Mitä elämässäsi tekemää ratkaisua muut eivät ymmärtäneet?
Valitsin huonosti työllistävän ja matalapalkkaisen alan, koska sytyn tälle.
Kommentit (38)
Vapaaehtoinen lapsettomuus on vielä nykypäivänäkin yllättävän monelle tosi hankala asia käsittää. Tiesin jo lapsena, että äidiksi en halua. Onneksi olen kohta jo niin vanha, ettei kukaan jaksa enää mäkättää asiasta.
Petin miestäni monta kuukautta työpaikalta tutun miehen kanssa. Ei siihen mitään syytä ollut, siinä vaan kävi niin. Otin sitten eron ja asia paljastui miehelleni ja lapsilleni ja kaikille läheisille.
Mieheni muutti pois ja otin salasuhteeni miehen itselleni uudeksi puolisoksi.
Tekoani ei ole kaikki ymmärtäneet.
Vierailija kirjoitti:
Meillä oli miehen kanssa tietoinen päätös, että haluttiin ensin yrittää lasta ja mennä sitten raskausaikana naimisiin ennen lapsen syntymää.
Tämä oli muille mahdoton asia ymmärtää, kaikki kuvittelivat kyseessä olevan haulikkohäiden. :D
No tavallaan kuulostaa siltä, että halutaan varmistaa, ettei kumppani ammu räkäpäitä.
Joidenkin mielestä minun olisi pitänyt ymmärtää omat rajani ja olla hakematta yliopistoon, vaikka ylppäreiden arvosanat olivat rimaa hipoen hyväksytty. Hain ja pääsin muutaman hakukerran jälkeen. Joidenkin mielestä minun olsii pitänyt myös luovuttaa ja unohtaa yliopisto-opintoni siinä vaiheessa kun olin roikkunut yliopiston kirjoilla 15 vuotta. Kun olin roikkunut 25 vuotta. Monen yllätykseksi suoritin opinnot loppuun vaikka ei niiden loppuun vieminen, mitään käytännössä muuttanut.
Vierailija kirjoitti:
Petin miestäni monta kuukautta työpaikalta tutun miehen kanssa. Ei siihen mitään syytä ollut, siinä vaan kävi niin. Otin sitten eron ja asia paljastui miehelleni ja lapsilleni ja kaikille läheisille.
Mieheni muutti pois ja otin salasuhteeni miehen itselleni uudeksi puolisoksi.
Tekoani ei ole kaikki ymmärtäneet.
No onhan tuo nyt todella kus*päinen temppu perseillä toisen selän takana. Ja toisekseen tällaiset asiat eivät "vain tapahdu", kyllä siinä tietoisia päätöksiä tehdään puolin ja toisin.
Suurin osa ymmärtää mutta sitten on jpotenkin hämmästyttävää kun kohtaa heitä jotka eivät suostu ymmärtämään, että en käytä lainkaan sosiaalista mediaa, tuttavallisimmin somea. Sen sijaan kirjoja ja vanhoja levyjä minulla on enemmän kuin tilaa pitää kaikkia yhtä aikaa esillä. Ja tuskin olen vielä hankkinut viimeisintä kirjaani tai äänilevyäni. - Jotkut eivät myöskään ymmärrä miksi harmittelen erään vuosia tilaamani lehden paperiversion loppumita ja siirtymistä kokonaan verkkojulkaisuksi.
En ole koskaan miettinyt hyväksyykö joku ratkaisujaan vai ei. Enkä aio aloittaa enää moista miettimistä, olen 66-vuotias. Koirat haukkuu mutta karavaani jatkaa kulkuaan.
Ainoat joita olen ajatellut ovat lapseni, mutta minulle olikin heti alusta asti selvää, että lasteni eteen teen kaiken, aivan kaiken. Loppu on minun omaa elämääni.
Hyvin on mennyt,
Eipä muut kuin lähimmät ymmärtäneet, kun halusin jo nuorena äidiksi. 19v:na tärppäsi.
Ei kyllä enää jaksa kukaan taivastella.
Nuorena jaksoin hymyillä kommenteille, olinhan saanut unelmani.
Kun olen rehellisesti kertonut, että en ole eläessäni 40+ vuotiaana ollut paerisuhteessa on asia, jonka kertomisen jälkeen on ollut kintoisaa seurata ihmisten reagointia. Vielä kiintoisammaksi menee kun jatkan, ettei minulla ole mitään erityistä syytä parisuhde-kokemattomuuteeni.
Vierailija kirjoitti:
Petin miestäni monta kuukautta työpaikalta tutun miehen kanssa. Ei siihen mitään syytä ollut, siinä vaan kävi niin. Otin sitten eron ja asia paljastui miehelleni ja lapsilleni ja kaikille läheisille.
Mieheni muutti pois ja otin salasuhteeni miehen itselleni uudeksi puolisoksi.
Tekoani ei ole kaikki ymmärtäneet.
Hyppäätkö kaivoonkin jos vain joku mies sattuu kehoittamaan, va menetkö kaivoon kun ei se nyt mitäänsyytä sen kummempaa syytä vaatine; niin vain toisinaan voi käydä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä oli miehen kanssa tietoinen päätös, että haluttiin ensin yrittää lasta ja mennä sitten raskausaikana naimisiin ennen lapsen syntymää.
Tämä oli muille mahdoton asia ymmärtää, kaikki kuvittelivat kyseessä olevan haulikkohäiden. :D
No tavallaan kuulostaa siltä, että halutaan varmistaa, ettei kumppani ammu räkäpäitä.
Haluttiin molemmat todella kovasti lasta ja minä en olisi kestänyt sitä, että olisimme menneet naimisiin ja eronneet lapsettomuuden takia.
T. Tuo aiempi
Laitoin välit poikki veljeeni. Voin paljon paremmin, mutta se ei ilmeisesti ole tärkeää. Evvk.
En ota vuokralaista tyhjään asuntooni.
Itse asiassa aika montaakin asiaa. Se on varmaan yksi syy, miksi vietän aikaani hyvin harvoin muiden kuin perheeseen kuuluvien ihmisten kanssa. En jaksa sitä, että ihmiset eivät ymmärrä. Se on rasittavaa. Pahinta on, ettei selittäminen auta, joten en jaksaa enää edes yrittää.
Pistin välit poikki isääni. N. 15 v asuimme alle kilometrin päässä toisistamme, hän sairaana ja apuakin olisi tarvinnut. Mutta sitä saa mitä,tilaa, yksin kuoli kun ei osannut käyttäytyä.
Opiskelen teologiaa, ja toivon voivani tulevaisuudessa työskennellä pappina. Perheeni ja jotkut kaverit suhtautuvat uskontoon nihkeästi, joten uravalintani hämmentää aika paljon. Myös välinpitämätön, jopa torjuva asenteeni seurusteluun on muutamaa vaivannut.
Nuo ovat suurimmat ihmetyksen aiheet, mutta voin kyllä sanoa että tuntuu vähän siltä, että kaikki tekoni, tapani ja piirteeni aiheuttavat hämminkiä ympärilläni. En tiedä miksi, en minä tahallani ketään provosoi.
Suomessa on aika tiukat: näin asioiden kuuluu mennä ajattelu. Auttaa, jos voi asua jossain muualla jonkin aikaa, sitten huomaa muutoinkin voi elää.
Sisaruussuhteet ovat oma kompastuskiveni, oikeastaan haluaisin katkaista välit, koska aiheuttavat vain murhetta usein. En kuitenkaan oikein pysty, jokin veri on vettä sakeampaa ajattelu on iskostettu niin syvälle.
Omituisia ne ei-ymmärtävät.
Hieno ammatti. Ihan sama onko koulussa akatemia hyvä vai huono.