Lue keskustelun säännöt.
TÄMÄN olisin halunnut tietää raskaudesta / synnytyksestä / synnytyksen jälkeisestä ajasta
Antakaa tulla!
Itselleni tuli yllätyksenä, miten rankkaa ihan oikeasti tää loppuraskaus voi olla. Ilmeisesti si-nivel sanonut itsensä irti ja aiheuttaa pistävän kivun joka askeleella. Eipä tule hirveästi liikuttua sen takia ja karmeeltahan se tuntuu kun on tottunut liikkumaan paljon. Muuta mukavaa; jatkuva pissahätä, väsymys, närästys ja viimeisimpänä käden jatkuva puutuminen joka herättää öisinkin (pissahädän lisäksi).
Kommentit (361)
Oon lapseton ja tehny helevetillisen virheen lukemalla näitä :D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No se oli yllätys, että huolellinen suunnittelu olikin ihan turhaa. Varautua kannattaa kaikkeen, oman kropan muutoksiin, valvomiseen, vatsavaivoihin. Jos olet suunnitellut vaikka
-imettäväsi 10 kuukautta, voikin olla että imetys ei onnistu ollenkaan, tai tyrehtyy aiemmin, tai huomaat että haluat imettää paljon pidempään.
-käyttäväsi vain kestovaippoja, käyväsi vauvan kanssa kahviloissa, oletkin liian väsynyt ja aika ei vain riitä vaippojen pesuun, tai vauva huutaa ja vierastaa niin ettei julkisille paikoille voi mennä.
-jumppaavasi itsesi kuntoon heti synnytyksen jälkeen, valvominen saa sinut ajattelemaan vain nukkumista, tai saat kohdun laskeuman
-että ystäväsi käyvät auttelemassa tai vaihtamassa kuulumisia, saatat joutua huomaamaan että parin kuukauden jälkeen ketään ei enää vauvasi ja jaksamisesi kiinnosta, kun vauva on jo nähty.
-kuinka kivasti puet vauvan ja otat selvää parhaista merkeistä, kunnes tajuat että ihan sama mikä body sen puolen ja bataattisoseen alle peittyy ja minkä puolipotkuhousujen lahkeet tulvii kakasta. Kunhan tarkenee.
Osa näistä kävi itselle, osa tuttaville. Kannattaa pitää asenne joustavana, vauva-aika on täynnä erilaisia vaiheita ja kausia. Ja kannattaa muistaa että hankalimmatkin kaudet menee lopulta aika nopeasti ohi ja kohta lapsi menee jo kouluun.
Mies lopettanut sillipyllynsä pesemisen.
Että sen samantien kun lapsi on syntynyt, äidin hyvinvointiin ei enää kiinnitetä mtn huomiota osastolla. Oli aika karseeta huomata olevansa täysin ilman apuja kun puoliso ei ollut paikalla. Konttasin pissalle, tuntui että pyörryn vessaan ja pelotti jos kukaan ei käy tsekkaa ja vauva herää &alkaa itkeä kun äiti makaa kanttuvei. Kohdun väkisin painaminen oli myös aika kamalaa, pitääkö se tehdä niin kovakouraisesti.. niin ja jopa vartin mittaiset jälkisupistukset, jotka oli välillä pahempia kuin oikeat. Joihin ei siis niihinkään saanut lääkettä, koska "sellaista se on, etenkin uudelleen synnyttäjällä". Onneksi oli omat buranat mukana.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jälkisupistukset. Ja se, että imetys todellakin voi sattua. Itselläkin nahka kuoriutui nänneistä ja vuosivat verta vauvan imuotteen vuoksi.
Sektiohaavaa ei saa kastella ja huuhtoa, kuten osaston kätilö jatkuvasti kehoitti tekemään, stnan sadisti. Nyt aivan karmeat sektion jäljet kun arpi ei kiinnittynyt eli haava ei parantunut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En ollut tajunnut, että kaikki voi mennä hyvin.
Tanssin vielä rV 36 ja lapsi syntyi RV 38. Synnytys kesti alusta jälkeisiin klo 8-24. Toinen tuli hieman alle 4 tunnissa ja kotiin illaksi. Toinen kokonaan ilman mitään lääkkeitä. Molemmat lapset olleet liki 4,5 kg ja ei, en ole porttikongi. Ainoa vinkkinä: leuka ihan veltoksi ( näyttää tyhmälle, mutta auttaa).
Kaikki oli ihanaa ja helppoa.
Ihme on, että hyvin menneistä raiskauksista, synnytyksistä tai maailman ihanimmista vauvavuosista ei saa puhua - se herättää ärtymystä ja jopa vihaa ihmisissä.
Vierailija kirjoitti:
Kun odotin esikoistani, neuvolassa kysyttiin, tunnenko vauvan liikkeet? Juu, tunnen.
Esikoiseni oli vakavasti kehitysvammainen ja kuoli heti syntymänsä jälkeen. Kun myöhemmin odotin toista lastani, tajusin, miltä vauvan liikkeiden olisi pitänyt tuntua ja mikä on normaalia liikkumista.
Tämä mua pelottaa. Raskaus on sujunut rv 25 asti hyvin, kaikki on ultrien mukaan kunnossa eikä synnytys pelota miuten kuin vähän jännittää mutta eniten pelottaa se että onko vauva oikeasti kunnossa synnytyksen jälkeen. Kaikkea saattaa tapahtua ja niille ei voi mitään mutta en toedä miten osaisin suhtautua esim. synnynäiseen kehitysvammaan tms. En tiedä, olisin saattanut tehdä abortin, jos sikiöllä olisi ilmentynyt Down tai vastaava silloin
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En ikinä olisi uskonut, että perussairauksieni hoidon taso laskee kuin lehmän häntä sen jälkeen, kun olin ollut raskaana ja synnyttänyt. Ilmeisesti minua ei tarvitse enää hoitaa, kun olen lisääntymisen jo hoitanut.
Vierailija kirjoitti:
Seksielämälle voi tulla pitkä tauko (odotusaika + synnytyksen jälkeen). Syitä voi olla monia; oma tai puolison haluttomuus, raskausoireet..
Tämä. Meillä ollut seksiä viimeksi puoli vuotta sitten, puoliso muuttui haluttomaksi raskauden myötä. Kohta laskettu aika.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Seksielämälle voi tulla pitkä tauko (odotusaika + synnytyksen jälkeen). Syitä voi olla monia; oma tai puolison haluttomuus, raskausoireet..
Tämä. Meillä ollut seksiä viimeksi puoli vuotta sitten, puoliso muuttui haluttomaksi raskauden myötä. Kohta laskettu aika.
Meillä sama paitsi että haluttomuus iski minuunkin kun raskausvartalo tuntuu niin epäseksikkäältä ja vieraalta. Kaipaan seksiä ja pelottaa milloin sitä seuraavan kerran harrastetaan ja miten se edes luonnistuu kun taukoa on näin paljon. Nyt varmaan 4kk mennyt ilman ja laskettuun aikaan vielä pari kk ja sen jälkeen nyt väkisin on vähän taukoa..
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Se että synnytyskipua ei voi hallita millään mielentyyneysharjoituksilla tai hengittämällä. Synnyttäminen sattuu älyttömästi ja joka muuta sanoo, valehtelee.
Se kipu on kyllä sellaista, että ei siihen olisi mitenkään osannut varautua, eikä sellaista kipua voinut kuvitella edes olevan olemassa! Vaikea edes kuvailla sitä kipua, se oli yhtä aikaa sietämätöntä ja samalla kuitenkin siedettävää.
- eri
Mä taas yllätyin siitä, miten todella kestettävissä synnytyskipu oli. Olihan se kovaa, joo, mutta ei itse asiassa niin kovaa kuin mun endometrioosikivut. Ja kaikenlisäksi siinä oli taukoja! Ja se loppui aika nopeaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
En ollut tajunnut, että kaikki voi mennä hyvin.
Tanssin vielä rV 36 ja lapsi syntyi RV 38. Synnytys kesti alusta jälkeisiin klo 8-24. Toinen tuli hieman alle 4 tunnissa ja kotiin illaksi. Toinen kokonaan ilman mitään lääkkeitä. Molemmat lapset olleet liki 4,5 kg ja ei, en ole porttikongi. Ainoa vinkkinä: leuka ihan veltoksi ( näyttää tyhmälle, mutta auttaa).
Kaikki oli ihanaa ja helppoa.
Ihme on, että hyvin menneistä raiskauksista, synnytyksistä tai maailman ihanimmista vauvavuosista ei saa puhua - se herättää ärtymystä ja jopa vihaa ihmisissä.
Ilmeisesti mistään ei saa puhua. Mulla oli ongelmia muidenkin edestä, ja minusta taas tuntuu, että niistä ei saa puhua. Pitäisi nimenomaan vaan puhua siitä miten ihanasti on mennyt ja mikä voimavara perhe on ja miten kiitollinen on lapsistaan ja miten upeaa oli vauva-aika. Mutta kun ei ollut, niin sitä ei saa sanoa ääneen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Musta alkaa tuntumaan siltä, että en haluakaan biologisia lapsia. Raskaus ja synnytys ja pikkuvauvan oleminen kuulostaa kamalalta. Adoptio houkuttelee enemmän. Toki se on pitkä ja raskas prosessi.
Adoptiossa on todennäköistä saada traumatisoitunut lapsi (jonka kanssa voi olla vaikeampaa).
Ellei suvussasi ole taipumusta raskauspahoinvointiin, on epätodennäköistä, että sinäkään siitä kärsisit.
Kiitollinen saa olla, jos lapsi syntyy elävänä ja terveenä.
Rakkautta lapseen ei voi mielestäni ymmärtää, ennen kuin sen kokee oman lapsen kanssa.
Mun suvussa ei ole taipumusta raskauspahoinvointiin. Äidillä ei sellaista ollut eikä yhdelläkään siskolla muutaman viikon aamukuvotusta lukuunottamatta (ei yhtään oksennusta). Minä oksensin 25 viikkoa...
Minut yllätti se, että raskaudenaikainen selkäkipu oli pahimmillaan viikoilla 15-25 ja helpotti sen jälkeen vaikka maha vaan kasvoi. Kaikki sanoivat sen vain pahenevan, mutta ilmeisesti mun kroppa tottui sitten kantamaan kohdun painoa.
Myös se, miten ihmiset on ärsyttäviä kliseiden toistajia oli yllättävää. Kaikki sanoo ne ihan samat asiat!!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Musta alkaa tuntumaan siltä, että en haluakaan biologisia lapsia. Raskaus ja synnytys ja pikkuvauvan oleminen kuulostaa kamalalta. Adoptio houkuttelee enemmän. Toki se on pitkä ja raskas prosessi.
Adoptiossa on todennäköistä saada traumatisoitunut lapsi (jonka kanssa voi olla vaikeampaa).
Ellei suvussasi ole taipumusta raskauspahoinvointiin, on epätodennäköistä, että sinäkään siitä kärsisit.
Kiitollinen saa olla, jos lapsi syntyy elävänä ja terveenä.
Rakkautta lapseen ei voi mielestäni ymmärtää, ennen kuin sen kokee oman lapsen kanssa.
Mun suvussa ei ole taipumusta raskauspahoinvointiin. Äidillä ei sellaista ollut eikä yhdelläkään siskolla muutaman viikon aamukuvotusta lukuunottamatta (ei yhtään oksennusta). Minä oksensin 25 viikkoa...
No onhan, teillä kaikilla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Musta alkaa tuntumaan siltä, että en haluakaan biologisia lapsia. Raskaus ja synnytys ja pikkuvauvan oleminen kuulostaa kamalalta. Adoptio houkuttelee enemmän. Toki se on pitkä ja raskas prosessi.
Adoptiossa on todennäköistä saada traumatisoitunut lapsi (jonka kanssa voi olla vaikeampaa).
Ellei suvussasi ole taipumusta raskauspahoinvointiin, on epätodennäköistä, että sinäkään siitä kärsisit.
Kiitollinen saa olla, jos lapsi syntyy elävänä ja terveenä.
Rakkautta lapseen ei voi mielestäni ymmärtää, ennen kuin sen kokee oman lapsen kanssa.
Mun suvussa ei ole taipumusta raskauspahoinvointiin. Äidillä ei sellaista ollut eikä yhdelläkään siskolla muutaman viikon aamukuvotusta lukuunottamatta (ei yhtään oksennusta). Minä oksensin 25 viikkoa...
No onhan, teillä kaikilla.
Ei kun nimenomaan ei ole. Äitini ja siskoni eivät oksentaneet kertaakaan yhdenkään raskauden takia. Minä oksensin 25 viikkoa, suurimman osan ajasta vieläpä useamman kerran päivässä.
Kommentti oli tuonne edelliselle, joka arvioi, että on epätodennäköistä, että kärsisi pahoinvoinnista jos suvussa ei ole kärsitty. Joskus se epätodennäkönen sitten osuu omalle kohdalle ja silloin on ihan sama, mikä se todennäköisyys oli.
Vierailija kirjoitti:
En ollut tajunnut, että kaikki voi mennä hyvin.
Tanssin vielä rV 36 ja lapsi syntyi RV 38. Synnytys kesti alusta jälkeisiin klo 8-24. Toinen tuli hieman alle 4 tunnissa ja kotiin illaksi. Toinen kokonaan ilman mitään lääkkeitä. Molemmat lapset olleet liki 4,5 kg ja ei, en ole porttikongi. Ainoa vinkkinä: leuka ihan veltoksi ( näyttää tyhmälle, mutta auttaa).
Kaikki oli ihanaa ja helppoa.
Ihme on, että hyvin menneistä raiskauksista, synnytyksistä tai maailman ihanimmista vauvavuosista ei saa puhua - se herättää ärtymystä ja jopa vihaa ihmisissä.
Nippa nappa normaali raskaus eka (toisesta et kertonut).
Mitä tarkoittaa "Ainoa vinkkinä: leuka ihan velto".
Ehkä "ärtymystä ja vihaa" aiheuttaa huono suomi.
Jälkisupistuksista ei ollut kukaan kertonut etuäteen. Imettäminen niiden takia oli tosi tuskallista.
Niin ja kohdun painaminen nyrkillä synnytyksen jälkeen oli järkytys.