Olenko ainoa, joka pohjimmiltaan rakastaa enemmän puolisoaan kuin lapsiaan?

[quote author="Vierailija" time="12.06.2015 klo 10:45"]

[quote author="Vierailija" time="12.06.2015 klo 10:38"]

Minä olen yksi niistä jotka rakastavat enemmän lapsiaan kuin miestään.

Taustaa: olen koko elämäni joutunut pettymään raskaasti miehiin, ensin omaan isään, sen jälkeen useihin eri kumppaneihin, jotka kaikki ovat kohdelleet minua todella huonosti. Tällä hetkellä minulla on oikein hyvä kumppani, mutta nuo menneisyyden traumat ovat vahingoittaneet minulta jotain osin tunnepuolta. En usko että pystyn enää koskaan tuntemaan ketään miestä kohtaan sellaista "rakkauden hurmiota" kuin nuorempana ja naiivimpana.

Minulla se rakkausden hurmio kohdistuu lapsiini. En usko että mitenkään pystyisin jatkamaan elämääni ilman omia lapsiani. Mulla ei olisi mitään, ei mitään tässä elämässä, ilman omia lapsiani.

[/quote]

Minusta ei ole tervettä tuntea noin tiukkaa kiintymystä edes lapsiin. Elämähän on täynnä myös kipeitä vaiheita ja silti se vaan jatkuu. Ei voi antaa periksi. 

[/quote]

Ei varmasti olekaan tervettä. Kyllä nuo menneisyyden traumat ovat vaikuttaneet minuun erittäin vahvasti. Miesten lisäksi olen elämäni aikana pettynyt myös moniin naispuolisiin ystäviin. Olen tullut "potkituksi ulos" monista eri kaveriporukoista, useimmiten syynä on ollut se, että en ole koskaan osannut puolustaa itseäni ja olen antanut ihmisten kohdella itseäni huonosti. Tästä syystä minulla ei nyt 34-vuotiaana ole jäljellä enää ystäviä. Elämässäni ei tosiaan ole mitään mieltä. Ei mua innosta tai kiinnosta oikein mikään.

Mutta mun lapset, mä en osaa kuvitella mitään ihanampaa tai rakkaampaa. Mä elän elämääni heidän kauttaan. Käyn katsomassa urheilutreenejä, vien heitä usein kaikenlaisiin tapahtumiin yms. Ainoa asia mikä mut tekee onnelliseksi on se, että mun lapsilla on onnellinen lapsuus. Ja samalla koen syyllisyyttä ja pahaa oloa siitä, että en kykene tarjomaan heille kaikkea, sekä siitä että välillä haen elämääni lohtua myös alkoholista.

Nro 37

[quote author="Vierailija" time="12.06.2015 klo 10:51"]

[quote author="Vierailija" time="12.06.2015 klo 09:55"][quote author="Vierailija" time="12.06.2015 klo 09:53"]Voi ja kun yli puolet avioliitoista päätyy eroon niin miten sen rakkauden sitten käy? [/quote] Ne päätyy eroon juuri siksi, että annetaan lapsen kiilata parisuhteen edelle ja korvataan puoliso lapsella. [/quote] Ja lapsettomat liitotko ei ikinä pääty eroon? Mä rakastan koko perhettäni yli kaiken mutta miehen kuolemasta tai erosta huolimatta voisin todennäköisesti jatkaa elämääni, lapsen kuolema lamaannuttaisi ja varmaan tappaisin itsenikin. Tiedä sit tarkoittaako tuo että lapsia rakastaisin enemmän, se rakkaus on kuitenkin niin erilaista puolisoa ja lapsia kohtaan, lapsia rakastaa aivan ehdottomasti. En halua laittaa järjestykseen.

[/quote]

Mitä se sitä kuollutta lasta auttaa, että tapat itsesi ja jätät elämäsi elämättä? Lapsi on kuitenkin oma erillinen yksilönsä, ei äitinsä lisäke tai jatke. Totta kai mikään ei olisi ennallaan kuoleman jälkeen ja merkitystä tulevalle elämälle saisi etsiä kauan, mutta on aika tukahduttavaa lapselle, jos on noin suuressa mittakaavassa vanhempansa silmäterä ja koko maailma. Entäpä ne eloon jääneet lapset?

Kyllä minä lastani enemmän rakastan tietenkin. En tiedä muuttuuko tilanne sitten kun lapsi kasvaa nuoruuteen ja aikuisuuteen. Tuskinpa. Kyllä rakastan miestäkin mutta rakkaus lapseen on syvempää eikä siinä ole ehtoja. Jos miehen kanssa erottaisiin niin kyllä se rakkaus jossain vaiheessa varmaan sammuisi. Lapseen se ei sammu koskaan. Se on sellainen eläimellinen vaisto. Lapsihan tänne toivottavasti jää elämään jälkeeni ja on ihan loogista rakastaa ja suojella eniten häntä. Mies on kiva elämänkumppani mutta on se oma jälkeläinen ihan eri asia ja eri tasolla.

ap tais kuitenki etsiä kaltaisia, eikä niinkään lapsipalvontaa ja moralisointii ja "minun tapani elää on oikein" harrastavia mammoja...

ap korosti että rakastaa lapsiaan kuitenki

Tuntuu kyllä kummalliselta, että äiti sanoo voivansa aivan hyvin elää ilman lastansa, mutta ei ilman miestä. Miksi ihmeessä tuollainen ihminen tekee lapsia? Minulla ei ole omia lapsia, mutta rakastan veljeni pientä tyttöä niin paljon, että en varmaan selviäisi itsekään, jos hän kuolisi.

Kyllä, rakastan miestäni vähintään yhtä paljon, varmaan enemmänkin kuin lasta. Minulle ei tuota ongelmia ajatella että lapsi ei ole enää kotonamme 14v päästä, mutta puolisoa en osaa kuvitella pois. Rakkaus lapseen on erilaista, äidinrakkautta. Puoliso on paras ystävä, tuki ja turva, ja sitten on se intohimo ja hauskuus. Miestä rakastan koska hän on sielunkumppani, lasta koska hän on meidän lapsemme.

[quote author="Vierailija" time="12.06.2015 klo 10:59"]

ap tais kuitenki etsiä kaltaisia, eikä niinkään lapsipalvontaa ja moralisointii ja "minun tapani elää on oikein" harrastavia mammoja...

ap korosti että rakastaa lapsiaan kuitenki

[/quote]

Moralisointi on ihan paikallaan. Tämä ei ole mikään mielipideasia vaan tässä todellakin on oikea ja väärä vastaus. 

Mulle lapsi on ollut aina numero yksi. Ehdottomasti.

[quote author="Vierailija" time="12.06.2015 klo 10:11"]Kiitos teille jotka olette vastanneet. Tottakai rakkaus puolisoon ja lapsiin eroaa toisistaan lähtökohdiltaan, mutta minä en ajanut takaa pelkästään sitä. Koen, että puoliso on minulle suorastaan tärkeämpi kuin lapset (vaikka siis edelleenkin rakastan heitä)

-aloittaja
[/quote] Ja ihan lapsillesikin olet näin sanonut että vaikka te ootte tärkeitä niin kyllä toi isukki menee aina ja joka tilanteessa teidän ohi!

Minä olen aivan hulluna lapseeni, ja vaikka rakastan miestäni, rakkaus lasta kohtaan on jotain paljon paljon suurempaa. Minusta se onl luonnollista näin, myös mies rakastaa lasta enemmän kuin minua. Välillä mietin, olenko epäreilu mmiehelle kun lapsi on niin paljon rakkaampi, mutta niin se vain on. Pahalta tuntuu mm. ystäväni puolesta, joka oli lapsuudessa vanhemmilleen riippakivi, kun uudet suhteet menivät aina lasten ohi.

[quote author="Vierailija" time="12.06.2015 klo 11:09"][quote author="Vierailija" time="12.06.2015 klo 10:59"]

ap tais kuitenki etsiä kaltaisia, eikä niinkään lapsipalvontaa ja moralisointii ja "minun tapani elää on oikein" harrastavia mammoja...

ap korosti että rakastaa lapsiaan kuitenki

[/quote]

Moralisointi on ihan paikallaan. Tämä ei ole mikään mielipideasia vaan tässä todellakin on oikea ja väärä vastaus. 
[/quote]
Totta, mielipideasia tämä voisi olla silloin jos puhuttaisiin autosta tai jostain muusta tavarasta. Ihmisiä hankkiessa pitäisi kyllä miettiä vähän tarkemmin. Lapsi tarvitsee ehdotonta rakkautta eikä ole vaan joku koriste siellä jaloissa.

Lapset tulevat ensin, aina, ja ovat myös sydämessä ensimmäisillä sijoilla. Lasteni puolesta ja sijasta nousisin roviolle ja menisin leijonan kitaan, mieheni puolesta en. Faktahomma. Näin vaikka miestäkin rakastan, paljon.

Miehen kanssa yhdessä varmasti selviäisimme lapsen menetyksestä. Miehen kuollessa oma suru ja lapsen tukeminen menetettyään isänsä on varmasti vaikeampi yhtälö.

Miehen kanssa jaan elämäni. Lapsesta haluan pitää huolta ja kasvattaa hänet itsenäiseksi, omillaan toimeen tulevaksi aikuiseksi. Jos nyt unohdetaan se rakkaus, niin lähtökohta on että mies pysyy ja lapsi aikanaan lähtee.

Tavoitteena kuitenkin on tehdä ne lapset empaattisen ja aikuisen miehen kanssa. Jolloin molemmat pystyvät ja tahtovat toimia sekä oman itsensä, puolison että lasten parhaaksi. On aikoja, jolloin lapsen tarpeet ohittavat aikuisten tarpeet, mutta nekin ovat vain ohimeneviä kausia.

Jännä ajattelu tuo rakkauden arvottaminen. En ole koskaan ajatellut asiaa siltä kannalta, että minun pitäisi laittaa rakkauteni järjestykseen. Ja nyt kun sitä mietin niin en edes osaa sitä tehdä. Rakastan lapsiani, miestäni ja vanhempiani kaikkia aivan eri tavalla. Ei niitä voi rinnastaa keskenään tai vertailla. On kyse niin erilaisista rakkaudentunteista. Onneksi meidän ei kaikkien tarvitsekaan.

Ei tässä ole mitään ihmeellistä. Jos minulla olisi lapsia, rakastaisin silti vaimoani enemmän kuin heitä.

[quote author="Vierailija" time="12.06.2015 klo 11:46"]

Ei tässä ole mitään ihmeellistä. Jos minulla olisi lapsia, rakastaisin silti vaimoani enemmän kuin heitä.

[/quote]

Ehkä näkemyksesi muuttuu jos/kun saat lapsia. En voisi luopua lapsestani, mutta akan luota voisin kyllä helpostikin lähteä kävelemään. Tämäkin muutos tuli lapsen myötä: hauskasta, mukavasta ja rakastettavasta vaimosta kuoriutui täysi k*sipää.

[quote author="Vierailija" time="12.06.2015 klo 09:42"]

Olen mies ja ajattelen samoin. Olimme yhdessä 13 vuotta ennen lasta. Siinä ehti suhteessa tapahtua yhtä sun toista, mikä lähensi meitä. Eli pystyisin kuvittelemaan elämän mainiosti ilman lasta.

[/quote] Nimenomaan!

Mies on elämäni rakkaus, mutta en ole niin naivi ettenkö voisi kuvitella elämää myös jonkun toisen miehen kanssa. Lapsen kuolemasta en sen sijaan koskaan toipuisi, vaikka toki miehenkin kuolema olisi kamala asia. Mies on kuitenkin korvattavissa, lapsi ei.

t: 18v yhdessä, neljä lasta

[quote author="Vierailija" time="12.06.2015 klo 11:20"]

Lapset tulevat ensin, aina, ja ovat myös sydämessä ensimmäisillä sijoilla. Lasteni puolesta ja sijasta nousisin roviolle ja menisin leijonan kitaan, mieheni puolesta en. Faktahomma. Näin vaikka miestäkin rakastan, paljon.

[/quote]

Rakkauttakin on monenlaista. Näin lapsettomana on paha mennä sanomaan tähän mitään, mutta kyllä ne lapsetkin kärsivät siitä jos äiti hyppää leijonan kitaan ja saattavat tuntea siitä syyllisyyttä. Uhrautuva rakkaus on aika luontaista lapsten kohdalla, mutta saattaa myös satuttaa kohdetta. Tosin ymmärrän kyllä että lapsiin olevat tunteet ovat sanoin kuvaamattomia. Mutta minun maailmassani jokainen rakas ihminen on samalla viivalla - yhtä tärkeitä. 

[quote author="Vierailija" time="12.06.2015 klo 10:27"]Lapset ovat aina tärkein asia maailmassa.Kahden aikuisen ihmisen rakkaus ei ole mitään verrattuna siihen mitä PITÄISI tuntea lapsiaan kohtaan.Se puoliso voi häippästä koska vaan muytta lapset on ja pysyy.Ei voi sanoa rakastavansa jotain miestä enemmän kuinl apsiaan.

Meille miehen kanssa varmasti kummallekin lapset tulisivat marssijärjestyksessä ykkösenä.
[/quote]

Miksi kukaan voi määritellä toisen puolesta, mitä PITÄISI tuntea ketäkin kohtaan? Ehkä sinä et tunne miestäsi kohtaan niin vahvasti, kuin PITÄISI tuntea ihmistä kohtaan, jonka kanssa aikoo lapset hankkia?