Naimisissa oleva mies ihastui minuun ja vaimo suuttui minulle - miksi?

Minä syön joka aamu suuren kulhollisen graham-puuroa kaurakerman kera. Mieheni tekee samoin, mutta lisää puuroon vaapukkahilloa. Olemme tehneet näin jo 18 vuoden ajan.

Meilla ei tulisi mielenkään ihastua kehenkään toiseen. Eikä olla mustasukkainen toisen menemisistä.

Alkoholia emme käytä. Emme koskaan. Ei ikinä

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mulla on se tilanne että poikaystäväni on ihastunut toiseen naiseen, ja voin kyllä sanoa että täytyy pitää näpit takamuksen alla etten ottaisi yhteyttä tuohon naiseen ja kertoisi miten pahalta musta tuntuu katsella niiden flirttailua.

Tässä siis erona se että tuo nainen nauttii saamastaan huomiosta, mutta on kuitenkin mun mielestä aika viaton osapuoli koska hänellä itsellään on avoin suhde. Seksiä on vailla. Vaikka miten asiaa käsittelenkin miehen kanssa niin silti olen katkera myös tuolle naiselle, jotenkin haluaisin vedota sisarelliseen solidaarisuuteen tms kun mies itse ei tunnu tajuavan. En silti tee niin, koska en halua olla se naurettava osapuoli. Ero kai on järkevin.

Jos status on "vain" poikakaveri, niin ovi auki, poika pihalle, ja ovi kiinni. Sitten kohti uusia seikkailuja.

Eli suosittelet sarjamonogamian "iloja"? Kas, kun minä ajattelin ehdottaa avointa suhdetta.

Onnellinen pikku Untuvakerä kirjoitti:

Minä syön joka aamu suuren kulhollisen graham-puuroa kaurakerman kera. Mieheni tekee samoin, mutta lisää puuroon vaapukkahilloa. Olemme tehneet näin jo 18 vuoden ajan.

Meilla ei tulisi mielenkään ihastua kehenkään toiseen. Eikä olla mustasukkainen toisen menemisistä.

Alkoholia emme käytä. Emme koskaan. Ei ikinä

Juuri näin, ei tule päänsärkyjä pettämisistä eikä krapuloista. Päänsärystä puheen ollen, minulla ja miehelläni ei muutenkaan ole koskaan ollut pää kipeänä emmekä ole koskaan ihastuneet ulkopuolisiin, koska nämä molemmat ovat puhtaasti päätöskysymyksiä.

Vierailija kirjoitti:

Mulla on se tilanne että poikaystäväni on ihastunut toiseen naiseen, ja voin kyllä sanoa että täytyy pitää näpit takamuksen alla etten ottaisi yhteyttä tuohon naiseen ja kertoisi miten pahalta musta tuntuu katsella niiden flirttailua.

Tässä siis erona se että tuo nainen nauttii saamastaan huomiosta, mutta on kuitenkin mun mielestä aika viaton osapuoli koska hänellä itsellään on avoin suhde. Seksiä on vailla. Vaikka miten asiaa käsittelenkin miehen kanssa niin silti olen katkera myös tuolle naiselle, jotenkin haluaisin vedota sisarelliseen solidaarisuuteen tms kun mies itse ei tunnu tajuavan. En silti tee niin, koska en halua olla se naurettava osapuoli. Ero kai on järkevin.

Ei tuo nainen nää tekevänsä mitään "väärin", koska on avoimessa suhteessa. Miehesi yrittäminen on hänelle ok. Hyvä myös muistaa, että on aika paljon ihmisiä, joita ei mikään solidaarisuus kiinnosta, omat halut menee sen edelle. 

Vierailija kirjoitti:

Kuinka tarina on vaimolle kerrottu? Mun korvaan kuulostaa siltä että vaimo on kuullut työpaikan nuoresta heitukasta joka vokottelee vaan auttamaan pyrkinyttä miestä.

Näinpä. Minulle kävi juuri noin. Mies oli unohtanut kertoa minulle, että hänellä on vaimo (asuimme 300 km päästä toisistamme ja mies teki reissutyötä). Sitten kun tilanne selvisi minulle ja otin vaimoon yhteyttä mies käänsikin suhteen minun syykseni. Vaikka itse teki aloitteen ja halusi minusta vaimon itselleen. (nyt jo naurattaa) Ja parasta oli, että kun heitin hänet pihalle enkä vastannut enää yhteydenottoyrityksiin sain lukea suomesta vaimon hehkutuksia siitä kuinka hänellä on upea mies ja tuntuu kuin naisten päivä olisi joka päivä.

Eli veikkaan että AP ei tiedä kaikkea mitä pariskunta on kotona puhunut.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kuinka tarina on vaimolle kerrottu? Mun korvaan kuulostaa siltä että vaimo on kuullut työpaikan nuoresta heitukasta joka vokottelee vaan auttamaan pyrkinyttä miestä.

Näinpä. Minulle kävi juuri noin. Mies oli unohtanut kertoa minulle, että hänellä on vaimo (asuimme 300 km päästä toisistamme ja mies teki reissutyötä). Sitten kun tilanne selvisi minulle ja otin vaimoon yhteyttä mies käänsikin suhteen minun syykseni. Vaikka itse teki aloitteen ja halusi minusta vaimon itselleen. (nyt jo naurattaa) Ja parasta oli, että kun heitin hänet pihalle enkä vastannut enää yhteydenottoyrityksiin sain lukea suomesta vaimon hehkutuksia siitä kuinka hänellä on upea mies ja tuntuu kuin naisten päivä olisi joka päivä.

Eli veikkaan että AP ei tiedä kaikkea mitä pariskunta on kotona puhunut.

Mä törmäsin tähän, et pariskunta alkoi somessa hehkuttaa yhteiseloaan miehen ihastuttua ulkopuoliseen. Erohan siitä lopulta tuli ja nyt eivät kykene edes seuraamaan toisiaan somessa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mulla on se tilanne että poikaystäväni on ihastunut toiseen naiseen, ja voin kyllä sanoa että täytyy pitää näpit takamuksen alla etten ottaisi yhteyttä tuohon naiseen ja kertoisi miten pahalta musta tuntuu katsella niiden flirttailua.

Tässä siis erona se että tuo nainen nauttii saamastaan huomiosta, mutta on kuitenkin mun mielestä aika viaton osapuoli koska hänellä itsellään on avoin suhde. Seksiä on vailla. Vaikka miten asiaa käsittelenkin miehen kanssa niin silti olen katkera myös tuolle naiselle, jotenkin haluaisin vedota sisarelliseen solidaarisuuteen tms kun mies itse ei tunnu tajuavan. En silti tee niin, koska en halua olla se naurettava osapuoli. Ero kai on järkevin.

Ei tuo nainen nää tekevänsä mitään "väärin", koska on avoimessa suhteessa. Miehesi yrittäminen on hänelle ok. Hyvä myös muistaa, että on aika paljon ihmisiä, joita ei mikään solidaarisuus kiinnosta, omat halut menee sen edelle. 

Mitä pahaa on luonnollisissa haluissa, jotka on epäluonnollisesti sidottu yksiavioisuuteen (ja nykyään yhä useammin tekopyhään sarjayksiavioisuuteen)?

Vierailija kirjoitti:

Ymmärsin otsikosta, että vaimosi suuttui siitä että miespuolinen kollega on sinuun ihastunut.

Niin minäkin 😁

Aika moni yrittää selitellä omalta kannaltaan paremmin päin, jos on tullut mokanneeksi. En ole ollut hurjan monessa parisuhteessa, mutta jokaisella miehellä on ollut tapana perustella mokiaan sillä, että olosuhteet/muut aiheuttivat miehen käytöksen:

"Unohdin viedä tärkeän kirjeen postiin, koska et muistuttanut". "Ne tärkeät työpaperit unohtui työpöydälle, koska työkaveri tuli just keskeyttämään, kun aioin laittaa ne laukkuun..."

Eiköhän sama päde tällaisiinkin juttuihin. Syy on aina muissa, paitsi miehessä itsessään.

Aina ei voi mennä takuuseen, että toinen tietäisi jonkun olevan varattu. Minä olin teininä aika hylkiö, mutta eräs vuotta vanhempi poika oli mulle tosi ystävällinen, vitsaili kanssani jne. Kuvittelin, että oli kiinnostunut ja pyysin häntä ulos. Pojan olemus muuttui hetkessä ja sanoi, että ei todellakaan lähde kanssani ulos. Mutkan kautta kuulin, että poika olikin varattu. Hän ei missään vaiheessa sanonut asiasta, edes silloin, kun pyysin ulos. Poika alkoi levittää tuon jälkeen koulussa tietoa, että olin pyytänyt häntä ulos. Minulle naureskeltiin, sillä olin hylkiö ja poika tuskin olisi kiinnostunut kaltaisestani tytöstä.

Tapasin tuon pojan tyttöystävän muutamaa vuotta myöhemmin. Katsoi minua m u rhaavasti, sillä koki minun yrittäneen iskeä poikaystäväänsä. En tietenkään olisi kysynyt poikaa ulos, jos olisin tiennyt hänen seurustelevan. En valitettavasti tiennyt.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mulla on se tilanne että poikaystäväni on ihastunut toiseen naiseen, ja voin kyllä sanoa että täytyy pitää näpit takamuksen alla etten ottaisi yhteyttä tuohon naiseen ja kertoisi miten pahalta musta tuntuu katsella niiden flirttailua.

Tässä siis erona se että tuo nainen nauttii saamastaan huomiosta, mutta on kuitenkin mun mielestä aika viaton osapuoli koska hänellä itsellään on avoin suhde. Seksiä on vailla. Vaikka miten asiaa käsittelenkin miehen kanssa niin silti olen katkera myös tuolle naiselle, jotenkin haluaisin vedota sisarelliseen solidaarisuuteen tms kun mies itse ei tunnu tajuavan. En silti tee niin, koska en halua olla se naurettava osapuoli. Ero kai on järkevin.

Jos status on "vain" poikakaveri, niin ovi auki, poika pihalle, ja ovi kiinni. Sitten kohti uusia seikkailuja.

Eli suosittelet sarjamonogamian "iloja"? Kas, kun minä ajattelin ehdottaa avointa suhdetta.

Lainaatko kohdan jossa suosittelen näin?

Avoin suhde, eli mukasuhde, jossa pannaan kaikkea mikä liikkuu sen oman leikkipuolison lisäksi on yksinoloa pelkäävien juttu, sellaisten, jotka eivät vielä ole tajunneet ettei kakkua pysty sekä säästää että syödä. Se ei missään nimessä sovi ihmiselle jolle on tullut paha mieli siitä kun poikakaveri on ihastunut toiseen naiseen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tyypillistä käytöstä vaimolta. Toinen nainen (oletettukin sellainen) on aina se "syyllinen", ei oma häntäheikkimies. Puhumattakaan, että todella lapsellista ja noloa käytöstä aikuiselta ihmiseltä saada tuollaisia nustasukkaisuuskilareita. Itse pitäisin mölyt mahassani ja hyväksyisin karun todellisuuden: minä en miestäni omista.

Ja tämän kaiken lisäksi se vaimo aiheuttaa mahdollisesti vakavaakin mainehaittaa nuorelle naiselle valehdellessan ehkä sinne ja tänne että mirkku virtanen on avionrikkoja.

Tämä! Ei ole kiva tulla leimatuksi joksikin v ampiksi. Mulle raskainta aikaa oli se, kun olin avioeron jälkeen kolmekymppisenä useamman vuoden yksin. Että monet ihmiset osasivat olla ilkeitä! Ajateltiin, että v amppaan jokaisen vastaantulevan miehen ja olen kiinnostunut ystävien tai työkaverien miehistä. En ollut. Kas kummaa, kun löysin itselleni miehen niin moni alkoi taas suhtautua hyväksyvämmin, kun eivät enää pelänneet.

On muuten jännä juttu, miten se yksinelävä on jotenkin uhka ja kiinnostunut jokaisesta mahdollisesta vastaantulijasta. En ole itse kertaakaan törmännyt siihen, että joku yksinelävä yrittäisi jokaista vastaantulijaa. Tuolla tavalla saatetaan leimata toinen pienessä yhteisössä aivan syyttä. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En tiedä vastausta kysymykseen, mutta kokemusta on itsellänikin, joten I feel you!

Entisen vuokranantajan vaimo kävi jopa oveni takana etsimässä miestään kun hän ei ollut tullut yöksi kotiin. Olin 25v, ja vuokranantajani n. 60v. 

Miksi nämä naiset kuvittelevat, että se oma mies olisi muiden naisten, varsinkin vuosikymmeniä nuorempien, mielestä jotenkin hyväkin saalis? Harva haaveilee, että kylläpäs se vastakkaisen sukupuolen edustaja on komeimmillaan/kauneimmillaan joskus kuusikymppisenä, jos itse on vaikka kolmekymppinen. Oma kokemus on, että todella paljon nuorempi/vanhempi on jo niin eri sukupolvea, että ajatusmallit monista arkisista asioista on tyystin erilaiset (parisuhde, kotitöiden jakaminen, vapaa-ajan viettäminen, keskustelutaito jne). Paljon mukavampaa on olla suunnilleen samanikäisen kanssa, joka jakaa saman kokemusmaailman. Ja ainakin itse ajattelen parisuhdeasioissa nykyhetkeä kauemmaksi: haluaisinko olla parisuhteessa vaikka 25 v vanhemman miehen kanssa? Kun itse olisin nelikymppisenä työuran huipulla, olisi mies jäämässä eläkkeelle. Kun itse jäisin eläkkeelle, olisi mies todennäköisesti ollut mullan alla jo hyvän tovin.

Jos nyt ei puhuta tunteista, vaan järjestä. Sillä 30 v nuoremmalla ei ole mitään syytä ottaa sitä vanhempaa miestä. Mies on kohta jo eläkkeellä, nainen joutuu todennäköisesti omaishoitajaksi ja kestämään ex-vaimon ja aikuisten lasten kiukuttelut. Tuo diili on toki oikein kiva sille miehelle, mutta ei sille nuorelle naiselle.

Kerro, että harkitset lähestymiskiellon hakemista, jos eivät lopeta.

Voisko olla sitä, että suuttuminen sinulle, ihastuksen kohteelle, kertoo siitä, että tuo vaimo kokee itsessään riittämättömyyttä? Jos hän olisi "parempi", ei mies olisi ihastunut toiseen.

Vierailija kirjoitti:

Aika moni yrittää selitellä omalta kannaltaan paremmin päin, jos on tullut mokanneeksi. En ole ollut hurjan monessa parisuhteessa, mutta jokaisella miehellä on ollut tapana perustella mokiaan sillä, että olosuhteet/muut aiheuttivat miehen käytöksen:

"Unohdin viedä tärkeän kirjeen postiin, koska et muistuttanut". "Ne tärkeät työpaperit unohtui työpöydälle, koska työkaveri tuli just keskeyttämään, kun aioin laittaa ne laukkuun..."

Eiköhän sama päde tällaisiinkin juttuihin. Syy on aina muissa, paitsi miehessä itsessään.

Näin miehenä ajattelisin tuossa olevan jopa perää. Sitä helposti tekee tällaisen hätäpaskavalheen jos jää jostain asiasta "housut nilkoissa" kiinni. Mutta siitä on mahdollista päästä irtikin, jos vain kylmän rohkeasti totuttelee nostamaan käden virheen merkiksi ja tunnustamaan mokanneensa. On parempi ola rehellinen, oli seuraukset mitä tahansa.

Mutta alkuperäiseen aiheeseen: Ihastuminen voi käydä ihan huomaamattakin. Itse ihastuin pitkäaikaiseen työkaveriini viime syksynä, enkä tuolle mitään selitystä keksinyt. Ei mitään erikoisia sanoja, katseita,tekoja tai ongelmia "kotona" ollut. Yhtäkkiä vain huomasin, että jotenkin suhtautumiseni oli muuttunut. Tätä outoa euforista kaipauksen tunnetta kesti sitten aikansa. Onneksi pidin tämän suhteellisen tiukasti omana tietonani, vaikka ehkä työkaverini mahdollisesti aavisti jotain.

Tilanne palautui ennalleen ihan yhdessä humauksessa, kun kerran parini kanssa ruokapöydässä ollessamme tajusin, että asiathan ovat ihan hyvin ja mikä tässä nykytilanteessa on pielessä ja tarvitsisi muutosta. Ei mikään.

Kerran erään miehen tuleva ex-vaimo uhkasi kertoa vanhemmilleni, että olen sotkenut heidän liittonsa. Tapasin siis eroamassa olevan miehen, kun heillä oli jo vaimon aloitteesta ero vireillä, mutta kun vaimo kuuli jostain, että mies on tavannut itseään nuoremman naisen, niin halusikin perua eron. Sain naisen vihat niskaani ja tosiaan tuo vanhempieni mukaan veto oli viimeinen niitti ja pyysin kumpaakin jättämään mut rauhaan. Jäi kyllä niin p*skan maku koko jutusta, kun en edes nähnyt miestä montaakaan kertaa, mutta hän ihastui liikaa, kun itse taas halusin lopettaa jutun ennen kuin se kunnolla alkoikaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

estä nyt hyvä ihminen molemmat aivan heti joka tuutissa

Estinkin, mutta jatkoivat viestittelyä uuteen työpuhelinnumerooni ja tulivat työpaikalleni käymään.

Ap

No huh huh. Aika kaistapäistå toimintaa.

Noinhan se aina menee, silloinkin kun henkilö X on pettänyt partneria. Se partneri tahtoo aina syyttää sitä toista osapuolta avioliiton/kodin rikkomisesta sen sijaan, että syyttäisi sitä henkilö X:ää. Hänhän oli se, joka sen avioliiton tai kodin rikkoi päättämällä, että pettää, ei se toinen nainen tai mies. 

Luulen, että se johtuu siitä että on helpompi syyttää sitä tuntematonta ja ajatella, että se henkilö X oli vain "heikossa asemassa eikä ymmärtänyt mitä teki". Näin on helpompi elää siinä valheessa, kuin hyväksyä se tosiasia, että oma kumppani on päättänyt mennä maaten jonkun toisen kanssa omasta halustaan, ilman että kukaan häntä on yrittänyt vietellä sen erikoisemmin tai jollain tavalla manipuloinut. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mulla on se tilanne että poikaystäväni on ihastunut toiseen naiseen, ja voin kyllä sanoa että täytyy pitää näpit takamuksen alla etten ottaisi yhteyttä tuohon naiseen ja kertoisi miten pahalta musta tuntuu katsella niiden flirttailua.

Tässä siis erona se että tuo nainen nauttii saamastaan huomiosta, mutta on kuitenkin mun mielestä aika viaton osapuoli koska hänellä itsellään on avoin suhde. Seksiä on vailla. Vaikka miten asiaa käsittelenkin miehen kanssa niin silti olen katkera myös tuolle naiselle, jotenkin haluaisin vedota sisarelliseen solidaarisuuteen tms kun mies itse ei tunnu tajuavan. En silti tee niin, koska en halua olla se naurettava osapuoli. Ero kai on järkevin.

Jos status on "vain" poikakaveri, niin ovi auki, poika pihalle, ja ovi kiinni. Sitten kohti uusia seikkailuja.

Eli suosittelet sarjamonogamian "iloja"? Kas, kun minä ajattelin ehdottaa avointa suhdetta.

Lainaatko kohdan jossa suosittelen näin?

Avoin suhde, eli mukasuhde, jossa pannaan kaikkea mikä liikkuu sen oman leikkipuolison lisäksi on yksinoloa pelkäävien juttu, sellaisten, jotka eivät vielä ole tajunneet ettei kakkua pysty sekä säästää että syödä. Se ei missään nimessä sovi ihmiselle jolle on tullut paha mieli siitä kun poikakaveri on ihastunut toiseen naiseen.

Olet oikeassa, että huonolla itsetunnolla varustetun on parempi keskittyä omistussuhteeseen perustuvaan parisuhteeseen.

Sitä en sijaan ymmärrä, miksi parisuhteen pitäisi olla niin seksikeskeistä, että antaa yksiavioisuuspakkomielteen ohjata sitä? Älähdyksesi kuulostaa kummalliselta, lähes vainoharhaiselta "pannaan kaikkea mikä liikkuu" -fantasioineen.

Sinulla ei arvatenkaan ole tällaista "leikkipuolisoa", vaan pidät hänet tiukasti kuristusotteessasi, mistä toki on leikki kaukana. Onnea teille valitsemallanne seksivainoharhaisuuden tiellä.