Lue keskustelun säännöt.
Paluumuutto pilasi elämäni
03.02.2022 |
Olen aivan näköalaton ja masentunut.
Haaveilimme perheenä vuosia paluusta vanhaan kotikaupunkiimme pohjoisempaan Suomeen monen etelässä vietetyn vuoden jälkeen. Halusimme turvata lapsille puhtaampaa ilmaa, koulutusmahdollisuuksia ja ihmissuhteita, joiden kuvittelimme olevan aktiivisia ja lämpimiä vanhalla asuinpaikallamme.
En kuitenkaan osannut edes kuvitella, kuinka pieleen kaikki voisi mennä. Henkinen isku muuton jälkeen oli jo valtava. Tunsin todella voimakasta tunnetta siitä, että olemme tehneet elämämme pahimman virheen ja koko muutto tuntui kauhealta. Olimme myyneet ihanan kotimme etelä-Suomessa, ja yhtäkkiä mikään vanhassa kotikaupungissa ei tuntunut tutulle. Tuntui kuin kaikki tuntemani ihmiset olisivat menneet johonkin psykoosiin. He olivat ilottomia, innottomia ja jopa vihamielisiä meitä kohtaan muuttomme jälkeen.
Aloin kärsiä eri asteisista huimausoireista, sain itkukohtauksia, yritin kertoa ihmisille pahasta olostani ja muutoksen vaikeudesta. Lopputulos : minua kohdeltiin entistä vihamielisemmin.
Pikkukaupungin asenne oli ja on edelleen todella tyly ja koen vaikeuksia edelleen viihtyä täällä. Tänä keväänä muutostamme tulee jo useita vuosia, enkä vieläkään koe sopeutuneeni. Olen järkyttynyt kaikesta, mitä olemme täällä kokeneet. Ystävyyssuhteita on katkennut, minut on jätetty tylysti porukan ulkopuolelle ja suurin osa tapaanistani ihmisistä tuntuu olevan jollain lailla todella vihaisia meidän perhettä kohtaan.
En tiedä mitä tässä oikein voi tehdä. Lapset ovat koulussa ja päiväkodissa, mutta muuten minusta on alkanut tuntua että olisi parempi palata sinne mistä tulimme. Tämä paluu ei ollut hyvä juttu.
Kommentit (193)
Vierailija kirjoitti:
Usein, jos tuntuu siltä, että kaikki muut käyttäytyvät kummallisesti, kannattaa pohtia, käyttäytyykä itse jollain erityisellä tavalla. Joskus vika on niissä kaikissa muissa, mutta joskus vika voi löytyäkin ihan muualta.
Olisi erittäin kummallista, ettei yhtään normaalisti käyttäytyvää ihmistä löytyisi edes pikkupaikkakunnalta.
Minusta tuntuu erikoiselta, että kaupunki vainoaa. Siis talot ja kadut yms
Kaupunki hyökkii kimppuun
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mulle kävi samoin, paluumuutto ”kotiin” oli järkyttävä pettymys, laukaisi ikäviä asioita (narsistisen vanhempani riehumisen ja kiusaamisen perhettäni kohtaan), vei ystävät ja lopulta työkin meni. En jaksa alkaa avata tarkemmin mutta elämäni HUONOIN PÄÄTÖS.
Ainoa hyvä puoli on se että virheen voi korjata. Nyt työnhaku päällä ja heti kun onnistun niin muuttoauto ajaa takaisin etelään.
Minulle kävi samoin, muutin pakoon ja sitten takaisin Helsinkiin kun sain hyvän työn. Inhottavien vanhempieni käsi ulottui taas minuun asti, muutin uudelleen, ja nyt tarpeeksi kauas, tänne maalle eivät eksy ja saan elää vapaana. Siis korjasin virheeni. Maalla minut on otettu vastaan molemmissa paikoissa tosi hyvin, entisen asuinkuntaan jäi ystäviä , tapaamme edelleen säännöllisesti ja täällä löysin ystäviä heti ensimmäisen viikon aikana.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Uskomatonta miten tännekin nämä vihamieliset kommentoijat tänne eksyvät. Samaa voisi sanoa sinulle, joka vastasit toiselle - luuletko että yhtä lailla sinun juttusi kiinnostavat yhtään ketään? Ei.
Joko nämä kommentoijat ovat itse näitä pikkuisesta paikkakunnalta lähtöisin tai sitten ylimielisiä helsinkiläisiä. Tästä syystä molempien maine on mitä on.
Jep, tämä on mennyt näköjään helsinki vs pikkukunnat väännöksi, vaikka lähtö tai tulopaikkakunnan koolla ei ole apn tilanteessa nyt mitään väliä. Kyse on vain ja ainoastaan hänen ja muiden suhtautumisesta ja sopeutumisvaikeuksista joista kukaan ei näemmä tällä hetkellä keskustele.
Minä näen asenneongelman apstä, hän syyttää omasta sopeutumisongelmastaan muita, niitä entisen kotipaikan asukkaita. Miksi ihmeessä? No siksi ettei ole oppinut ottamaan vastuuta omista tekemisistään. Mikään oma ongelma ei korjaudu muita syyttelemällä, kun ”muut eivät ole sellaisia kun haluan heidän olevan”. Heitä et voi muuttaa, voit muuttaa vain omaa itseäsi. Eikä kukaan voi olettaa, että kaikki suhtautuvat lämmöllä muuttajaan joka tule asenteella joka apstä huokuu ”ne sinne jääneet on jämähtäneet ja minä olen mennyt eteenpäin”.
Outo lähestymistapa hänellä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mulle kävi samoin, paluumuutto ”kotiin” oli järkyttävä pettymys, laukaisi ikäviä asioita (narsistisen vanhempani riehumisen ja kiusaamisen perhettäni kohtaan), vei ystävät ja lopulta työkin meni. En jaksa alkaa avata tarkemmin mutta elämäni HUONOIN PÄÄTÖS.
Ainoa hyvä puoli on se että virheen voi korjata. Nyt työnhaku päällä ja heti kun onnistun niin muuttoauto ajaa takaisin etelään.
Minulle kävi samoin, muutin pakoon ja sitten takaisin Helsinkiin kun sain hyvän työn. Inhottavien vanhempieni käsi ulottui taas minuun asti, muutin uudelleen, ja nyt tarpeeksi kauas, tänne maalle eivät eksy ja saan elää vapaana. Siis korjasin virheeni. Maalla minut on otettu vastaan molemmissa paikoissa tosi hyvin, entisen asuinkuntaan jäi ystäviä , tapaamme edelleen säännöllisesti ja täällä löysin ystäviä heti ensimmäisen viikon aikana.
Kyllä niitä huonoja ihmissuhteita löytyy niin pikkukylästä kuin suurkaupungin keskustasta. Nyt joku (ap?) pyrkii antamaan kuvan, että ongelmaa esiintyy vain maalaiskylissä.
Taitaa huostaanotot olla yleisempää kaupungeissa kuin maalla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Uskomatonta miten tännekin nämä vihamieliset kommentoijat tänne eksyvät. Samaa voisi sanoa sinulle, joka vastasit toiselle - luuletko että yhtä lailla sinun juttusi kiinnostavat yhtään ketään? Ei.
Joko nämä kommentoijat ovat itse näitä pikkuisesta paikkakunnalta lähtöisin tai sitten ylimielisiä helsinkiläisiä. Tästä syystä molempien maine on mitä on.
Jep, tämä on mennyt näköjään helsinki vs pikkukunnat väännöksi, vaikka lähtö tai tulopaikkakunnan koolla ei ole apn tilanteessa nyt mitään väliä. Kyse on vain ja ainoastaan hänen ja muiden suhtautumisesta ja sopeutumisvaikeuksista joista kukaan ei näemmä tällä hetkellä keskustele.
Minä näen asenneongelman apstä, hän syyttää omasta sopeutumisongelmastaan muita, niitä entisen kotipaikan asukkaita. Miksi ihmeessä? No siksi ettei ole oppinut ottamaan vastuuta omista tekemisistään. Mikään oma ongelma ei korjaudu muita syyttelemällä, kun ”muut eivät ole sellaisia kun haluan heidän olevan”. Heitä et voi muuttaa, voit muuttaa vain omaa itseäsi. Eikä kukaan voi olettaa, että kaikki suhtautuvat lämmöllä muuttajaan joka tule asenteella joka apstä huokuu ”ne sinne jääneet on jämähtäneet ja minä olen mennyt eteenpäin”.
Outo lähestymistapa hänellä.
Olen samaa mieltä.
Jos oma asenne on oikea niin vastaanotto on yleensä hyvä, pätee asiaan kuin asiaan.
Tämän apn asennoituminen on hyvin itsekeskeinen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Yrittäisin ennemmin käyttää rikottua pulloa anaalidildona kuin muuttaisin takaisin "kotiin" siihen pikkukaupunkiin itä-suomeen.
Et edes voisi muuttaa "kotiin", sillä sitä ei enää ole. Muistojen paikkakunta elää vain muistoissa. Vaikka moni luulee, ettei niin käy, elämä menee kuitenkin kaikkialla eteenpäin ja asiat muuttuvat. Vaikka maisema olisi tuttu, aika on kulunut ja kotia ei enää ole. Jos on halua, entiselle kotiseudulle voi kotiutua uudestaan, jos ymmärtää, että ei voi vain palata ja jatkaa, kuin aikaa ei olisi kulunut lainkaan. Tutut ihmiset eivät hyppää hyllylle odottamaan muuttumattomina sitä, että joku kenties ryhtyy haikailemaan paluusta entiseen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Uskomatonta miten tännekin nämä vihamieliset kommentoijat tänne eksyvät. Samaa voisi sanoa sinulle, joka vastasit toiselle - luuletko että yhtä lailla sinun juttusi kiinnostavat yhtään ketään? Ei.
Joko nämä kommentoijat ovat itse näitä pikkuisesta paikkakunnalta lähtöisin tai sitten ylimielisiä helsinkiläisiä. Tästä syystä molempien maine on mitä on.
Jep, tämä on mennyt näköjään helsinki vs pikkukunnat väännöksi, vaikka lähtö tai tulopaikkakunnan koolla ei ole apn tilanteessa nyt mitään väliä. Kyse on vain ja ainoastaan hänen ja muiden suhtautumisesta ja sopeutumisvaikeuksista joista kukaan ei näemmä tällä hetkellä keskustele.
Minä näen asenneongelman apstä, hän syyttää omasta sopeutumisongelmastaan muita, niitä entisen kotipaikan asukkaita. Miksi ihmeessä? No siksi ettei ole oppinut ottamaan vastuuta omista tekemisistään. Mikään oma ongelma ei korjaudu muita syyttelemällä, kun ”muut eivät ole sellaisia kun haluan heidän olevan”. Heitä et voi muuttaa, voit muuttaa vain omaa itseäsi. Eikä kukaan voi olettaa, että kaikki suhtautuvat lämmöllä muuttajaan joka tule asenteella joka apstä huokuu ”ne sinne jääneet on jämähtäneet ja minä olen mennyt eteenpäin”.
Outo lähestymistapa hänellä.
Outoa etsiä vaan syytä ap:sta. Ulossulkeminen ryhmästä/kyläyhteisöstä on ihan todellista totta. Se on kuin kiusaamista koulussa, jossa joku jätetään yksin. Tämän ketjun perusteella pikkupaikoilla näytetään pitävän paluumuuttajia oletusarvoisesti koppavina, joihin ei haluta tutustua tai edes tervehtiä kaupassa, kuten joku kirjoitti. Mitähän sen kiusatun ja syrjityn pitää koulussa sitten tehdä, että pääsee porukkaan mukaan? Tämän logiikan mukaan sekin on siis oma vika, niinkö?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tämä ketjuhan on oikein täynnä sellaisia myrkkypillerin nielleitä pukkukuntalaisia, huh huh. Jos ne ap:n livenä kohtaamat ihmiset ovat olleet samanlaisia, niin en ihmettele kärsimystä yhtään. Parasta muuttaa pois, tuossahan menee omakin elämä piloille. Kannattaa välttää sellaisten ihmisten seuraa, jotka vetävät muita alaspäin.
Vierailija kirjoitti:
Provo
Kyllä tämä on aika tavallinen tarina. Samaa koetaan lukemattomissa tuvissa ympäri maata.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Yrittäisin ennemmin käyttää rikottua pulloa anaalidildona kuin muuttaisin takaisin "kotiin" siihen pikkukaupunkiin itä-suomeen.
Et edes voisi muuttaa "kotiin", sillä sitä ei enää ole. Muistojen paikkakunta elää vain muistoissa. Vaikka moni luulee, ettei niin käy, elämä menee kuitenkin kaikkialla eteenpäin ja asiat muuttuvat. Vaikka maisema olisi tuttu, aika on kulunut ja kotia ei enää ole. Jos on halua, entiselle kotiseudulle voi kotiutua uudestaan, jos ymmärtää, että ei voi vain palata ja jatkaa, kuin aikaa ei olisi kulunut lainkaan. Tutut ihmiset eivät hyppää hyllylle odottamaan muuttumattomina sitä, että joku kenties ryhtyy haikailemaan paluusta entiseen.
On se niinkin päin että 'kotoa' lähdetään maailmalle jossa on joku sinne muuttanut ja oletetaan että mikään ei ole muuttunut ja halutaan pitää yhtä ja auttaa maailmalla. Tässä näkee sitten kuka on kuka ja miten tärkeä toinen on ja miten elämä on vaikuttanut mieleen.
Meille kävi samoin. Muutettiin takaisin kotipaikkakunnallemme. Kun emme asuneet vielä täällä, meitä kutsuttiin lasten synttäreille ja ties minne kissanristijäisiin ja ystävämme näkivät meitä mielellään. Kun muutimme tänne, meidät on suljettu täysin piirien ulkopuolelle eikä meitä oteta mihinkään mukaan. Lapset eivät saa kutsua synttäreille ja kautta rantain kuulemme illanistujaisista, jonne meitä ei ole kutsuttu. Kun itse kutsutaan ihmisiä kylään tai nuotiolle, heille ei sovi. Se tuntuu todella pahalta. En tiedä mitä me ollaan tehty väärin. Mielestäni ollaan oltu samanlaisia kuin aiemminkin. Aiemmassa kotikaupungissa meillä oli ystäviä. Nyt ollaan vietetty aikaa vain oman perheen kesken. Nyt, reilun parin vuoden asumisen jälkeen, onneksi ollaan alettu saada täältä uusia ystäviä. Vanhat ystävyyssuhteet valitettavasti näyttävät katkeavan, kun muutimme lähemmäs.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Muuttakaa uudestaan, mitä ihmettä oikein odotatte vielä?
Minulla on ihan päinvastainen kokemus: muutto ulkomailta tuntui pk-seudulla kuin olisi mennyt johonkin 70 luvulle jämähtäneeseen pikkukylään. Metroasema oli likainen ja haiseva, muualla oli kiillotetun puhtaita paitsi juna-asemat myös rähjäisiä, kadut olivat todella pieniä kun ulkomailla tottui että on aina uutta nähtävää helsinki on nopeasti koluttu läpi, kaupat todella kalliita lukuunottamatta muutamia halpakauppaketjuja, osa uusista paikallisista puhuivat jotain sekakieltä tyyliin yksi sana suomea sitten muuta ja slangia vielä sekaan, paljon juoppoja/sekakäyttäjiä julkisilla paikoilla meluamassa. Ja paikka jossa asuin pk-seudulla ennen siinä talossa asui sellaista porukkaa että naapuri mm. tarkisti kaikkien asukkaiden nimet talonyhtiöstä, toinen naapuri piti sairasta meluavaa lasta aina kotona ja valitti turhaa muista asukkaista koko ajan. Kyllä Helsingissäkin osataan kytätä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ovatko ne kaikki pienen kunnan tutut ns samantasoisesti koulutettuja ja sosioekonomisessa asemassa kuin te ap? Jos he kokevat huonoa itsetuntoa ja ovat teille kateellisia ja katkeria? Kannattaisi ehkä yrittää tutustua paikkakunnan menestyneempiin ihmisiin, jos siellä on sellaisia, jos he olisivat avarakatseisempia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen pieneltä paikkakunnalta pohjoisesta kotoisin ja en ikikuna päivänä haaveile takaisin muutosta, koska nautin kaupunkielämästä ja sen tuomista mahdollisuuksista. Joillekin on tärkeää iso omakotitalo ja luonto, toinen viihtyy paremmin kerrostalossa ytimessä ja hyvä vaan, että on erilaisia mahdollisuuksia joista valita.
Olen kyllä huomannut sen, että olen itsekin viimeisen 15 vuoden aikana muuttunut ihmisenä aika paljon. Edelleen nähdään vanhojen ystävien kanssa muutaman kerran vuodessa ja aina on mukavaa, mutta välillä myös näkyy, että olemme kaikki muuttuneet. Johtunee olosuhteista, elämänvalinnoista, minkä takia sitä ihmiset ylipäätään muuttuu. Esim. itse olen nykyisin paljon ekstrovertimpi, tykkään sosialisoida ja jutella eri aiheista, olen ylipäätään kiinnostunut monenlaisista asioista, aika suorapuheinen jne. Tapailin joskus miestä, joka asui kotipaikkakunnallani, ja eihän siitä tullut mitään kun maailmankuvat oli niin erilaisia. Minä en jaksanut innostua miehen jutuista ja mun jutut tuntui miehestä varmaan epäkiinnostavilta haihatteluilta. Ei kyse ole välttämättä mistään fiksuudesta, mutta erilaiset elämänpolut muokkaa ihmisiä pikkuhiljaa jajoskus vuosien varrella kuilu kasvaa valitettavan isoksi.
Mitä sinä sosialisoit?
Ai sinä tykkäät jutella eri aiheista, joka siis tarkoittaa että tykkäät jutella niistä omista aiheistasi, jotka ilmeisesti ei köyisyytensä takia kiinnosta muita ollenkaan.
Olet juuri sellainen typerys joka kuvittelee, että juuri se sinun juttukin mielenkiintoinen. Ei ole, usko huviksesi.
No niin. En sanonut, että juttuni olisivat erityisen mielenkiintoisia, vaan että erilaiset elämänpolut muokkaa myös kiinnostuksenkohteita, mikä voi näkyä myös tietynlaisina vaikeuksina ihmissuhteissa, jos yhteistä ei löydy riittävästi. En minä ollut pienellä paikkakunnalla asuessani erityisen kiinnostunut vaikkapa kaupunkisuunnittelusta ja arkkitehtuurista. Enkä vastaavasti ole nykyään järin kiinnostunut vaikkapa metsästyksestä. Varmasti poikkeuksiakin on, mutta kyllä varmaan lähes kaikilla meistä on kokemusta siitä, että Pariisissa asuvilla ihmisillä on keskimäärin erilaisia kiinnostuksenkohteita kuin enontekiöläisillä, vaikka kummankaan kiinnostuksenkohteet ei sinänsä ole arvokkaampia kuin toisten.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Yrittäisin ennemmin käyttää rikottua pulloa anaalidildona kuin muuttaisin takaisin "kotiin" siihen pikkukaupunkiin itä-suomeen.
Et edes voisi muuttaa "kotiin", sillä sitä ei enää ole. Muistojen paikkakunta elää vain muistoissa. Vaikka moni luulee, ettei niin käy, elämä menee kuitenkin kaikkialla eteenpäin ja asiat muuttuvat. Vaikka maisema olisi tuttu, aika on kulunut ja kotia ei enää ole. Jos on halua, entiselle kotiseudulle voi kotiutua uudestaan, jos ymmärtää, että ei voi vain palata ja jatkaa, kuin aikaa ei olisi kulunut lainkaan. Tutut ihmiset eivät hyppää hyllylle odottamaan muuttumattomina sitä, että joku kenties ryhtyy haikailemaan paluusta entiseen.
Kukaan tuskin olettaa muuttumattomuutta. Eiköhän kaikki ole muuttuneet. Yhteydenpito ei tarkoita sitä, että olisi jäänyt hyllylle odottamaan ystävän palaamista. Minusta on julmaa sulkea takaisin palannut piirien ulkopuolelle. Sivusta.
Vierailija kirjoitti:
Pienet kaupungit ovat kamalia! Olen itse kotoisin Kouvolasta ja teininä alkoi tuntua etten pystynyt enää hengittämään. Kaikki tunsi kaikki ja jos vähänkin erosi porukasta niin heti joutui silmätikuksi. Pikkukaupungit on äärimmäisen ahdistavia paikkoja. Kun muutin 18 vuotiaana pk seudulle niin pystyin vihdoin hengittämään. En usko että pystyisin asua missään muualla juurikin ilmapiirin takia. Paluumuutto ei todellakaan läheskään aina ole mikään auvoisa kokemus.
...pystyisin asumaan...
Yksi aivan supisuomalainen piirre tässä kyllä on: se, että paluumuuttajaa (suuremmasta kaupungista tai ulkomailta takaisin muuttavaa) pidetään aina lähtökohtaisesti leuhkana tai ylimielisenä. Että "mikä se oikein kuvittelee olevansa" tai "nytkö sekin kuvittelee näyttävänsä meille, että mitenkä sitä fiinisti oikein pitäisi elää". Ja auta armias, jos erehdyt kertomaan kokemuksistasi muualla eli siellä toisessa kaupungissa tai maassa (sen on takuuvarmaa leveilyä muiden mielestä). Tai jos erehdyt kertomaan, millaisia vaikeuksia olet kohdannut palatessasi (tyyppivastaus on: "no painu takaisin sinne mistä tulit, turha alkaa valittaa"). Jos kertoo, että on hankalaa sopeutua taas paikalliseen elämään, se tulkitaan paikallisten ihmisten ja paikallisen alueen negatiiviseksi arvosteluksi. Näin on takuulla käynyt myös AP:n tapauksessa, jossa hänet nähdään vihamielisten silmälasien läpi - kun hän on kertonut vaikeuksistaan ja pahasta olostaan, paikalliset ovat tulkinneet hänen arvostelevan heitä. Sen sijaan, että yritettäisiin auttaa, pyrkiä ymmärtämään hänen elämäänsä ja ottaa tervetulleesti mukaan omaan elämään. Iloinen ja ekstrovertti käytös myös voidaan tulkita leveilyksi tai muuten vaan omituiseksi. Valitettavasti tällaisia käytösmalleja en oikein ole muualla maailmalla asuessani tavannut, se on ihan suomalainen kulttuuripiirre se :)
Ystäväni paluumuutti Suomeen jossain vaiheessa, ja hänen kokemuksensa olivat aivan samanlaisia. Voin samaistua AP:n juttuun. Niin monilla ihmisillä on ennakkokäsityksiä tai totena pitämiään tulkintatapoja, joita he eivät edes tiedosta, ja monilla on tapana kääntää joitakin asioita koskeva epävarmuutensa vihamieliseksi suhtautumiseksi.
Kauna tulee helposti paluumuuttajia kohtaan pikkukaupungeissa siitä että siellä moni tekee raskasta työtä pikkupalkalla. Sitten "hesasta" tulee uudella sähköautolla merkkivaate-perhe ihastelemaan miten on rento meininki, ihanan ruuhkatonta ja narkkareita ei mailla halmeilla. Se ei lohduta paikallista jos rahat ei riitä itsellä.
Ja kotikaupunkin on voinut kehittyä "toiseen suuntaan" poissaolon aikana, kuten sinulle on käynyt ap. Porukoihin pääsee kun on itse "samaa maata".
Jep, tämä on mennyt näköjään helsinki vs pikkukunnat väännöksi, vaikka lähtö tai tulopaikkakunnan koolla ei ole apn tilanteessa nyt mitään väliä. Kyse on vain ja ainoastaan hänen ja muiden suhtautumisesta ja sopeutumisvaikeuksista joista kukaan ei näemmä tällä hetkellä keskustele.