Mistä johtuu että nykylapsilla ei ole enää mitään käytöstapoja? Vastavalmistunut luokanope ihmettelee.

Häivy siitä kyselemästä tuollaisia.

pieraise naamalle!

Vierailija kirjoitti:

Kyse ei ole vain nykylapsista, vaan kaikista ihmisistä. Syynä on patologinen individualismi, jota erityisesti media korostaa tänä päivänä. Yksilöllä on vain oikeuksia, ei velvollisuuksia. Kaiken tulee pyöriä yksilön ympärillä ja jos joku asia yksilöä ärsyttää, niin hänellä on oikeus se ilmaista, vaikka samalla toiset tulevat loukatuksi. Tämä nykytilanne on kymmenien vuosien mediamädätyksen tulos.

Juuri tämä. Vaaditaan röyhkeästi muita kärvistelemään, koska "minä, minä, minä". Kuten eräs kuvasi hyvin, niin ennen 29/30 nauroi vitsille ja se yksi huumorintajuton tajusi pitää kuononsa kiinni. Nyt se yksi kokee oikeudekseen pilata toisten hauskan. Ja ei, en tarkoita ahdistelua yms. Ihan vaan sitä, että jokainen olettaa voivansa pyörittää kaikkia omien älliensä mukaan.

Tähän syyllistyy eniten nuoret naiset. Itsetehostusta ja vallanhalua saada muu maailma pyörimään itsensä ympärillä. Ajaa toiset ihmiset nurkkaan anomaan lupaa kaikkeen juuri heiltä tai on helvetti irti. Niin itsekästä ja valtansa sokaisemaa porukkaa en toista tiedä kuin nämä nuorehkot naiset, jotka on tehnyt tästä yhteiskunnasta ahdistavan paikan. Nauttivat vallastaan, kun he saavat sanoa, miten kana pissii...

Kerron oman huomioni pienten lasten äitinä. Olen huomannut, että vanhemmat ovat leivottiin siinä miten lapsia saa ja pitää rajoittaa, ja tämä on osittain kasvatusalan ammattilaisten ulostulot mediassa, joissa demonisoidaan lähes kaikki lapsiin kohdistuva negatiivinen vuorovaikutus. Huutaa ei saa, jäähyä ei saa, kurittaa ei saa, tavaroita ei saa ottaa pois jne. Syntyy käsitys että lapsilleen ei saa koskaan edes sanoa pahasti eikä tehdä mitään heille.

Itselleni on jotenkin ollut aina selvää, että huonosta käytöksestä on oltava seuraamus, enkä ole liikaa arastellut konflikteja lasten kanssa. Uhmaraivarit on hoidettu kiinnipidolla, eli niin että lapsi istuu sylissä kunnes rauhoittuu, ja sitten halitaan ja jutellaan. Periksi en ole antanut vaikka pieni uhmis on kakonut itkua. Lisäksi huono käytös on johtanut esimerkiksi kotiin lähtöön kivoista paikoista jne.

Olen ollut monessa keskustelussa jossa äidit ovat aidosti hämmentyneitä esimerkiksi raivoavan uhmaikäisen kanssa joka käy päälle ja puree ja raivoaa, vanhempi siinä vieressä katsoo kauhistuneena ja yrittää rauhoittaa lasta joustamalla itse. Ei uskalleta ottaa kiinni, eikä rajoittaa. Hirveä virhe joka kostautuu myöhemmin.

Minulla riittää ymmärrystä myös vanhemmille, kasvatuksesta viestitetään ainoastaan mitä ei saa tehdä, mutta keinoja ei anneta. Moni esimerkiksi ajattelee että kiinnipito on väärin, vaikka se on oikein toteutettuna myös lapsen etu että häntä tuetaan rauhoittumaan. Tärkeintä on ettei aikuinen ole vihainen tai aggressiivinen. Lapset ansaitsevat vahvan, jämäkän ja rakastavan aikuisen joka huomaa heissä hyvää, mutta monelta tämä puuttuu.

Edellisen tekstin ”leivottiin” = ”neuvottomia”. Näköjään auto correct iskenyt

Vierailija kirjoitti:

En ole mikään opettaja, mutta jossain määrin vedän harrastekerhoja. Omasta mielestä lasten käytös on muuttunut huonoon suuntaan koko ajan. Itsellä kyllä se plussa, että tosiaan osallistuminen on vapaaehtoista ja olen suht kookas ja äänekäs mies. Ei ole ollut mitään ongelmaa koskaan, mutta jokusen kerran olen joutunut vähän jyrkempiä puhutteluja pitämään. En hyväksy mitään avautumista myöskään vanhemmilta. Toki asiasta voi puhua, mutta mitään huuteluita en salli. Kyllä nykynuoret on vallan fiksuja kun vaan tekee säännöt selviksi.

Minä näkisin asian juurikin näin päin.

Lapset ovat juuri sitä, mitä niiden sallitaan olla.

Mutta aikuisilta on kadonnut kyky olla läsnä, ottaa tila haltuun ja dominoida lapset pehmeästi takaisin sinne omalle tasolleen. Kuvitellaan, että tossukkavanhemmuuden ja väkivallan välillä ei muka ole vaihtoehtoja. Onhan siellä, mutta se edellyttäisi kykyä pysähtyä hetkeen, suoristaa selkäruotonsa, syventää ääntään ja tuijottaa järkähtämättömästi. Ihan kuka tahansa aikuinen saa kyllä minkä tahansa lapsen "tavallisen kiltin lapsen" mielentilaan. Fyysinen ja psyykkinen tasoero on ilmiselvä. Aikuisista on vain tullut liian heikkoja.

Vierailija kirjoitti:

Se on yksinkertaisesti se, että nykyää neuvotellaan ja puhutaan jo pienten lasten kanssa.

Kaikki normaali komentaminen on kielletty. Lapset määrää. Siitä se johtuu.

Lapsia kohdellaan, ku pieniä aikuisia.

Saavat keskeyttää vanhempien puheet ja ovat pääroolissa koko aika. Jatkuvaa pitää viihdyttää. Näin ne oppii, että ovat muiden yläpuolella ja vain heidän tarpeensa ovat tärkeitä.

Kaikki alkoi siitä uudesta "sanoita, puhu, juttele, älä rankaise lasta pskasta '.

Siks.

No kyllä kaikki järkevä kommunikointi lapsen kanssa on vain hyvästä. Mutta siinä mennään metsään, että moni vanhempi vain selittelee lapsensa olevan " vahvatahtoinen" tms. kun kysymys on huonosti käyttäytyvästä lapsesta, jolle se käytös sallitaan.

Tottakai lapsen teoilla pitää olla seuraamukset. Ja kun lapselle opettaa jo ihan pienenä, että kun vanhempi jotain sanoo, se pitää, niin pääsee niin paljon helpommalla. Mutta ei siihen tarvita mitään ankaruutta tai komentelua tai varsinaisia rangaistuksia. Paljon parempaan lopputulokseen pääsee olemalla johdonmukainen ja välttämällä  turhia valtataisteluita.

Ihan vaikka esimerkkinä: lapsi ei suostu siivoamaan aiheuttamaansa sotkua. Ihan turha alkaa huutamaan ja hillumaan, itse menin tuollaisessa tilanteessa olkkariin ja aloin lukea lehteä. Sanoin lapselle, että tulee kertomaan kun on siivonnut. Sitten kun lapsi tuli hetken päästä pyytämään jotain ( aina ne tulee), niin totesin, että onko sotku jo siivottu? Jos ei ollut, niin sanoin, että lapsen pyyntö kyllä toteutuu, kunhan on ensin hoitanut hommansa ( ja toki tarjouduin avuksi jos sitä halusi). Jos ei suostunut, niin jatkoin lukemista.  Ja se olennainen: ihan sama jos lapsi alkaa raivota tms. siinähän raivoaa. MIKÄÄN EI ETENE ENNEN KUIN HOMMA ON HOIDETTU. Mutta aikuisen täytyy pysyä rauhallisena ja empaattisena lasta kohtaan, se on olennaisinta.

Olen monta kertaa miettinyt yhtä äitiä n. 15 vuoden takaa. Oltiin usein samaan aikaan puistossa, mulla 3 lasta ja hänellä yksi. Aina kun hän yritti lähteä sieltä puistosta, niin lapsensa kiroili ja juoksi karkuun, ja äiti perässä määkien "PÄÄTRIIIIIIK PÄÄÄTRIIIIKK Meidän pitäisi mennä kotiin...PÄÄTRIIIIKKKKKK!" Se äiti sitten kerran sanoi mulle, että miten ihmeessä mun lapset suostuu lähtemään pois puistosta niin nätisti? No ihan silleen, että a) Pohjimmiltaan heillä ei ollut mitään vaihtoehtoja. Mä en ikinä suostuisi tuollaiseen lapsen toimintaan. Mun lapset kyllä tiesi, että kun lähdetään, niin sitten lähdetään vaikka lopulta kantamalla.

b) järkevä aikuinen tekee lapsille hankalat tilanteet helpommiksi. Maailman yksinkertaisinta oli laittaa puhelimeen ajastin, ja sanoa lapsille, että nyt on vielä 10 minuuttia aikaa leikkiä, mutta sitten kun kello hälyyttää, niin pitää lähteä. Näin lapset tiesi, että lähtö on tulossa, ja tavallaan sen lähdön myös määräsi ikään kuin joku ulkopuolinen taho, kun se lähtö tuli kellon soiton myötä. Eipä tarvinnut siitäkään tapella.

Niin, mietin että vieläköhän se siellä juoksee perässä ja huutaa PÄÄTRIKKIÄ, vai onkohan jo vähän isommat ongelmat tuon nyt jo aikuisen pojan kanssa. 

Saman suuntaisen trendin olen huomannut ihan kaikissa ikäryhmissä asiakaspalvelun työntekijänä. Kun kuulee samanlaista haistattelua ja väkivallalla uhkaamista myös esimerkiksi 50 ja 60 vuotiaiden suusta niin tarviiko sitä niin ihmetellä, mistä lapset tällaisia oppii. Se, miksi myös vanhemmat ihmiset ovat noin ikäviä, en tiedä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitä vanhemmat edeltä - sitä lapset perästä.

Vanha veikkaus:

Tää!

Kyllä se näin on. Itse olen päiväkodissa töissä ja hirveämpää käytöstä en ole ennen nähnyt tässä 20v urani aikana. Kielenkäyttö aivan hirveä,ei kuunnella ei totella,ei keskitytä ja kiusataan muita. Vanhemman kommentti on että ei meidän...käydään aikuisen kimppuun kun käytös menee rajaamispakon puolelle. Ja ei, nää kaikki eivät ole mitään nepsyjä tms. Nämä pahimmat lähtevät kouluun syksyllä, voi opettajaparkoja. Jos kotona ei huolehdita kasvatuksesta ja aikuisvastuusta, ei se tuota tulosta hoidossakaan

Kasvatus ja opetus lähtee sieltä kotoa jo varhaislapsuudesta. Varmasti osansa asiassa on pelaamisella yms mistä lapsi näkee väkivaltaa ja sopimatonta materiaalia. Turhauttaa yrittää keskustella siitä miten se matti 5v saa pelata k16 ja k18 pelejä ja tuo sitä päiväkotiin agressiivisuutena,levottomuutena ja eläen sitä väkivaltaista peliä. Se eiole VAIN peli lapsille.

Vierailija kirjoitti:

Kerron oman huomioni pienten lasten äitinä. Olen huomannut, että vanhemmat ovat leivottiin siinä miten lapsia saa ja pitää rajoittaa, ja tämä on osittain kasvatusalan ammattilaisten ulostulot mediassa, joissa demonisoidaan lähes kaikki lapsiin kohdistuva negatiivinen vuorovaikutus. Huutaa ei saa, jäähyä ei saa, kurittaa ei saa, tavaroita ei saa ottaa pois jne. Syntyy käsitys että lapsilleen ei saa koskaan edes sanoa pahasti eikä tehdä mitään heille.

Itselleni on jotenkin ollut aina selvää, että huonosta käytöksestä on oltava seuraamus, enkä ole liikaa arastellut konflikteja lasten kanssa. Uhmaraivarit on hoidettu kiinnipidolla, eli niin että lapsi istuu sylissä kunnes rauhoittuu, ja sitten halitaan ja jutellaan. Periksi en ole antanut vaikka pieni uhmis on kakonut itkua. Lisäksi huono käytös on johtanut esimerkiksi kotiin lähtöön kivoista paikoista jne.

Olen ollut monessa keskustelussa jossa äidit ovat aidosti hämmentyneitä esimerkiksi raivoavan uhmaikäisen kanssa joka käy päälle ja puree ja raivoaa, vanhempi siinä vieressä katsoo kauhistuneena ja yrittää rauhoittaa lasta joustamalla itse. Ei uskalleta ottaa kiinni, eikä rajoittaa. Hirveä virhe joka kostautuu myöhemmin.

Minulla riittää ymmärrystä myös vanhemmille, kasvatuksesta viestitetään ainoastaan mitä ei saa tehdä, mutta keinoja ei anneta. Moni esimerkiksi ajattelee että kiinnipito on väärin, vaikka se on oikein toteutettuna myös lapsen etu että häntä tuetaan rauhoittumaan. Tärkeintä on ettei aikuinen ole vihainen tai aggressiivinen. Lapset ansaitsevat vahvan, jämäkän ja rakastavan aikuisen joka huomaa heissä hyvää, mutta monelta tämä puuttuu.

No tämä. Minä olen saanut pöyristyneitä katseita ja halveksivaa hymähtelyä, jos kehtaan korottaa ääntäni lopettaakseni lasten nahistelun. Arvatkaapa, kummalla on normaalit, iloiset ja hyväkäytöksiset lapset (jotka tykkäävät toistensa seurasta!), minulla - vai sillä äidillä, jonka perheessä kuopus joutuu pelkäämään isomman sisaruksen hyökkäyksiä... 

Asia johtuu sairaanhoitajien palkankorotuksesta vuonna 2007. Nyt keräämme satoa.

ISOT ryhmäkoot ja kaikki päiväkotiin pienestä pitäen.

Pienet lapset tarvivat huomiota, kodinrauhaa ilman jatkuvaa toimintaa ja vilskettä. Sellaista ei ole päiväkodissa luvassa. Perhepäivähoitajiakin on nykyään vähänlaisesti, joissa kodinomaisuutta voidaan toteuttaa.

Kouluissa taas on ryhmäkoot kasvaneet yhteisopettajuuden myötä hurjasti ja sielläkin osa jää täysin huomiotta. Huomiota saa jos rähjää ja räyhää.

Siinä muutama syy.

Vierailija kirjoitti:

Tähän on pakko kommentoida, että alakouluikäisen poikani parhaiten käyttäytyvä kaveri on somalitaustainen, tervehtii aina meitä vanhempia, hymyilee ja juttelee, kiittää tms.

Meinasin tulla sanomaan samaa. Oma lapseni on 14-v ADHD-poika, ja just vähän aikaa hänen soitonopettajansa (jonka tausta on aasiassa), sanoi mulle, että mun poika on ainoa hänen oppilaistaan, joka aina kiittää soittotunnista. Muut suomalaistaustaiset lapset ei todellakaan kiitä, möllöttävät vaan.

Mutta omaa lastani vielä huomattavasti kohteliaampia ja hyvätapaisempi on afrikkalaistaustainen kaverinsa, joka on oikeasti niin käsittämättömän ihana ja hyvätapainen. En ole ikinä tavannut yhtä kivaa lasta, nyt jo siis 15 v nuorta miestä.

Sen takia kun opettajat ei opeta käytös tapoja.

Koska ideologinen varhaiskasvatus kasvattaa lapset kieroon.

Liiallinen oman itsen koroastaminen yhteisön hyvinvoinnin sijaan.

Eli esimerkiksi vanhemmat eroavat itsekkäitä syistä. Itsekkyyden malli tulee lapsiin.

Oma lapseni käyttäytyi pk:ssa huonosti. Kysyin hoitajalta, että mitä huonosta käytöksestä seuraa ja että vieläkö teillä nykyään on käytössä jäähyt tms.? Hoitaja ei oikein siihen mitään, muuta kuin, että joo tietysti asiasta keskustellaan jne.

Olen itse nähnyt näitä lapsia, joiden kanssa on loputtomiin keskusteltu, ymmärretty ja lässytetty. Haastavimpien kanssa, ei sillä ole mitään tehoa. Hankalimpien kanssa pitää olla hyvin selkeät syy-seuraus-suhteet, muuten ei oppi mene perille millään.

Ei oma pieni lapseni vielä täysin ymmärrä jos asiasta lässytetään, mutta varmasti ymmärtää jos toimii tavalla x ja siitä seuraa y.

Muistui. ieleen hesarin artikkeli psykiatrista: ”tapasin lapsia, jotka uhkasivat itsemurhalla, jos ei saa käyttää tablettia”.

Mistä siis johtuu minä.keskeisyys, jolle narsismikaan ei enää vedä edes vertoja? Onnettomasta vanhenmuudesta.

Vierailija kirjoitti:

Vaikka tiedän että ihmiset eivät kestä kuulla tätä, sanon silti, että nykyvanhemmat eivät osaa kurittaa lapsiaan. Kyllä, kurittaa. Jos itse 80-luvun lapsena olisin huoritellut tai edes inttänyt vanhemmille vastaan, olisin saanut korvilleni! Ja kummasti meistä, minusta ja sisaruksistani kasvoi täyspäisiä aikuisia. 

Nykylapset tietävät että voivat halutessaan viedä vaikka opettajan oikeuden tehdä työtään ja hankkia sakot aikuisille, jos vähänkään joudutaan patistamaan mihinkään oikeaan työhön. 

Kovasti kuitenkin puolustelet lastenhakkaamista. Pidät siis heikompien pahoinpitelemistä "täysipäisten" hommana. 

Itsekkyys kasvanut. Siis kaikkialla.