TÄMÄN olisin halunnut tietää raskaudesta / synnytyksestä / synnytyksen jälkeisestä ajasta

Kukaan ei  kertonut että toosa kuivuu ja se tuntuu maailman pahimmalta pissatulehdukselta ja hiivalta YHTÄ AIKAA. Ehdin tunkea paketillisen emätinpuikkoja pi""ni ja annoin useita pissanäytteitä ("Miten niin puhdas? Minä pissaan piikkilankaa!" ) kunnes lopulta yksi lääkäri tajusi valistaa minua, mistä  on kyse.

Kandee käyttää ehkäisyä!

Nimin. Kokemusta on

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Se miksi synnytystä ei voida tehdä lähes tai kokonaan kivuttomaksi kun sen voi kuitenkin aivan turvallisesti ja synnytyksen etenemistä tai lasta vaarantamatta tehdä. Miksi naisia ja pahimmillaan teinityttöjä pitää kiduttaa? Sitähän se kirjaimellisesti on ja turha tulla sanomaan että ei ole pakko synnyttää. Lapsen saamisen tarve on koodattu ihmisiin. Sen tarpeen varjolla kidutetaan naisia. No jää siinä sitten moni lapsi syntymättå mutta ehkä niitå lapsia ei niin tarvitakaan?

Tuo kipu on todella yksilöllistä. Minusta synnytys ei ainakaan missään vaiheessa tuntunut kidutukselta, vaikka se sattuikin todella paljon. Sain kyllä epiduraalin, mutta eipä se juurikaan ehtinyt vaikuttaa, lapsi halusi tulla maailmaan sen verran nopeasti. Olin nopea ensisynnyttäjä, ja loppua kohden kaikki tapahtui muutenkin tosi nopeasti, yhtäkkiä olinkin jo 8 cm auki, vaikka hetkeä aiemmin vain 2 cm auki.

Eli itse olisin halunnut tietää etukäteen sen, että alatiesynnytys voi olla helppo, nopea ja uskomattoman hieno kokemus. Pelkäsin itse ihan liikaa esim. pahaa repeämistä, joten en uskaltanut oikein ponnistaa. Vasta kun kätilö sanoi vauvan syntymän olevan ihan pienestä kiinni, uskalsin ponnistaa ja siinäpä se vauva sitten syntyikin. Avautuminen sattui ihan älyttömästi, mutta ei sekään mitenkään ylitsepääsemättömän paljoa.

Ai ei tuntunut kidutukselta? Miks ihmeessä sitten otit epiduraalin? Sehän annetaan sietåmättömiin (=kidutus) kipuihin tai esim kun synnyttäjän tila kivun vuoksi heikentää suoraan lapsen vointia.

Nyt olet kyllä ymmärtänyt jotain väärin. Synnytys ei ole kidutusta. Ei se jäätelöretkikään ole ja epiduraali auttaa joitain huomattavasti.

Ehkä ei ollut sinulle. Monille on.

Vierailija kirjoitti:

Aika paljon yllätyksiä tuli, mutta toisaalta oli kyllä hyvä ettei niistä tiennyt niin paljon etukäteen. Moniko teistä olisi hankkiutunut raskaaksi, jos koko potti mahdollisia vaivoja olisi läväytetty naamallenne siinä vaiheessa, kun vasta harkitsitte asiaa?

Hmm, aika moni hoitoalan ihminen on opintojensa ja työnsä puolesta tietoinen koko potista jota voi olla edessä, ja silti lisääntyvät. Ite oon neuvolassa terkkarina, ja aika lailla tiedossa kaikki maholliset krempat odotus-, synnytys- ja synnytyksen jälkeiseltä ajalta, ja odotan silti ensimmäistä lastani.

Imetys sattuu yleensä siksi, että imuote on väärä. Tämä ei oo äidin eikä vauvan vika, vaan puutteellisen ohjauksen. Ei tosiaan riitä että vauva imee oikein, vaan vauvan pitää myös olla todella lähellä äidin kehoa, ns. vauvan napa äidin napaa vasten. Imetys ei myöskään oo mikään äitiyden mittari, jos se ei syystä tai toisesta onnistu tai ole mahdollista niin vauva kasvaa aivan hyvin myös korvikkeella.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olisin toivonut tietäväni etukäteen vauvan unimerkeistä ja siitä, kuinka kauan minkäkin ikäinen vauva jaksaa keskimäärin olla hereillä. Vauvat eivät välttämättä noin vain nukahtele ollessaan väsyneitä, vaan heidät saattaa joutua auttamaan uneen. Äsken pirteältä vaikuttanut vauva saattaa 5 min päästä kirkua väsymystään.

Ihan turhaan tuli ensimmäisinä kuukausina ihmeteltyä yliväsyneen vauvan kiukkua, kun paljon olisi auttanut jo se, että hänet olisi auttanut päiväunille hyvissä ajoin.

Tämä!! Osa vauvoista ei vain nukahtele väsyttyään, vaan alkavat kirkumaan kuin koliikissa. Heidät pitää auttaa uneen aktiivisesti. Neuvolassakaan ei kokenut täti osannut auttaa mikä vauvaamme vaivaa, kun huusi niin paljon. Ei ollut siis koliikkia, vaan silkkaa väsymystä. Mutta ei nukahtanut väsymykseen, vaan pysyi hereillä ja huusi. Olisi vaatinut vanhemman jatkuvaa nukuttamista, että ensin rauhoittuu ja sitten vaipuu uneen.

Tosiaan! Kaikki normaalit vauvat vaativat tämän. Miten nukahtaminen tarkalleen ottaen tapahtuu (esim. rinnalle, vaunuihin, vaunujen kantokoppaan jota keinutetaan ilmassa) voi vaihdella muutaman viikon välein; olennaista on, että se apu TARVITAAN. Vaihtoehtona on "traumatisoitua hiljenemään".

No kyllä mun vauva usein nukahti myös ihan vain siksi kun oli oikea kellonaika. Ekat kuukaudet minuutilleen samaan aikaan. Hänellä on aina ollut vahva vuorokausirytmi. Taaperona hän on ehkä enemmän tarvinnut nukuttamista, silloinkin hyvä olisi olla sama kellonaika.

Hän sanoo "haluaisin nyt nukkumaan".

Itse olen huono menemään nukkumaan ja menisin joka ilta vähän myöhemmin.

Kukaan ei kertonu, et plussa testissä ei välttämättä aiheutakaan valtavaa ilon ja onnen tunnetta, vaikka lapsi oliskin tervetullut. Raskausviikot 7+3, ja edelleen olo on enempi epäuskoinen, jännittynyt, pelokaskin, ja ajoittain mietin kannattiko sittenkään. En myöskään oo halunnu kailottaa tätä koko maailmalle, eikä ollakaan kerrottu vielä kellekään.

Väsymys ollut ainoa oire, ja pelkään millon se kamala pahoinvointi alkaa josta kaikki puhuu. Oon työharjottelussa jossa pitää olla skarppina joka päivä enkä haluais siellä kertoa raskaudesta ollenkaan, kun lopetan siellä muutaman viikon päästä kuitenkin.

Vierailija kirjoitti:

Olisin halunnut tietää että synnyttäjän oletetaan itse siivoavan ulosteet jotka ponnistusvaiheessa roiskuvat pitkin synnytyssalia. Minä en tiennyt ja siitä tuli nolo tilanne ja pahamieli. Olisin voinut vaikka miehen lähettää hakemaan siivousvälineitä ja aineita jos olisin ollut tietoinen etukäteen. Minä vain oletin että joku lähäri ne sieltä laamii muiden jätteiden ohessa. Ensi kerralla en toista samaa virhettä.

Siis et kai ole menemässä siivoamaan mitään?? He saavat siellä olettaa mitä haluavat, mutta älkää synnyttäjinä ruvetko siellä siivoamaan! Se on heidän työpaikkansa, ei teidän.

Sen olisin halunnut tietää etukäteen, että kun episiotomia haava ommellaan kiinni niin lopuksi kätilö tsekkaa kakkosen kautta ettei tikit oo siellä asti.. tuli vähän yllärinä sormi pyllyyn... 🧐

Yllätys oli että ”aamupahoinvointi”

kesti 6 kk aamusta iltaan.

Enempää en jaksa edes muistella.

Meillä jäi yhteen lapseen kun odotus ja synnytys ei mennyt putkeen.

Ihana, rauhallinen lapsi saatiin.

Toki olen varmaan poikkeus eikä kenenkään kannata ajatella että itsellä kävisi yhtä huono tuuri,

Tämä on pskapuhetta.

Vierailija kirjoitti:

Olisin halunnut tietää että synnyttäjän oletetaan itse siivoavan ulosteet jotka ponnistusvaiheessa roiskuvat pitkin synnytyssalia. Minä en tiennyt ja siitä tuli nolo tilanne ja pahamieli. Olisin voinut vaikka miehen lähettää hakemaan siivousvälineitä ja aineita jos olisin ollut tietoinen etukäteen. Minä vain oletin että joku lähäri ne sieltä laamii muiden jätteiden ohessa. Ensi kerralla en toista samaa virhettä.

Olisi ollut kiva tietää etukäteen, että imetys aiheuttaa käytännössä vaihdevuosioireet, kun estrogeenin määrä romahtaa raskauden jälkeen. Alapään kuivat limakalvot ja ällöttävän hikoilun kanssa nyt vielä pystyi elämään, mutta apea mieli ja aivan naula päässä valvominen öisin (lapsen nukkuessa) meinasivat viedä järjen.

Vierailija kirjoitti:

Kukaan ei kertonu, et plussa testissä ei välttämättä aiheutakaan valtavaa ilon ja onnen tunnetta, vaikka lapsi oliskin tervetullut. Raskausviikot 7+3, ja edelleen olo on enempi epäuskoinen, jännittynyt, pelokaskin, ja ajoittain mietin kannattiko sittenkään. En myöskään oo halunnu kailottaa tätä koko maailmalle, eikä ollakaan kerrottu vielä kellekään.

Väsymys ollut ainoa oire, ja pelkään millon se kamala pahoinvointi alkaa josta kaikki puhuu. Oon työharjottelussa jossa pitää olla skarppina joka päivä enkä haluais siellä kertoa raskaudesta ollenkaan, kun lopetan siellä muutaman viikon päästä kuitenkin.

Jokainen toki kertoo milloin itse haluaa, mutta yleensä raskaudesta ei tavata kertoa ennen kuin ensimmäisessä ultrassa on käyty ja on selvillä kaiken olevan kunnossa, sekä muutenkin ensimmäinen raskauskolmannes on takana ja keskenmenoriski pienentynyt huomattavasti.

Jos mahdollista, osastolle kannattaa hankkia apua. Perhehuone tietysti paras mutta jos siihen ei ole mahdollisuutta, niin mies tai joku muu päivittäin avuksi mahdollisimman paljon. Se kohtelu siellä ei nimittäin ole minunkaan kokemukseni mukaan aina oikein reilua. Apua ei saa helposti ja jos et esim. kykene hakemaan ruokatarjotinta, et saa ruokaa.

Millä muulla osastolla tahansa tämä kuulostaisi ihan absurdilta, mutta synnyttäneet ovat jotenkin eri kastia.

Kannattaa myös varautua tähän henkilökunnan asenteeseen, niin se ei niin kovasti järkytä. Ei siellä tarvitse onneksi olla yleensä montaa päivää. Sitä en tiedä, miksi kohtelu on niin "kovaa". Ehkä se kuuluu kätilön koulutukseen tai jotain. Toki synnytyksen jälkeiseen aikaan kuuluu myös kuntoutus, mutta sekin tehdään jotenkin niin tylysti eikä tunnuta ottavan huomioon sitä, etteivät kaikki ole synnytyksen jälkeen samassa kunnossa.

Kun tuore äiti pystyisi pitämään mielessä, ettei se kohtelu ole omaa syytä niin ei turhaan kokisi heti äidiksi tultuaan huonommuutta siitä, ettei synnytyksessä runsaasti verta ja melkein henkensä menettäneenä ole jo seuraavana päivänä reippaana vaihtamassa lakanoita. Siellä nyt vaan ollaan jostain syystä tylyjä tasaisesti kaikille.

Että miten uskomattoman epämiellyttävä olo voi olla, jo ihan alkuviikoilla. En ymmärrä, miten kukaan jaksaa sitä kokonaista yhdeksää kuukautta. Itse en jaksanut.

Luojan kiitos olen lapseton

Että alapää voi tuhoutua täysin. Ei enää koskaan normaalin näköinen tai tuntuinen, pidätyskyky mennyt ja seksielämä kuihtunut. Jos olisin tiennyt että näin pahasti voi käydä, en olisi tehnyt lapsia. Ongelmaa vähätellään koska "sinulla on terve lapsi ja se on paras palkinto kaikista tuskista", entäpä oma terveyteni, etenkin mielenterveyteni?

Ymmärrän täysin naisia jotka eivät halua lapsia.

Avosuinen tarjonta voi pitkittää synnytystä. Mutta siihen tarjontaankin ilmeisesti voi vaikuttaa.

Vauvalle (kun vielä kohdussa) vakuutus: niihin ehtoihin kantsii tutustua jo viikolla 9, eikä viikolla 35. Vakuutus pitää ostaa ennen tiettyä viikkoa.

Jos lapsi on eka niin lue edes yksi lapsen kasvatusohjekirja. Lapsella on aika tarkka päiväohjelma, joka puoltaa tulevaa päiväkotiarkea.

Kuukausi ennen h-hetkeä jäin pois töistä ja aattelin että silloin siivoan koko kämpän ja laitan kaiken valmiiksi - katin kontit: nukuin 24/7 4 viikkoa, aivan uskomaton väsymys vaivasi ja kellotaulu oli sekaisin.

Tee toka lapsi perään - mä en tehnyt ja vähän kaduttaa se ehkä. Ikäkin tuli vastaan.

Raskauksista ja synnytyksistä voi seurata kunnon anemia, mutta sitä ei aina osata/haluta hoitaa kunnolla. Kannattaa mittauttaa ferritiini.

Yllätti, kun kävi ilmi, että mies oli varannut hotellihuoneen hänelle ja rakastajalleen silloin, kun minä vielä olin synnytyskompilkaation jälkeen sairaalassa vuodepotilaana, kivuliaana ja valvomista oli takana niin paljon, etten oikein eteeni nähnyt. Mies katsoi, että siinä oli hyvä rako viettää.laatuaikaa, kun äiti ja vauva oli visusti sairaalan senien sisällä. Rakastajaltaan oli salannut koko vauvan.