Paluumuutto pilasi elämäni

Vierailija kirjoitti:

Minulla on ihan päinvastainen kokemus: muutto ulkomailta tuntui pk-seudulla kuin olisi mennyt johonkin 70 luvulle jämähtäneeseen pikkukylään. Metroasema oli likainen ja haiseva, muualla oli kiillotetun puhtaita paitsi juna-asemat myös rähjäisiä, kadut olivat todella pieniä kun ulkomailla tottui että on aina uutta nähtävää helsinki on nopeasti koluttu läpi, kaupat todella kalliita lukuunottamatta muutamia halpakauppaketjuja, osa uusista paikallisista puhuivat jotain sekakieltä tyyliin yksi sana suomea sitten muuta ja slangia vielä sekaan, paljon juoppoja/sekakäyttäjiä julkisilla paikoilla meluamassa. Ja paikka jossa asuin pk-seudulla ennen siinä talossa asui sellaista porukkaa että naapuri mm. tarkisti kaikkien asukkaiden nimet talonyhtiöstä, toinen naapuri piti sairasta meluavaa lasta aina kotona ja valitti turhaa muista asukkaista koko ajan. Kyllä Helsingissäkin osataan kytätä.

Mistä maasta/kaupungista muutitte? Se olennainen tieto jää aina pois näistä H.kiä tai muutakinSuomea haukkuvista teksteistä.

Syy on tietenkin se, että helposti voidaan löytää surkeita kokemuksia myös niistä ulkomaan kohteista.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen pieneltä paikkakunnalta pohjoisesta kotoisin ja en ikikuna päivänä haaveile takaisin muutosta, koska nautin kaupunkielämästä ja sen tuomista mahdollisuuksista. Joillekin on tärkeää iso omakotitalo ja luonto, toinen viihtyy paremmin kerrostalossa ytimessä ja hyvä vaan, että on erilaisia mahdollisuuksia joista valita.

Olen kyllä huomannut sen, että olen itsekin viimeisen 15 vuoden aikana muuttunut ihmisenä aika paljon. Edelleen nähdään vanhojen ystävien kanssa muutaman kerran vuodessa ja aina on mukavaa, mutta välillä myös näkyy, että olemme kaikki muuttuneet. Johtunee olosuhteista, elämänvalinnoista, minkä takia sitä ihmiset ylipäätään muuttuu. Esim. itse olen nykyisin paljon ekstrovertimpi, tykkään sosialisoida ja jutella eri aiheista, olen ylipäätään kiinnostunut monenlaisista asioista, aika suorapuheinen jne. Tapailin joskus miestä, joka asui kotipaikkakunnallani, ja eihän siitä tullut mitään kun maailmankuvat oli niin erilaisia. Minä en jaksanut innostua miehen jutuista ja mun jutut tuntui miehestä varmaan epäkiinnostavilta haihatteluilta. Ei kyse ole välttämättä mistään fiksuudesta, mutta erilaiset elämänpolut muokkaa ihmisiä pikkuhiljaa jajoskus vuosien varrella kuilu kasvaa valitettavan isoksi.

Mitä sinä sosialisoit?

Ai sinä tykkäät jutella eri aiheista, joka siis tarkoittaa että tykkäät jutella niistä omista aiheistasi, jotka ilmeisesti ei köyisyytensä takia kiinnosta muita ollenkaan.

Olet juuri sellainen typerys joka kuvittelee, että juuri se sinun juttukin mielenkiintoinen. Ei ole, usko huviksesi.

No niin. En sanonut, että juttuni olisivat erityisen mielenkiintoisia, vaan että erilaiset elämänpolut muokkaa myös kiinnostuksenkohteita, mikä voi näkyä myös tietynlaisina vaikeuksina ihmissuhteissa, jos yhteistä ei löydy riittävästi. En minä ollut pienellä paikkakunnalla asuessani erityisen kiinnostunut vaikkapa kaupunkisuunnittelusta ja arkkitehtuurista. Enkä vastaavasti ole nykyään järin kiinnostunut vaikkapa metsästyksestä. Varmasti poikkeuksiakin on, mutta kyllä varmaan lähes kaikilla meistä on kokemusta siitä, että Pariisissa asuvilla ihmisillä on keskimäärin erilaisia kiinnostuksenkohteita kuin enontekiöläisillä, vaikka kummankaan kiinnostuksenkohteet ei sinänsä ole arvokkaampia kuin toisten.

Pieni lainaus tekstistäsi: ” Esim. itse olen nykyisin paljon ekstrovertimpi, tykkään sosialisoida ja jutella eri aiheista, olen ylipäätään kiinnostunut monenlaisista asioista, aika suorapuheinen jne.”

Voisiko mitenkään olla että olit päällekäyvä, minä tiedän tämän asian paremmin kun katsokaas minä olen asunut kaupungissa” tyyppi. Ja tuo suorapuheisuudesta, tyypillinen toisia loukkaavien ihmisten puolustaen, olen niin suorapuheinen.

Ja nuo suorapuheisesta ovat juuri niitä jotka eivät kestä samaa muilta. Olen usein huomannut, kun heille tarjoaa samaa, he suuttuvat,muuten sinä nyt.

😀

Serkku oli kateellinen vaimonsa saamasta huomiosta kun vaimolla oli syöpä.

Jollain tavalla ymmärrän ap:tä. Kun on poissa vanhoista maisemista, niihin kaipaa, mutta kun on tarpeeksi kauan poissa ja palaan, huomaa, että ilmapiiri ei olekaan ihan sellainen kuin muisti. Varmaan se elämä toisella paikkakunnalla on muokannut omaa ajattelua. Sekin on totta, että pienillä paikkakunnilla voi olla aika ahtaat normit.

Itse olen pannut merkille, että seudulla, jossa minulla on vapaa-ajan asunto, ihmiset ovat kyllä ystävällisiä, mutta kun heihin tutustuu, heidän ajatusmaailmansa tuntuu kylmältä. Se tulee esiin monella tapaa, esimerkiksi suhtautumisessa ympäristökysymyksiin, lasten kasvattamiseen, pandemiaan ja vierasmaalaisiin. En todellakaan ole mikään vihreä Helsingin Kalliosta, mutta olen useasti pannut merkille, miten erilaiselta paikallisten ajattelu tuntuu.

Edelleen, helsinkiläiset nauraa teille jotka maalta muutatte ja esitätte muuta kuin oikeasti olette.

Kun menette kotona käymään teette taas niin, esitätte muuta kuin olette.

Kukaan ei teitä arvosta.

Vierailija kirjoitti:

Jollain tavalla ymmärrän ap:tä. Kun on poissa vanhoista maisemista, niihin kaipaa, mutta kun on tarpeeksi kauan poissa ja palaan, huomaa, että ilmapiiri ei olekaan ihan sellainen kuin muisti. Varmaan se elämä toisella paikkakunnalla on muokannut omaa ajattelua. Sekin on totta, että pienillä paikkakunnilla voi olla aika ahtaat normit.

Itse olen pannut merkille, että seudulla, jossa minulla on vapaa-ajan asunto, ihmiset ovat kyllä ystävällisiä, mutta kun heihin tutustuu, heidän ajatusmaailmansa tuntuu kylmältä. Se tulee esiin monella tapaa, esimerkiksi suhtautumisessa ympäristökysymyksiin, lasten kasvattamiseen, pandemiaan ja vierasmaalaisiin. En todellakaan ole mikään vihreä Helsingin Kalliosta, mutta olen useasti pannut merkille, miten erilaiselta paikallisten ajattelu tuntuu.

Ja he ajattelevat sinusta samoin. Koita nyt hyvä ihminen ymmärtää se.

Syy on ap:ssa itsessään ja piste. Siitä on turha väitellä.

iltapäivähiki kirjoitti:

Kauna tulee helposti paluumuuttajia kohtaan pikkukaupungeissa siitä että siellä moni tekee raskasta työtä pikkupalkalla. Sitten "hesasta" tulee uudella sähköautolla merkkivaate-perhe ihastelemaan miten on rento meininki, ihanan ruuhkatonta ja narkkareita ei mailla halmeilla. Se ei lohduta paikallista jos rahat ei riitä itsellä.

Ja kotikaupunkin on voinut kehittyä "toiseen suuntaan" poissaolon aikana, kuten sinulle on käynyt ap. Porukoihin pääsee kun on itse "samaa maata".

Täällä maalla on omaisuutta, on pellot ja metsät, perintöjä monessa polvessa. Työtä osaamme kyllä tehdä ja arvostamme isänmaatani ja kotiseutua.

Tänne tulee alle sadantuhannen vuosituloilla joku elvistelemään niin me salaa nauramme.

Meitä ei teidän kanakoppeihin saa asumaan. Talossa pitää olla kokoa jampihassa myös. Puut omista metsistä, järvi alkaa siitä omasta rannasta.

Joku pikkuinsinööri vain naurattaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Yrittäisin ennemmin käyttää rikottua pulloa anaalidildona kuin muuttaisin takaisin "kotiin" siihen pikkukaupunkiin itä-suomeen.

Et edes voisi muuttaa "kotiin", sillä sitä ei enää ole. Muistojen paikkakunta elää vain muistoissa. Vaikka moni luulee, ettei niin käy, elämä menee kuitenkin kaikkialla eteenpäin ja asiat muuttuvat. Vaikka maisema olisi tuttu, aika on kulunut ja kotia ei enää ole. Jos on halua, entiselle kotiseudulle voi kotiutua uudestaan, jos ymmärtää, että ei voi vain palata ja jatkaa, kuin aikaa ei olisi kulunut lainkaan. Tutut ihmiset eivät hyppää hyllylle odottamaan muuttumattomina sitä, että joku kenties ryhtyy haikailemaan paluusta entiseen.

Kukaan tuskin olettaa muuttumattomuutta. Eiköhän kaikki ole muuttuneet. Yhteydenpito ei tarkoita sitä, että olisi jäänyt hyllylle odottamaan ystävän palaamista. Minusta on julmaa sulkea takaisin palannut piirien ulkopuolelle. Sivusta. 

Mutta ei ole julmaa haukkua maalla asuvia pysähtyneiksi vain siksi että arvostavat maalla asumista, niinkö? Minä olen stadilainen vain ja ainostaan stadilainen, mutta kyllä nämä maaltamuuttaneet leventelijät lähinnä säälittää. Pysyn heistä kaukana, kun taas maalla asuvien kavereitten luona viihdyn ja teen mielelläni työtä heidän rinnallaan.

Vierailija kirjoitti:

iltapäivähiki kirjoitti:

Kauna tulee helposti paluumuuttajia kohtaan pikkukaupungeissa siitä että siellä moni tekee raskasta työtä pikkupalkalla. Sitten "hesasta" tulee uudella sähköautolla merkkivaate-perhe ihastelemaan miten on rento meininki, ihanan ruuhkatonta ja narkkareita ei mailla halmeilla. Se ei lohduta paikallista jos rahat ei riitä itsellä.

Ja kotikaupunkin on voinut kehittyä "toiseen suuntaan" poissaolon aikana, kuten sinulle on käynyt ap. Porukoihin pääsee kun on itse "samaa maata".

Täällä maalla on omaisuutta, on pellot ja metsät, perintöjä monessa polvessa. Työtä osaamme kyllä tehdä ja arvostamme isänmaatani ja kotiseutua.

Tänne tulee alle sadantuhannen vuosituloilla joku elvistelemään niin me salaa nauramme.

Meitä ei teidän kanakoppeihin saa asumaan. Talossa pitää olla kokoa jampihassa myös. Puut omista metsistä, järvi alkaa siitä omasta rannasta.

Joku pikkuinsinööri vain naurattaa.

Samaa nauroin.

Ja kun omaa perhettäni ajattelen, niin hyvin on maalla asiat. Lapseni palasivat opiskeltuaan pikkukaupunkiin. Ontalot, mökit, autot, hyväpalkkaiset työt, lyhyet matkat, talot nelikymppisenä maksettu, tilaa liki 200 neliötä, säälivät kavereitaan jotka asuvat pikkuasioissa päällekkäin. Ja heidän ainaista rahapulaansa. Kun menevät Alpeille hiihtämään jotkut kateellisina valittaa että hyvähän teidän on kun on talo jo maksettu. Niin on!

Vierailija kirjoitti:

Syy on ap:ssa itsessään ja piste. Siitä on turha väitellä.

MOT

Vierailija kirjoitti:

iltapäivähiki kirjoitti:

Kauna tulee helposti paluumuuttajia kohtaan pikkukaupungeissa siitä että siellä moni tekee raskasta työtä pikkupalkalla. Sitten "hesasta" tulee uudella sähköautolla merkkivaate-perhe ihastelemaan miten on rento meininki, ihanan ruuhkatonta ja narkkareita ei mailla halmeilla. Se ei lohduta paikallista jos rahat ei riitä itsellä.

Ja kotikaupunkin on voinut kehittyä "toiseen suuntaan" poissaolon aikana, kuten sinulle on käynyt ap. Porukoihin pääsee kun on itse "samaa maata".

Täällä maalla on omaisuutta, on pellot ja metsät, perintöjä monessa polvessa. Työtä osaamme kyllä tehdä ja arvostamme isänmaatani ja kotiseutua.

Tänne tulee alle sadantuhannen vuosituloilla joku elvistelemään niin me salaa nauramme.

Meitä ei teidän kanakoppeihin saa asumaan. Talossa pitää olla kokoa jampihassa myös. Puut omista metsistä, järvi alkaa siitä omasta rannasta.

Joku pikkuinsinööri vain naurattaa.

Tässä malliesimerkki maalaisten juntti-kyräilystä. Kouluttamaton maalainen jolla on joku metsäläntti, nostaa itseään koulutettujen ihmisten yläpuolelle.

Vierailija kirjoitti:

iltapäivähiki kirjoitti:

Kauna tulee helposti paluumuuttajia kohtaan pikkukaupungeissa siitä että siellä moni tekee raskasta työtä pikkupalkalla. Sitten "hesasta" tulee uudella sähköautolla merkkivaate-perhe ihastelemaan miten on rento meininki, ihanan ruuhkatonta ja narkkareita ei mailla halmeilla. Se ei lohduta paikallista jos rahat ei riitä itsellä.

Ja kotikaupunkin on voinut kehittyä "toiseen suuntaan" poissaolon aikana, kuten sinulle on käynyt ap. Porukoihin pääsee kun on itse "samaa maata".

Täällä maalla on omaisuutta, on pellot ja metsät, perintöjä monessa polvessa. Työtä osaamme kyllä tehdä ja arvostamme isänmaatani ja kotiseutua.

Tänne tulee alle sadantuhannen vuosituloilla joku elvistelemään niin me salaa nauramme.

Meitä ei teidän kanakoppeihin saa asumaan. Talossa pitää olla kokoa jampihassa myös. Puut omista metsistä, järvi alkaa siitä omasta rannasta.

Joku pikkuinsinööri vain naurattaa.

Ja sitten saastutatte sen järven parin vuosikymmenen aikana, kun ette välitä tippaakaan siitä luonnosta, jonka vartijoita olette.

Muutatte vain takaisin etelään sitten, missä ongelma?

Vierailija kirjoitti:

Me tehtiin ratkaisu ja muutettiin viereiselle paikkakunnalle, ei siis sinne mistä alunperin muutettiin pois.

Syy oli juurikin tuo, mitä sinulle käynyt, ap. Alkuperäisellä kotipaikkakunnalla olisi ollut niitä katkeria, nokkaansa nyrpistäviä, vihamielisiä ja kettumaisia ihmisiä. Täällä viereisessä kaupungissa, missä nyt asutaan, samaa ei ole ollut havaittavissa. Rauhassa on saatu olla, nauttia kaupungin tarjonnasta, ulkoilupaikoista ja uusista tuttavuuksista.

Perhe ja osa ystävistä asuu pienen välimatkan päässä, mielelläni käyn heilläkin kylässä, mutta pienimuotoinen ahdistus puskee pintaan kun entisillä kotikulmilla on käymässä. Mikään ei näytä siellä muuttuneen ja ystävien puheista päätellen se pitää paikkansa. Helpotuksen huokaus pääsee, kun kotiin pääsee - onneksi tuosta kaupungista on muutettu pois.

Tämä on muuten itsesiassa todella hyvä idea myös! Lähikaupunkiin muuttaminen olisi varmasti ollutkin fiksumpaa.

Surullisinta tässä on se, että mikään ei ennakoinut tätä kun muuttoa takaisin teimme. Olimme siinä uskossa, että teemme elämämme parhaan teon ja muutto oli meille unelmien täyttymys. Luotimme myös ihmisiin, joita tunsimme entuudestaan, vanhoihin ystäviin yms. Jotain vain tapahtui, heti kun olimme saaneet muuttokuorman tuotua paikkakunnalle.

Ihmisten asenne tuli yllätyksenä. Voin rehellisesti sanoa, että en tehnyt mitään ansaitakseni sellaista. En voi käsittää, miten suuttuneita minua kohtaan jo oltiin heti alkuunsa, vaikka olin todella avoin ja ystävällinen, mutta jotain todella outoa näissä tilanteissa oli heti alkuunsa.

Olen miettinyt paljon, onko vika minussa. Uskon että tavallaan on, koska olen todella paljon muuttunut ja asia on juuri näin että sopeutuakseni tänne minun pitäisi muuttaa omaa nykyistä persoonaani todella paljon sellaiseen suuntaan josta en välttämättä pidä. Kokisin sen feikkinä, ja rakastan aitoutta.

Alkuperäinen Ap

Vierailija kirjoitti:

Syy on ap:ssa itsessään ja piste. Siitä on turha väitellä.

No tavallaan siinähän olet ihan oikeassa, että itsehän olen omat valintani tehnyt. Eli tottakai olen syyllinen siihen, että olen näissä tilanteissa.

Kuitenkaan muita en voi hallita, vaan ihmetellä. Heidän käytökseen en ole syyllinen.

Yhtä hyvin voisin olla syyllinen omasta onnellisuudestani, jos kaikki olisikin mennyt hyvin. Nyt ei käynyt niin, mutta sitä kohti vien tätä elämää koko ajan.

Alkuperäinen Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Me tehtiin ratkaisu ja muutettiin viereiselle paikkakunnalle, ei siis sinne mistä alunperin muutettiin pois.

Syy oli juurikin tuo, mitä sinulle käynyt, ap. Alkuperäisellä kotipaikkakunnalla olisi ollut niitä katkeria, nokkaansa nyrpistäviä, vihamielisiä ja kettumaisia ihmisiä. Täällä viereisessä kaupungissa, missä nyt asutaan, samaa ei ole ollut havaittavissa. Rauhassa on saatu olla, nauttia kaupungin tarjonnasta, ulkoilupaikoista ja uusista tuttavuuksista.

Perhe ja osa ystävistä asuu pienen välimatkan päässä, mielelläni käyn heilläkin kylässä, mutta pienimuotoinen ahdistus puskee pintaan kun entisillä kotikulmilla on käymässä. Mikään ei näytä siellä muuttuneen ja ystävien puheista päätellen se pitää paikkansa. Helpotuksen huokaus pääsee, kun kotiin pääsee - onneksi tuosta kaupungista on muutettu pois.

Tämä on muuten itsesiassa todella hyvä idea myös! Lähikaupunkiin muuttaminen olisi varmasti ollutkin fiksumpaa.

Surullisinta tässä on se, että mikään ei ennakoinut tätä kun muuttoa takaisin teimme. Olimme siinä uskossa, että teemme elämämme parhaan teon ja muutto oli meille unelmien täyttymys. Luotimme myös ihmisiin, joita tunsimme entuudestaan, vanhoihin ystäviin yms. Jotain vain tapahtui, heti kun olimme saaneet muuttokuorman tuotua paikkakunnalle.

Ihmisten asenne tuli yllätyksenä. Voin rehellisesti sanoa, että en tehnyt mitään ansaitakseni sellaista. En voi käsittää, miten suuttuneita minua kohtaan jo oltiin heti alkuunsa, vaikka olin todella avoin ja ystävällinen, mutta jotain todella outoa näissä tilanteissa oli heti alkuunsa.

Olen miettinyt paljon, onko vika minussa. Uskon että tavallaan on, koska olen todella paljon muuttunut ja asia on juuri näin että sopeutuakseni tänne minun pitäisi muuttaa omaa nykyistä persoonaani todella paljon sellaiseen suuntaan josta en välttämättä pidä. Kokisin sen feikkinä, ja rakastan aitoutta.

Alkuperäinen Ap

Mä olen paluumuuttaja myös ja kysyisin, mikä oli suhteenne oikeasti noihin ihmisiin, jotka tunsit entuudestaan? Tarkoitan, että olitteko aktiivisesti heidän kanssaan tekemisissä muualla asumisen ajan?

Ainahan pikkukaupungissa on pienet ja omat piirit. En minä pikkukaupungissa asuessanikaan ollut enemmän ja syvällisemmin tekemisissä kuin oman piirini, perhe ja ystävät, kanssa syvällisemmin.  Ja ainahan pikkukaupungeissa joku tietää kaikki, mutta harvemmassa kumminkin ovat. Suurin osa näissäkin elää sitä ihan omaa elämää.

Mutta moni paluumuuttaja tekee sen virheen, että kuvittelee, että voi vaan sujahtaa takaisin ihmisten arkeen, tiistai-iltana kahvittelemaan. Ei se niin mene. Minä pidin koko muualla asumiseni ajan yhteyttä ystäviini, tapailtiin, jne. mutta ihan yhtä vaikeaa tapaamisten sovittelu on nyt kuin muualla asuessa. Ihmisillä on kiireensä, perheensä, jne.

Ja totta: kesti hieman, ennen kuin dynamiikka muuttui niin, että perhe x kutsuu perhe y ja z kylään, muistuu mieleen ja alkaa tuntumaan, että hei mekin voitais sopia siihen porukkaan. Ensin tuli nähtyä niitä lähimpiä, joiden kansa on yhteydet pidetty ja vasta jonkun ajan kuluttua kutsuja muualle.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Me tehtiin ratkaisu ja muutettiin viereiselle paikkakunnalle, ei siis sinne mistä alunperin muutettiin pois.

Syy oli juurikin tuo, mitä sinulle käynyt, ap. Alkuperäisellä kotipaikkakunnalla olisi ollut niitä katkeria, nokkaansa nyrpistäviä, vihamielisiä ja kettumaisia ihmisiä. Täällä viereisessä kaupungissa, missä nyt asutaan, samaa ei ole ollut havaittavissa. Rauhassa on saatu olla, nauttia kaupungin tarjonnasta, ulkoilupaikoista ja uusista tuttavuuksista.

Perhe ja osa ystävistä asuu pienen välimatkan päässä, mielelläni käyn heilläkin kylässä, mutta pienimuotoinen ahdistus puskee pintaan kun entisillä kotikulmilla on käymässä. Mikään ei näytä siellä muuttuneen ja ystävien puheista päätellen se pitää paikkansa. Helpotuksen huokaus pääsee, kun kotiin pääsee - onneksi tuosta kaupungista on muutettu pois.

Tämä on muuten itsesiassa todella hyvä idea myös! Lähikaupunkiin muuttaminen olisi varmasti ollutkin fiksumpaa.

Surullisinta tässä on se, että mikään ei ennakoinut tätä kun muuttoa takaisin teimme. Olimme siinä uskossa, että teemme elämämme parhaan teon ja muutto oli meille unelmien täyttymys. Luotimme myös ihmisiin, joita tunsimme entuudestaan, vanhoihin ystäviin yms. Jotain vain tapahtui, heti kun olimme saaneet muuttokuorman tuotua paikkakunnalle.

Ihmisten asenne tuli yllätyksenä. Voin rehellisesti sanoa, että en tehnyt mitään ansaitakseni sellaista. En voi käsittää, miten suuttuneita minua kohtaan jo oltiin heti alkuunsa, vaikka olin todella avoin ja ystävällinen, mutta jotain todella outoa näissä tilanteissa oli heti alkuunsa.

Olen miettinyt paljon, onko vika minussa. Uskon että tavallaan on, koska olen todella paljon muuttunut ja asia on juuri näin että sopeutuakseni tänne minun pitäisi muuttaa omaa nykyistä persoonaani todella paljon sellaiseen suuntaan josta en välttämättä pidä. Kokisin sen feikkinä, ja rakastan aitoutta.

Alkuperäinen Ap

Mä olen paluumuuttaja myös ja kysyisin, mikä oli suhteenne oikeasti noihin ihmisiin, jotka tunsit entuudestaan? Tarkoitan, että olitteko aktiivisesti heidän kanssaan tekemisissä muualla asumisen ajan?

Ainahan pikkukaupungissa on pienet ja omat piirit. En minä pikkukaupungissa asuessanikaan ollut enemmän ja syvällisemmin tekemisissä kuin oman piirini, perhe ja ystävät, kanssa syvällisemmin.  Ja ainahan pikkukaupungeissa joku tietää kaikki, mutta harvemmassa kumminkin ovat. Suurin osa näissäkin elää sitä ihan omaa elämää.

Mutta moni paluumuuttaja tekee sen virheen, että kuvittelee, että voi vaan sujahtaa takaisin ihmisten arkeen, tiistai-iltana kahvittelemaan. Ei se niin mene. Minä pidin koko muualla asumiseni ajan yhteyttä ystäviini, tapailtiin, jne. mutta ihan yhtä vaikeaa tapaamisten sovittelu on nyt kuin muualla asuessa. Ihmisillä on kiireensä, perheensä, jne.

Ja totta: kesti hieman, ennen kuin dynamiikka muuttui niin, että perhe x kutsuu perhe y ja z kylään, muistuu mieleen ja alkaa tuntumaan, että hei mekin voitais sopia siihen porukkaan. Ensin tuli nähtyä niitä lähimpiä, joiden kansa on yhteydet pidetty ja vasta jonkun ajan kuluttua kutsuja muualle.

Aioin juuri tulla kirjoittamaan. Oman kaveripiirin paluumuuttaja myös jotenkin kuvitteli, että kaikki voisi myös ystäväpiirissä vain jatkua samanlaisena kuin se oli ennen heidän muuttoaan. Hänkin varmaan tarkoitti hyvää, oli iloinen, avoin ja reipas, mutta kun se oma elämä oli todellakin jo täynnä ihan kaikkea, niin huomasin itsekin kylmeneväni hänen jatkuviin yhteydenottoihin ja kyselyihin tapaamisista, jne.

Ikävä myöntää sekin, että jos joskus sitten vapaata on, niin on vaan helppo kutsua ne samat tyypit kuin aina ja tietää, että kivaa on. Tästä olemme kyllä puhuneet, että mälsää meiltä ja seuraaviin iltajuttuihin saavat kutsun, jos nyt sitten vielä tulevat, en tiedä.

Mutta asia voi siis olla ihan näin pieni, joten älä nyt ihmeessä ajattele luonteesi olevan väärä tai pitäisi muuttua, mutta ehkä kumminkin pientä malttia vielä, yksi ystävä/perhe kerrallaan! Ja aina se pikkukylillä tuntuu, että juorutaan, ei siitä kannata välittää!

Vierailija kirjoitti:

Edelleen, helsinkiläiset nauraa teille jotka maalta muutatte ja esitätte muuta kuin oikeasti olette.

Kun menette kotona käymään teette taas niin, esitätte muuta kuin olette.

Kukaan ei teitä arvosta.

Aika vähissä ovat syntyperäiset helsinkiläiset.

Mutta heitä ja Helsinkiin muualta muuttaneita yhdistää se asia, että koko muu Suomi nauraa heille.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

iltapäivähiki kirjoitti:

Kauna tulee helposti paluumuuttajia kohtaan pikkukaupungeissa siitä että siellä moni tekee raskasta työtä pikkupalkalla. Sitten "hesasta" tulee uudella sähköautolla merkkivaate-perhe ihastelemaan miten on rento meininki, ihanan ruuhkatonta ja narkkareita ei mailla halmeilla. Se ei lohduta paikallista jos rahat ei riitä itsellä.

Ja kotikaupunkin on voinut kehittyä "toiseen suuntaan" poissaolon aikana, kuten sinulle on käynyt ap. Porukoihin pääsee kun on itse "samaa maata".

Täällä maalla on omaisuutta, on pellot ja metsät, perintöjä monessa polvessa. Työtä osaamme kyllä tehdä ja arvostamme isänmaatani ja kotiseutua.

Tänne tulee alle sadantuhannen vuosituloilla joku elvistelemään niin me salaa nauramme.

Meitä ei teidän kanakoppeihin saa asumaan. Talossa pitää olla kokoa jampihassa myös. Puut omista metsistä, järvi alkaa siitä omasta rannasta.

Joku pikkuinsinööri vain naurattaa.

Tässä malliesimerkki maalaisten juntti-kyräilystä. Kouluttamaton maalainen jolla on joku metsäläntti, nostaa itseään koulutettujen ihmisten yläpuolelle.

Luuletko ettei maalla ole koulutettuja? Olemme asuneet ulkomailla parikin kertaa vuosia ja palanneet aina maalaiskuntaamme. Pk-seudulla ei olla asuttu koskaan, kun ei ole kiinnostanut kallis asuminen ja huonot palkat. Nyt teen etähommia kansainväliselle firmalle ja tulot sen mukaiset.

On talo, kakkosasunto ulkomailla kaupungissa, metsää, peltoa Suomessa ja ulkomailla, autot yht. 80000€ ja kaikki velattomia. Elämä on hyvää.

Ei kiinnosta minkään pk-seudun köyhäperse-velkaelvis -vierailijan pätemiset. Nauran sille, en tosin ääneen kohteliaisuudesta.