Miesystävän lapset

Olen nyt tässä kuuluisassa pattitilanteessa. Minun tulisi tulla hyvin toimeen miesystäväni kolmen lapsen kanssa, mutta se tuntuu jo mahdottomuudelta. Lapsista kaksi vanhempaa ovat jo koulussa 1 ja 3 luokkalaisiksi ensi syksynä ja nuorin on neljä. Lapset kulkevat äidiltänsä normaalin vierailuaikataulun mukaan isällänsä jokatoinen viikonloppu, mutta näin kesäaikaan vuorotellen 10pv kummallakin. Olenkin nyt tässä 10 päivän aikana joutunut ammaamaan lapsia kun miesystäväni on töissä. Hän on paikalla ainoastaan illalla pistämässä heitä pesulle ja nukkumaan ja töiden salliessa käy joskus myös kotona päivällä. Minun tehtäväni on  siis ruokkia, pukea ja vahtia heitä ja keksiä tekemistä kun ovat ISÄNSÄ luona..... 

Ongelmana siis ovat nämä lapset. He tahallaan koettelevat hermojani, sylkevät, huutavat tappelevat ja kiroilevat. Tätä kuuluisaa matkimista kun sanon jotain, he alkavat toistaa tätä. Ulos juostaan alasti tai vähissä vaatteissa, ilman kenkiä sukkasillaan. Tönitään toisia kurakkoon ja itketetään. Kun heitä toruu nauretaan ja juostaan karkuun tai pahimmillaan isin helmoihin "tuo kiusaa ja huutaa meille". Pesen konekaupalla heidän likaisia vaatteitaan ja ruokaa nakotaan pitki  pöytää ja lattioita niinkui  se ei olisi minkään arvoista. Vaikka laitan mielestäni hyvää perus kotiruokaa, lihapullat itse, perunamuusia yms. On ruoka aina pahaa, väärää tai hyisipuliayök, vaikka sitten sipulia syövät raakanakin.. esimerkiksi. Isänsä kokkaus rajoittuu makkaraa uunissa ja ranskiksia tai sitten se kuuluisa grillin luukku joka ei mielestäni ole millään tavalla kasvavan lapsen ruokaa. (No, tietysti sillontällön erikoisherkkuna). Tietokone ja pleikkari ovat ainoita hyviä ajanvietteitä heidän mielestään ja kun käsken mennä pihalle leikkimään olen taas paskapersehuoraämmä (mistä neljävee tietää tuommoisia sanoja!??)  Vittua haistattavat ja paskaa, saatanaa ja helvettiä huutavat pihalla. Komennan heitä ja juoksevat karkuun nauraen. Nukeilla leikitään panemista ja pippeliä sekä pimppiä tutkitaan, kiinnostaisi kovasti.. Hakataan toisia jalkoväliin ja piereskellään toisten naamalle.

Kertokaa hyvät ihmiset mitä teen?!! Isälle olen kertonut asiasta ja tietää kyllä sillä lasten mummo on jo kieltäytynyt hoitamasta näitä ku  ovat niin kauheita. Osaavat kyllä mairitella isäänsä ja kitistä herkkua, jätskiä ja jopa rahaa ja isipappahan tietysti antaa vaikka liikoja ei olisi jaella. Isä ei välitä sillä ei hän joudu todistamaan tätä kaikkea, lapset halii ja pusuttelee kun tulee töistä ja itkevät ikävää kun lähtee töihin. Viikonloppuisin isä hemmottelee viemällä uimaan, leikkipuistoon, keilaamaan ja muihin hauskoihin ja lapset eivät osaa antaa mitään arvoa tälle. Siinävaiheessa isäkin on paskahomo kun uimahallista pitäisi lähteä. Kaupassa tahtovat jokakerta jonkun uuden lelun ja kun ei osteta niin itkupotkut kaupan lattialla. Isä kävelee vain ja ignoraa koko homman. Talvisin viikonloppujen jälkeen kun on enemmän aikaa lasten kanssa isäkin huokaa että olipa raskasta. (Parin päivän jälkeen!!)

Rakastan miesystävääni, tahtoisin lapsia tulevaisuudessa mutta en ikimaailmassa tuommoisia rasavillejä. Tietysti kuria ei ole varmaan lasten äidin luonakaan, tiedä häntä.. Miesystävä perustelee meidän lastenhankintaa sillä että en pian pärjäisi omien lastenikaan kanssa ja tuumaa ajankohdasta "sitten joskus tai vuodenpäästä".. Saanko koskaan lapsia, aika kuitenkin käy ja biologinen kello tikittää jo kovasti! Kertokaa miten saisin noita lapsia kasvatettua, miten jaksan näitä päiviä..

Yhteinen aikamme kaksin normaali viikkoina on ihanaa. Harrastamme yhdessä, kokkaamme ja istumme iltaa yhdessä kaksin tai ystävien kesken. Käymme syömässä ja jaamme paljon samanlaisia arvoja ja ajatuksia. Sänkypuuhat on tasaista, välillä innostutaan enemmän, välillä perustouhuja.. Voisin hyvin kuvitella yhteiseen aikaa me nyytin tai ehkä kaksikin, mutta mitä noiden toisten lasten kanssa tekee? 

Ja anteeksi mahdollinen sekava teksti, tabletin näppikset on vähän niin ja näin.