Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Olenko ainoa, joka pohjimmiltaan rakastaa enemmän puolisoaan kuin lapsiaan?
12.06.2015 |
Olenko ainoa, joka pohjimmiltaan rakastaa enemmän puolisoaan kuin lapsiaan?
Pohdin tätä aika usein, mutta en ole uskaltanut enkä tule uskaltamaan puhumaan tästä livenä kellekään. Sinänsä tässä ei ole mitään ongelmaa; rakastan koko perhettäni, enkä kohtele ketään huonosti. Silti kaiken lapsihypetyksen keskellä jään miettimään, että olenko jotenkin huono äiti.
Rakastan kahta lastani (molemmat alle 10), haluan heille turvaa, hellyyttä, hyvän elämän. Silti olen vuosien mittaan joutunut toteamaan, että mieheni on elämäni rakkaus. Voisin kuvitella elämän ilman lapsia, mutta en ilman miestäni. En tiedä ajatteleeko mieheni samoin. Olen kuitenkin varma että hän rakastaa minua ja se riittää. En ole koskaan niin onnellinen kuin silloin, kun vietämme yhteistä aikaa mieheni kanssa.
Jos täältä löytyy yksikin samanlaisesti ajatteleva, niin se helpottaisi mieltäni.
Kommentit (211)
[quote author="Vierailija" time="12.06.2015 klo 10:32"][quote author="Vierailija" time="12.06.2015 klo 10:24"]Hitto kun tekee ihan pahaa tää keskustelu... :(
Ei mikään ihme, että lapset voi pahoin :(
[/quote]
Näin on. Ihmisillä näyttää olevan kuvitelma, että lapsia vaan kuuluu tehdä kun muillakin on, tai sitten niitä siunaantuu vahingossa. Jos kaikki tekisivät lapsia rakastaakseen heitä niin maailma voisi olla hieman erilainen.
[/quote]
Voi elämä. Rakkaus ei ole sama kuin hyvä vanhemmuus. Rakkaus on tunne, siihen pystyy kuka tahansa. Vanhemmuus on myös vastuuta, huolenpitoa ja ohjaamista. Olen monta kertaa joutunut todistaman, miten lastaan palavasti rakastava narkkariäiti ei tajua tarjota ruokaa ja turvallisuutta, miten rakastava vanhempi ei ruusunpunaisten lasien läpi tajua, että lapsensa on rikollinen. Elämää suurempi rakkaus lapsiin saa myös aikaan oireilevia lapsia - lapsi ei kasva tasapainoiseksi henkilöksi pelkästään äidinrakkaudesta. Vanhemmuus on myös työtä, ja usein rankkaa sellaista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="18.06.2015 klo 06:26"][quote author="Vierailija" time="12.06.2015 klo 15:16"]
[quote author="Vierailija" time="12.06.2015 klo 13:55"]
Juurikin se, että rakastaa lapsiaan enemmän kuin mitään muuta saa pyrkimään sitä tavoitetta kohti, että huonompikin avioliitto koitetaan korjata. Ja lasten koti pysyy ehjänä.
[/quote]
Juurikin se, että rakastaa puolisoaan eniten maailmassa, takaa sen, ettei tarvitse korjailla huonoja avioliittoja ja parisuhteita, ja lasten koti pysyy automaattisesti ehjänä. Silloinhan ne parisuhteet voi huonosti, jos lapset kohotetaan korkeampaan asemaan kuin puolisoiden keskinäinen liitto.
[/quote]
Mutta kun se ei riitä, että sinä rakastat sitä puolisoasi. Se ei estä häntä kyllästymästä tai muuten vaan löytämästä uutta. Suhteesta puolisoon ei koskaan voi olla varma. Suhde lapseen sen sijaan on ikuinen.
[/quote]
Mitenniin suhde lapseen on ikuinen? Ihan yhtä lailla se jälkeläinen voi sanoa ettei halua nähdä vanhempiaan? Kyllä omalla kohdallani voin olla varma että puolisoni pysyy vierelläni niin kauan kuin pidämme suhteestamme huolta. Ei mikään suhde ole itsestäänselvyys vaikka olisikin veriside, tiedän kokemuksesta sillä minulla ei ole minkäänlaisia välejä isääni.
Ps. En ole lainaamasi kirjoittaja
[quote author="Vierailija" time="13.06.2015 klo 11:26"][quote author="Vierailija" time="13.06.2015 klo 07:27"]
Ehkä helpoimmin asiaa voi mittata vastaamalla kysymykseen SAAT VALITA JOKO MIEHESI TAI LAPSESI, ET MOLEMPIA, KUMMASTA LUOVUT? (El jos valitset miehesi niin kaikki lapsesi kuolevat ja jos lapsesi niin miehesi kuolee).PÄÄTÄ NYT HETI MITEN VALITSET!
Itse pitäisin hengissä lapset, mies saisi kuolla.
[/quote]
[/quote]
Uhraisin itseni ja pelastaisin muut. Jos se ei olisi mahdollista, pelastaisin lapset. Vaimoni uhraisi minut silmää räpäyttämättä.
[quote author="Vierailija" time="18.06.2015 klo 07:06"]
Mitenniin suhde lapseen on ikuinen? Ihan yhtä lailla se jälkeläinen voi sanoa ettei halua nähdä vanhempiaan? Kyllä omalla kohdallani voin olla varma että puolisoni pysyy vierelläni niin kauan kuin pidämme suhteestamme huolta. Ei mikään suhde ole itsestäänselvyys vaikka olisikin veriside, tiedän kokemuksesta sillä minulla ei ole minkäänlaisia välejä isääni. Ps. En ole lainaamasi kirjoittaja
[/quote]
Mistähän johtuu, että sinulla ei ole suhdetta isääsi? Ei kai vain lapsuuden kokemuksista, siitä, että ole tuntenut olevasi isälle tärkeä tai että rakastaisi ja arvostaisi sinua? Kenties isällesi on tärkeämpää hänen suhteensa äitiisi?
Todellakaan mikään suhde ei ole itsestäänselvyys, mutta oletko ajatellut, että voisit myös huoltaa suhdettasi lapsiin sillä tavalla, että suhteestanne tulee ikuinen? Entä jos miehesi kuolee, sellaista näet tapahtuu, kumman itsellesi toivoisit: etäiseksi jääneet lapset, vai lapset, jotka ovat vierelläsi surussasi ja muutoinkin niin kauan kuin elät?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="18.06.2015 klo 07:15"][quote author="Vierailija" time="18.06.2015 klo 07:06"]
Mitenniin suhde lapseen on ikuinen? Ihan yhtä lailla se jälkeläinen voi sanoa ettei halua nähdä vanhempiaan? Kyllä omalla kohdallani voin olla varma että puolisoni pysyy vierelläni niin kauan kuin pidämme suhteestamme huolta. Ei mikään suhde ole itsestäänselvyys vaikka olisikin veriside, tiedän kokemuksesta sillä minulla ei ole minkäänlaisia välejä isääni. Ps. En ole lainaamasi kirjoittaja
[/quote]
Mistähän johtuu, että sinulla ei ole suhdetta isääsi? Ei kai vain lapsuuden kokemuksista, siitä, että ole tuntenut olevasi isälle tärkeä tai että rakastaisi ja arvostaisi sinua? Kenties isällesi on tärkeämpää hänen suhteensa äitiisi?
Todellakaan mikään suhde ei ole itsestäänselvyys, mutta oletko ajatellut, että voisit myös huoltaa suhdettasi lapsiin sillä tavalla, että suhteestanne tulee ikuinen? Entä jos miehesi kuolee, sellaista näet tapahtuu, kumman itsellesi toivoisit: etäiseksi jääneet lapset, vai lapset, jotka ovat vierelläsi surussasi ja muutoinkin niin kauan kuin elät?
[/quote]
Kiitos kysymästä vanhempani ovat eronneet joten ei, isäni ei keskittynyt äitiini todellakaan.
Hyvänen aika voihan se lapsikin kuolla? Minä en käsitä miksi pitää valita joko tai? Miksi se parisuhteeseen panostaminen unohdetaan kokonaan kun lapset syntyy. Ei nämä ole mitään toisensa poissulkevia asioita. Molemmat voi saada, hyvän suhteen lapsiinsa SEKÄ hyvän rakastavan parisuhteen, voitteko kuvitella? No, ilmeisesti suurin osa palstalaisista ei tätä ymmärrä.
Jotenkin tulin tavattoman onnelliseksi siitä, että olen yksinhuoltaja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Asuimme aiemmin suht turvattomassa maassa ja jo silloin mieheni pyysi, että jos jotakin tapahtuu, niin pelastan itseni ja lapset. Miehelläni on hyvät tulot, kansainvälinen ura ja luonteeltaan hän on rakastava ja vastuuntuntoinen, joten hän pystyisi tarjoamaan hyvän elämän lapsille ilman muakin. Ja eiköhän maailmalta löytyisi myös hyvä äitipuoli. Mutta mieheni kokee, että mun äidinrakkaus ja huolenpito on jotakin niin spesiaalia lapsille, että poikkeusolosuhteissa ennemmin hän kuolisi kuin minä. Mä taas toivon, että mies pelastaisi lapset. Olen saanut kokea jo paljon hyvää: rakastuminen, naimisiin meno, perheen perustaminen, opinnot, ura jne. Haluan myös lasteni saavan mahdollisuuden tähän kaikkeen.
Koen ehkä rakastavani lapsia enemmän, mutta vaikea verrata kun se rakkaus on niin erillaista. Lapsiin kohdistuva rakkaus on jotenkin alkukantaista ja suojelevaa, joten se tuntuu voimakkaammalta. Ja lapsen tarpeet laittaa tietysti ensimmäiseksi. Mutta empä ole ennen tämmöisiä rakkauden määriä miettinyt, se riittää että miestäni ja lapsiani rakastan valtavasti. Pidän myös parisuhteen hoitamista tosi tärkeänä, ja että meillä on välillä alkaa vain toisillemme.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei niitä mielestäni voi verrata. Rakkaus lapsiin ja mieheen koostuvat niin eri asioista. Ne ovat niin erillaisia. Rakkaus lapsiin on äärettömän vahva vietti, halu suojella, ehdotonta vahvaa rakkautta ja huolenpidon tarvetta. Lapsiaan rakastaa äärettömästi ehdoitta, olivat he millaisia tahansa, tilanteessa kuin tilanteessa. Heistä olen sitoutunut huolehtimaan ja pitämään he elossa. Heidän hyvinvointinsa on ykkönen. Viettien sanelemana heidän hengissä pitäminen kun he ovat nuoria menee kaiken edelle biologisen pakon sanelemana.
Mies on se elämäni rakkaus. "itse valittu", häntä rakastan juuri se takia millainen hän on. Hän on kumppanini, se johon tunnen vetoa, jota rakastan intohimoisesti, jonka kanssa elämäni haluan loppuun asti viettää yhdessä. Ei niitä voi verrata, miksi pitäisikään?
Kyllä lapset on mulle etusijalla. Rakkauteni lapsiini on paljon syvempää. Minusta niin kuuluu ollakin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="18.06.2015 klo 07:06"]
[quote author="Vierailija" time="18.06.2015 klo 06:26"][quote author="Vierailija" time="12.06.2015 klo 15:16"] [quote author="Vierailija" time="12.06.2015 klo 13:55"] Juurikin se, että rakastaa lapsiaan enemmän kuin mitään muuta saa pyrkimään sitä tavoitetta kohti, että huonompikin avioliitto koitetaan korjata. Ja lasten koti pysyy ehjänä. [/quote] Juurikin se, että rakastaa puolisoaan eniten maailmassa, takaa sen, ettei tarvitse korjailla huonoja avioliittoja ja parisuhteita, ja lasten koti pysyy automaattisesti ehjänä. Silloinhan ne parisuhteet voi huonosti, jos lapset kohotetaan korkeampaan asemaan kuin puolisoiden keskinäinen liitto. [/quote] Mutta kun se ei riitä, että sinä rakastat sitä puolisoasi. Se ei estä häntä kyllästymästä tai muuten vaan löytämästä uutta. Suhteesta puolisoon ei koskaan voi olla varma. Suhde lapseen sen sijaan on ikuinen. [/quote] Mitenniin suhde lapseen on ikuinen? Ihan yhtä lailla se jälkeläinen voi sanoa ettei halua nähdä vanhempiaan? Kyllä omalla kohdallani voin olla varma että puolisoni pysyy vierelläni niin kauan kuin pidämme suhteestamme huolta. Ei mikään suhde ole itsestäänselvyys vaikka olisikin veriside, tiedän kokemuksesta sillä minulla ei ole minkäänlaisia välejä isääni. Ps. En ole lainaamasi kirjoittaja
[/quote]
Arvasin, että joku alkaa tästä itkeä. Sulla joka tapauksessa on se yksi ja ainoa isä ja äiti, vaikket heille juuri nyt puhukaan. Se on ainutlaatuinen ihmissuhde. Kumppaneita sen sijaan tulee ja menee. Vaikka se juuri nyt tuntuisi teoreettiselta ajatukselta, on erittäin luultavaa, että tulet kumppanistasi eroamaan.
Ap täällä taas.
Mielipiteitä on monia, mutta melko törkeitä viestejä on täällä seassa. En jaksaisi edes ottaa niihin kantaa, mutta sanonpa sen, että eipä se ylitsevuotava rakkaus lapsia kohtaan auta jos ihmisellä ei ole järjen häivääkään päässä.
En elä kuplassa. Tiedän ettei elämänkulkua voi aina itse päättää.
Kertoo enemmän teistä kuin minusta nuo kommentit liittyen pettämiseen, läheisriippuvuuteen, lapsien hylkäämiseen ja niin edespäin. Aika mustavalkoista elämää elätte.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Multa joskus joku hihhuli kysy et jos tulis tilanne et mun pitäis päättää riistetäänkö mun silmien alla henki mieheltä vai lapsilta. Ei kahta sekuntia mennyt kun tiesin vastauksen. Ja se poikkesi todella paljon ap:n mahdollisesta vastauksesta. Rakastan kyllä miestäni,mutta lapset menee AINA edelle. Voin saattaa elämäni aikana miehen hautaan,mutta ikinä en halua nähdä lastani sinne laskettavan.
Hyi teitä ihmiset. En ikänä vertais lapsiani mieheen.
[quote author="Vierailija" time="13.06.2015 klo 11:26"][quote author="Vierailija" time="13.06.2015 klo 07:27"]
Ehkä helpoimmin asiaa voi mittata vastaamalla kysymykseen SAAT VALITA JOKO MIEHESI TAI LAPSESI, ET MOLEMPIA, KUMMASTA LUOVUT? (El jos valitset miehesi niin kaikki lapsesi kuolevat ja jos lapsesi niin miehesi kuolee).PÄÄTÄ NYT HETI MITEN VALITSET!
Itse pitäisin hengissä lapset, mies saisi kuolla.
[/quote]
Luopuisin lapsistani.
[/quote]. Vela, mene pois...
[quote author="Vierailija" time="13.06.2015 klo 07:54"][quote author="Vierailija" time="13.06.2015 klo 01:27"]
Voi voi... Ja mitä käy sinä päivänä, kun nämä miehiään palvovat naiset kuulevat miehensä pettävän ja jättävän? Ai niin, mutta eihän niin voi käydä koska "minä rakastan miestäni yli kaiken ja mies rakastaa minua ja meillä on täydellinen parisuhde".
[/quote]
Ja nämä ovat niitä "äitejä", jotka kuullessaan lapselta, että puoliso/isä on raiskannut, syyttää LASTA viettelystä tai valehtelusta.
[/quote] Sama tuli mieleen... Ei tuollainen miehen palvonta ole tervettä... Läheisriippuvuutta. Ja näidenkin palvojien miehet voivat pettää ja jättää...
Kysykääpä miehiltänne: kumman pelastaisit ensin vaimon vai lapsen?
Alue: Aihe vapaa
[quote author="Vierailija" time="13.06.2015 klo 01:59"]Minulla on poika, jota rakastan enemmän kuin ketään miestä koskaan, enemmän kuin edes itseäni. Olen rakastanut tosissani neljä kertaa - siis todella aidosti ja suurin tuntein - mutta nämä kaikki yhteensä eivät vedä vertoja rakkaudelle, jota tunnen poikaani kohtaan. Pojan isä ei ikävä kyllä kuulu näihin suuriin rakkauksiini, mutta siedän elämän hänen kanssaan, koska rakkauteni poikaa kohtaan hyvittää kaiken.
[/quote]
Hyi helvetti x( oksettavan kuuloista.