Miksi naisista tulee niin tylsiä aikuistuneena, kun miehet pysyvät samanlaisina vuodesta toiseen?

Ehkä ne kasvoi aikuiseksi. Miehille sallitaan sosiaalisesti runsaampi alkoholin käyttö. Naiset pystyvät puhumaan asioistaan kavereilleen vähemmälläkin viinalla. Ja ehkä he eivät vain halua sitä krapulaa seuraavana päivänä. Naiset kestää alkoholia huonommin kuin miehet, ja vielä vähemmän kun ikää tulee lisää.

Vierailija kirjoitti:

Minua kiinnostaa, mitä tarkoitetaan sellaisella leikkisyydellä, hulluttelulla, irroittelulla, nollaamisella ja seikkailemisella? Mitä se konkreettisesti on?

Se kerrotaan aloitusviestissä ihan selkeästi: Saunomista, videopelien pelaamista, ryyppäämistä, pasjan jauhamista ja baariin menoa.

 

Oletko ap sinkku ja kaverit parisuhteessa?

Muistathan ap, että viinaa voi olla myös ilman hauskaa.

Miksi ap et voi mennä miesten kanssa saunailtaan? Voithan skipata saunan ja osallistua vain pelaamiseen, paskanjauhantaan ja alkoholin juomiseen. Vai ovatko miehet niin ikäviä ihmisiä, tylsiä tyyppejä ja kaavoihinsa kangistuneita, että eivät voi olla naista porukkaansa?

Vierailija kirjoitti:

Miksi ap et voi mennä miesten kanssa saunailtaan? Voithan skipata saunan ja osallistua vain pelaamiseen, paskanjauhantaan ja alkoholin juomiseen. Vai ovatko miehet niin ikäviä ihmisiä, tylsiä tyyppejä ja kaavoihinsa kangistuneita, että eivät voi olla naista porukkaansa?

olla = ottaa, piti lukea siis "...että eivät voi ottaa naista porukkaansa"

eli molemmat sukupuolet tylsistyy. tai siis osa heistä.

miksi juuri se osa? onko se jotain sisäsyntyistä? voiko siihen itse vaikuttaa?

tuleeko se painostuksena ulkopuolelta? vastuu painaa? vai eikö enää kehtaa olla hauska?

Kai se enempi persoonasta vaa ? uteliaat ja kokeilunhaluiset pysyy sellaisina aina  ja ovat aina hyvää seuraa,iästä riippumatta.

Vierailija kirjoitti:

Elämä on niin mukavaa, kun "menojalka ei vipata", ja siunattu olo, kun mies on samanlainen. Miestä ei ole koskaan kiinnostanut kulkea baareissa tai viettää saunailtoja miesporukoissa, vaan hän on tykännyt olla ja tehdä asioita minun kanssani. Meillä ei ole koskaan tylsää, ja meillä on sukulaisia ja ystäviä, joiden kanssa voi viettää aikaa silloin kun sopii. Näihin tapaamisiin ei liity ryyppääminen tai baareissa kulkeminen. Viihdymme erittäin hyvin kahdestaan kotona, eikä aina tarvitse olla seuruetta ympärillä.

Hah kuulostaa ihan ex-vaimolta. Tosin se että hänen miehensä (eli minä) ei välitä viettää aikaa mieskavereiden kanssa saunomassa/urheilemassa/kalastamassa oli hänen päätöksensä. Ja vaikka asiasta usein huomautin niin hän kuvitteli että minun on parempi viettää aikaa anopin ja kälyn kuin mieskavereideni kanssa. No nyt hän on ex.

Kyllä tekee hyvää käydä välillä "riehumassa"sydämensä kyllyydestä hiukset hulmuten energisen musiikin tahtiin. Siihen ei tarvita edes alkoholia, ainakaan tällainen syntymähumalassa oleva tyyppi kuten minä. Rakastan musiikkia ja tanssia. Siitä saa energiaa tylsään arkeen.

T:Nainen 47v

Hei täällä kanssa yksi leikkimielisyyden säilyttänyt neljänkympin korvilla oleva ihminen (nainen).  Olipa mukavaa lukea tällaista ketjua ja huomata, että Jossain on muitakin..! 

Olen lapseton, en ole halunnut perhettä, vaihtoehdot jotka tuntuneet omilta:  väliltä omillaan - rakastava parisuhde ja kun ei jälkimmäistä löydy niin mielellään olen vapaana. Jo lapsena tuntui siltä, ettei perhemalli ollut haaveissa. Sen sijaan rakkaudesta voi aina haaveksia ja kaikesta muusta. Sanoisin että on luova mieli. 

Mulla ei ole samanhenkisiä ihmisiä tai ystäviä, aiemmat muutama ystävä jäi eri kaupunkeihin ja heille tuli perhehommat. 

Tykkäisin kun olisi ihanaa kaveri/ystävämeininkiä. Voisi soittaa puhelimella ja jutskailla ja nauraa, ja tosiaan lähteä joskus ulos ja ottaa rennosti (jos taas on joskus vakavaa jakamisenaihetta, niin ok) , voitaisi miettiä jonkun sarjan tai aiheen teorioita ja olisi ns keskustelutrippejä (en käytä huumeita, tuo on kielikuvaa :D), voisi muiden samanhenkisten kanssa pitää vaikka elokuvailtoja tai peli-iltoja (en harrasta videopelejä, ei ole edes sellaista masiinaa) ja jos tulee ideaa mieleen, vaikka jos olisi jokin "kahvilajien makutestaustilaisuus" jossain niin innolla sinne.  :D 

Kun tähän ketjuun on tullut useampi toivomaan.., niin mitä jos ketjusta löytyisi seuraa. Tai voisi suunnitella jonkin näkemisen, mutta ei välttämättä julkiseen paikkaan ettei tule keitään sivullisia toljottajia. 

Vierailija kirjoitti:

Yksi aikuisen suomalaisen tunnusmerkki on myös uskon puute satuihin/tarinoihin ja kauniiseen rakkauteen. Kulutettuja ja haalistuneita mieliä on paljon. Teineillä sydän on avarampi. Aikuisissa on poikkeuksia, mutta aika harvassa.

Kiitos sinulle erilaisesta piristävästä näkemyksestä. Minua on aiemmin netissä muutama mies koettanut pilkata/häpäistä uskomisesta rakkauteen, sanoneet "Disney-rakkaudeksi" ja itse olleet nähdäkseni inhorealismin ja mänttiyden asialla. Ei ole sytyttävää.  

Minä taas ihmettelen sitä miksi naimisissa olevat naiset eivät uskalla lähteä sinkkuystävän kanssa teatteriin, elokuviin, edes lenkille vaan aina pitää venyttää se vastahakoinen mies mukaan tai kysyä siltä lupa.

Vierailija kirjoitti:

Minä taas ihmettelen sitä miksi naimisissa olevat naiset eivät uskalla lähteä sinkkuystävän kanssa teatteriin, elokuviin, edes lenkille vaan aina pitää venyttää se vastahakoinen mies mukaan tai kysyä siltä lupa.

Älä nyt liioittele, tuskin sentään aina ja kaikki. 

Minulla on paljon perheellisiä ystäviä, jotka eivät lähde mihinkään.

Eivät museoon, taidenäyttelyyn, joogatunnilla, hiihtolenkille tai illalliselle. Kukaan ei varsinkaan lähde millekään naisten reissulle, edes pitkäksi viikonlopuksi.

Tuttujeni ja minun nuorimmat lapset ovat jo nelivuotiaita, että pärjäisivät jo hetken ilman äitiä.

Tapaaminen yhdistettynä leikkitreffeihin saattaa onnistua, mutta esiteinit ei enää viihdy kenen tahansa kanssa ja onhan se kuulumisten vaihto latenvahdinnan lomassa jotain ihan muuta kuin mitä sydämessäni toivon.

Puoliso on kulkenut kavereidensa kanssa kaiken aikaa hiihtoreissuilla, keikoilla ja musisointiviikonlopuilla.

Ja kyse on kivoista kavereista, jotka itsekin kaipaavat ystävien seuraa. Miksi edelleenkin ”kunnon naisen” pitää unohtaa omat tarpeensa ja omaa aikaa voi pitää vasta sitten kun lapset ovat lentäneet pesästä.

Ihana kuulla, että muutkin ikävöivät oikeita ystävyyssuhteita ”äitikaveruudeksi” kutistuneiden suhteiden tilalle.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Elämä on niin mukavaa, kun "menojalka ei vipata", ja siunattu olo, kun mies on samanlainen. Miestä ei ole koskaan kiinnostanut kulkea baareissa tai viettää saunailtoja miesporukoissa, vaan hän on tykännyt olla ja tehdä asioita minun kanssani. Meillä ei ole koskaan tylsää, ja meillä on sukulaisia ja ystäviä, joiden kanssa voi viettää aikaa silloin kun sopii. Näihin tapaamisiin ei liity ryyppääminen tai baareissa kulkeminen. Viihdymme erittäin hyvin kahdestaan kotona, eikä aina tarvitse olla seuruetta ympärillä.

Hah kuulostaa ihan ex-vaimolta. Tosin se että hänen miehensä (eli minä) ei välitä viettää aikaa mieskavereiden kanssa saunomassa/urheilemassa/kalastamassa oli hänen päätöksensä. Ja vaikka asiasta usein huomautin niin hän kuvitteli että minun on parempi viettää aikaa anopin ja kälyn kuin mieskavereideni kanssa. No nyt hän on ex.

Aina ollut samanlainen tämä mies, jota ei kiinnosta saunominen/kalastaminen/metsästäminen/baareissa tai matkoilla käyminen miesporukoissa. Joukkourheilua on harrastanut joskus, mutta nyt on työhönsä ja perheeseen keskittynyt. Itseohjautuva henkilö, eikä minun ole tarvinnut ohjeistaa millään tavalla. Nuoresta saakkaa ollut tällainen outo, ei viihdy mieslaumoissa, muuten kuin urheilun parissa joskus, nykyään ei sitäkään.

Naisista tulee lasten hankkimisen jälkeen ilottomia, väsyneitä, poteroituneita ja kaavoihin kangistuneita. Tämä on siis vain oma havaintoni. En tarkoita, että pitäisi olla illat baarissa, mutta jotenkin sellainen yleinen energisyys, positiivisuus ja persoona katoavat. Miehetkin muuttuvat, mutta eivät läheskään yhtä paljon.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Se on jännä kuinka yli 25-vuotiaat, etenkin yli 30-vuotiaat, naiset menettävät kyvyn hymyillä.

Kyllä, etenkin jos väsynyt pienen lapsen äiti, jonka mies luistelee omasta vastuustaan.

Eli yhtä jännis kuin silloin tavatessakin.

Ap.. Olen miettinyt samaa naisena, koska itse olen edelleen ihan jaksava ja elämää innokkaasti tutkiva. Kauaa ei kuitenkaan tarvinnut miettiä 40 vuotiaiden kohdalla. Yleisesti isillä on enemmän omia menoa lautapeli-, sauna-ja salibandy illoista lähtien kuin äidillä. Jos isät avata kalenterista viikonloput täyteen jo edellisessä kuussa, jää äidit monesti jälkeen ja joutuvat hyvissä ajoin jo neuvottelemaan menoista. Sen lisäksi, että useimmiten edelleen ovat vastuussa arkisin taloudenhoidosta, joten harvinaiset vapaat viikonloput nauttivat yksinolosta.

Itse olen lapseton. Aivan, mulla on mahdollisuus mennä ja en väsytä itseäni arkisin. Puoliso saa hoitaa itsensä. Toki me myös tehdään paljon enemmän asioita miehen kanssa ihan yhdessä kuin lapsiperheissä.

Kannattaa joskus miettiä, millaisessa ympäristössä ne naiset elää.

Vinkkinä muuten myös, että olen ystäviäni seksuaalisempi ja puolisoani halukkaampi, koska en ole väsynyt. Kannattaa antaa sille äidille aikaa palautua niin alkaa se pussilakanakin heilumaan useammin - eikä vaan juosta niissä saunailloissa muiden naisten kanssa. Jookos?

Mielestäni asia on aivan päinvastoin aloittajan kanssa. Mies muuttuu mutta nainen pysyy samana.