Lue keskustelun säännöt.
Kun läheinen pettää luottamuksen, pahasti
12.06.2015 |
Miten sellaisen jälkeen voi jatkaa elämää? Kyseessä voisi olla oma aviomies, se on varmaan sieltä tavallisimmasta päästä tarinoita. Tässä tapauksessa kyse ei ole miehestä. Läheisestä sukulaisesta. Myös jonkun ystäväksi luulemani kanssa on käynyt näin.
Olen todella masentunut tämän viimeisimmän tapauksen johdosta. Minusta tuntuu, että koko entinen elämäni on romahtanut. Eikä vain tunnu, vaan on. En voi uskoa enää mihinkään, en luottaa enää kehenkään. :-(
En pääse pakoon mihinkään. Kyseessä ei ole mikään satunnainen tuttu, jonka voisi jättää taakseen, vaan käytännössä perheenjäsen, sukulainen.
Onko täällä joku terapiaguru tai filosofi tai muu joka osaisi sanoa miten pitäisi ajatella ja suhtautua, jotta ei musertuisi? Toistaiseksi olen vain leikkinyt mielessäni, että tämä henkilö on kuollut, että häntä ei ole enää olemassa. Mutta koko elämääni en voi leikkiä sellaista. Kuten tänään, se asia palaa mieleen, en pysty estämään sitä, olen itkenyt koko päivän. :-(
Kommentit (55)
Millä tavalla tämä toinen petti luottamuksesi tai veti tukensa pois? Tarkenna hieman.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä "petin" kerran ystäväni luottamuksen, kun en alkanut vahvistaa hänen vainoharhaisia kuvitelmiaan salakuuntelijoista, kyttääjistä ja hänen ympärilleen kehkeytyneestä salaliitosta. Petin hänet kuulemma pahasti, kun en uskonut häntä vaan kerroin hänelle että hänen pitää mennä lääkäriin. - Tämän esimerkin vuoksi on kai selvää, ettei kukaan täällä voi sanoa sinulle mitään viisasta; meillä kun ei ole hajuakaan mikä asetelma elämässäsi on menossa.
[quote author="Vierailija" time="13.06.2015 klo 16:46"]
24, kyllä sekin aika voi joskus tulla, että sinä pirstoudut.
Koskaan ei tiedä mitä elämä tuo mukanaan.
[/quote]
24 on kyllä pirstoutunut joskus, lapsen vakavan sairauden takia. Ehkä juuri se on opettanut olemaan pirstoutumatta kovin pienistä asioista. Mun mielestäni on tosi surullista, kun nuoret ripustautuvat ja tulevat niin riippuvaisiksi kumppaneistaan ja ystävistään ja sitten kun jotain sattuu, draamailusta ei tule loppua ja kaikki on pirstaleina. Ja "ikinä ei voi antaa anteeksi"..., *huoh*
[quote author="Vierailija" time="13.06.2015 klo 00:29"]Kysymys ei ole mistään asiallisesta mielipide-erosta, niin kuin joku tulkitsi. Ymmärrän kyllä että ihmiset voivat olla eri mieltä jostakin asiasta. Kysymys on siitä, että ihminen jonka olisi pitänyt tukea minua, jolta odotin tukea ja ymmärrystä, jota olin aina itse tukenut ja ymmärtänyt ja jota rakastin, veti tukensa pois ja puukotti minua yhtäkkiä selkään äärimmäisen tärkeässä asiassa (ja tämä henkilö tiesi sen olevan minulle äärimmäisen tärkeä).
Neuvoa kaipaan lähinnä siihen, miten jatkaisin elämää eteenpäin, kun se on täysin pirstoutunut. Yritänkö ajatella muita asioita? Uskon että se onnistuu vain hetkittäin, tulen törmäämään tähän asiaan jatkuvasti. Otanko käyttöön mielialalääkkeen? Terapia taitaa olla myös väistämätön.
ap
[/quote]
Olitko jonkun salarakas jollekin ja ystäväsi olisi pitänyt ymmärtää sinua? Vai oletko perseillyt jollain muulla tapaa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ap, ei tästä saa mitään selvää, jos et avaa enemmän asiaa. Mutta niin kuin joku sanoi, helpommalla pääsee elämässä, jos ymmärtää, että olemme erehtyväisiä kaikki. 100% luottamus on vähän sellaista vaaleanpunaista utopiaa. Tämä on vain elämää.
[quote author="Vierailija" time="13.06.2015 klo 11:43"][quote author="Vierailija" time="13.06.2015 klo 00:29"]Kysymys ei ole mistään asiallisesta mielipide-erosta, niin kuin joku tulkitsi. Ymmärrän kyllä että ihmiset voivat olla eri mieltä jostakin asiasta. Kysymys on siitä, että ihminen jonka olisi pitänyt tukea minua, jolta odotin tukea ja ymmärrystä, jota olin aina itse tukenut ja ymmärtänyt ja jota rakastin, veti tukensa pois ja puukotti minua yhtäkkiä selkään äärimmäisen tärkeässä asiassa (ja tämä henkilö tiesi sen olevan minulle äärimmäisen tärkeä).
Neuvoa kaipaan lähinnä siihen, miten jatkaisin elämää eteenpäin, kun se on täysin pirstoutunut. Yritänkö ajatella muita asioita? Uskon että se onnistuu vain hetkittäin, tulen törmäämään tähän asiaan jatkuvasti. Otanko käyttöön mielialalääkkeen? Terapia taitaa olla myös väistämätön.
ap
[/quote]
Olitko jonkun salarakas jollekin ja ystäväsi olisi pitänyt ymmärtää sinua? Vai oletko perseillyt jollain muulla tapaa?
[/quote]
Jotain hävettävää tai moraalitonta sen täytyy olla kun ap ei voi yhtään valaista asiaa täällä moralisoinnin pelossa. Läheiselleen on sitten kaatanut kaiken ja olettanut, että läheisen täytyy ymmärtää kun hän on avautunut kerran, mutta eihän se nyt ihan niin mene.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kertaan vielä:
Neuvoa kaipaan lähinnä siihen, miten jatkaisin elämää eteenpäin, kun se on täysin pirstoutunut. Yritänkö ajatella muita asioita? Uskon että se onnistuu vain hetkittäin, tulen törmäämään tähän asiaan jatkuvasti. Otanko käyttöön mielialalääkkeen? Terapia taitaa olla myös väistämätön.
Jos täällä on edes hieman kuvausta muistuttavassa tilanteessa olleita, ihmisiä, joiden maailma on täysin pirstottu, ja jotka ovat selviytyneet -
ap
Minä en jaksa tällaisia asioita setviä, joissa ei ole päätä eikä häntää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="13.06.2015 klo 12:11"]Kertaan vielä:
Neuvoa kaipaan lähinnä siihen, miten jatkaisin elämää eteenpäin, kun se on täysin pirstoutunut. Yritänkö ajatella muita asioita? Uskon että se onnistuu vain hetkittäin, tulen törmäämään tähän asiaan jatkuvasti. Otanko käyttöön mielialalääkkeen? Terapia taitaa olla myös väistämätön.
Jos täällä on edes hieman kuvausta muistuttavassa tilanteessa olleita, ihmisiä, joiden maailma on täysin pirstottu, ja jotka ovat selviytyneet -
ap
[/quote]
Miten voi olla kukaan kuvausta vastaavassa tilanteessa kun et ole mitään oikein kuvannutkaan? Paras vinkki tuli eräältä joka totesi ettei kehenkään kannata luottaa 100 prosenttisesti.
19, ei sinun tarvitse jos abstraktimpi pohdinta ei ole sinun juttusi :)
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Suosittelen terapiaa tai jotain jossa voit keskustella asiasta. Ajan myötä helpottaa, vaikka se ei lohdutakaan nyt.
Itse siedin pettymyksiä, valheita ja muuta ihan liian kauan enkä edes pystynyt kenellekään puhumaan. Viimein sain itsestäni niin paljon irti, että sain katkaistua välit täysin ja täällä hetkellä en enää tunne vihaa äitiä kohtaan, olen täysin välinpitämätön, ihan sama.
Mutta keskustelu, mahdollisesti lääkitys, voisi auttaa ja pääsemään eroon asiasta hiukan nopeammin kuin itselläni.
Koita hoitaa arkiset työt ja harrastukset ym. normaalisti kuitenkin. Jaksamista.
Katkeruus myrkyttää nimenomaan sun oman elämäsi, siksi siitä kannattaa pyrkiä eroon kaikin keinoin. Joku on "pettänyt luottamuksesi", eli oletettavasti toiminut jostain syystä toisin kuin olisit halunnut. Hänellä varmasti on ollut siihen joku syy, eikä se välttämättä ole halu satuttaa sinua. Sinuna yrittäisin saada selvyyttä ja ymmärrystä, miksi hän toimi niin. Hyvät vaihtoehdot on mun mielestäni a) antaa anteeksi ja sopia riita, b) jos vastapuoli ei suostu sopimaan, tee rauha edes itsesi kanssa, anna anteeksi ja jatka elämääsi. Huonoin vaihtoehto on jatkaa katkeruuden ja vihan polulla. Se kuormittaa, paisuu ja pahimmillaan lopulta sairastuttaa sinut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mun on tosi vaikeaa kuvitella, miten kukaan toinen pystyisi "pirstotaan maailmani". Se voisi pirstoutuu hetkeksi esim lapsen kuoleman tai vakavan sairastumisen takia, mutta mikä kumma voisi olla niin vakavaa, että ihminen menee pirstaleiksi luottamuksen pettämisen takia? En sano, etteikö se varmasti ole kurjaa, mutta että aletaan heti miettiä terapiaa ja mielialalääkkeitä? Jotain tästä tarinasta nyt puuttuu. Mutta jos kyse on esim puolison pettämisestä tms, niin kehottaisin avaamaan silmät ja miettimään, kannattaako moisen takia "pirstaloitua".
Täällä on joku skitsofreenikko joka haluaa riidellä kaikesta kommentoimassa ap:n asiallista aloitusta.
Kirjoita kirje sille läheiselle ja kerro, miten olet asian kokenut. Pura paha olosi kirjeeseen, mutta tee se niin, että et aiheuta lisää pahaa oloa vaan saadaksesi purettua tunteesi.
Minulle kävi niin, että mieheni petti luottamukseni eli veti tukensa ja oli kylmä minua kohtaan ja halusi avioeron, kun olin menettänyt läheiseni ja olin siitä shokissa. Olin kuin sumussa. Meille tuli ero. Olin vuosia hänelle katkera, sillä itse olin tukenut häntä silloin, kun hänen läheisensä oli kuollut ja hänen työttömyytensä aikana. Lisäksi jouduin tukemaan häntä taloudellisesti.
Nyt olen selvinnyt, mutta minun on edelleen vaikea luottaa miehiin. Miten selvisin? No, puhuin asiasta ystävieni kanssa, itkin ja käsittelin asiaa. Sitten totesin, että mies vain on sellainen luonteeltaan, itsekäs.
Kauhean vaikea kommentoida, kun ei tiedä miten vakavasta asiasta on kyse. Itse olen oppinut olemaan luottamatta kehenkään täydellisesti ja se on helpottanut elämääni paljon. Kaikki ihmiset mokaavat joskus ja se on helpompi antaa anteeksi, kun ei odota keneltäkään täydellisyyttä.
24, kyllä sekin aika voi joskus tulla, että sinä pirstoudut.
Koskaan ei tiedä mitä elämä tuo mukanaan.