Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Pojan kaveri kuoli
12.06.2015 |
Poikani hyvä kaveri kuoli autokolarissa viikko sitten, oli vasta 20v. He olivat olleet kavereita ihan lapsesta saakka ja itsekin tykkäsin hänestä, hän oli loistava kaveri pojalleni! muistan kuinka aina lapsena tuo kaveri oli meillä yökylässä ja paistoin aina lettuja kun niistä tykkäsi kovasti ja hirmu kiltti poika oli.
Olen huolissani pojastani kun ei vastaa puhelimeen. Soittaa takaisin aina jonkin ajan kuluttua ja sanoo että kaikki on hyvin jos kysyn kuina hän voi.
Näin hänen yhtä toista kaveria ja hän kysyi onko pojallani kaikki hyvin kun ei vastaa puhelimeen. Juttelin hetken ja kävi ilmi että poikani ei soita kavereillensa takaisin jos he soittaa hänelle eikä ole ollut kotona jos kaverinsa ovat käyneet oven takana! poika siis on 19v ja asuu jo omillansa.
Olen käynyt muutaman kerran hänen luona katsomassa vointia ja kaikki vaikutti olevan kunnossa, tosin asunto oli vähän epäsiisti mutta ymmärrän jos hän suree eikä jaksa siivota. Pitäisikö mun varata lääkäriaika pojalle? poika on jokunen vuosi sitten sairastaut masennusta ja syönyt siihen lääkkeitäkin. Pelkään että masennus uusiutuu :(
Kommentit (36)
Ehdottomasti jotain apua, ei noin suurta menetystä osaa käsitellä yksikseen. On pelottavaa menettää yhtäkkiä jotain noin äärettömän tärkeää. Sinäkään et välttämättä osaa auttaa häntä, vaikka haluaisit, koska menetys on niin suuri. Ota yhteys paikkakuntasi mielenterveystoimistoon akuuttityöryhmään, josta osaavat neuvoa kriisiapua tilanteeseen. Kriisiapua tarvitseva ihminen voi käyttäytyä ihan normaalisti, koska suru ei näy ulospäin aina oletetuilla tavoilla. Silti järkytys ja menetys voivat aiheuttaa masentuneisuutta, joka voi purkautua oudoillakin tavoilla. Osanotot myös sinulle pojan kaverin menetyksestä. Onneksi välität ja olet tukena. Toivon sydämestäni että löydätte apua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
elä omin lupinesi varaa aikaa aikuiselle pojalle. mutta kehoita hänen itsensä ottavan yhteyttä auttavaan tahoon, ystävän menetys on suuri menetys. voimia! ♡
Kavri on kuollut VIIKKO sitten? Anna hyvä ihminen hänen surra rauhassa! En minäkän jaksanut aikoihin vastata puhelimeen, kun läheinen perheenisä teki itsemurhan. Ihan normaalia sura syvästikin, vaikka olisi masennustaustaa.
[quote author="Vierailija" time="12.06.2015 klo 10:29"]
Voimia teille<3
[/quote]kiitos!
Muista, että surukin muistuttaa masennusta eikä kuitenkaan ole sitä. On normaalia olla väsynyt, eristäytynyt, alavireinen, ahdistunut, yksinäinen, vihainen, epävarma jne. Jos he olivat hyvät kaverit, poikasi suru jatkuu kuukausia. Se ei mene ohi parissa päivässä, viikossa tai edes kuukaudessa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="12.06.2015 klo 10:31"]
Ehdottomasti jotain apua, ei noin suurta menetystä osaa käsitellä yksikseen. On pelottavaa menettää yhtäkkiä jotain noin äärettömän tärkeää. Sinäkään et välttämättä osaa auttaa häntä, vaikka haluaisit, koska menetys on niin suuri. Ota yhteys paikkakuntasi mielenterveystoimistoon akuuttityöryhmään, josta osaavat neuvoa kriisiapua tilanteeseen. Kriisiapua tarvitseva ihminen voi käyttäytyä ihan normaalisti, koska suru ei näy ulospäin aina oletetuilla tavoilla. Silti järkytys ja menetys voivat aiheuttaa masentuneisuutta, joka voi purkautua oudoillakin tavoilla. Osanotot myös sinulle pojan kaverin menetyksestä. Onneksi välität ja olet tukena. Toivon sydämestäni että löydätte apua.
[/quote]Joku kommentoi etten saisi puuttua aikuisen ihmisen asioihin mutta pakko mun on ottaa yhteyttä lääkäriin/mielenterveystoimistoon! poika saa varmasti helposti apua sieltä kun hänellä on ollut ennenkin mielenterveyden kanssa vaikeaa.
[quote author="Vierailija" time="12.06.2015 klo 10:34"]
Kavri on kuollut VIIKKO sitten? Anna hyvä ihminen hänen surra rauhassa! En minäkän jaksanut aikoihin vastata puhelimeen, kun läheinen perheenisä teki itsemurhan. Ihan normaalia sura syvästikin, vaikka olisi masennustaustaa.
[/quote]Olen huolissani kun hän on masennukseen taipuvaista sorttia! oma veljeni teki aikoinaan itsemurhan ja siitä kai johtuu tämä että en mielelläni antaisi pojan olla rauhassa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miksi on pakko ottaa yhteyttä MTT:oon? Viikon jälkeen? Et oikeasti voi sotkeentua täysi-ikäisen asioihin muutenkaan. Ann apojan surra ja sano jossakin vaiheessa lempeästi hänelle itselleen (vaikka kuukauden kuluttua), että kannattaa varmaan hakea ulopuolista tukea. Jos häneltä siis menee elämänhallinta, jättää syömättä yms.
Suru on normaalia. Älä nyt ole hysteerinen. Keskity myös omaan suruprosessiisi, älä hösää sen poikasi päälle kaikkea.
Ihana äiti olet, kun jaksat huolehtia. <3 Varmasti on pojallasi nyt vaikeaa, älä tuputa tukea liik mutta älä jätä poikaa yksinkään!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Suru ottaa aikansa, vie pojallesi kotiruokaa yms helpottamaan arjen sumussa
[quote author="Vierailija" time="12.06.2015 klo 10:31"]
Ehdottomasti jotain apua, ei noin suurta menetystä osaa käsitellä yksikseen. On pelottavaa menettää yhtäkkiä jotain noin äärettömän tärkeää. Sinäkään et välttämättä osaa auttaa häntä, vaikka haluaisit, koska menetys on niin suuri. Ota yhteys paikkakuntasi mielenterveystoimistoon akuuttityöryhmään, josta osaavat neuvoa kriisiapua tilanteeseen. Kriisiapua tarvitseva ihminen voi käyttäytyä ihan normaalisti, koska suru ei näy ulospäin aina oletetuilla tavoilla. Silti järkytys ja menetys voivat aiheuttaa masentuneisuutta, joka voi purkautua oudoillakin tavoilla. Osanotot myös sinulle pojan kaverin menetyksestä. Onneksi välität ja olet tukena. Toivon sydämestäni että löydätte apua.
[/quote]
Nykyään sureminenkin on näköjään sitten sairaus ja kriisiavun paikka. Ihme ja kumma miten ihmiset ennen osasivat käsitellä suuria menetyksiä itsekseen. Jos poika vaikuttaa olevan olosuhteisiin nähden ok, on hullua hakea jotain mielenterveysapua siksi ettei vastaa puhelimeen (kun kuitenkin soittaa itse myöhemmin takaisin). Kuolemasta on vasta viikko, ihan älytöntä hälyttää tohon nyt joku kriisiryhmä sähläämään ja häsläämään.
Suru ei ole sairaus! Menetys sattuu aina, älkää mitätöikö ihmisten tunteita vaatimalla normaalia käytöstä viikon kuluttua kuolemasta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ja mitä ihmettä tuo äitikään on nuortaan työntämässä välittömästi mielenterveystoimistoon? Ulkoistaako hän läheisenä olon? Surussa läheiset, ystävät, perheenjäsenet ovat kuulolla ja käytettävissä, jos joku murheeltaan tarvitsee olkapäätä. Äidin kainaloonhan voi 19-vuotiaskin tulla itkemään, jos siltä tuntuu.
Masennukseen taipuvaisellakin on oikeus olla surullinen ja näyttää se.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Älä nyt ylireagoi vaan koska "poika voi olla masentunut". Totta helvetissä hän on masentunut kun ystävä on kuollut! Se on ihan luonnollinen reaktio, silloin on oikeuskin olla maassa ja surra rauhassa. Minut lukittiin lapsena suljetulle osastolle isäni kuoleman jälkeen "mielenterveyden" takia vaikka kyseessä oli ihan normaali lapsen suru. Oma toipuminen surusta vei useamman vuoden eikä sitä varmasti edesauttaneet lääketuputukset ja epämääräiset piristämisyritykset. Vasta aikuisena olen saanut ensimmäisen mahdollisuuden surra rauhassa, siihen asti oli "kyttäämisen ilmanpiiri" sen estämässä ja heti tuuppaamassa psykologille jos vähänkään tuli itkeskeltyä.
Anna poikasi surra rauhassa. Jos koti on sotkuinen voit tarjota omaa apuasi tai tarjoutua palkkaamaan hänelle siivoojan vaikka parin viikon välein. Tuo puhelimeen vastaamattomuus voi olla sitä, että on siinä välissä käynyt kokoamassa itsensä ja soittaa sitten takaisin kun uskoo pysyvänsä koossa sen puhelun ajan. Tuskin mitään sen vakavempaa.
[quote author="Vierailija" time="12.06.2015 klo 10:48"]
Ja mitä ihmettä tuo äitikään on nuortaan työntämässä välittömästi mielenterveystoimistoon? Ulkoistaako hän läheisenä olon? Surussa läheiset, ystävät, perheenjäsenet ovat kuulolla ja käytettävissä, jos joku murheeltaan tarvitsee olkapäätä. Äidin kainaloonhan voi 19-vuotiaskin tulla itkemään, jos siltä tuntuu.
[/quote]Et tainnut lukea aloitusta? kaverit on yrittänyt olla yhteydessä ja poika vastaa puheluihin tai avaa edes ovea. Äitinsä sentään on käynyt siellä ja poika sentään soittaa äidillensä takaisin jos jättää vastaamatta puheluihin. Aloituksessa kävi ilmi myös että poika on sairastanut masennusta ennenkin ja huoli siitä että puhkeaako masennus uudestaan, kun merkit vähän viittaisi siihen.
[quote author="Vierailija" time="12.06.2015 klo 10:53"]
[quote author="Vierailija" time="12.06.2015 klo 10:48"]
Ja mitä ihmettä tuo äitikään on nuortaan työntämässä välittömästi mielenterveystoimistoon? Ulkoistaako hän läheisenä olon? Surussa läheiset, ystävät, perheenjäsenet ovat kuulolla ja käytettävissä, jos joku murheeltaan tarvitsee olkapäätä. Äidin kainaloonhan voi 19-vuotiaskin tulla itkemään, jos siltä tuntuu.
[/quote]Et tainnut lukea aloitusta? kaverit on yrittänyt olla yhteydessä ja poika vastaa puheluihin tai avaa edes ovea. Äitinsä sentään on käynyt siellä ja poika sentään soittaa äidillensä takaisin jos jättää vastaamatta puheluihin. Aloituksessa kävi ilmi myös että poika on sairastanut masennusta ennenkin ja huoli siitä että puhkeaako masennus uudestaan, kun merkit vähän viittaisi siihen.
[/quote]
No nimenomaan luin! Poika suree ystävän menetystä, eikä jaksa olla seurallinen muille kavereilleen, kun kuolemasta on kulunut päiviä. Äidilleen sentää antaa elonmerkkejä. Antakaa sen ihmisen surra rauhassa omassa kodissaan!!! Suru ei ole sairaus, halu olla hetken omissa oloissaan suuressa surussa ei ole sairaus. Vaikka hän kuinka olisi masennukseen taipuvainen, niin kyllä hänkin saa surra. Jos näyttää siltä, että viikkojen, kuukausin aikana ote normaalista arjesta ja ihmiskontakteista alkaa kärsiä, asiaan voi kiinnittää jo huomiota. Haloo!
Meillä myös pojan kaveri kuoli 20 vuotiaana. Oma poika asui silloin omillaan. Kaveri kuoli huumeisiin. Omalla oli jo ennen tuota ollut vaikka mitä ongelmia myös masennus. Emme hyväksyneet tuon kuolleen pojan seuraa, jokainen voi päätellä miksi, niinpä meille ei juuri asiasta kerrottu emmekä pystyneet puhumaan asiasta pojan kanssa. Itsetuhoisuutta aiheutti meidän pojassa.
Miten te luette tätä jotenkin ihan eri tavalla kuin minä? Eihän ap missään kirjoittanut että estäisi poikaa tekemästä surutyötä. Minulle tekstistä välittyy äidin huoli lapsesta, mikä noiden taustojen valossa vaikuttaa perustellulta (pojan masennustausta ja itsemurhataipumusta suvussa). Sitä en tiedä mitä pitäisi tehdä, aikuista ei kai voi pakottaa lääkäriin. Ole läsnä, mutta älä ahdistele?
Alue: Aihe vapaa
Voimia teille<3