Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Romanttiseksi tarkoitettu, mutta kömpelöksi ja kiusalliseksi muuttunut tapaus nuoruudensuhteestani
29.09.2022 |
Olin 17, tuore poikaystäväni minua vähän vanhempi.
Kerran taas tavattuamme, hän ojensi minulle paksun kirjekuoren ja sanoi, että lue vasta kotona.
No minä tein niin.
Kirjeeseen hän oli laittanut c-kasetin, johon oli nauhoittanut biisejä, jotka olivat hänelle merkityksellisiä. Kuoressa oli myös pitkä kirje, johon hän oli kertonut elämästään, siitä mitä biisit kertovat ja mitä ne merkitsevät, miten elämänsä on mennyt ja mitä tulevaisuudelta toivoo, ja lisänä oli vielä nippu kuvia hänestä lapsuudesta alkaen.
Lopuksi kirjeessä luki, että "soita minulle heti kun olet lukenut tämän ja kuunnellut kasetin loppuun".
Minä olin toisaalta otettu tästä kirjeestä ja vaivannäköstä, mutta mitäpä minä nuori tyttö osasin tuohon sanoa, en ymmärtänyt vielä silloin kunnolla tämän eleen päälle, ja olin koisaantunut ja ahdisti jo etukäteen pyyntö soittaa, tajusin että poika odotti jotain isoa reaktiota, mutta menin ihan puihin miettiessäni mitä ja miten. En ollut silloin, enkä ole vieläkään mikään spontaani enkä avoin, enkä kovin romanttinenkaan.
Puhelu meni näin:
-Moi.
-Moi.
-Mä luin sun kirjees...
-... Okei...?
-ja soitin kun pyysit soittamaan...
-joo..
-ja kuuntelin sen kasetin.
-... Joo? Noh... Mitä olit mieltä..?
-ihan hyviä biisejä.
-joo...?
-ja kivoja kuvia.
-....
-en tiennytkään et oot harrastanu lapsena jääkiekkoa.
-joo, harrastin.
....
-joo... No kiitos kirjeestä. Nyt pitää mennä moi.
-no moi.
Tähän kirjeeseen ei palattu enää koskaan.
Vähän jotenkin hävettää (ja harmittaa) vieläkin.
: )
Kommentit (12)
Vierailija kirjoitti:
Häpeä flashback, tommonen on siisti saada päähänsä julkisissa, lehahtaa yhtäkkiä punaseks.
Tämä tunne tämän muistamisesta on sekoitus häpeää, nostalgiaa ja suloista nuoruutta. Vähän poskipäitä kuumottaa, mutta vienosti hymyilyttää samalla. Pojan hieno ele ja pääasiassa itseni (mutta vähän myös pojan) ujo kömpelyys.
Voi nuoruus..!
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mun reaktio olisi ihan samanlainen nyt kolmikymppisenä :D olen aika "järkevä" ja arkinen ihminen, en osaa suhtautua mihinkään suuriin romanttisiin eleisiin.
Kiusallinen kokemus, mutta samalla suloinen muisto on myös se kun poikaystävä antoi minulle ekan kerran kielisuudelman. Se oli kamalaa, selvisin jotenkin, hymyilin lopuksi enkä paljastanut järkytystäni. Olen miettinyt, että voiko sellaisen märän, runnovan kielisuudelman antaja nauttia tuollaisesta suudelmasta, vai tuntuuko se hänestä yhtä vastenmieliseltä kuin kielarilla yllätetystä vastapuolesta. Tällaisesta ei varmaan yleensä kehdata kysyä.
Tuon ikäisenä en itsekään halunnut mitään liian vakavaa ja rankkaa ystävyyssuhteissani. Olisin varmaan kokenut vastaavanlaisen eleen kiusallisena, mutta olisin reagoinut hyvin hienotunteisesti ja esittänyt kysymyksiä ja huomioita. Oliskohan mulla mennyt vähän ylikin siihen toiseen suuntaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Muistan kun ensimmäinen vakava suhde päättyi kun olin 19v. Olimme olleet yhdessä riparilta saakka ja ero sattui...
Voi hirveää että se sattui - edelleen nyt päälle 50v - ikäisenä muistelen kaiholla sitä sielujen sympatiaa ja rakkautta (ja kuinka ihana nuori nainen tuo olikaan)
Hän olisi ollut elämäni nainen, tiedän sen. Edelleen joskus kaipaan häntä kovasti. Voi kun voisi kääntää kelloa taaksepäin - tekisin asiat eri tavalla, olisimme varmaan edelleen yhdessä.
Vierailija kirjoitti:
Muistan kun ensimmäinen vakava suhde päättyi kun olin 19v. Olimme olleet yhdessä riparilta saakka ja ero sattui...
Voi hirveää että se sattui - edelleen nyt päälle 50v - ikäisenä muistelen kaiholla sitä sielujen sympatiaa ja rakkautta (ja kuinka ihana nuori nainen tuo olikaan)
Hän olisi ollut elämäni nainen, tiedän sen. Edelleen joskus kaipaan häntä kovasti. Voi kun voisi kääntää kelloa taaksepäin - tekisin asiat eri tavalla, olisimme varmaan edelleen yhdessä.
Olis varmaan joo, arttu 15v veti nuuska huulessa sitä prinsessaas samalla kun sinä haaveilit ja kirjotit jotain runoja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mitä tekisit toisin?
Vierailija kirjoitti:
Muistan kun ensimmäinen vakava suhde päättyi kun olin 19v. Olimme olleet yhdessä riparilta saakka ja ero sattui...
Voi hirveää että se sattui - edelleen nyt päälle 50v - ikäisenä muistelen kaiholla sitä sielujen sympatiaa ja rakkautta (ja kuinka ihana nuori nainen tuo olikaan)
Hän olisi ollut elämäni nainen, tiedän sen. Edelleen joskus kaipaan häntä kovasti. Voi kun voisi kääntää kelloa taaksepäin - tekisin asiat eri tavalla, olisimme varmaan edelleen yhdessä.
En oikein ymmärtänyt ideaa että miksi hän antoi tälläsen paketin sulle?
siis itsekin olen mies, en oikein tajunnut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei liity aiheeseen, mutta tuli mieleen aiemmasta viestistä, jossa ikävöitiin vielä vuosikymmenien kuluttua katkennutta nuoruuden suhdetta. Joskus näyttää käyvän niin, että ihminen pakenee juuri siinä kohtaa kun suhde on lähentymässä. Tai molemmat pakenevat kun läheisyys tekee niin kipeää. Sitten sitä saattaa hätäpäissään syöksyä johonkin aivan hullun suhteeseen, joka repii sydämen riekaleiksi. Se ensimmäinen suhde olisi ollut niin kaunis, koska se kehittyi vähitellen pitkän ajan kuluessa.
Oliko ne hänen ainoat versiot kuvista vai teetetty lisää kuvia? Pitikö palauttaa vai roskiin.
Alue: Aihe vapaa
Häpeä flashback, tommonen on siisti saada päähänsä julkisissa, lehahtaa yhtäkkiä punaseks.