Milloin tajusit olevasi onnellisempi ilman lapsia?

[quote author="Vierailija" time="14.06.2015 klo 12:23"]

[quote author="Vierailija" time="14.06.2015 klo 12:08"]

[quote author="Vierailija" time="14.06.2015 klo 10:27"]

Eron tullessa kun jäin etä-äidiksi.

[/quote]

En voi ollenkaan arvostaa tuollaisia naisia, sorry. Tunne-elämässä on tuolloin vikaa todella pahemman kerran.

[/quote]Älä suotta pyytele anteeksi, eihän kukaan sun arvostusta ole kysynytkään.

[/quote]

Kenties nokkeluuden taakse piiloutuu kuitenkin vakavaa ymmärrystä siitä, että lapsihan tajuaa homman nimen, eli jos nyt on jotenkin epäselvää, niin traumatisoituu pahemman kerran kun oma äiti ei hänestä välitä sen vertaa, että olisi tylsässä arjessa mukana ja vakaana tukena. Vai mitä viestiä luulet että se kokonaisvaltaisena lapsen koko oman elämän värittävänä kaikessa läsnä olevana tekona lapselle välittää, kun äiti elää tosi ihkun onnellista elämäänsä toisaalla - ilman omaa lastaan. Lapsihan nimittäin kyllä käsittää sen rankan arvojärjestyksen, laskee yks plus yks, juuri siinä kohdassa teoista, juhlapuheillahan ei kukaan tee mitään, saati välittämisen rahalla korvaamisella. Ja lapsihan miellyttää viimeiseen saakka vanhempiaan, joten joo joo, totta kai hyvin menee aina.

[quote author="Vierailija" time="14.06.2015 klo 12:56"]

[quote author="Vierailija" time="14.06.2015 klo 12:23"]

[quote author="Vierailija" time="14.06.2015 klo 12:08"]

[quote author="Vierailija" time="14.06.2015 klo 10:27"]

Eron tullessa kun jäin etä-äidiksi.

[/quote]

En voi ollenkaan arvostaa tuollaisia naisia, sorry. Tunne-elämässä on tuolloin vikaa todella pahemman kerran.

[/quote]Älä suotta pyytele anteeksi, eihän kukaan sun arvostusta ole kysynytkään.

[/quote]

Kenties nokkeluuden taakse piiloutuu kuitenkin vakavaa ymmärrystä siitä, että lapsihan tajuaa homman nimen, eli jos nyt on jotenkin epäselvää, niin traumatisoituu pahemman kerran kun oma äiti ei hänestä välitä sen vertaa, että olisi tylsässä arjessa mukana ja vakaana tukena. Vai mitä viestiä luulet että se kokonaisvaltaisena lapsen koko oman elämän värittävänä kaikessa läsnä olevana tekona lapselle välittää, kun äiti elää tosi ihkun onnellista elämäänsä toisaalla - ilman omaa lastaan. Lapsihan nimittäin kyllä käsittää sen rankan arvojärjestyksen, laskee yks plus yks, juuri siinä kohdassa teoista, juhlapuheillahan ei kukaan tee mitään, saati välittämisen rahalla korvaamisella. Ja lapsihan miellyttää viimeiseen saakka vanhempiaan, joten joo joo, totta kai hyvin menee aina.

[/quote]

Mitä hittoa? Jos lasta ei voi kloonata ja sen on asuttava toisen vanhemman luona, miksi etä-äitiys olisi yhtään huonompi vaihtoehto kuin etäisyys? Vai väitätkö että äiti on ainoa oikea vaihtoehto lähivanhemmaksi?

Ja mistä päättelit ettei lasta voisi tapaamisviikonloppuina ottaa mukaan siihen "ihkuun" uuteen elämään? Olisiko se vähemmän traumatisoivaa jos etävanhempi vuodattaisi kyyneleitä ja kuormittaisi lasta kertomalla joka tapaamiskerralla kuinka raskasta on elää erossa?

[quote author="Vierailija" time="14.06.2015 klo 13:00"]

[quote author="Vierailija" time="14.06.2015 klo 12:56"]

[quote author="Vierailija" time="14.06.2015 klo 12:23"]

[quote author="Vierailija" time="14.06.2015 klo 12:08"]

[quote author="Vierailija" time="14.06.2015 klo 10:27"]

Eron tullessa kun jäin etä-äidiksi.

[/quote]

En voi ollenkaan arvostaa tuollaisia naisia, sorry. Tunne-elämässä on tuolloin vikaa todella pahemman kerran.

[/quote]Älä suotta pyytele anteeksi, eihän kukaan sun arvostusta ole kysynytkään.

[/quote]

Kenties nokkeluuden taakse piiloutuu kuitenkin vakavaa ymmärrystä siitä, että lapsihan tajuaa homman nimen, eli jos nyt on jotenkin epäselvää, niin traumatisoituu pahemman kerran kun oma äiti ei hänestä välitä sen vertaa, että olisi tylsässä arjessa mukana ja vakaana tukena. Vai mitä viestiä luulet että se kokonaisvaltaisena lapsen koko oman elämän värittävänä kaikessa läsnä olevana tekona lapselle välittää, kun äiti elää tosi ihkun onnellista elämäänsä toisaalla - ilman omaa lastaan. Lapsihan nimittäin kyllä käsittää sen rankan arvojärjestyksen, laskee yks plus yks, juuri siinä kohdassa teoista, juhlapuheillahan ei kukaan tee mitään, saati välittämisen rahalla korvaamisella. Ja lapsihan miellyttää viimeiseen saakka vanhempiaan, joten joo joo, totta kai hyvin menee aina.

[/quote]

Mitä hittoa? Jos lasta ei voi kloonata ja sen on asuttava toisen vanhemman luona, miksi etä-äitiys olisi yhtään huonompi vaihtoehto kuin etäisyys? Vai väitätkö että äiti on ainoa oikea vaihtoehto lähivanhemmaksi?

Ja mistä päättelit ettei lasta voisi tapaamisviikonloppuina ottaa mukaan siihen "ihkuun" uuteen elämään? Olisiko se vähemmän traumatisoivaa jos etävanhempi vuodattaisi kyyneleitä ja kuormittaisi lasta kertomalla joka tapaamiskerralla kuinka raskasta on elää erossa?

[/quote]

No tässä aloituksessahan lähdettiin siitä onnellisuudesta liikkeelle, joten siitä.

Noin 25-vuotiaana,kun mietin asiaa ensimmäisen kerran ihan tosissaan: mitä vanhemmuus vaatisi, millaista lapsiperheen elämä käytännössä olisi. Aika pian tajusin, että olisin melkoisen hölmö, jos siihen leikkiin lähtisin.

Valitettavasti sterilisaatiota piti sitten odottaa vielä viisi pitkää vuotta. Ahdistus epäluotettavasta ehkäisystä ei ollut mukava seuralainen.

Monessakin eri vaiheessa on tuollaisia tuntemuksia ollut. Minulla ei ole koskaan ollut tarvetta hankkia omia biologisia lapsia vaan pienesta pitaen olin sita mielta, etta adoption kautta ehka joskus. En tosin ole adoptoinutkaan.

Tottakai ihmisia on erilaisia, mutta itselleni naita "lapsettomana onnellinen"-ajatuksia on lahinna ollut silloin, kun olen kuullut vahattelevia kommentteja tutuilta tms. (esim. "Niin, ethan sina voi koskaan ymmartaa, mista jaat paitsi, mika on aika surullista" tai "Olet aika itsekas, jos et halua lapsia. Eiko jo biologinen kello ala tikittaa?") ja olen ajatellut, etta onneksi minusta ei koskaan tule ihmista, joka vahattelisi muita heidan omien valintojensa perusteella (etenkin aidiksi tai isaksi tulemiseen liittyen).

Olen myos todella iloinen ja onnellinen siita, etta minulla on rakastava avopuoliso, joka on vierellani omasta valinnastaan, eika esim. lasten takia. Pystyn luomaan uraa alalla, joka on monipuolinen ja kiinnostaa todella. En tarvitse huolehtia muiden hyvinvoinnista vapaa-ajalla (toissa teen sita paivittain). Voin muuttaa ja matkustella sen mukaan, milta itsesta tuntuu, eika tarvitse miettia miten lapsi taman kokisi. Minulla on myos paljon kavereita eri maissa ja pidan yhteytta perheeseeni, joten en tunne jaavani paitsi monenlaisista ihmissuhteistakaan.

30 vuotta sitten kun sukulaisia kävi kyläilemässä tuholaiset mukanaan.

Joka ainoa laatikko ja kaappi lattialle levälleen ei pieneintäkään reagointia termiittien tekemisiin, helvetillinen sotku ja meteli pieneimmät kiljui ja huusi kuin sirkkelit.