia railakkaasti, minä en ihan niin railakkaasti. Tuossa vain muutama esimerkki, näitä olisi vaikka kuinka :) Olen näköjään aika konservatiivinen sukupuoliroolien suhteen.

[/quote]

Täytyy myöntää, että olen hämmästynyt konservatiivisuudestasi tuon suhteen, että rajoitat normeja itsesi suhteen enemmän kuin miehen. Ei siinä, kukin tykkää mistä tykkää eikä siitä sovi kiistellä, mutta eikö se ole tietyssä määrin rajoittavaa, että on asettanut itselleen roimasti tiukemmat säännöt kuin toiselle? :)

Terv. ajoittain tosi karvainen, railakas riekkuja

Asetan. Mies ei saa käyttää aikaa ja rahaa ulkonäköönsä yhtä paljon kuin minä. Jos olen miehen kanssa suhteessa niin silloin minä olen se nainen ja hän ei.

Asetan:)

[quote author="Vierailija" time="14.06.2015 klo 18:35"]

[quote author="Vierailija" time="14.06.2015 klo 18:28"]

Kyllä asetan, koska toisaalta sallin toiselta sitten sellaista mitä en itseltäni suvaitsisi. Opiskelen vielä nyt myöhemmällä iällä tutkintoon, mutta en seurustelisi (ainakaan mielelläni) ikäiseni opiskelevan miehen kanssa. Paitsi jos opiskelee työn ohessa jotain. Miehen rahoja en ole haluamassa, yksinkertaisesti vaan pidän miehekkäämpänä miestä jolla on ura ja asema. Naiselle opiskelu ei ole niin raskauttavaa, olen huomannut :)

Miehellä voi olla ollut yhden illan juttuja, itselläni ei sellaisia ole. En kylläkään ikinä kysyisi tuota mieheltä. Mies saa olla karvainen, nainen ei. Mies voi juhlia railakkaasti, minä en ihan niin railakkaasti. Tuossa vain muutama esimerkki, näitä olisi vaikka kuinka :) Olen näköjään aika konservatiivinen sukupuoliroolien suhteen.

[/quote]

Täytyy myöntää, että olen hämmästynyt konservatiivisuudestasi tuon suhteen, että rajoitat normeja itsesi suhteen enemmän kuin miehen. Ei siinä, kukin tykkää mistä tykkää eikä siitä sovi kiistellä, mutta eikö se ole tietyssä määrin rajoittavaa, että on asettanut itselleen roimasti tiukemmat säännöt kuin toiselle? :)

Terv. ajoittain tosi karvainen, railakas riekkuja

[/quote]

Tuossa vain mainitsin esimerkkejä, niin kuin sanoinkin. Tietysti minulla on miehelle muitakin kriteerejä kuin työssäkäynti :) Esimerkiksi miehen pitää olla aloitteellisempi. Jostain nämä mieltymykset ja kriteerit vaan tulee, vaikka kuinka yrittäisi ajatella olevansa tasa-arvoinen.

Käytännön syistä kyllä. Minulta on otettu sairauden takia ajokortti pois, ja olisi niin paljon helpompaa olla sellaisen miehen kanssa joka voi ajaa. Minä voin kyllä hankkia sitten auton sitä varten.

Kyllä. Tunnen vetoa lähinnä hoikkia naisia kohtaan. Itse en ole hoikka, jos kohta en mikään tankkikaan. En pidä tätä minään ongelmana. Ei ihmisten tarvitse seurustella klooniensa kanssa.