Lue keskustelun säännöt.
TÄMÄN olisin halunnut tietää raskaudesta / synnytyksestä / synnytyksen jälkeisestä ajasta
Antakaa tulla!
Itselleni tuli yllätyksenä, miten rankkaa ihan oikeasti tää loppuraskaus voi olla. Ilmeisesti si-nivel sanonut itsensä irti ja aiheuttaa pistävän kivun joka askeleella. Eipä tule hirveästi liikuttua sen takia ja karmeeltahan se tuntuu kun on tottunut liikkumaan paljon. Muuta mukavaa; jatkuva pissahätä, väsymys, närästys ja viimeisimpänä käden jatkuva puutuminen joka herättää öisinkin (pissahädän lisäksi).
Kommentit (361)
Vierailija kirjoitti:
Kiitos kaikille kun olette jakaneet kokemuksianne! Näitähän ei mikään "virallinen" taho kerro, joten kun itse menen synnyttämään, tiedän nyt pakata mukaan omat korvikkeet ja tuttipullon, ummetuslääkkeet yms. evästä. Vaikka sairaalasta ei näitä tarjottaisi, niin mikään tuskin estää käyttämästä omia 👍
Siihen en vielä kaiken ponnistelun lisäksi ala, että joudun kärvistelemään turhissa tuskissa ja vauva joutuu kärsimään nälkää.
Pakko kertoa, että ummetuslääkkeet ei välttämättä oo ihan tarpeen, tai ainakin kannattaa ottaa niitä varovasti... koska synnytyksessä myös ulos teen pidätyskyky voi heikentyä. Itse vedin pari pussia kuivattuja luumuja, ja toisena yönä synnytyksen jälkeen pääsi hätä yllättämään. Olin aikeissa imettää, mutta piti juosta vessaan kun tuli kirjaimellisesti housuun sitä itseään. Ja sitähän tuli paljon! Hävetti ihan vietävästi :D Onneksi mies ei tajunnut (oli paikalla ja huolehti vauvasta sen aikaa kun peseydyin vessassa), enkä oo tähän päivään mennessä kertonut.
Niin ja joo, voihan se ulos teen pidätyskyky mennä kai pidemmäksikin aikaa, onneksi itselläni palautui nopeasti ja tuo jäi ainoaksi kerraksi. Virtsankarkailu sen sijaan on vieläkin arkipäivää :(
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olisin toivonut, että joku olisi ajoissa kertonut, että kannattaa välttää mm suklaan syömistä ekat pari kuukautta, jos aikoo imettää. Ihan turhaan kuunneltiin vauvan kauheita vatsakipuitkuja, kunnes tajusin jättää omasta ruokavaliosta juuri suklaan pois. Itku loppui viikossa.
Ensimmäisen lapsen syntymän jälkeen: yksinäisyys. Olin elänyt aina elämää, jossa käyn joko koulussa tai töissä arkena. Yhtäkkiä keskellä talvea olin päivät yksin kotona. Toki yritin nähdä kerran viikossa paria tuttua äitiä, mutta ei se aina niin helppoa ollut lähteä vauvan kanssa tarpomaan lumisateessa ja välillä auraamattomilla pyöräteillä monen kilometrin päähän. Illalla kun mies oli tullut töistä, minulla oli aina puheripuli.
Toisen lapsen syntymän jälkeen järkytti se, ettei lasten unet osu koskaan samaan aikaan. Vanhempi oli silloin 2,5 v., kun nuorempi syntyi. Hän oli jo oppinut menemään yöunille muistaakseni klo 20-20.30 välillä, jolloin vauva oli virkeimmillään. Vauvan luontainen rytmi oli sellainen, että iltayöllä valvoi paljon. Yöunet oli huonot. Monta aamua muistan, jolloin mieheni heräsi lähtemään töihin ja esikoinen söi aamupalaa yms. ja mieheni herätti minut noin klo 6.30, kun hänen piti lähteä ajamaan työpaikalleen. Minusta tuntuu näin jälkikäteen, että en nukkunut kuin muutaman tunnin öisin. Lasten päiväunet eivät ikinä sattuneet samaan aikaan. Viikonloppuisin mieheni lähti välillä ulkoilemaan vaunulenkille ja otti esikoisen mukaan leikkipuistoon, jolloin sain nukuttua tunnin päikkärit, joskus pidempäänkin. Anoppini tarjoutui välillä auttamaan niin, että hän otti esikoisen heille yökylään. Yleensä käytin sen ”vapaa”-ajan siivoamiseen. Tuntui aina niin vaikealta saada siivottua kunnolla, kun esikoinen oli ehtivässä iässä ja hänen peräänsä piti katsoa ja toisaalta vauvalla oli omat rytmit ja myöhemmin konttausiässä ei silmistään voinut päästää.
Vierailija kirjoitti:
Suurin yllätys lienee ollut ihmisten jotenkin kaunainen, kateellinen ja ivallinenkin suhtautuminen raskaus- ja lapsensaanti uutisiin. Suomi on jotenkin hyvin lapsivihamielinen maa oikeasti. Se tekomaireus ja muka neuvolasysteemi ja "auttaminen" ja "ohjeistaminen" on aivan silmänlumetta.
Onneksi perheemme ei ole sen piirissä enää. Tai koko maassa.
Juuri noin ja lisäksi tekoiloinen vahingonilo siitä että joutuupa tuokin nyt kokemaan kaiken pskan ja menee alapää pilalle ja sitten semmoinen tahallinen salailu ja asioiden kieltäminen ja vähättely neuvolassa. Kaikki on muka niin harvinaista jne ja näin puhutaan täysjärkiselle aikuiselle naiselle.. Sitten toisaalta kaikki on muka vaaleanpunaista hattaraa vaikka koko touhu on naiselle yhtä kipua, tuskaa ja lisää tuskaa ja väsymystä ja itsensä kokonaan unohtamista. Kukaan ei tue äitiä vaikka jos äiti voi huonosti voi myös lapsi huonosti ja päinvastoin. Mutta ilmeisesti Suomessa ei ole vielä tarpeeksi huonosti voivia ihmisiä eikä kannata uhrata mitään ennaltaehkäisyyn.
Vierailija kirjoitti:
Kukaan ei kertonu, et plussa testissä ei välttämättä aiheutakaan valtavaa ilon ja onnen tunnetta, vaikka lapsi oliskin tervetullut. Raskausviikot 7+3, ja edelleen olo on enempi epäuskoinen, jännittynyt, pelokaskin, ja ajoittain mietin kannattiko sittenkään. En myöskään oo halunnu kailottaa tätä koko maailmalle, eikä ollakaan kerrottu vielä kellekään.
Tämä nyt ei sua enää auta, mutta kuten joku muukin tuossa edellä, ei se tunne "kannattiko sittenkään" välttämättä mene ohi. Mun lapseni on teini jo ja vasta nyt uskallan tunnustaa (itselleni?), että perhe-elämä ei sovi mulle. Lasta toki rakastan, mutta äitiyttä en.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Synnytin 19vuotiaana ainokaiseni ❤️
Aikaa siitä on jo 30vuotta.
Raskaana ollessani ei mitään pahoinvointeja, siis ei mitään.
Synnytys meni kuin Strömsössä.
Vierailija kirjoitti:
Olisin toivonut, että joku olisi ajoissa kertonut, että kannattaa välttää mm suklaan syömistä ekat pari kuukautta, jos aikoo imettää. Ihan turhaan kuunneltiin vauvan kauheita vatsakipuitkuja, kunnes tajusin jättää omasta ruokavaliosta juuri suklaan pois. Itku loppui viikossa.
No eihän tuollaisesta voi esim neuvolassa kertoa kun sehän voisi helpottaa elämää vauvan kanssa ja sitä ei äidille sallita. Kaiken pitää olla mahdollisimman ikävää ja hankalaa. Onhan se nyt tavatonta jos naisen elämää jotenkin helpotettaisiin!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mikä kemiallinen reakto tulee synnytyksen jälkeen kun akat muuttuu hulluiksi....
Vierailija kirjoitti:
Aika paljon yllätyksiä tuli, mutta toisaalta oli kyllä hyvä ettei niistä tiennyt niin paljon etukäteen. Moniko teistä olisi hankkiutunut raskaaksi, jos koko potti mahdollisia vaivoja olisi läväytetty naamallenne siinä vaiheessa, kun vasta harkitsitte asiaa?
Haha, minä en hankkiudu ikinä raskaaksi, osaksi juuri sen takia, että minua ei huijata tähän helvettiin mukaan, mistä tämän ketjunkin vastaukset kertovat. Itsepä olette vaivanne hankkineet, niistä löytyy kyllä tietoa jos haluaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Odotan neljättä lastani syntyväksi parin kk päästä. Lukiessani tätä keskustelua, tulee paha mieli niiden puolesta, jotka eivät ole saaneet oikeaa tietoa oikeaan aikaan. Erityisesti tilanteissa, joissa asiantuntijoita on paikalla, mutta eivät viitsi tietoaan jakaa, kuten työnkuvaan kuuluu.
Lisäksi harmittaa, että moni kärsii yksinkertaisista asioista, jotka voi itse korjata kotosalla, kuten jalkakrampit ja ainakin osan jos ei kaikkia sormien/käsien puutumisista. Krampeissa siis kyse on magnesiumin puutteesta, se on valtavan helppo ottaa purkista. Rannekanava-ahtauma johtuu yleensä virheellisestä lihastasapainosta olkapäässä ja siihen löytyy erittäin helpot jumppaohjeet youtubesta aivan ilmaiseksi. Olen itse nämä kokeillut ja kehoni korjannut.
Myöskään naisen ei kuulu kärsiä immobilisoivista lonkkakivuista eikä selkäkivuista, ja niihin on myös monenlaisia tapoja helpottaa oloa. Oli vaiva mikä tahansa, sen syy on kehon epätasapainossa. Yleensä nämä voidaan korjata, mutta toki pitää sitten löytää oikean alan ammattilainen, joka tietää mistä oikeasti on kyse. Vrt esim fyssari vs äitiysfyssari tai osteopaatti vs äitiys/raskaus-asioihin erikoistunut osteopaatti.
ruskeanreiän ritari kirjoitti:
Mikä kemiallinen reakto tulee synnytyksen jälkeen kun akat muuttuu hulluiksi....
Sellainen reaktio, että ensin hikoilet unettomana ne raskauden viimeiset kuukaudet sisäelimet runtattuna kylkiluuhäkkiin, sitten valvot pahimmillaan vuorokausia perse tulessa pusertaen vauvaa ulos, ja sitten se valvominen vasta alkaakin. Tekee kyllä kieltämättä hulluksi aika nopsaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kun synnytys alkaa ja olet menossa sairaalaan, niin on syytä luultavasti aivan kiljua paniikissa, jotta ottavat sisään. Itse soitin rauhallisena, vaikka olikin supistukset alle mknuutin välein ja sieltä vain sanottiin että tuollainen vaihe voi kestää vaikka kaksi viikkoa että meneppä neuvolaan. No en mennyt, vaan menin sinne sairaalaan ja sain sitten jäädä lääkärin tutkittua, oli jo 5cm auki.
Ei ollut hehkua havaittavissa. En osannut sellaista odottaakaan tosin. Odotin yksin (vaikka olinkin aviossa), yksin sain jännittää viimeisena iltana ennen sairaalaan menoa saunassa kun lapsen laskettu aika meni eikä vaan pullahtanut. Yksin synnytin, kivulla ja pitkään. Tai tokihan hoitohenkilökuntaa oli paikalla.
Kun tuli kotiinländön aika jouduin soittelemaan eri räkälöihin, että pitäis tulla taksilla hakemaan meidät. Itku kuristi kurkkuani. Hoitajat ihmettelivät levottomuuttani. Olisi tehnyt mieli ajaa sillä taksilla kotiin, siis äidin luo. Mutta siellä olisi odottanut vain saarna: mitäs MINÄ sanoin! En tappanut itseäni, eikä silloin kai vielä keskusteltu yleisesti tuoreiden äitien masennuksestakaan, joten sain olla rauhassa masentunut. Olemme kuitenkin vielä hengissä, tosin tajusin sentään erota viimein.
Niin olisin ehkä halunnut tietää sen, että miksi on miehelle vaikeaa tulla isäksi. Niin vaikeaa, että vaan jatkaa kaatokännäilyään kuin sinkkuna.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ettei traumaattiseen synnytykseen ja lapsivuodeaikaan saa apua julkiselta puolelta. Neuvola käski ottaa yhteyttä itsetuhoisissa aikeissa terveysasemalle, terveysasema synnyssairaalaan, sairaala neuvolaan. Kolme tonnia meni yksityiselle psykoterapeutille. Vasta kolmannelle joka suostui edes kuuntelemaan.
Onneksi oli sen verran säästöjä ja vielä henki pihisee.
En ole koskaan voinut näin huonosti, kuin nyt raskaana ollessa. Jatkuvaa vaivaa ja nyt loppua kohden pahenee vain. Lapsiluku jää yhteen, koska toista kertaa en tätä jaksaisi kokea. Lapsi on todella toivottu ja rakastettu jo nyt, mutta raskausaika on hirveää. En tajua miten joku voi kokea tämän olevan elämän parasta aikaa ja jotkut voivat paremmin "kuin ikinä".
Että kaikille ei vaan tule oireita. Itse stressasin raskaana ollessani, että onko minussa tai raskaudessa jotain vialla, kun viikot kuluivat ja pahoinvointia tai rintojen kipeyttä ei kuulunut. Eikä helpottanut sekään, että luin artikkeleja, joissa kerrottiin että "tutkimusten mukaan" etenkin pahoinvointi kertoo terveestä ja hyvin etenevästä raskaudesta 😕
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
ruskeanreiän ritari kirjoitti:
Mikä kemiallinen reakto tulee synnytyksen jälkeen kun akat muuttuu hulluiksi....
Sellainen reaktio, että ensin hikoilet unettomana ne raskauden viimeiset kuukaudet sisäelimet runtattuna kylkiluuhäkkiin, sitten valvot pahimmillaan vuorokausia perse tulessa pusertaen vauvaa ulos, ja sitten se valvominen vasta alkaakin. Tekee kyllä kieltämättä hulluksi aika nopsaan.
Ja silti teette sitä uudestaan ja uudestaan ihan omasta tahdosta, ja sitten taas täällä itketään kuinka nyt mulle kaikki heti kun kakkasin tälläsen äpärän ulos. Outoa porukkaa...
Ainakin sut on selvästi kakattu, kun oot jutuistasi päätellen tuollainen pökäle.
Riippuu lapsesta. Omani kakkasivat aina syönnin päälle, joten vaippa piti vaihtaa sitten toiseen kertaan. Imetin siis ensin ja vaihdoin vaipan sen jälkeen.
Vierailija kirjoitti:
Että kaikille ei vaan tule oireita. Itse stressasin raskaana ollessani, että onko minussa tai raskaudessa jotain vialla, kun viikot kuluivat ja pahoinvointia tai rintojen kipeyttä ei kuulunut. Eikä helpottanut sekään, että luin artikkeleja, joissa kerrottiin että "tutkimusten mukaan" etenkin pahoinvointi kertoo terveestä ja hyvin etenevästä raskaudesta 😕
Tämä. Ja sitten kun tuosta ei voi edes oikein puhuakaan, koska pitäisi olla onnellinen ettei tarvitse kärsiä juurikin pahoinvoinnista tai rintojen arkuudesta, vaikka itse on järkyttävän huolissaan vauvan hyvinvoinnista ja siitä, eteneekö raskaus normaalisti. Lisäksi ovathan raskausoireet yleensä tyypillinen osa normaalia raskautta, joten kyllähän jo sekin harmittaa, ettei pysty puhumaan niistä muiden raskaana olevien/olleiden kanssa. Oireettomana sitä on aika yksin, ja raskaana jos milloin kaipaisi vertaistukea.
Kyllä noista asioista olisi hyvä tietää etukäteen. Yllätyin suolentyhjennysoperaation ehdottamisesta niin että kieltäydyin siitä. Toisaalta ei minulta synnytyksessä tullut ulos muuta kuin vauva, istukka ja verta. Koten ei sitä itseään sieltä aina tule, jos joku nyt niin luulee.