Saako laihtuneelle sanoa: oletpas hoikistunut?

Voi jumala*uta ihmiset on sekaisin🙄

Vierailija kirjoitti:

Voi jumala*uta ihmiset on sekaisin🙄

Sinä varsinkin. Sanot mielipiteen sanomatta oikeasti yhtään mitään.

Ei. Ei ole mitään niin mautonta, kuin kommentoida toisen painoa, oli se mennyt suuntaan tai toiseen tai pysynyt paikoillaan. 

 

Ei pidä sanoa, kuten kaikki ovat jo todenneet.

Olen ollut aina lievästi ylipainoinen ja erittäin tietoinen siitä. Olen pyrkinyt hallitsemaan asiaa koko aikuisikäni. Ja huom, vaikka olen ylipainoinen, elämäntavoista huolehtimisella on ilman muuta merkitystä. Olen aina mm. pyöräillyt ja harrastanut yhtä itsepuolustuslajia aktiivisesti. Minulla on myös pysyviä ruokailuun liittyviä periaatteita, en mm. syö mitään missä on lisättyä sokeria ja joka aterialla puolet lautasesta kasviksia. Näiden ohjeiden avulla pysyn lievästi ylipainoisena - kun luovun niistä, lihon kyllä lisää. Stressi ja elämäntilanteiden vaihtelu ovat opettaneet sen minulle.

Kerran, kun minulla tuli elämässä sellainen harvinainen hetki että ei ollut stressiä, olin levännyt, raha-asiat oli kunnossa, päätin vetää vähän tiukemman kuntokuurin. Palkkasin personal trainerin ja tilasin ruokavalion. Punnitsin jokaisen aterian osat, kävin salilla ja lenkkeilin. Pudotin vuodessa 15 kiloa ja näytin tietysti oikein kivalta. Parasta oli kuitenkin se, miten hyvä olo minulla oli kaikin puolin.

Eipä silti tuntunut kivalta, kun kaveri huusi kesäjuhliin saapuessani "Sä oot kyllä laihtunut TOSI PALJON! Siis paljon sä oikeesti oot laihtunut? Siis eihän sua edes tunnista! Näytät kyllä niin hyvältä nyt kun oot laihtunut!!!"

Ja miksi ei tuntunut kivalta? Koska olin edelleen se sama ihminen, joka olin 15 kiloa lihavampanakin. Kaveri loukkasi mennyttä minääni, ikään kuin puhui hänestä pahaa selän takana. Ja myös siksi, että tiesin jo silloin laihana ja upeana, että tämä oli minulle vain väliaikainen projekti. En ikimaailmassa pystyisi vetämään sitä dieettiä ja treeniä koko elämääni vaativan työn ohessa, saati sitten jos olisi perhe. Minulla oli pian edessä paluu siihen ei-hyvännäköiseen kehooni.

On olemassa porukkaa, joka sanoo ääneen "oletpa sinä lihonut". Se porukka, joka sanoo ääneen "oletpa sinä laihtunut" on mielestäni ihan sitä samaa porukkaa, vaikka osaa joskus pitää suunsa kiinni.

Minusta toisen ulkonäköä ei lähtökohtaisesti kuulu kommentoida, jos kohde itse ei ala siitä puhua. Eri asia on kuitenkin kehua ystävän tai tutun hienoja vaatteita tai vaikka kaunista uutta kampausta/leikkausta. "Onpa ihana paita!" ei voi minusta mennä vikaan silloin kun kyseessä on vilpitön kehu, mutta "Oletpas laihtunut!" on liian tungettelevaa. Antaa kuvan, että sanoja arvioi toisen ulkomuotoa aktiivisesti ja katsoo vielä asiakseen kertoa havaintonsa kysymättä, mikä on aina töykeää. Asiaa pahentaa se, jos kyseessä on joku muutaman kilon laihtuminen eikä mikään XXXXL -> M muodonmuutos, jonka varmasti kaikki huomaavat. Jos taas joku alkaisi ylpeänä kertoa kuinka on laihtunut x kiloa, sanoisin varmasti että "näytät tosi hyvältä" tai "tosi hieno saavutus" tms., kilomäärästä viis.

Jos toinen postaa joka päivä jotain laihdutuskuvia someen tai muutenkin itse puhuu asiastaan, niin silloin on ihan asiallista. Jos toinen ei ole ottanut asiaa esille, niin silloin pitää pysyä vaiti.

Vierailija kirjoitti:

Ei! Painoon ei ikinä puututa eikä myöskään KOSKAAN kysytä oletko raskaana!

Toisen muuttuneen olomuodon voi huomioida sanomalla vaikka että näytätpä hyvältä tänään tai jos ei ole hyvä muutos niin voi kysäistä ihan vaan että miten sulla menee.

Tämä. Mitä edes liikkuu ihmisen päässä joka nähdessä oikein hihkaisee että oi ihanaa, sä olet raskaana..

Tai sitten kysyy, että oletko raskaana tai koska on laskettu aika ihan vain siksi että päällä sattuu olemaan joku tunika tai vastaava.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Suora tie joidenkin kohdalla anoreksiaan. Älä sano.

 

Omalla kohdalla näin kävi. Koin, että minua kehutaan/minut hyväksytään lähinnä painonpudotuksen myötä ja se sai sairastumaan lopulta.

Kenenkään ei soisi olevan liian riippuvainen toisten huomiosta tai hyväksynnästä. Se sairastuttaa varmasti tavalla tai toisella.

Yleensä kanssaihmiset eivät ymmärrä mikä kaikki voikaan jonkun mielestä olla heidän vastuullaan, vaikka he tarkoittaisivat kuinka hyvää. Ihmisen mieli on niin kummallinen.

Miksi toisen ulkonäköä pitäisi aina kommentoida ja kritisoida? Eikö teillä ole mitään muuta sanottavaa?

Itse ainakin haluaisin, että joku näin 20kg pudotuksen jälkeen kehuisi ja sanoisi jotain tuollaista, mutta tuntuu että kukaan ei huomaa asiaa ja mikään ei ole muuttunut

Vain jos tunnet ihmisen ja tiedät että on tehnyt paljon töitä pudottaakseen painoa tai saanut sairautensa hyvään tasapainoon. Oudompien ihmisten painoa tai ulkonäköä ei pitäisi koskaan kommentoida. Saat vain vihamiehiä ja puukkoa selkään.

EI tietenkään ole Kohteliasta sanoa noin , Vaan olla hiljaa asiasta olla Ystävä kuten ennenkin tähän asti.

Vierailija kirjoitti:

Eikö enää saa kehua tai yrittää ilahduttaakaan ketään, kaikki on kielletty?

Jos sanot, ihanaa, olet laihtunut, niin tulikitaan että "kauheeta mikä läski olit ennen".

Tää on just tätä woke kulttuuria, tästä pitäisi päästä äkkiä eroon, tai näistä pitäisi päästä ja nopeesti.

Miksi kuvittelet sen ilahduttavan ihmistä, että käytännössä sanot tälle pitäneesi häntä hervottomana läskinä.

Vierailija kirjoitti:

Voisihan sitä ehkä kommentoida yleisluontoisemmin, jotain että oletpas muuten reippaan ja hehkeän oloinen, tms., eli kiinnittämättä huomiota juuri siihen laihtumiseen. Siis sikäli kuin laihtuja on, kuten oletin aloittajan tarkoittavan.

Eri juttu sitten jos vaikka sairastelujen takia riutuu.

Itse olen ollut lihava, enkä erityisesti tykännyt, kun laihtumisesta mainittiin.

Aivan kuin ex-lihava ei tajuaisi mitä noilla hehkeyksillä tarkoitetaan.

90% laihduttaneista ottaa sen kohteliaisuutena.

Vierailija kirjoitti:

Itse en halua kommentteja (minkäänlaisia) ulkonäöstäni, enkä myöskään kommentoi toisten ulkonäköä. Ulkonäkökeskeiset kommentit ovat aina jollain tasolla vähän asiattomia. Toki jos ihminen itse ottaa esim. elämäntapamuutoksen puheeksi on täysin asiallista ihastella laihtumista, mutta muuten kannattaa olla ihan vaan hiljaa.

Sen sijaan saatan ihastella jotain vaatetta, todeta että onpa sinulla kivan näköinen pusero tai jotain vastaavaa. Se ei ole henkilöön kohdistuvaa kommentointia ja mielestäni OK.

Jos et kehunut läskin vaatteita niin turha sitä on kehua laihtuneenkaan vaatteita. Kyllä me tiedetään, mitä tarkoitatte.

Vierailija kirjoitti:

Itse ainakin haluaisin, että joku näin 20kg pudotuksen jälkeen kehuisi ja sanoisi jotain tuollaista, mutta tuntuu että kukaan ei huomaa asiaa ja mikään ei ole muuttunut

Itse olen laihtunut 30 kg puolen vuoden sisällä. Näen kyllä kaikkien tuttujen katseista, että huomaavat, mutta onneksi eivät ole sanoneet mitään. Vituttaa muutenkin jo tarpeeksi se, että miehiltä tulee yhtäkkiä jatkuvaa huomiota ja naiset ovat ystävällisempiä. Ei ole kiva tajuta kuinka syvälle juurtunutta läskiviha ihmisissä on, jopa ystäviä ja tuttavia kohtaan.

Ulkonäkökommenttien kanssa kannattaa olla todella varovainen.

Itselläni oli teininä paha akne. Kun lopulta sain ihon parempaan kuntoon lääkekuureilla ja muilla hoidoilla, sain seuraavanlaisia kommentteja: "Onpas ihosi nyt paljon paremman näköinen!" Jne.

Kommentit tuntuivat vähän pahalta, koska niistä tuli tunne, että minut hyväksyttiin ihmisten joukkoon vasta ihon parannuttua. Olin lisäksi arka ja ujo, enkä halunnut huomiota itselleni, varsinkaan ulkonäköseikkojen takia.

Vierailija kirjoitti:

90% laihduttaneista ottaa sen kohteliaisuutena.

Ei todellakaan ota. Millä otannalla noin väität? Tässä keskustellussakin 99 prosenttia ei pidä sitä kohteliaisuutena.

Vierailija kirjoitti:

Ulkonäkökommenttien kanssa kannattaa olla todella varovainen.

Itselläni oli teininä paha akne. Kun lopulta sain ihon parempaan kuntoon lääkekuureilla ja muilla hoidoilla, sain seuraavanlaisia kommentteja: "Onpas ihosi nyt paljon paremman näköinen!" Jne.

Kommentit tuntuivat vähän pahalta, koska niistä tuli tunne, että minut hyväksyttiin ihmisten joukkoon vasta ihon parannuttua. Olin lisäksi arka ja ujo, enkä halunnut huomiota itselleni, varsinkaan ulkonäköseikkojen takia.

Sain kerran itse kommentin erään yrityksen tutulta sihteeriltä, että näyttääpä ihoni nyt paremmalta. Kiva tajuta, että mummeli on katsellut kasvojani näppylöitäni arvostellen ja pitänyt minua rumana aina aiemmin. Ei kyllä palautunut suhde tähän ihmiseen enää samanlaiseksi sen jälkeen vaan aloin vältellä kohtaamistaan.