Sosiaalityöntekijäksi vai sairaanhoitajaksi?
Olen 35-vuotias ja mulla on huonosti työllistävä tutkinto. Olen toimistotöissä, jossa pyörittelen numeroita, ja olen ihan totaalisen kyllästynyt siihen. En ole koskaan halunnut taloushallintoon eikä se liity mitenkään opintoihini. Kaipaisin uutta suuntaa elämälle. Olen ajatellut, että voisin hakea joko opiskelemaan sosiaalityötä tai sairaanhoitajaksi, koska työt vaikuttavat kiinnostavilta ja työllistyminen on käytännössä varmaa. En kuitenkaan ole varma kumpi olisi mielenkiintoisempaa tai sopisi minulle paremmin. Mua kiinnostaa päihdetyö, mutta sosiaalityöntekijänä voisin myös harkita lastensuojelua.
Sosiaalityössä on parempi palkka ja aika säännölliset työajat. Opiskelemaan on kuitenkin vaikea päästä ja koulutus on pitkä. En ollut kovin hyvä vanhoissakaan opinnoissa, koska mulla on adhd ja lukemiseen on vähän vaikea motivoitua, joten en välttämättä pääse koko koulutukseen.
Sairaanhoitajaopinnot kuulostaa vähän helpommilta, koska siinä pääsee nopeasti harjotteluihin eikä lukemistakaan ilmeisesti ole ihan mahdottomasti. Mua vähän pelottaa vuorotyö, koska se kuulostaa tosi raskaalta eikä niitä päivätöitä ole kovin paljon tarjolla, joten vuorotyötä joutuu todennäköisesti tekemään paljonkin. Siinä kuitenkin pääsee tekemään myös fyysistä työtä eikä tuijoteta vaan tietokonetta, joka on ehdottomasti plussa.
Ajatuksia?
Kommentit (59)
Sairaanhoitajana saa auttaa asiakkaitaan. Sossuna pitää enemmänkin taistella niiden kanssa. Minun valintani olisi yksistään tämän seikan vuoksi sairaanhoitaja, sillä pidän auttamisesta.
Mutta onhan siinä tietysti se, että sosiaalityöntekijä saa ilman vuorotyötä enemmän kuin sen sairaanhoitajan 3370 €/kk.
Miten olisi sosionomin työ? Se on käytännönläheistä ja ihmisläheistä. Opiskelu ei ole mitään pänttäämistä ja siihen kuuluu harjoitteluja. Työllistyminen on erittäin helppoa ainakin suurissa kaupungeissa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mikä nykyinen tutkintosi on?
En viitsi tarkkaa tietoa antaa, ettei mua tunnisteta, mutta se on mallia latina. Tiesin huonot työllisyysnäkymät jo opiskeluja aloittaessani, mutta haaveilin tohtorintutkinnosta ja tutkijan urasta. Huomasin sitten opiskellessani, ettei mun pää eikä perslihakset kestä tutkijan uraa. Mutta en kyllä kestä tätä nykyistäkään hommaa. Olen tylsistynyt ja onneton. Haluan tehdä jotain mielenkiintoisempaa, mutta en oikein tiedä mitä. Nuorempana tosiaan haaveilin matematiikan opiskelusta, mutta siihen mä taidan oikeasti olla liian tyhmä. Ja ennen kaikkea mua ahdistaa ajatus siitä, että olen liian tyhmä saavuttaakseni mitään haluamaani.
Ap
Aa okei. Sitten ymmärrän, miksi haluat mieluummin toisen yliopistotutkinnon kuin sairaanhoitajan tutkinnon.
Mutta.
Se ei saa olla peruste hakeutua sossuksi, että niitä koulutetaan yliopistossa.
Tutustu sosionomiin. Se voisi toiveillasi olla paras vaihtoehto.
Vierailija kirjoitti:
Miten olisi sosionomin työ? Se on käytännönläheistä ja ihmisläheistä. Opiskelu ei ole mitään pänttäämistä ja siihen kuuluu harjoitteluja. Työllistyminen on erittäin helppoa ainakin suurissa kaupungeissa.
Täytyisi ehkä tutustua sosionomin hommiin läheisemmin, kun mulla ei ole minkäänlaista kuvaa siitä. Mun ainoa mielikuva siitä on, että se on nihkeämpi versio sosiaalityöntekijästä, joka vaan tarkoittaa, että palkka on huonompi.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten olisi sosionomin työ? Se on käytännönläheistä ja ihmisläheistä. Opiskelu ei ole mitään pänttäämistä ja siihen kuuluu harjoitteluja. Työllistyminen on erittäin helppoa ainakin suurissa kaupungeissa.
Täytyisi ehkä tutustua sosionomin hommiin läheisemmin, kun mulla ei ole minkäänlaista kuvaa siitä. Mun ainoa mielikuva siitä on, että se on nihkeämpi versio sosiaalityöntekijästä, joka vaan tarkoittaa, että palkka on huonompi.
Ap
Noihin kumpaankaan kysymääsi hommaan ei varmaan kannata lähteä hyvä palkka mielessä hakemaan.
Sairaanhoitaja kuulostaa kuvauksesi mukaan juuri sinulle paremmalta. Miettisin vielä, sopisiko joku muu esim sosiaaliohjaaja. Se on siistiä päivätyötä, eikä niin rankkaa mitä sossun tuö esim lastensuojelussa. Koulutus on myös sossulle pitkä ja vaatii motivaatiota.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten olisi sosionomin työ? Se on käytännönläheistä ja ihmisläheistä. Opiskelu ei ole mitään pänttäämistä ja siihen kuuluu harjoitteluja. Työllistyminen on erittäin helppoa ainakin suurissa kaupungeissa.
Täytyisi ehkä tutustua sosionomin hommiin läheisemmin, kun mulla ei ole minkäänlaista kuvaa siitä. Mun ainoa mielikuva siitä on, että se on nihkeämpi versio sosiaalityöntekijästä, joka vaan tarkoittaa, että palkka on huonompi.
Ap
Noihin kumpaankaan kysymääsi hommaan ei varmaan kannata lähteä hyvä palkka mielessä hakemaan.
Varsinkin kun kummallakaan ei ole hyvä palkka. Neljä tonnia kuussa saa paljon, paljon helpommallakin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Missä asioissa olet hyvä?
Innostun helposti ja haluan innostaa toisiakin. Pidän vaihtelusta. Mun mielestä on kiva ratkaista (mielekkäitä) ongelmia. Mä tulen hyvin toimeen ihmisten kanssa, koska olen huumorintajuinen ja hymyilevä, mutta samalla vähän "tyhmä", joten en tajua tai välitä loukkauksista. Tai olen aina ollut naisvaltaisissa työpaikoissa ja joko mulla on ollut tosi hyvä tuuri työkavereiden kanssa, koska kaikki on aina tosi kivoja, tai sitten mä en tajua, että kaikki juoruilee musta ja nauraa mulle. :D Musta on kiva tehdä käsillä juttuja, joten olen innokas kokeilemaan kaikenlaisia käsityötekniikoita.
Ajattelin, että käsityönopettaja voisi olla yksi koulutusvaihtoehto, mutta heillä on huono työtilanne ja opinnoissa on tosi paljon läsnäoloa. En pysty opiskelemaan viittä vuotta päätoimisena opiskelijana. Sosiaalityötä pystyy tenttimään aika paljon, ja sairaanhoitajaksi on monimuotokoulutus ja jotain keikkaa pystyy tekemään lähihoitajan sijaisena jo ekan vuoden jälkeen.
Ap
Sosiaalityö on yliopistossa ehkä viimeinen ala missä mitään pystyisi tenttimään. Oikiksessa pystyy tenttimään. Minulla ei ole ollut sosiaalityön opinnoissa vielä yhtään kirjatenttiä ja 2 kurssia vaille maisteri.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Missä asioissa olet hyvä?
Innostun helposti ja haluan innostaa toisiakin. Pidän vaihtelusta. Mun mielestä on kiva ratkaista (mielekkäitä) ongelmia. Mä tulen hyvin toimeen ihmisten kanssa, koska olen huumorintajuinen ja hymyilevä, mutta samalla vähän "tyhmä", joten en tajua tai välitä loukkauksista. Tai olen aina ollut naisvaltaisissa työpaikoissa ja joko mulla on ollut tosi hyvä tuuri työkavereiden kanssa, koska kaikki on aina tosi kivoja, tai sitten mä en tajua, että kaikki juoruilee musta ja nauraa mulle. :D Musta on kiva tehdä käsillä juttuja, joten olen innokas kokeilemaan kaikenlaisia käsityötekniikoita.
Ajattelin, että käsityönopettaja voisi olla yksi koulutusvaihtoehto, mutta heillä on huono työtilanne ja opinnoissa on tosi paljon läsnäoloa. En pysty opiskelemaan viittä vuotta päätoimisena opiskelijana. Sosiaalityötä pystyy tenttimään aika paljon, ja sairaanhoitajaksi on monimuotokoulutus ja jotain keikkaa pystyy tekemään lähihoitajan sijaisena jo ekan vuoden jälkeen.
Ap
Sosiaalityö on yliopistossa ehkä viimeinen ala missä mitään pystyisi tenttimään. Oikiksessa pystyy tenttimään. Minulla ei ole ollut sosiaalityön opinnoissa vielä yhtään kirjatenttiä ja 2 kurssia vaille maisteri.
No hyvä tietää, koska kun mä opintoja aikoinaan katsoin, niin silloin niitä vielä pystyi. Olen tosin kuullut, että nykyään pyritään siihen, että opintoja ei pystyisi enää niin hyvin tenttimään ja oikiksessakin olisi enemmän läsnäolopakollisia kursseja. Vähän tyhmää mielestäni, mutta kai kaikkialla halutaan opettaa ihmisiä toimaan ryhmässä.
Ap
Jos halua tappouhkauksia krta viikkoon niin sossuksi, jos tykkäät saada turpiin pari kertaa kuussa niin sairaanhoitajaksi
T. molempia töitä tehyt
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten olisi sosionomin työ? Se on käytännönläheistä ja ihmisläheistä. Opiskelu ei ole mitään pänttäämistä ja siihen kuuluu harjoitteluja. Työllistyminen on erittäin helppoa ainakin suurissa kaupungeissa.
Täytyisi ehkä tutustua sosionomin hommiin läheisemmin, kun mulla ei ole minkäänlaista kuvaa siitä. Mun ainoa mielikuva siitä on, että se on nihkeämpi versio sosiaalityöntekijästä, joka vaan tarkoittaa, että palkka on huonompi.
Ap
Noihin kumpaankaan kysymääsi hommaan ei varmaan kannata lähteä hyvä palkka mielessä hakemaan.
Palkka ei ole ensisijainen kriteeri. Mulla oli vähän huono hetki tuossa, mutta tuolla nihkeämmällä versiolla sosiaalityöntekijästä tarkoitin sitä, että juttujen perusteella sosionomit tekevät melkein samaa työtä kuin sosiaalityöntekijät, mutta palkka on paljon alhaisempi. En siis tarkoittanut, että sosionomit ovat muuten huonompia.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten olisi sosionomin työ? Se on käytännönläheistä ja ihmisläheistä. Opiskelu ei ole mitään pänttäämistä ja siihen kuuluu harjoitteluja. Työllistyminen on erittäin helppoa ainakin suurissa kaupungeissa.
Täytyisi ehkä tutustua sosionomin hommiin läheisemmin, kun mulla ei ole minkäänlaista kuvaa siitä. Mun ainoa mielikuva siitä on, että se on nihkeämpi versio sosiaalityöntekijästä, joka vaan tarkoittaa, että palkka on huonompi.
Ap
Noihin kumpaankaan kysymääsi hommaan ei varmaan kannata lähteä hyvä palkka mielessä hakemaan.
Palkka ei ole ensisijainen kriteeri. Mulla oli vähän huono hetki tuossa, mutta tuolla nihkeämmällä versiolla sosiaalityöntekijästä tarkoitin sitä, että juttujen perusteella sosionomit tekevät melkein samaa työtä kuin sosiaalityöntekijät, mutta palkka on paljon alhaisempi. En siis tarkoittanut, että sosionomit ovat muuten huonompia.
Ap
Oman kokemukseni mukaan eivät tee ollenkaan samaa työtä. Kokemukseni on tosin lastensuojelusta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten olisi sosionomin työ? Se on käytännönläheistä ja ihmisläheistä. Opiskelu ei ole mitään pänttäämistä ja siihen kuuluu harjoitteluja. Työllistyminen on erittäin helppoa ainakin suurissa kaupungeissa.
Täytyisi ehkä tutustua sosionomin hommiin läheisemmin, kun mulla ei ole minkäänlaista kuvaa siitä. Mun ainoa mielikuva siitä on, että se on nihkeämpi versio sosiaalityöntekijästä, joka vaan tarkoittaa, että palkka on huonompi.
Ap
Noihin kumpaankaan kysymääsi hommaan ei varmaan kannata lähteä hyvä palkka mielessä hakemaan.
Palkka ei ole ensisijainen kriteeri. Mulla oli vähän huono hetki tuossa, mutta tuolla nihkeämmällä versiolla sosiaalityöntekijästä tarkoitin sitä, että juttujen perusteella sosionomit tekevät melkein samaa työtä kuin sosiaalityöntekijät, mutta palkka on paljon alhaisempi. En siis tarkoittanut, että sosionomit ovat muuten huonompia.
Ap
Oman kokemukseni mukaan eivät tee ollenkaan samaa työtä. Kokemukseni on tosin lastensuojelusta.
Oletko siis sosionomi? Mitä sinä teet lastensuojelussa?
Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten olisi sosionomin työ? Se on käytännönläheistä ja ihmisläheistä. Opiskelu ei ole mitään pänttäämistä ja siihen kuuluu harjoitteluja. Työllistyminen on erittäin helppoa ainakin suurissa kaupungeissa.
Täytyisi ehkä tutustua sosionomin hommiin läheisemmin, kun mulla ei ole minkäänlaista kuvaa siitä. Mun ainoa mielikuva siitä on, että se on nihkeämpi versio sosiaalityöntekijästä, joka vaan tarkoittaa, että palkka on huonompi.
Ap
Noihin kumpaankaan kysymääsi hommaan ei varmaan kannata lähteä hyvä palkka mielessä hakemaan.
Palkka ei ole ensisijainen kriteeri. Mulla oli vähän huono hetki tuossa, mutta tuolla nihkeämmällä versiolla sosiaalityöntekijästä tarkoitin sitä, että juttujen perusteella sosionomit tekevät melkein samaa työtä kuin sosiaalityöntekijät, mutta palkka on paljon alhaisempi. En siis tarkoittanut, että sosionomit ovat muuten huonompia.
Ap
Tämähän nyt on kuin vertaisi lääkäriä ja sairaanhoitajaa toisiinsa. Kyllä nekin tekevät samojen asioiden parissa töitä, "melkein samaa työtä", jos ei asiasta mitään ymmärrä.
Sosiaalityöntekijä on viranomainen, joka tekee päätöksiä. Paperitöitä toimistossa. Jonkin verran asiakastöitäkin tietysti, koska asiakas, jonka asioista päättää, pitää tuntea.
Sosionomi työskentelee esim. sosiaaliohjaajana ja tekee asiakasneuvontaa (kertoo kunnan palveluista ja kartoittaa mitä asiakas voisi olla vailla) tai on laitoksessa ohjaajana. Siellä voi vaikka pelata lauta- tai pallopelejä asukkaiden kanssa, eli sitä sun kaipaamasi käsillä tekemistä.
Sosionomi (ilman sosiaalityön opintoja yliopistossa) ei saa toimia epäpätevänä sosiaalityöntekijänä edes tilapäisesti. Niin erilaisia ne työt ovat.
Vierailija kirjoitti:
No jo oot alat valinnut…
Olen samaa mieltä siitä, että sossun työ on kuormittavaa, mutta myös merkityksellistä. En ole ennen kokenut tekeväni sisällöltään yhtä vaativaa ja rikasta työtä, vaikka muissa akateemisissa tehtävissä olen ollut.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No jo oot alat valinnut…
Olen samaa mieltä siitä, että sossun työ on kuormittavaa, mutta myös merkityksellistä. En ole ennen kokenut tekeväni sisällöltään yhtä vaativaa ja rikasta työtä, vaikka muissa akateemisissa tehtävissä olen ollut.
Hyvä, että sä koet tekemäsi työn olevan tärkeää sen kuormittavuudesta huolimatta. Mäkin haluan nimenomaan työn, jonka tekemisessä tuntuu olevan järkeä. Palkka ja kuormittavuus eivät ole läheskään niin merkittäviä.
Ap
Tässä on kirjoitettu paljon lastensuojelun sosiaalityöstä, joka on todella tärkeää. Mutta sosiaalityötä voi tehdä monella sektorilla, esim. aikuissosiaalityö, gerontologinen eli vanhussosiaalityö, vammaispalvelu, terveydenhuollon sosiaalityö (vaihtoehtoina somaattinen ja psykiatrinen puoli sekä lapset & nuoret), koulukuraattori, päihdepalvelut, kriminaalipuolellakin sekä asunnottomien parissa voi ilmeisesti olla sosiaalityötä. Ehkä tuossa ei ollut vielä kaikki vaihtoehdot mutta noin esimerkkinä. Jos kiinnostusta ja lahjoja on, voi opetuksen ja tutkimuksen parissa avautua myös tehtäviä.
Suosittelisin sinua todella tarkkaan harkitsemaan, jos olet hakeutumassa sosiaalityöhön. Työ on merkityksellistä ja antoisaakin mutta kuten täällä on todettu, se voi olla hyvin kuormittavaa, erityisesti kun verrataan suhteessa palkkaukseen. Eli siihen on syynsä, miksi työllisyystilanne on hyvä...
Paksunahkaisuus on hyvä ominaisuus, samoin empaattisuus, mikä on asiakkaille tärkeä ominaisuus mutta työntekijän itsensä kannalta kuormitus kasaantuu helpommin. Juuri siksi omien, terveiden rajojen tiedostaminen on keskeistä, koska työhön sisältyy niin paljon haasteellisuutta sekä asiakkaiden että yhteiskunnan puolelta.
Perhetilannekin voi vaikuttaa työssä jaksamiseen. Oma perhe voi antaa vastapainoa työlle, tai sitten joku mukaansatempaava harrastus esim. intensiivinen liikuntaharrastus, että saa stressiä purettua. Työnohjausta ei ole joka paikassa järjestetty.
Jos jännyyttä työstäsi haet, niin lasu sopii sinulle. Saat tappouhkauksia itsellesi ja perheellesi, sinusta tehdään alati valituksia, kohtaat seksuaalisesti hyväksikäytettyjä ja käyttäjiä, hakattuja lapsia ja aikuisia, päihteistä sekaisin olevia, korkeasti koulutettuja ja älykkäitä persoonallisuushäiriöisiä jne.
Jännyys ei ainakaan lopu.