Sosiaalityöntekijäksi vai sairaanhoitajaksi?
Olen 35-vuotias ja mulla on huonosti työllistävä tutkinto. Olen toimistotöissä, jossa pyörittelen numeroita, ja olen ihan totaalisen kyllästynyt siihen. En ole koskaan halunnut taloushallintoon eikä se liity mitenkään opintoihini. Kaipaisin uutta suuntaa elämälle. Olen ajatellut, että voisin hakea joko opiskelemaan sosiaalityötä tai sairaanhoitajaksi, koska työt vaikuttavat kiinnostavilta ja työllistyminen on käytännössä varmaa. En kuitenkaan ole varma kumpi olisi mielenkiintoisempaa tai sopisi minulle paremmin. Mua kiinnostaa päihdetyö, mutta sosiaalityöntekijänä voisin myös harkita lastensuojelua.
Sosiaalityössä on parempi palkka ja aika säännölliset työajat. Opiskelemaan on kuitenkin vaikea päästä ja koulutus on pitkä. En ollut kovin hyvä vanhoissakaan opinnoissa, koska mulla on adhd ja lukemiseen on vähän vaikea motivoitua, joten en välttämättä pääse koko koulutukseen.
Sairaanhoitajaopinnot kuulostaa vähän helpommilta, koska siinä pääsee nopeasti harjotteluihin eikä lukemistakaan ilmeisesti ole ihan mahdottomasti. Mua vähän pelottaa vuorotyö, koska se kuulostaa tosi raskaalta eikä niitä päivätöitä ole kovin paljon tarjolla, joten vuorotyötä joutuu todennäköisesti tekemään paljonkin. Siinä kuitenkin pääsee tekemään myös fyysistä työtä eikä tuijoteta vaan tietokonetta, joka on ehdottomasti plussa.
Ajatuksia?
Kommentit (59)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Missä asioissa olet hyvä?
Innostun helposti ja haluan innostaa toisiakin. Pidän vaihtelusta. Mun mielestä on kiva ratkaista (mielekkäitä) ongelmia. Mä tulen hyvin toimeen ihmisten kanssa, koska olen huumorintajuinen ja hymyilevä, mutta samalla vähän "tyhmä", joten en tajua tai välitä loukkauksista. Tai olen aina ollut naisvaltaisissa työpaikoissa ja joko mulla on ollut tosi hyvä tuuri työkavereiden kanssa, koska kaikki on aina tosi kivoja, tai sitten mä en tajua, että kaikki juoruilee musta ja nauraa mulle. :D Musta on kiva tehdä käsillä juttuja, joten olen innokas kokeilemaan kaikenlaisia käsityötekniikoita.
Ajattelin, että käsityönopettaja voisi olla yksi koulutusvaihtoehto, mutta heillä on huono työtilanne ja opinnoissa on tosi paljon läsnäoloa. En pysty opiskelemaan viittä vuotta päätoimisena opiskelijana. Sosiaalityötä pystyy tenttimään aika paljon, ja sairaanhoitajaksi on monimuotokoulutus ja jotain keikkaa pystyy tekemään lähihoitajan sijaisena jo ekan vuoden jälkeen.
Ap
Jos olet oikeasti tosissasi, älä nyt ainakaan sossuksi opiskele. Tässä työssä tarvitsee valtavasti jämäkkyyttä, päätöksentekokykyä, vastuullisuutta ja kykyä hahmottaa laajoja kokonaisuuksia. Sosiaalityöntekijän tulee tuntea ja pystyä soveltamaan lainsäädäntöä laajasti. Pitää jaksaa keskittyä, päätökset ja palvelusuunnitelmat ovat teknisiä ja pitkiä tekstejä, joiden laatiminen vaatii tarkkuutta ja pitkäjänteisyyttä.
Totta kai taustalla pitää myös olla kiinnostus ihmisiä ja ihmisten ongelmia kohtaan, auttamishalu ym. Mutta noilla ei pitkälle pötkitä, etenkään tehtävissä joihin sisältyy viranomaisvastuu ja merkittävä julkisen vallan käyttäminen. Auttamishalun lisäksi on pakko joko olla paksunahkainen tai kehittää se paksu nahka jollain ilveellä.
Oletpa tyly. Eikö työssä kehittyminen sitten ole mahdollista?
Mitä tarkoitat tällä "kehittymisellä" tarkalleen?
Tuosta välistä tietenkin, eli sosionomi.
Hakeudu alalle joka vie mennessään eli se mihin sun mielenkiinto kohdistuu.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Missä asioissa olet hyvä?
Innostun helposti ja haluan innostaa toisiakin. Pidän vaihtelusta. Mun mielestä on kiva ratkaista (mielekkäitä) ongelmia. Mä tulen hyvin toimeen ihmisten kanssa, koska olen huumorintajuinen ja hymyilevä, mutta samalla vähän "tyhmä", joten en tajua tai välitä loukkauksista. Tai olen aina ollut naisvaltaisissa työpaikoissa ja joko mulla on ollut tosi hyvä tuuri työkavereiden kanssa, koska kaikki on aina tosi kivoja, tai sitten mä en tajua, että kaikki juoruilee musta ja nauraa mulle. :D Musta on kiva tehdä käsillä juttuja, joten olen innokas kokeilemaan kaikenlaisia käsityötekniikoita.
Ajattelin, että käsityönopettaja voisi olla yksi koulutusvaihtoehto, mutta heillä on huono työtilanne ja opinnoissa on tosi paljon läsnäoloa. En pysty opiskelemaan viittä vuotta päätoimisena opiskelijana. Sosiaalityötä pystyy tenttimään aika paljon, ja sairaanhoitajaksi on monimuotokoulutus ja jotain keikkaa pystyy tekemään lähihoitajan sijaisena jo ekan vuoden jälkeen.
Ap
Jos olet oikeasti tosissasi, älä nyt ainakaan sossuksi opiskele. Tässä työssä tarvitsee valtavasti jämäkkyyttä, päätöksentekokykyä, vastuullisuutta ja kykyä hahmottaa laajoja kokonaisuuksia. Sosiaalityöntekijän tulee tuntea ja pystyä soveltamaan lainsäädäntöä laajasti. Pitää jaksaa keskittyä, päätökset ja palvelusuunnitelmat ovat teknisiä ja pitkiä tekstejä, joiden laatiminen vaatii tarkkuutta ja pitkäjänteisyyttä.
Totta kai taustalla pitää myös olla kiinnostus ihmisiä ja ihmisten ongelmia kohtaan, auttamishalu ym. Mutta noilla ei pitkälle pötkitä, etenkään tehtävissä joihin sisältyy viranomaisvastuu ja merkittävä julkisen vallan käyttäminen. Auttamishalun lisäksi on pakko joko olla paksunahkainen tai kehittää se paksu nahka jollain ilveellä.
Tämä oli hyödyllistä, kiitos!
Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Missä asioissa olet hyvä?
Innostun helposti ja haluan innostaa toisiakin. Pidän vaihtelusta. Mun mielestä on kiva ratkaista (mielekkäitä) ongelmia. Mä tulen hyvin toimeen ihmisten kanssa, koska olen huumorintajuinen ja hymyilevä, mutta samalla vähän "tyhmä", joten en tajua tai välitä loukkauksista. Tai olen aina ollut naisvaltaisissa työpaikoissa ja joko mulla on ollut tosi hyvä tuuri työkavereiden kanssa, koska kaikki on aina tosi kivoja, tai sitten mä en tajua, että kaikki juoruilee musta ja nauraa mulle. :D Musta on kiva tehdä käsillä juttuja, joten olen innokas kokeilemaan kaikenlaisia käsityötekniikoita.
Ajattelin, että käsityönopettaja voisi olla yksi koulutusvaihtoehto, mutta heillä on huono työtilanne ja opinnoissa on tosi paljon läsnäoloa. En pysty opiskelemaan viittä vuotta päätoimisena opiskelijana. Sosiaalityötä pystyy tenttimään aika paljon, ja sairaanhoitajaksi on monimuotokoulutus ja jotain keikkaa pystyy tekemään lähihoitajan sijaisena jo ekan vuoden jälkeen.
Ap
Jos olet oikeasti tosissasi, älä nyt ainakaan sossuksi opiskele. Tässä työssä tarvitsee valtavasti jämäkkyyttä, päätöksentekokykyä, vastuullisuutta ja kykyä hahmottaa laajoja kokonaisuuksia. Sosiaalityöntekijän tulee tuntea ja pystyä soveltamaan lainsäädäntöä laajasti. Pitää jaksaa keskittyä, päätökset ja palvelusuunnitelmat ovat teknisiä ja pitkiä tekstejä, joiden laatiminen vaatii tarkkuutta ja pitkäjänteisyyttä.
Totta kai taustalla pitää myös olla kiinnostus ihmisiä ja ihmisten ongelmia kohtaan, auttamishalu ym. Mutta noilla ei pitkälle pötkitä, etenkään tehtävissä joihin sisältyy viranomaisvastuu ja merkittävä julkisen vallan käyttäminen. Auttamishalun lisäksi on pakko joko olla paksunahkainen tai kehittää se paksu nahka jollain ilveellä.
Oletpa tyly. Eikö työssä kehittyminen sitten ole mahdollista?
Tarkoitukseni ei ole olla tyly vaan realistinen. Sosiaalityöntekijä on yksi psykososiaalisesti kaikkein kuormittavimmista ammateista. Helposti innostuva, "vähän tyhmä", "käsillä tekeminen" eivät ihan oikeasti ole sellaisia ominaisuuksia joista tässä hommassa olisi hyötyä.
Itsekin huojun (taas kerran) burn-outin kynnyksellä ja mietin, kuinka paljon vielä pystyn nahkaani kovettamaan että jaksaisin tätä työtä eläkkeelle asti.
Oletko nyt sekoittanut sosiaalityöntekijän ja sosionomin?
Lisään vielä, että sosionomi tosiaan parempi vaihtoehto ehkä, jos sosiaalialalle haluaa mutta kuvailee itseään aloittajan kaltaisesti.
https://www.ammattikorkeakouluopinnot.fi/koulutushaku/amk-tutkinnot-mon…
Näitä suosittelen entisenä hoitajana.
Vierailija kirjoitti:
Oletko nyt sekoittanut sosiaalityöntekijän ja sosionomin?
En ole. Sosiaalityöntekijät koulutetaan yliopistossa ja sosionomit AMK:ssa.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Sossuksi tietenkin. Palkka on tonnin parempi ja säännöllinen päivätyö.
Lisäksi ylenemismahdollisuudet hyvät (johtavat sossut tienaa 5000+, vastaavaksi sossuksi "helppo" päästä esim. kouluun ja tienaavat 4000+) ja mahdollisuuksia päästä myös muihin asiantuntijavirkoihin vielä edellistäkin korkeammilla palkoilla.
Vai haaveilet lastensuojelun sosiaalityöntekijän työstä?🤣 Voin kertoa, että ei ole olemassa helvetillisempää työtä kuin tuo. Puhun kokemuksesta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oletko nyt sekoittanut sosiaalityöntekijän ja sosionomin?
En ole. Sosiaalityöntekijät koulutetaan yliopistossa ja sosionomit AMK:ssa.
Ap
Miksi juuri sosiaalityöntekijä eikä sosionomi? Sairaanhoitaja ja sostt kun ovat aika erilaiset ja eri tason tutkinnot ja työt. Myös sosionomeilla on tosi hyvä työtilanne.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sossuksi tietenkin. Palkka on tonnin parempi ja säännöllinen päivätyö.
Lisäksi ylenemismahdollisuudet hyvät (johtavat sossut tienaa 5000+, vastaavaksi sossuksi "helppo" päästä esim. kouluun ja tienaavat 4000+) ja mahdollisuuksia päästä myös muihin asiantuntijavirkoihin vielä edellistäkin korkeammilla palkoilla.
Lasun sossut saavat isompaa palkkaa kuin muut sossut ja meillä he saavat 3600 euroa/kk. Kertomiasi summia en ole nähnyt missään.
Sosiaalityöntekijänä voit toimia monissa muissakin tehtävissä, lastensuojelu on vain yksi osa sitä. Kun saat sijaispätevyyden (sosiaalityön perus- ja aineopinnot) pääset jo töihin.
Olen opiskellut molempia, toisessa menet asiakkaan iholle, toisessa annat ohjausta ja neuvontaa. Kumpi sopii sulle paremmin?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Missä asioissa olet hyvä?
Innostun helposti ja haluan innostaa toisiakin. Pidän vaihtelusta. Mun mielestä on kiva ratkaista (mielekkäitä) ongelmia. Mä tulen hyvin toimeen ihmisten kanssa, koska olen huumorintajuinen ja hymyilevä, mutta samalla vähän "tyhmä", joten en tajua tai välitä loukkauksista. Tai olen aina ollut naisvaltaisissa työpaikoissa ja joko mulla on ollut tosi hyvä tuuri työkavereiden kanssa, koska kaikki on aina tosi kivoja, tai sitten mä en tajua, että kaikki juoruilee musta ja nauraa mulle. :D Musta on kiva tehdä käsillä juttuja, joten olen innokas kokeilemaan kaikenlaisia käsityötekniikoita.
Ajattelin, että käsityönopettaja voisi olla yksi koulutusvaihtoehto, mutta heillä on huono työtilanne ja opinnoissa on tosi paljon läsnäoloa. En pysty opiskelemaan viittä vuotta päätoimisena opiskelijana. Sosiaalityötä pystyy tenttimään aika paljon, ja sairaanhoitajaksi on monimuotokoulutus ja jotain keikkaa pystyy tekemään lähihoitajan sijaisena jo ekan vuoden jälkeen.
Ap
Jos olet oikeasti tosissasi, älä nyt ainakaan sossuksi opiskele. Tässä työssä tarvitsee valtavasti jämäkkyyttä, päätöksentekokykyä, vastuullisuutta ja kykyä hahmottaa laajoja kokonaisuuksia. Sosiaalityöntekijän tulee tuntea ja pystyä soveltamaan lainsäädäntöä laajasti. Pitää jaksaa keskittyä, päätökset ja palvelusuunnitelmat ovat teknisiä ja pitkiä tekstejä, joiden laatiminen vaatii tarkkuutta ja pitkäjänteisyyttä.
Totta kai taustalla pitää myös olla kiinnostus ihmisiä ja ihmisten ongelmia kohtaan, auttamishalu ym. Mutta noilla ei pitkälle pötkitä, etenkään tehtävissä joihin sisältyy viranomaisvastuu ja merkittävä julkisen vallan käyttäminen. Auttamishalun lisäksi on pakko joko olla paksunahkainen tai kehittää se paksu nahka jollain ilveellä.
Oletpa tyly. Eikö työssä kehittyminen sitten ole mahdollista?
Tarkoitukseni ei ole olla tyly vaan realistinen. Sosiaalityöntekijä on yksi psykososiaalisesti kaikkein kuormittavimmista ammateista. Helposti innostuva, "vähän tyhmä", "käsillä tekeminen" eivät ihan oikeasti ole sellaisia ominaisuuksia joista tässä hommassa olisi hyötyä.
Itsekin huojun (taas kerran) burn-outin kynnyksellä ja mietin, kuinka paljon vielä pystyn nahkaani kovettamaan että jaksaisin tätä työtä eläkkeelle asti.
Tämä! Ihmiset eivät käsitä miten valtavan paineista ja henkisesti rankkaa sosiaalityöntekijän työ on. Etenkin lastensuojelun sosiaalityöntekijän työ. Sitä työtä ei oikeasti ymmärrä ennen kuin sitä tekee.
Vierailija kirjoitti:
Mikä nykyinen tutkintosi on?
En viitsi tarkkaa tietoa antaa, ettei mua tunnisteta, mutta se on mallia latina. Tiesin huonot työllisyysnäkymät jo opiskeluja aloittaessani, mutta haaveilin tohtorintutkinnosta ja tutkijan urasta. Huomasin sitten opiskellessani, ettei mun pää eikä perslihakset kestä tutkijan uraa. Mutta en kyllä kestä tätä nykyistäkään hommaa. Olen tylsistynyt ja onneton. Haluan tehdä jotain mielenkiintoisempaa, mutta en oikein tiedä mitä. Nuorempana tosiaan haaveilin matematiikan opiskelusta, mutta siihen mä taidan oikeasti olla liian tyhmä. Ja ennen kaikkea mua ahdistaa ajatus siitä, että olen liian tyhmä saavuttaakseni mitään haluamaani.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Sosiaalityöntekijänä voit toimia monissa muissakin tehtävissä, lastensuojelu on vain yksi osa sitä. Kun saat sijaispätevyyden (sosiaalityön perus- ja aineopinnot) pääset jo töihin.
Olen opiskellut molempia, toisessa menet asiakkaan iholle, toisessa annat ohjausta ja neuvontaa. Kumpi sopii sulle paremmin?
Ilman alan työkokemusta perus-ja aineopintojen jälkeen olet kyllä surkea sossun sijainen.
T: sosionomi, kohta sosiaalityön maisteri ja alalla jo yli 20 vuotta
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sossuksi tietenkin. Palkka on tonnin parempi ja säännöllinen päivätyö.
Lisäksi ylenemismahdollisuudet hyvät (johtavat sossut tienaa 5000+, vastaavaksi sossuksi "helppo" päästä esim. kouluun ja tienaavat 4000+) ja mahdollisuuksia päästä myös muihin asiantuntijavirkoihin vielä edellistäkin korkeammilla palkoilla.
Lasun sossut saavat isompaa palkkaa kuin muut sossut ja meillä he saavat 3600 euroa/kk. Kertomiasi summia en ole nähnyt missään.
Meillä 3900. Paljon teidän johtavat sossut sitten tienaa? :D eihän kukaan ala esimieheksi (vastaavaksi tai johtajakasi sossuksi) samalla palkalla kun rivisossu..
Oletpa tyly. Eikö työssä kehittyminen sitten ole mahdollista?