Miksi naisista tulee niin tylsiä aikuistuneena, kun miehet pysyvät samanlaisina vuodesta toiseen?

MInusta tuntuu, että itse olen perusluonteeltani ollut aina samanlainen ja samoin puolisoni. Yhdessä (30+ vuotta) olemme kasvaneet iän ja kokemusten mukanaan tuomien oppien ja oivallusten seurauksena tällaisiksi kuin nyt olemme. On sanottava, että meitä on sanottu tylsiksi, koska emme juo alkoholia, mutta oma olo ei tunnu yhtään tylsältä. Tuntuu optimistiselta ja toiveikkaalta, ja jokaisessa päivässä on hauskoja juttuja ja iloa. Tuntuu, että olemme viisastuneita, eikä jatkuva ulkopuolisten huvitusten hakeminen ja ole kovin kiinnostavaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kumman moni takertuu johonkin ”ryyppäämiseen”, vaikka tässähän on kyse leikkisyydestä sekä kyvystä sekä halusta pitää hauskaa ja hullutella.

Ehkä näille iän myötä tylsiksi keskiluokkaistuville hauskuus oli sitten nuorena vain ryyppääminen, ja siinä humalassa vietetyssä illassakin pointti oli ”olla kännissä”.

Humalassahan kaikki muu on se hauska ja huomionarvoista, kuin juominen itsessään.

Sillä vain kohotetaan tunnelmaa.

Itse olen leikkisä ja vilkas persoona, tykkään mennä ja tehdä, käytän alkoholiakin aika usein, mutta en minä koskaan ole varsinaisesti kännissä.

Minäkin olen leikkisä ja vilkas persoona, ja todellinen "kotihiiri", mutta alkoholia en käytä muuten kuin ruoanlaitossa joskus. Jotenkin tuntuu, että meillä kotona tunnelma on aina jotenkin hyvä, että mitään tunnelman kohottamista ei erikseen tarvita, ei varsinkaan alkoholilla. Eihän kotona viihtyminen tee ihmistä tylsäksi.

Taas yksi alkoholiin takertuja.

Alkoholi ei ole mikään pointti koko asiassa, eli se ja sama käyttääkö sitä vai ei, mutta jos käyttää, niin se ei tarkoita sitä, että on pääasia vaan ”päästä ryyppäämään” kuten ketjussa implikoidaan.

Kotona viihtymisestäkään en sanonut mitään, itse oletit omiasi. Viihdyn itsekin kotona, vaikka tykkään myös mennä sopivissa määrin.

Itsellänikin on tunnelma useimmiten oikein hyvä - eihän se, että käyttää alkoholia liity mitenkään siihen, että tunnelmassa olisi jokin pielessä ja sitä olisi pakko alkoholilla kohottaa.

Vierailija kirjoitti:

Onhan tuo osin totta. Moni nainen ottaa itsensä hirveän vakavasti. Kovasti ihmetellään, kun yli 30-vuotias joskus käy viihteellä tai tykkää muista "lapsellisista" harrastuksista. Olen itse jo 43-vuotias, mutta en ole vielä valmis olemaan ns. kunnon ihminen, joka menee viikonloppuisin aikaisin nukkumaan ja jolle "rokrok" on lasillinen viiniä Pori Jazzissa ;P

Onneksi on jokunen samanhenkinen kaveri ja miesystäväkään ei ole "lopullisesti aikuistunut".

No onneksi sä et ole sellainen ikävä ja tylsä kunnon ihminen, vaan sä olet cool ja hauska.

Vakavat paheksuu lapsellisten harrastuksia, mutta niin ne lapselliset paheksuu/väheksyy vakavien harrastuksia. Molemmat leirit on yhtä tyhmiä. Ihan kuin sillä olisi oikeasti mitään väliä käyttääkö vapaa-aikansa Dostojevskin lukemiseen vai Witcherin hakkaamiseen. Todennäköisesti kaikki tähän ketjuun kirjoittajat ovat jotain peruspirkkoja, joiden harrastusvalinta ei vaikuta maailmaan paskan vertaa, joten harrastakaa mitä haluatte, mutta älkää kuvitelko olevanne mitenkään erikoisia niiden takia.

Minulla menojalka vipatti nelikymppisenä, kun etsin miestä. Kun sellaisen löysin (baarista), niin sitten kumpikin rauhoittui ja alkoi viihtyä kotona. Ei sitä vaan vanhempana jaksa fyysisesti enää valvoa ja ryypätä.

Kumpikaan en ole peleistäkään tms lasten harrastuksista kiinnostunut, joten en tunnista ap:n väitteitä keski-ikäisistä miehistäkään. Jos mieheni saisi valita, hän golfaisi aamusta iltaan ja illalla menisi ajoissa nukkumaan. Tosi hurjaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kumman moni takertuu johonkin ”ryyppäämiseen”, vaikka tässähän on kyse leikkisyydestä sekä kyvystä sekä halusta pitää hauskaa ja hullutella.

Ehkä näille iän myötä tylsiksi keskiluokkaistuville hauskuus oli sitten nuorena vain ryyppääminen, ja siinä humalassa vietetyssä illassakin pointti oli ”olla kännissä”.

Humalassahan kaikki muu on se hauska ja huomionarvoista, kuin juominen itsessään.

Sillä vain kohotetaan tunnelmaa.

Itse olen leikkisä ja vilkas persoona, tykkään mennä ja tehdä, käytän alkoholiakin aika usein, mutta en minä koskaan ole varsinaisesti kännissä.

Minäkin olen leikkisä ja vilkas persoona, ja todellinen "kotihiiri", mutta alkoholia en käytä muuten kuin ruoanlaitossa joskus. Jotenkin tuntuu, että meillä kotona tunnelma on aina jotenkin hyvä, että mitään tunnelman kohottamista ei erikseen tarvita, ei varsinkaan alkoholilla. Eihän kotona viihtyminen tee ihmistä tylsäksi.

Mitä se leikkisyys ja kyky pitää hauskaa ja hullutella oikein tarkoittaa? Alkoholiko tuo itsessä nämä piirteet esiin, eikä oikein osaa normaalisti olla leikkisä ja hauska? Meillä ainakin leikkisyys ja hulluttelu tulee luontevasti eri tilanteissa, mutta mitään pakkoa siihen ei ole, eikä erikseen tarvitse alkaa hulluttelemaan.

Taas yksi alkoholiin takertuja.

Alkoholi ei ole mikään pointti koko asiassa, eli se ja sama käyttääkö sitä vai ei, mutta jos käyttää, niin se ei tarkoita sitä, että on pääasia vaan ”päästä ryyppäämään” kuten ketjussa implikoidaan.

Kotona viihtymisestäkään en sanonut mitään, itse oletit omiasi. Viihdyn itsekin kotona, vaikka tykkään myös mennä sopivissa määrin.

Itsellänikin on tunnelma useimmiten oikein hyvä - eihän se, että käyttää alkoholia liity mitenkään siihen, että tunnelmassa olisi jokin pielessä ja sitä olisi pakko alkoholilla kohottaa.

Vierailija kirjoitti:

Kumman moni takertuu johonkin ”ryyppäämiseen”, vaikka tässähän on kyse leikkisyydestä sekä kyvystä sekä halusta pitää hauskaa ja hullutella.

Ehkä näille iän myötä tylsiksi keskiluokkaistuville hauskuus oli sitten nuorena vain ryyppääminen, ja siinä humalassa vietetyssä illassakin pointti oli ”olla kännissä”.

Humalassahan kaikki muu on se hauska ja huomionarvoista, kuin juominen itsessään.

Sillä vain kohotetaan tunnelmaa.

Itse olen leikkisä ja vilkas persoona, tykkään mennä ja tehdä, käytän alkoholiakin aika usein, mutta en minä koskaan ole varsinaisesti kännissä.

Tässä lainaus apltä:

pelataan videopelejä, ryypätään, jauhetaan paskaa ja sitten mennään baariin.

Neljästä asiasta kaksi liittyy juomiseen, joten onko ihme, että jengi keskittyy ryyppäämiseen. Ja valitetaan, kun muut haluaa vaan juoda lasillisen terassilla.

Mä olen leikkisä ja vilkas persoona, mutta mä en ole koskaan ollut kiinnostunut juomisesta tai bileistä. Jos ap yhdistää leikkisyyden ja hulluttelun juomiseen, niin ap ei ole pohjimmiltaan hullutteleva tai leikkisä. Jos hän olisi, ei hän tarvitsisi alkoholia nostamaan tunnelmaa tai antamaan sitä kuuluisaa rohkaisua.

Täällä myös nelikymppinen nainen, joka taitaa olla aika samantyyppinen ja omaa samoja ajatuksia, kuin ap. No sillä erotuksella, että itse olen lapseton, enkä siten lasten takia ole missään vaiheessa "joutunut jäähylle". Elämä on siitä huolimatta alkanut iän myötä pyöriä enenevissä määrin vain pienissä koti- ja arkiympyröissä, vaikka en koe luonteeltani, arvoiltani ja kiinnostuksenkohteiltani erityisemmin muuttuneeni. Kaveripiirin lapsettuminen toki luonnollisesti ainakin osasyy omaankin rauhoittumiseeni, mutta toisaalta eivätpä nuo lapsettomat (tai jälkikasvunsa jo maailmalle päästäneet) ikäsisaretkaan tunnu juuri menevämpää elämää haluavan. Mitään kännisekoiluja en minä(kään) kaipaa sen enempää nyt, kuin kaipasin nuorempanakaan, olen aina osannut mennä ja pitää hauskaa ilman eksessiivistä ryyppäämistäkin. Yökyöpeli olen aina ollut luonnostani. Olisi kiva reissata enemmän (rakastan road trippejä), käydä keikoilla ja klubeilla, tai pitää vaikka porukalla karaoke-, leffa- tai peli-iltoja. Viettää siis aktiivisempaa ja sosiaalisempaa (yö)elämää.

Vierailija kirjoitti:

Tuo on ihan totta. Sitten moni nainen, joka on jäänyt sohvan pohjalle saa vauhtia, kun tulee ero miehestä. Sitten alkaa taas kiinnostaa meneminen ja itsensä laittaminen. Sitä ennen ei tarvitse nähdä vaivaa esim. ulkonäön suhteen, kun on suhteessa. Olen kuullut tämän usean naisen suusta, että ”miksi minun pitäisi laittautua, kun on jo mies”.

T; 37- vuotias nainen

Eronneena kukaan ei moiti omien rahojen käyttöä eikä märise, kun aikaa menee laittautumiseen. Levitäpä siinä meikkivoidetta, kun toinen hoputtaa ovella, että pitäis mennä jo.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ketä yli 30-vuotiasta kiinnostaa kännäys? Sehän on lapsellista.

Juuri tämä on täydellinen keskiluokkaisen perheenäidin vastaus. Samanlaista on tässä kaveripiirissäni. Elämä on vaan sitä, että putsataan kotia kaikki vapaa-aika ja kuskataan lapsia harrastuksiin, käydään vanhempainilloissa ja luodaan uraa. Ja kyllä, itsekin teen tätä kaikkea samaa. Lisäksi luen fantasiakirjallisuutta, pelaan lauta-ja videopelejä ja olen ainoa. Ketään muuta naista eivät nämä asiat kiinnosta, kaikki ovat kasvaneet yli tämän vaiheen, johon itse olen sitkeästi jämähtänyt. En haluakaan mitään örveltämistä enkä todellakaan usein, mutta kyllä, joskus haluan nollata ja olla vähän tyhmä. En jaksa tätä järkevää aikuisten elämää enää. Pelastukseni on se, että mieheni on samanlainen, hänellä vaan ne kaveritkin ovat samanlaisia hänen kanssaan.

Ap

Ei ongelma ole sukupuoli, vaan se keskiluokkaisuus. Sun pitää etsiä enemmän samanhenkistä seuraa, mieluiten ehkä lapsettomista - koska perheellisillä se nyt vaan menee niin, että lasten takia jää vähemmän aikaa kavereiden kanssa hengailuun, ja lomatkiv vietetään "tylsästi" perheen kanssa. Mutta sinänsä en ymmärrä, miten fantasiakirjallisuus,  lauta-ja videopelit muka olisivat poissuljettuja keskiluokkaisten elämässä. Itse kyllä tunnen sellaisia perheellisiä aikuisia, jotka harrastavat esim. larppausta, voisin kuvitella että heitä voisi kiinnostaa nuo mainitsemasi asiat myös. Ja aika moni keskiluokkainen, perheellinen tuttuni lukee paljon. Minusta kuulostaa siltä, että et vain tunne riittävän samanhenkisiä ihmisiä.

Vierailija kirjoitti:

Se on jännä kuinka yli 25-vuotiaat, etenkin yli 30-vuotiaat, naiset menettävät kyvyn hymyillä.

Eivät täällä hymyile kuin hullut ja humalaiset. Siis tuntemattomille ja ilman syytä.

Toiset aikuistuu ja toiset jää sinne teinivuosien moodiin. Nämä aikuistuneet on kyllä minusta paljon mielenkiintoisempia ihmisiä.

Minua kiinnostaa, mitä tarkoitetaan sellaisella leikkisyydellä, hulluttelulla, irroittelulla, nollaamisella ja seikkailemisella? Mitä se konkreettisesti on?

Vierailija kirjoitti:

Onhan tuo osin totta. Moni nainen ottaa itsensä hirveän vakavasti. Kovasti ihmetellään, kun yli 30-vuotias joskus käy viihteellä tai tykkää muista "lapsellisista" harrastuksista. Olen itse jo 43-vuotias, mutta en ole vielä valmis olemaan ns. kunnon ihminen, joka menee viikonloppuisin aikaisin nukkumaan ja jolle "rokrok" on lasillinen viiniä Pori Jazzissa ;P

Onneksi on jokunen samanhenkinen kaveri ja miesystäväkään ei ole "lopullisesti aikuistunut".

Kovasti ihmettelee? Kuka ihmettelee ja missä? Liittyykö tämä nyt johonkin pikkukaupungin piireihin, missä kaikki kyttäävät toisiaan? Ei ainakaan täällä Helsingissä kukaan ihmettele minkään ikäisen ihmisen "viihteellä" käymistä saati kenenkään harrastuksia. 

Ap, mistä sä tiedät, mitäihmiset tekevät, kun jäävät kotiin eivätkä lähdekään ulos? Hehän voivat lukea vaikka fantasiakirjallisuutta ja pelata lautapelejä :D

Asutko ap jossain pienellä paikkakunnalla? Jotenkin kuulostaa siltä, jos kerran ihmisillä on noin vähän vaihtoehtoja ja "kaikki" ihmiset ovat toistensa kaltaisia jonkin sukupuolistereotypian mukaisesti.

No minä yli 40v nainen tykkään lauta ja videopeleistä ja meillä on peli-iltoja sekä pelataan miehen kanssa kahdestaan. Se ero on siinä, että me ei enää sen peli-illan jälkeen jakseta lähtä baariin vaan juodaan kotona (vähemmän kuin teininä tuli juotua).

Itse olen bilettänyt kuvailemaasi tapaan ikävuodet 15-28, ei vaan enää kiinnosta. Se on niin nähty.

Kun se biletys ei anna enää mitään, alkoholista tulee paha olo, eikä baariin jaksa mennä koska tanssiessakin setämiehet yrittää lääppiä... niin kiinnostaa enemmän syvälliset keskustelut ja trivial pursuitin pelaaminen ystävien kanssa kotosalla hyvän ruuan kera. Sitä jaksan tehdä vaikka aamuyöhön hyvässä seurassa.

N32

Vierailija kirjoitti:

Kumman moni takertuu johonkin ”ryyppäämiseen”, vaikka tässähän on kyse leikkisyydestä sekä kyvystä sekä halusta pitää hauskaa ja hullutella.

Ehkä näille iän myötä tylsiksi keskiluokkaistuville hauskuus oli sitten nuorena vain ryyppääminen, ja siinä humalassa vietetyssä illassakin pointti oli ”olla kännissä”.

Humalassahan kaikki muu on se hauska ja huomionarvoista, kuin juominen itsessään.

Sillä vain kohotetaan tunnelmaa.

Itse olen leikkisä ja vilkas persoona, tykkään mennä ja tehdä, käytän alkoholiakin aika usein, mutta en minä koskaan ole varsinaisesti kännissä.

No jos ap kuvailee hauskaa iltaa neljällä aktiviteetilla joista puolet liittyy alkoholiin, niin miksiköhän ihmiset tarttuu siihen??

Jos ap olisi sanonut että haluaisi istua iltaa kavereiden kanssa, pelata pelejä, kuunnella musiikkia ja lähteä tanssimaan, niin tulkinta olisi ollut hyvin erilainen. Mutta aloitusviestissä tuotiin erittäin selvästi ilmi, että alkoholi liittyy vahvasti tähän toivottuun ajanviettotapaan. Totta kai siihen tartutaan.

Kuulostaa maalaisten ongelmilta. Liian pienet piirit.

Vierailija kirjoitti:

Juu. Olen 45-vuotias ja aloin seurustella 55-vuotiaan miehen kanssa. Nimenomaan siksi, että tykkään kypsistä ihmisistä. Mies sitten olikin varsinainen aikakone, koska hän vaikutti pikemmin 15-vuotiaalta ja sainkin vuosikymmenien tauon jälkeen kokemuksen teiniseurustelusta. 

Mene ap paikalliseen räkälään sekoilemaan, kyllä ne sut sinne huolii.

Sama kokemus itselläkin suunnilleen saman ikäisestä miehestä. Ikäerokin täsmää. Siitä viisastuin että miehillä ikä ei tarkoita kypsyyttä. Voi sitä marinaa,että olin tylsä kun ryyppyillat ja teinimeininki sekoiluineen ei kiinnostanut. Löysi sen jälkeen tyyliinsä sopivan räikeästi tatuoidun sutturan minkä kanssa sai kännätä ja poltella pilveä.