Saako laihtuneelle sanoa: oletpas hoikistunut?

Jos laihdutuksessa on kestänyt 18 vuotta ja se on ollut vaikeaa, ei kannata välttämättä sanoa mitään. Ihminen on hyväksynyt itsensä painavana ja hoikkana, kaikkina versioina.

Vierailija kirjoitti:

Ap, eiköhän sun tuttavat tiedä tyhmyytesi jo ennestään. Ei sitä tarvitse enää erikseen mainostaa.

Eikö sulla oikeasti ole ketään? Päivät pitkät päivystät täällä, joka ketjuun möliset.

Parempi tuokin on kuin se passiivis-aggressiivinen kommentointi mitä ylipainoisilta tutuilta kuulin laihtumisen jälkeen: "eihän susta oo enää mitään jäljellä"

Ei ole asiallista kommentoida noin. Hyvä periaate on ulkonäön kommentoinnissa se, että kommentoi vain esim. vaatteita, asusteita tai hiuksia, huulipunan sävyä tai vaikka kynsiä. Asioita, joita voi ostaa tai saada ammattilaisen toteuttama palveluna. Niitäkin kuitenkin niin että "hieno paita, kiva hiusväri, tyylikkäät kengät" eikä niin että "tuo hiusväri on paljon parempi kuin se edellinen" tai "kivat housut, sinua pukee kyllä paremmin housut kuin hame". Eli siihen kehuun ei kannata missään tapauksessa piilottaa mitään negatiivista eli että antaa ymmärtää aiemman tyylin olleen epäsopiva tai huono.

Eri asia on jos tietää, että henkilö vaikka treenaa tavoitteellisesti tai laihduttaa, niin silloin vartalon/painon kommentointi on ok, jos vielä kyseessä on melko läheinen ihminen.

En halua, että kukaan syynää painoani, olin sitten lihonut tai laihtunut. En edes halua tavata yhtä tuttua, jonka tiedän tarkkailevan muiden painoa. Ajatuskin stressaa, joten en muka ikinä ehdi nähdä häntä. 

Vierailija kirjoitti:

Sano mieluummin vaikka että näytätpä sinä upealta.

Nimenomaan EI näin, koska se pitää sisällään, että hoikkana on kauniimpi.

Parempi että ei kommentoi toisen henkilön ulkonäköä, jollei henkilö itse ota asiaa puheeksi.

aina ei voi tietää mistä laihtuminen johtuu, jos johtuukin vakavasta sairaudesta

Ymmärtääkseni tuollaiset kehut ovat saattaneet jopa ruokkia syömishäiriötä. Jos on jo alkanut lipsua siihen suuntaan ja sitten saa vielä kehuja sen seurauksena, voi helposti ajatella, että on sitten todella ollut sanojan mielestä liian lihava aiemmin. Ei kenenkään painoa ole mitään syytä kommetoida suuntaan eikä toiseen, kun ei tiedä, miten toinen asian ottaa.

Vierailija kirjoitti:

Eihän sitä tarvitse kehua. Voihan sitä sanoa, että oletpas sinä muuttunut siitä kun viimeksi nähtiin. Tällöin toiselle jää myös tilaa kertoa mistä muutos johtuu, oli se sitten positiivista tai negatiivista kerrottavaa.

Itselle tulee kaikista ulkonäön kommenteista (jotka ei ole neutraaleja, tyyliin "kiva mekko sulla") varsinkin tapaamisen alussa jotenkin ikävä ja kiusallinen fiilis, joka saattaa varjostaa hieman koko tapaamista. Jostain syystä ne jäävät myös mieleen pitkäksi aikaa.

Eräs oma lähipiirin henkilö kommentoi usein suoraan että näytän väsyneeltä tai milloin miltäkin. Hän pitää suorapuheisuuttaan ilmeisesti jotenkin hyvänä asiana ja ikään kuin tekee mulle jonkun palveluksen kertoessaan suoraan miten hiusvärini on nyt parempi kuin se entinen, joka ei sopinut oikein tai miten musta näkee miten stressaantunut olen. Tällaisiin on hankala kommentoida oikein mitään muuta kuin että joo-o.... Ja sitten seuravaan aiheeseen.

No ei pidä mennä kommentoimaan. Ei laihtumista eikä lihomista. Tai laihuutta tai lihavuutta. Siinä taustalla voi olla mitkä sairaudet tahansa, niiden lääkitykset tms kipeät asiat, kuten stressi, unettomuus, raskas elämäntilanne. Toisekseen, jos menee ihastelemaan toisen laihtunutta, "upeaa" olemusta, se on suora kommentti että olipa kamalaa ku olit ennen niin lihava, nyt vasta oot paljon hyväksytympi tässä yhteiskunnassa. 

Menisin niinkin pitkälle, että jos toinen ihastelee omaa laihtumistaan, siihen voisi todeta, että kyllä tosiaan olet laihtunut, mutta ihan yhtä arvokas/ihana/kiva oot ollu koko ajan. 

Oon itse ollut anorektikko, ja sittemmin ahmimishäiriöinen. Tää maailma/media pyörii niin armottomasti ulkonäön ympärillä, ja sen ympärillä, että muiden ulkonäöstä ja koosta tehdään salamannopeasti johtopäätöksiä niin hyvään kuin huonoonkin suuntaan. Tulisi tajuta, mikä kaikki siihen painonhallintaan vaikuttaa, eikä todeta mantrana kuinka ihminen lihoo, jos syö enemmän kuin kuluttaa. No sh*t, sherlock! Ja tietysti on yhtä ihana näpäyttää, että syö vähemmän ku kulutat, niin laihdut varmasti. Joo, sitä ei oo kukaan kieltänyt. Sitä taas ei tajuta tai haluta uskoa, että sairaudet ja lääkitykset vaikuttaa aineenvaihduntaan, ja kun ne tekijät ei useinkaan pysy vakiona, on usein mahdotonta tietää, kuinka paljon pitäisi syödä. Mulla on takana 20 vuotta vähän väliä vaihtunutta lääkitystä, ja osa lääkkeistä on tuonut ruokahaluttomuutta, ja osa vienyt kylläisyyden aistimisen samalla kun tuonut ainaisen, jäätävän nälän. Voin antaa kaikille epäuskoisille lääkenäytteitä, niin voitte kokeilla itse kuinka kauan itsekuri pitää. 

Oon saanu tehdä järkyttävän työn siinä, ettei mun ihmisarvo perustu kehoni kokoon. Vielä isompi urakka on ollu siinä, että uskoisin olevani ihmisenä sen arvoinen, että minun on hyväksyttävää huolehtia hyvinvoinnistani. Opin teininä sen, että mun velvollisuus on vihata itseäni, olen kamala. Siitähän se anoreksia sitten alkoi. Ja kun vaikeaa vaikeampi masennus puhkesi itsemurhayrityksineen, ei millään ollut yhtään mitään väliä, ei silläkään, mitä suuhuni laitoin. 

Älkää huoliko, olen omalta kohdaltani ymmärtänyt syy-seuraus-suhteet enkä enää pelkää ruokaa tai muiden tuomioita kehostani. Vedän kyllä herkästi pussillisen herneitä nenään, jos ihmiset asettuvat toisten yläpuolelle ihan vaan siksi, miltä toinen näyttää. 

Minulla on ollut syömishäiriö lähes koko ikäni. On kausia kun vain ahmin, ja kausia kun olen lähes syömättä. Kaikki ulkonäköön liittyvä kommentointi vain vahvistaa kokemustani painon ja ulkonäön merkityksestä ihmisarvoni mittana. En usko, että kovinkaan moni olisi kehunut ja kannustanut jos olisivat tienneet minun syöneen pelkkää porkkanaa ja parsakaalia muutaman kuukauden ajan. Hoikistuminen ei ole automaattisesti hyvä asia vaikka olisikin ylipainoa.

Hoikistumisesta mainitseminen on hyväksyttävää ainoastaan jos kyseinen ihminen on avoimesti kertonut laihduttavansa (terveellisesti!). Siinäkin tapauksessa kommentointi voisi ennemmin painottua muuhun kuin ulkonäköön, kuten vaikkapa pirteään ja iloiseen olemukseen jos sellaista on havaittavissa.

Painon kommentointi on kiusallista. Sain itse kerran "kehun" puolitutulta: Hei, olet laihtunut! NYT näytät tosi hyvältä! Ennen olit sellainen...... "

Ei tuntunut kivalta 🙄🥴

Vierailija kirjoitti:

Miksi ei saisi? Itse ainakin kysyn läskeiltä miten heidän painonkerääminen onnistuu.

Hienoa että nolaat itsesi heti kättelyssä, niin sua osataan vältellä. Ja sana kulkee...

Miten te ihmiset yleensäkin tulette elämässä toimeen kun kaikesta pahoitetaan mieli. Tosiasiassa varmaankin aina enemmän mennään tulevaisuudessa siihen, että oikein mistään henkilökohtaisista asioista ei osata enää naamasta naamaan keskustella tai ei ole sopivaa. Toisaalta avaudutaan sosiaalisessa mediassa asioista kuvin ja kirjoituksin jotka ennen pidettiin todella hävettävinä ja henkilökohtaisina. Ja arvostelua tulee varmasti.

Ei kannata puhua kenellekään mitään. Ehkä säästä, paitsi jos toinen on pohjoisesta, etelästä monsuunivyöhykkeeltä tms. Tai samalta kylältä, mutta joutuu tekemään lumityös, kun itse olet kerrostaloasukki. 

Vierailija kirjoitti:

Miten te ihmiset yleensäkin tulette elämässä toimeen kun kaikesta pahoitetaan mieli. Tosiasiassa varmaankin aina enemmän mennään tulevaisuudessa siihen, että oikein mistään henkilökohtaisista asioista ei osata enää naamasta naamaan keskustella tai ei ole sopivaa. Toisaalta avaudutaan sosiaalisessa mediassa asioista kuvin ja kirjoituksin jotka ennen pidettiin todella hävettävinä ja henkilökohtaisina. Ja arvostelua tulee varmasti.

Jos on sitä mieltä, ettei ulkonäkömuutoksista, kuten lihominen tai laihtuminen tarvitse kommentoida (ellei kyseinen ihminen itse aloita esim. kertomaan kuinka on laihtunut) ei tämä tarkoita sitä, että mielensä joka asiasta pahoittaa eikä pysty mistään keskustelemaan.

On niitä muitakin aiheita. Ja tosiaan voi vaikka sanoa "Näytätpä hyvältä" jne. jos nyt on ihan PAKKO.

"Mitä sulle kuuluu"? vois olla aika paljonpuhuva ja saisi aikaan juttua. Ja siitä on sitten myös mahdollisuus liueta hiljalleen pois ja sanoa vaan, että "Ei kummenpia, ihan hyvää vaan" ja todeta vaikka lopuksi kuinka on kova kiire.

Ja jos taas haluaa jäädä juttua jatkamaan voi kertoa asioitaan, kuten nyt vaikka kirota lihomistaan tai iloita kun on saanut laihdutettua. Sää, ruuan ja bensan kallistuminen, työpaikan vaihtaminen, opiskelujen aloittaminen, avioero, uusi mies, lasten ongelmat jne. Mahdollisuuksia on. Ei tarvitse kenenkään painoa kyylätä.

Vierailija kirjoitti:

Miten te ihmiset yleensäkin tulette elämässä toimeen kun kaikesta pahoitetaan mieli. Tosiasiassa varmaankin aina enemmän mennään tulevaisuudessa siihen, että oikein mistään henkilökohtaisista asioista ei osata enää naamasta naamaan keskustella tai ei ole sopivaa. Toisaalta avaudutaan sosiaalisessa mediassa asioista kuvin ja kirjoituksin jotka ennen pidettiin todella hävettävinä ja henkilökohtaisina. Ja arvostelua tulee varmasti.

On ihan eri asia avata itse keskustelu henkilökohtaisista asioista, kuin jos joku tuttu tai tuntematon tulee väkisin tyrkyttämään mielipidettään asiasta.

Eräs sukulainen taisteli painonsa kanssa, oli terveysongelmia jo. Söi kyllä terveellistä ruokaa, mutta liian suuria annoksia. Sanoin suoraan, että sitä terveellistäkin ruokaa pitää syödä vain kohtuuannoksia. Ongelma on se, että jos et laihdu, niin sairastut vakavasti ja joudut käyttämään lääkkeitä lopun elämäsi, tai jopa kuolla kesken elämäsi. Hän laihtui ja tervehtyi ja myös kaunistui. Mikä oli myös positiivista, koska ihmisethän ovat ulkonäkökeskeisimpiä tänä päivänä kuin koskaan ennen.

Nyt hän kiittää minua suorista sanoistani. Kyllä joillekin on suorapuheisuudesta myös hyötyä, eikä aina se asioihin puuttumattomuus johda parhaaseen lopputulokseen.

En itse loukkaannu, mutta onhan tuo aika tökeröä. Oma laihtuminen johtui sairaudesta.

Aivan sama sanotteko mitään vai ette. Hoikistunut ihminen huomaa kuitenkin jo käytöksenne muutoksesta häntä kohtaan, että ette läskinä edes pitäneet häntä kokonaisena ihmisenä.