Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Olenko ainoa, joka pohjimmiltaan rakastaa enemmän puolisoaan kuin lapsiaan?
12.06.2015 |
Olenko ainoa, joka pohjimmiltaan rakastaa enemmän puolisoaan kuin lapsiaan?
Pohdin tätä aika usein, mutta en ole uskaltanut enkä tule uskaltamaan puhumaan tästä livenä kellekään. Sinänsä tässä ei ole mitään ongelmaa; rakastan koko perhettäni, enkä kohtele ketään huonosti. Silti kaiken lapsihypetyksen keskellä jään miettimään, että olenko jotenkin huono äiti.
Rakastan kahta lastani (molemmat alle 10), haluan heille turvaa, hellyyttä, hyvän elämän. Silti olen vuosien mittaan joutunut toteamaan, että mieheni on elämäni rakkaus. Voisin kuvitella elämän ilman lapsia, mutta en ilman miestäni. En tiedä ajatteleeko mieheni samoin. Olen kuitenkin varma että hän rakastaa minua ja se riittää. En ole koskaan niin onnellinen kuin silloin, kun vietämme yhteistä aikaa mieheni kanssa.
Jos täältä löytyy yksikin samanlaisesti ajatteleva, niin se helpottaisi mieltäni.
Kommentit (211)
Minä en oikeasti puolison lapsia pysty rakastamaan, en ihmettelisi jo mieheni ei edes olisi niiden biologinen isä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="12.06.2015 klo 10:17"]
Itse rakastan lapsia enemmän kuin miestäni, vaikka kaikkia kuitenkin rakastan ja mieheni on minulle sielunkumppani. Mieheni taas rakastaa minua enemmän kuin lapsiamme, on myöntänyt tämän (aika hiljattain ollaan asiasta keskusteltu) ja tietyllä tapaa se tuntuu pahalta minusta. Hän on kyllä ihan rakastava isä jne joten ei se sinänsä näy, mutta hänelle on joskus vaikeaa että lasten tarpeet menee esimerkiksi hänen edelleen (ei kuitenkaan näytä sitä).
[/quote]
Tuossa herääkin lisäkysymys, että rakastaako puolisosi itseään enemmän kuin lapsiaan. Sillä ei kai ole mitään väliä, että rakastaa sinua lapsia enemmän tai osaa ainakin tunnistaa nämä tunteensa paremmin kuin tunteet lapsiin.
Kyllä minäkin olen tajunnut tässä elämän varrella sen, että isäni rakasti äitiäni enemmän kuin minua. Ja kyllähän sen kestäisi (paremmin), jos sitä rakkautta olisi riittänyt minullekin.
Hitto kun tekee ihan pahaa tää keskustelu... :(
Ei mikään ihme, että lapset voi pahoin :(
[quote author="Vierailija" time="12.06.2015 klo 10:02"]Minäkin ajattelen noin. Meillä ei ole vielä lapsia mutta tiedän, että jos niitä meille siunaantuu niin tulen heitä rakastamaan äärettömästi. Mutta mieheni on oma sielunkumppanini ja en pysty ajattelemaan elämää Ilman häntä. Jos emme voisi saada lapsia en siltikään jättäisi häntä koska hän on jo suuri lahja minulle.
[/quote]
Et oikeastaan voi sanoa tähän mitään jos sinulla ei ole lapsia.
Et näköjään ja ehkä itsekin voisin ajatella noin mikäli kokisin että mieheni on ystäväni, sielunkumppani ja voisin edes väittää rehellisesti että ylipäätään rakastan häntä. Tietyllä tavalla kyllä, onhan hän lasteni isä, mutta en näe mitään syytä miksi olisimme yhdessä kun lapset ovat aikuisia ja muuttaneet pois.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lapset ovat aina tärkein asia maailmassa.Kahden aikuisen ihmisen rakkaus ei ole mitään verrattuna siihen mitä PITÄISI tuntea lapsiaan kohtaan.Se puoliso voi häippästä koska vaan muytta lapset on ja pysyy.Ei voi sanoa rakastavansa jotain miestä enemmän kuinl apsiaan.
Meille miehen kanssa varmasti kummallekin lapset tulisivat marssijärjestyksessä ykkösenä.
[quote author="Vierailija" time="12.06.2015 klo 09:54"]Miehen mielipide: Joskus ajattelee, että nainen hommaa miehen vain saadakseen lapsia. Miehellä ei ole sitten niin väliä, kunhan nainen saa touhuta niiden lasten kanssa.
[/quote]
Näin meillä, akan voisin heittää vaikka heti pellolle, mutta en lasta, se on paljon tärkeämpi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="12.06.2015 klo 10:11"]No hei, rakkaus puolisoa kohtaan ja rakkaus lapsia kohtaan ovat aivan erilaisia. Ei niitä voi verrata
[/quote]
Tätä olin just aikomassa kirjoittaa.. :)
Niin, tässä se nähdään...
Monelle naiselle ukko on tärkeämpi kuin omat lapset...siksi tässä maailmassa on näitä lasten laiminlyöntejä sun muuta kun aikunen ukko on lapsia tärkeämpi äidilleen.
Jos jommastakummasta olisi pakko luopua, se olisi mies, EI lapset. Minulle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="12.06.2015 klo 10:24"]Hitto kun tekee ihan pahaa tää keskustelu... :(
Ei mikään ihme, että lapset voi pahoin :(
[/quote]
Näin on. Ihmisillä näyttää olevan kuvitelma, että lapsia vaan kuuluu tehdä kun muillakin on, tai sitten niitä siunaantuu vahingossa. Jos kaikki tekisivät lapsia rakastaakseen heitä niin maailma voisi olla hieman erilainen.
Rakastan lapsia ja miestäni eri tavalla, varmasti äidit ainakin tietää mistä puhun. En voisi elää jos menettäisin lapseni, mutta toisaalta sama tilanne olisi jos mieheni kuolisi...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tämä aihehan on sellainen, että lapsettomat eivät oikein voi kommentoida. Oma lapsi muuttaa useimmilla monta asiaa.
Rakastan miestäni yli kaiken. Jos hän jättäisi minut olisin todella surullinen ja toimintakyvytön, mutta selviäisin siitä. Kyllä mekin tehdään suunnitelmia mitä kaikkea tehdään kun saadaan lapset aikuisiksi. Tehdään jo nyt reissujakin kahdestaan ja tarvitsemme parisuhdeaikaa ilman lapsia. Ja se on ihanaa!
Mutta jos on pakko valita, niin en epäröi hetkeäkään: lapset menevät miehen ohi rakkausmittareilla. Toivon todella, että näin on myös miehellä. Ja uskonkin, että näin on.
Ennen kuin sain oman lapsen en olisi voinut kuvitellakaan kokevani näin. Eli suhde mieheen ei ole muuttunut. Hän on oikeastaan vieläkin rakkaampi kuin ennen lapsia; hän on lasteni isä, ja välillämme on loppuelämän side.
[quote author="Vierailija" time="12.06.2015 klo 10:33"]
Rakastan lapsia ja miestäni eri tavalla, varmasti äidit ainakin tietää mistä puhun. En voisi elää jos menettäisin lapseni, mutta toisaalta sama tilanne olisi jos mieheni kuolisi...
[/quote]
Ihan just näin.Sydän särkysi jos lapselle tapahtusi jotain,miehen kuolemasta selviäisi surulla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="12.06.2015 klo 10:17"]
Itse rakastan lapsia enemmän kuin miestäni, vaikka kaikkia kuitenkin rakastan ja mieheni on minulle sielunkumppani. Mieheni taas rakastaa minua enemmän kuin lapsiamme, on myöntänyt tämän (aika hiljattain ollaan asiasta keskusteltu) ja tietyllä tapaa se tuntuu pahalta minusta. Hän on kyllä ihan rakastava isä jne joten ei se sinänsä näy, mutta hänelle on joskus vaikeaa että lasten tarpeet menee esimerkiksi hänen edelleen (ei kuitenkaan näytä sitä).
[/quote]
Meillä sama. Rakkaus ylipäätään on niin monitasoinen käsite, että sitä on vaikea lähteä yksiselitteisesti purkamaan. On rakkautta miestä kohtaan ja rakkautta lapsia kohtaan. Tunnen kuitenkin itse rakastavani lapsiani enemmän kuin miestäni. Heissä rakkaus yhdistyy velvollisuuteen ja haluun pitää huolta, joten se on rakkaudenmuotono kyllä haastavampi. Mies voi myös aina ottaa ja lähteä mutta lapsille tulen aina olemaan äiti. Jos vielä vertaan kumman kuolemasta selviäisin paremmin niin kylllä se olisi miehen kuolema.
Rakastan miestäni todella paljon. Hän on paras ystäväni ja rakastajani. Suunnittelemme jo mitä kaikkea kivaa tulemme tekemään yhdessä kun lapset muuttavat pois kotoa ja haluan vanheta hänen kanssaan. On vaikea ajatella sitä hetkeä kun toinen jossain vaiheessa kuolee ja jäljelle jää tyhjät, häneltä tuoksuvat lakanat. Lapset on kuitenkin niin syvällä sydämessäni, heidän vuokseen olen valmis mihin vain, ettei mies siihen yllä.
Minä olen yksi niistä jotka rakastavat enemmän lapsiaan kuin miestään.
Taustaa: olen koko elämäni joutunut pettymään raskaasti miehiin, ensin omaan isään, sen jälkeen useihin eri kumppaneihin, jotka kaikki ovat kohdelleet minua todella huonosti. Tällä hetkellä minulla on oikein hyvä kumppani, mutta nuo menneisyyden traumat ovat vahingoittaneet minulta jotain osin tunnepuolta. En usko että pystyn enää koskaan tuntemaan ketään miestä kohtaan sellaista "rakkauden hurmiota" kuin nuorempana ja naiivimpana.
Minulla se rakkausden hurmio kohdistuu lapsiini. En usko että mitenkään pystyisin jatkamaan elämääni ilman omia lapsiani. Mulla ei olisi mitään, ei mitään tässä elämässä, ilman omia lapsiani.
Ihan teoreettisesti heitän, että kai se mies olisi se oikea rakkaus, koska hänet on juuri itse valinnut rakkaakseen. Hän on lunastanut rakkautesi monesti. Lapset sen sijaan tulevat luonnollisesti rakastetuiksi, ei sen takia millaisia he ovat, vaan sen takia että he ovat juuri sinun lapsiasi. Mutta mites sitten adoptioperheissä?
[quote author="Vierailija" time="12.06.2015 klo 10:38"]
Minä olen yksi niistä jotka rakastavat enemmän lapsiaan kuin miestään.
Taustaa: olen koko elämäni joutunut pettymään raskaasti miehiin, ensin omaan isään, sen jälkeen useihin eri kumppaneihin, jotka kaikki ovat kohdelleet minua todella huonosti. Tällä hetkellä minulla on oikein hyvä kumppani, mutta nuo menneisyyden traumat ovat vahingoittaneet minulta jotain osin tunnepuolta. En usko että pystyn enää koskaan tuntemaan ketään miestä kohtaan sellaista "rakkauden hurmiota" kuin nuorempana ja naiivimpana.
Minulla se rakkausden hurmio kohdistuu lapsiini. En usko että mitenkään pystyisin jatkamaan elämääni ilman omia lapsiani. Mulla ei olisi mitään, ei mitään tässä elämässä, ilman omia lapsiani.
[/quote]
Minusta ei ole tervettä tuntea noin tiukkaa kiintymystä edes lapsiin. Elämähän on täynnä myös kipeitä vaiheita ja silti se vaan jatkuu. Ei voi antaa periksi.
En varmaan osaisi edes sanoa kumpaa rakastan enemmän, se rakkaus on niin erilaista. Lapsia kohtaan se on sitä vaistonvarausta rakkautta, sitä että voisit kuolla heidän puolestaan, se on perustarpeiden tyydyttämistä, huolehtimista ja juurikin sitä äidillistä rakkautta, jota on hirmu vaikea edes sanoin kuvata. Ja rankkaakin se on, ihan eri tavalla kuin siinä suhteessa vaikka siinäkin toki on ne omat ylämäkensä.
Puolisoa kohtaan se on sitten sitä kiintymystä, ystävyyttä, intohimoa ja sitä sellaista rakkautta että tässä ollaan ja tässä pysytään niin kauan kuin ollaan harmaita ja kankeita. Lapset kuitenkin lähtevät ennen kaikkea omille teilleen, mutta puoliso on se joka siinä pysyy. Toivottavasti siis! Hyvältä ainakin näyttää tähän mennessä :)
[quote author="Vierailija" time="12.06.2015 klo 09:55"][quote author="Vierailija" time="12.06.2015 klo 09:53"]Voi ja kun yli puolet avioliitoista päätyy eroon niin miten sen rakkauden sitten käy?
[/quote]
Ne päätyy eroon juuri siksi, että annetaan lapsen kiilata parisuhteen edelle ja korvataan puoliso lapsella.
[/quote]
Ja lapsettomat liitotko ei ikinä pääty eroon?
Mä rakastan koko perhettäni yli kaiken mutta miehen kuolemasta tai erosta huolimatta voisin todennäköisesti jatkaa elämääni, lapsen kuolema lamaannuttaisi ja varmaan tappaisin itsenikin. Tiedä sit tarkoittaako tuo että lapsia rakastaisin enemmän, se rakkaus on kuitenkin niin erilaista puolisoa ja lapsia kohtaan, lapsia rakastaa aivan ehdottomasti. En halua laittaa järjestykseen.
Alue: Aihe vapaa
Itse rakastan lapsia enemmän kuin miestäni, vaikka kaikkia kuitenkin rakastan ja mieheni on minulle sielunkumppani. Mieheni taas rakastaa minua enemmän kuin lapsiamme, on myöntänyt tämän (aika hiljattain ollaan asiasta keskusteltu) ja tietyllä tapaa se tuntuu pahalta minusta. Hän on kyllä ihan rakastava isä jne joten ei se sinänsä näy, mutta hänelle on joskus vaikeaa että lasten tarpeet menee esimerkiksi hänen edelleen (ei kuitenkaan näytä sitä).