Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
HS: ”Olen menettänyt parhaat vuodet” -opiskelijoiden kokemuksia korona-ajasta
03.02.2022 |
Ihan hyvää ajattelua, mutta ihan samalla tavalla me kaikki muutkin etätyöläiset on kärsitty. Siis työtähän se opiskelukin on ja niitä sosiaalisia kontakteja kaipaa etätyöläisetkin.
Ehkä tässä korostuu vähän se nuoren ihmisen aikakäsitys, että elämää jotenkin etenee vääjäämättömästi johonkin ja nyt juuri ne kriittiset vuodet meni ohi. Keski-ikäisyyden lähestyessä tuntuu, että perspektiivi muuttuu, kun huomaa, ettei se elämä ihan niin mene.
Kommentit (901)
Hyvä, että saadaan myös nuorten näkemystä esiin. Kyllä he ovat todellakin kärsineet tästä ajasta myös. Esim. 2020 vuoden keväällä monen nuoren ammattiin opiskelevan oli vaikeaa jollei mahdotonta saada työharjoittelu paikkaa. Monella myös opiskelut pitkittyivät ja valmistuminen siirtyi. Työn saanti on myös ollut nuorilla vaikeampaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mun lapsi on ekaa vuotta yliopistossa. Hän on siellä tutustunut ihan hyvin. Kiitos sen että yliopistolla oli elokuussa kaksi viikkoa varattu siihen että opiskelijat tutustuvat yliopistoon ja toisiinsa.
Sai sen verran kontakteja että pääsi eteenpäin siinä ihmisiin tutustumisessa.
Jännää, että tämä ahdistusilmiö on vain Suomessa, vaikka meillä on ollut hyvin turvallista ja leppoisaa moneen muuhun maahan verrattuna. Vasta vaarattomin Omikron leviää laajemmin. Nuoriso itkee, vaikka oikeasti vain vanhuksia on kehotettu olemaan eristyksissä.
Vierailija kirjoitti:
Tämän ketjun perusteella en palkkaa ketään, joka on opiskellut korona-aikaan. Ihan valtava riski näemmä saada täysin todellisuudesta irtautunutta sakkia palkkalistoille.
Minä taas en palkkaisi sinua, kun luetun ymmärtäminen on noin heikkoa. Tässä ei taida olla kuin pari kommenttia opiskelijoilta. Tässä viimeisillä sivuilla keskusteluun on muistaakseni osallistunut 44-vuotias, 60-vuotias ja minä 41-vuotias. Aika jännä logiikka, jos meidän kirjoituksien perusteella jätät joitakuita muita palkkaamatta.
Vierailija kirjoitti:
Jännää, että tämä ahdistusilmiö on vain Suomessa, vaikka meillä on ollut hyvin turvallista ja leppoisaa moneen muuhun maahan verrattuna. Vasta vaarattomin Omikron leviää laajemmin. Nuoriso itkee, vaikka oikeasti vain vanhuksia on kehotettu olemaan eristyksissä.
Mistä sinulle on syntynyt käsitys että ilmiö olisi vain Suomessa?
Ai niin, siitä kun kuvittelet päässäsi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Otetaas tähän vaikka rautalankaesimerkkinä anoreksiaan sairastunut nuori. Häntä voitaisiin ihan hyvin haastatella ja otsikoksi voitaisiin laittaa huomiotaherättävästi "en halua elää". Tulkitsetko sinä tuon otsikon niin, että anorektikon ei kuuluisi toimittajan ja median mielestä elää ja tämä otsikko kannustaisi anorektikoita itsetuhoisuuteen? Meille muille on päivänselvää, että tämä henkilö puhuu itse omasta kokemuksestaan ja jutussa itsessään käsitellään millaista on elää anorektian kanssa.
Mutta tuohan on nimenomaan esimerkki sellaisesta sensaatiohakuisesta otsikoinnista, joka on yksi ongelma myös tuossa aiemmin mainitussa itsem*rhauutisoinnissa.
"Social contagion" (en tiedä vastaavaa termiä suomeksi, sori) on merkittävä tekijä etenkin nuorilla. Syväluotaava henkilökuva anoreksiapotilaan mielenliikkeistä ei ole välttämättä ollenkaan hyväksi haavoittuvaiselle lukijalle, vaikka se tuntuukin nykypäivänä jotenkin oudolta tai väärältä, kun on totuttu puhumaan kaikesta mahdollisimman avoimesti ja mahdollisimman paljon.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mua ihmetyttää miksi ne opiskelijat on istuneet itkuisena kämpässään yksin kaksi vuotta.
1. Baarit on olleet valtaosan ajasta auki. Olihan siellä Sannakin.
2. Koulut ja oppilaitokset on kilvan järjestäneet verkostoitumista ja mt-palveluja opiskelijoille.
3. Valtaosan ajasta on ollut täysin mahdollista tavata kahviloissa, kirjastoissa, asunnoilla. yliopiston tiloissa.
4. Zoom-luennoilla on keskuluissa ollut pienissäkin ryhmissä kovin hiljaista. Siellä on puuhasteltu taustalla mitä sattuu. Itse olen ollut kiinnostunut sisällöstä niin livenä kuin Zoomissa, ei se asia siitä mihinkään muutu. Suurin osa luennoitsijoista vetää kumminkin kalvosulkeiset eikä ne evvk-opiskelijat pohdiskele luentojen jälkeen mitään yhdessä, vaan kaikki rynnii omiin suuntiinsa.
5. Kerhot, urheilutilat, seurat, aktiviteetit ja ym on pyörineet opintopaikoilla lähestulkoon normaalisti.
6. Tinderit, Jodelit, Moodlet, Whatsappit, Messengerit, Snappit, Instat jne laulaa muutenkin kädessä koko ajan, miten sieltä ei saa otettua yhteyttä kehenkään opiskelukaveriin? Ikinä?Mikä tässä on nyt ongelma? Sekö ettei nuoret saa niskasta kiinni ja rakennettua rutiineja? Korona on antanut loistavan tilaisuuden opetella. Ja olen satavarma, että ne jotka on nyt korona-aikana feidanneet, niin olisi jättäneet opinnot joka tapauksessa kesken.
Ja jos et korona-aikana ole kertakaikkiaan tutustunut kehenkään, niin tuskin olisit tehnyt sitä normiaikanakaan. Kursseilla on aina uudet naamat ja sama ope opettaa ehkä kerran. Korkeakoulu ei ole lukio.
Sinä siis ihan tosissasi väität, että ventovieraisiin ihmisiin tutustuu siten, että käydään kerran jossain piirileikki-illassa ja sitten nähdään sen toisen nimi siellä zoomin osallistujalistalla? sen jälkeen sinulla on sitten pitkä rivi kavereita, joita voit pyytää kahvilaan ja kirjastoon. Itse en kyllä ensimmäisen päivän jälkeen muistanut edes kenenkään nimiä, vaan kyllä siihen useampi viikko meni, että siellä edes jonkun kanssa tuli numerot vaihdettua (ja siinä piti kuitenkin olla niitä yhteisiä välitunteja, ruokatunteja tms luppoaikaa). Helppohan niille opiskelukavereille tietysti on soittaa, jos heidät tuntee entuudestaan, mutta ensin pitäisi olla heihin jonkinlainen luonteva kontakti eikä joku ainejärjestöluento oikein pitkälle kanna.
Kiitos kysymystä, no näin me juuri teimme syksyllä -20. Meillä oli etänä infotilaisuus ja siellä sovimme whatsapp-ryhmästä. Myöhemmin kurssien myötä teimme lisää ryhmiä. En minä ollut tavannut niitä ihmisiä ikinä ennen. Sovittiin näkemisiä sinne ja tänne ja tutustuttiin pikku hiljaa. En nyt ymmärrä mikä tuossa eroaa normaalista..? Muuta kuin se, että vaihdettiin puhelinnumerot zoomin chatissa sen sijaan, että oltaisiin kerätty ne luokassa. Ei siellä luennoilla voi höpistä livenä muutenkaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jännää, että tämä ahdistusilmiö on vain Suomessa, vaikka meillä on ollut hyvin turvallista ja leppoisaa moneen muuhun maahan verrattuna. Vasta vaarattomin Omikron leviää laajemmin. Nuoriso itkee, vaikka oikeasti vain vanhuksia on kehotettu olemaan eristyksissä.
Mistä sinulle on syntynyt käsitys että ilmiö olisi vain Suomessa?
Ai niin, siitä kun kuvittelet päässäsi.
Niinpä. Mutta katsos kun ei ole tullut suomenkielisillä sivustoilla vastaan kuin suomalaisten haastatteluja, niin täytyyhän sen olla niin, että me suomalaiset ollaan tässäkin vain niin noloja.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mua ihmetyttää miksi ne opiskelijat on istuneet itkuisena kämpässään yksin kaksi vuotta.
1. Baarit on olleet valtaosan ajasta auki. Olihan siellä Sannakin.
2. Koulut ja oppilaitokset on kilvan järjestäneet verkostoitumista ja mt-palveluja opiskelijoille.
3. Valtaosan ajasta on ollut täysin mahdollista tavata kahviloissa, kirjastoissa, asunnoilla. yliopiston tiloissa.
4. Zoom-luennoilla on keskuluissa ollut pienissäkin ryhmissä kovin hiljaista. Siellä on puuhasteltu taustalla mitä sattuu. Itse olen ollut kiinnostunut sisällöstä niin livenä kuin Zoomissa, ei se asia siitä mihinkään muutu. Suurin osa luennoitsijoista vetää kumminkin kalvosulkeiset eikä ne evvk-opiskelijat pohdiskele luentojen jälkeen mitään yhdessä, vaan kaikki rynnii omiin suuntiinsa.
5. Kerhot, urheilutilat, seurat, aktiviteetit ja ym on pyörineet opintopaikoilla lähestulkoon normaalisti.
6. Tinderit, Jodelit, Moodlet, Whatsappit, Messengerit, Snappit, Instat jne laulaa muutenkin kädessä koko ajan, miten sieltä ei saa otettua yhteyttä kehenkään opiskelukaveriin? Ikinä?Mikä tässä on nyt ongelma? Sekö ettei nuoret saa niskasta kiinni ja rakennettua rutiineja? Korona on antanut loistavan tilaisuuden opetella. Ja olen satavarma, että ne jotka on nyt korona-aikana feidanneet, niin olisi jättäneet opinnot joka tapauksessa kesken.
Ja jos et korona-aikana ole kertakaikkiaan tutustunut kehenkään, niin tuskin olisit tehnyt sitä normiaikanakaan. Kursseilla on aina uudet naamat ja sama ope opettaa ehkä kerran. Korkeakoulu ei ole lukio.
Sinä siis ihan tosissasi väität, että ventovieraisiin ihmisiin tutustuu siten, että käydään kerran jossain piirileikki-illassa ja sitten nähdään sen toisen nimi siellä zoomin osallistujalistalla? sen jälkeen sinulla on sitten pitkä rivi kavereita, joita voit pyytää kahvilaan ja kirjastoon. Itse en kyllä ensimmäisen päivän jälkeen muistanut edes kenenkään nimiä, vaan kyllä siihen useampi viikko meni, että siellä edes jonkun kanssa tuli numerot vaihdettua (ja siinä piti kuitenkin olla niitä yhteisiä välitunteja, ruokatunteja tms luppoaikaa). Helppohan niille opiskelukavereille tietysti on soittaa, jos heidät tuntee entuudestaan, mutta ensin pitäisi olla heihin jonkinlainen luonteva kontakti eikä joku ainejärjestöluento oikein pitkälle kanna.
Kiitos kysymystä, no näin me juuri teimme syksyllä -20. Meillä oli etänä infotilaisuus ja siellä sovimme whatsapp-ryhmästä. Myöhemmin kurssien myötä teimme lisää ryhmiä. En minä ollut tavannut niitä ihmisiä ikinä ennen. Sovittiin näkemisiä sinne ja tänne ja tutustuttiin pikku hiljaa. En nyt ymmärrä mikä tuossa eroaa normaalista..? Muuta kuin se, että vaihdettiin puhelinnumerot zoomin chatissa sen sijaan, että oltaisiin kerätty ne luokassa. Ei siellä luennoilla voi höpistä livenä muutenkaan.
No en tiedä teidän yliopistosta, mutta meillä kyllä luentosaleissa, käytävillä ja ruokasaleissa oli sallittua puhua luentojen välissä odotellessa. No okei, tuo kuulostaa itselleni melko vieraalta, että jostain zoomin listalta otan random nimen ja pyydän kirjastoon tai kahville ennen kuin ollaan vaihdettu sanaakaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mua ihmetyttää miksi ne opiskelijat on istuneet itkuisena kämpässään yksin kaksi vuotta.
1. Baarit on olleet valtaosan ajasta auki. Olihan siellä Sannakin.
2. Koulut ja oppilaitokset on kilvan järjestäneet verkostoitumista ja mt-palveluja opiskelijoille.
3. Valtaosan ajasta on ollut täysin mahdollista tavata kahviloissa, kirjastoissa, asunnoilla. yliopiston tiloissa.
4. Zoom-luennoilla on keskuluissa ollut pienissäkin ryhmissä kovin hiljaista. Siellä on puuhasteltu taustalla mitä sattuu. Itse olen ollut kiinnostunut sisällöstä niin livenä kuin Zoomissa, ei se asia siitä mihinkään muutu. Suurin osa luennoitsijoista vetää kumminkin kalvosulkeiset eikä ne evvk-opiskelijat pohdiskele luentojen jälkeen mitään yhdessä, vaan kaikki rynnii omiin suuntiinsa.
5. Kerhot, urheilutilat, seurat, aktiviteetit ja ym on pyörineet opintopaikoilla lähestulkoon normaalisti.
6. Tinderit, Jodelit, Moodlet, Whatsappit, Messengerit, Snappit, Instat jne laulaa muutenkin kädessä koko ajan, miten sieltä ei saa otettua yhteyttä kehenkään opiskelukaveriin? Ikinä?Mikä tässä on nyt ongelma? Sekö ettei nuoret saa niskasta kiinni ja rakennettua rutiineja? Korona on antanut loistavan tilaisuuden opetella. Ja olen satavarma, että ne jotka on nyt korona-aikana feidanneet, niin olisi jättäneet opinnot joka tapauksessa kesken.
Ja jos et korona-aikana ole kertakaikkiaan tutustunut kehenkään, niin tuskin olisit tehnyt sitä normiaikanakaan. Kursseilla on aina uudet naamat ja sama ope opettaa ehkä kerran. Korkeakoulu ei ole lukio.
Sinä siis ihan tosissasi väität, että ventovieraisiin ihmisiin tutustuu siten, että käydään kerran jossain piirileikki-illassa ja sitten nähdään sen toisen nimi siellä zoomin osallistujalistalla? sen jälkeen sinulla on sitten pitkä rivi kavereita, joita voit pyytää kahvilaan ja kirjastoon. Itse en kyllä ensimmäisen päivän jälkeen muistanut edes kenenkään nimiä, vaan kyllä siihen useampi viikko meni, että siellä edes jonkun kanssa tuli numerot vaihdettua (ja siinä piti kuitenkin olla niitä yhteisiä välitunteja, ruokatunteja tms luppoaikaa). Helppohan niille opiskelukavereille tietysti on soittaa, jos heidät tuntee entuudestaan, mutta ensin pitäisi olla heihin jonkinlainen luonteva kontakti eikä joku ainejärjestöluento oikein pitkälle kanna.
Ohis. Ehkäpä opiskelijoiden pitäisi ymmärtää, että korona-aikana on syytä nähdä tavallista enemmän vaivaa kontaktien luomiseen, ja ennen kaikkea erilaista vaivaa kuin ennen. Kaikkihan te siinä samassa veneessä istutte, joten nolostelut pois. Eikä niitä kavereita tarvitse laumoittain haalia.
Kummallinen ikäpolvi, kun ei yhtään löydy luomis- ja soveltamiskykyä. Kaveritkin pitäisi saada poikkeustilanteessa samalla tavalla sattumoisin ajelehtien kuin ennen viruksen ilmestymistä. Arvelen kyllä, että kun te pääsette graduntekovaiheeseen, gradun opintopisteet on supistettu kymmeneen ja sivumäärä viiteentoista. Kun ei vaan jaksa!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Otetaas tähän vaikka rautalankaesimerkkinä anoreksiaan sairastunut nuori. Häntä voitaisiin ihan hyvin haastatella ja otsikoksi voitaisiin laittaa huomiotaherättävästi "en halua elää". Tulkitsetko sinä tuon otsikon niin, että anorektikon ei kuuluisi toimittajan ja median mielestä elää ja tämä otsikko kannustaisi anorektikoita itsetuhoisuuteen? Meille muille on päivänselvää, että tämä henkilö puhuu itse omasta kokemuksestaan ja jutussa itsessään käsitellään millaista on elää anorektian kanssa.
Mutta tuohan on nimenomaan esimerkki sellaisesta sensaatiohakuisesta otsikoinnista, joka on yksi ongelma myös tuossa aiemmin mainitussa itsem*rhauutisoinnissa.
"Social contagion" (en tiedä vastaavaa termiä suomeksi, sori) on merkittävä tekijä etenkin nuorilla. Syväluotaava henkilökuva anoreksiapotilaan mielenliikkeistä ei ole välttämättä ollenkaan hyväksi haavoittuvaiselle lukijalle, vaikka se tuntuukin nykypäivänä jotenkin oudolta tai väärältä, kun on totuttu puhumaan kaikesta mahdollisimman avoimesti ja mahdollisimman paljon.
Kyllä, otsikko on sensaationhakuinen, mutta jääkö siitä yhdellekään lukijalle käsitystä, että toimittaja siinä toivoo ja kannustaa anorektikkoa kuolemaan.
Kerrotko vähän, mihin tämä väite perustuu, että tällaiset kuvaukset olisivat haitallisia. Itse olen esimerkiksi kärsinyt masennuksesta ja ahdistuksesta ja kyllä minulle on nimenomaan ollut rauhoittavaa lukea ja kuunnella muiden masentuneiden ja masennuksesta toipuneiden ajatuksista ja kokemuksista. Eräs tuntemani psykoterapeutti nimenomaan pitää olennaisena parantumiselle, että henkilö pystyisi ymmärtämään syitä ja tunnistamaan tyypillisiä oireita ja ajatuskulkuja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sinä ehdit tehdä töitä 40-50 vuotta, joissa vuosissa se kahdne vuoden etätyö on kärpäsen kakka.
Opinnot kestää 3-5 vuotta jolloin se 2 vuotta tuosta ajasta on iso osa. Eikä se opiskeluaika tai nuoruus ikinä toistu.
Ihmisen elämä kestää nykyisin yli 80 vuotta. Sen aikana ehtii aloittaa opiskelun aika monta kertaa. Ymmärrän tuon esitetyn näkökulman, mutta olen sitä mieltä, että se nuoruus ei mene ohi kahdessa vuodessa. Eikä myöskään opiskelijaelämän kokemisen mahdollisuus. Tässä tilanteessa sitä fuksielämää voi järjestää koko 2020 aloittaneiden vuosikerta vaikka kolmantena vuotena. Järjestämiskysymys.
Ihminen ei ole koskaan parikymppinen opiskelija kuin kerran.
Hyvin harva opiskelee kahta yliopistotutkintoa. Jos opiskelee, opiskelee ne tutkinnot päällekkäin tai ne myöhemmät sitten kun on jo töissä.
Ei kolmannen vuoden opiskelija ole fuksi.
No voi hyvänen aika, kun kaikki eivät ole koskaan edes niitä parikymppisiä opiskelijoita!
Katsos kun jotkut menevät suoraan peruskoulusta tai viimeistään ammattikoulun jälkeen jo 18-19-vuotiaana työelämään! Mutta sehän toki on täysin vieras ajatus veronmaksajien tuilla opiskeleville ja bilettäville aikuisille!
Ihmeellisen kapeakatseista ajattelua täällä, että kaikkien elämänkulku menisi tai kaikki edes haluaisivat menevän siten, että parikymppisenä yliopistoon opiskelemaan ja nuoruttaan viettämään opiskelijabileisiin, ulkomaanvaihtoihin jne.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tämän ketjun perusteella en palkkaa ketään, joka on opiskellut korona-aikaan. Ihan valtava riski näemmä saada täysin todellisuudesta irtautunutta sakkia palkkalistoille.
Minä taas en palkkaisi sinua, kun luetun ymmärtäminen on noin heikkoa. Tässä ei taida olla kuin pari kommenttia opiskelijoilta. Tässä viimeisillä sivuilla keskusteluun on muistaakseni osallistunut 44-vuotias, 60-vuotias ja minä 41-vuotias. Aika jännä logiikka, jos meidän kirjoituksien perusteella jätät joitakuita muita palkkaamatta.
Eipä tuo sinunkaan luetun ymmärtämisen tasosi kovin korkealla ole. Minä olen 45-vuotias opiskelija.
Eri
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No eihän se nyt hyvänen aika ole halusta kiinni monella muullakaan.
Kukaan ei dissaa nuoria, jotka haluaisivat elää normaalisti. Minä toivon sydämestäni, että nuoret saisivat pian taas elää normaalisti, ja kaikki muutkin. Kukaan ei dissaa nuoria, joita tilanne ahdistaa. Minä dissaan pelkästään tätä outoa hysteeristä defeatismia, joka median on vallannut nuorison suhteen. On käytetty jopa termiä "menetetty sukupolvi", mitä hemmettiä, siis ihan oikeasti.
Mitä tarkoitat tuolla lihavoidulla? Juu, on totta, että ei se sosialisoituminen ja itsenäistyminen tapahdu samalla tavalla kuin muilla, mutta miten se liittyy tähän? Monilla se kuitenkin näin menisi ja tällä hetkellä harvinaisen moniin korona siksi vaikuttaa.
Miksi tässä pitäisi nyt kiinnostaa ne, joihin korona ei ole vaikuttanut tältä osin millään tavalla? Vähän sama, jos joku puhuisi alkoholismista, niin sinne tultaisiin jankuttamaan, että ei kaikki ole alkoholisteja.
Ymmärsit tuon dissaamislauseeni nyt ihan väärin. Tässä siis argumentoidaan esimerkiksi minun kommentteihini sillä tavalla ikään kuin minä olisin jotenkin haukkumassa ja ihmettelemässä niitä, jotka eivät elä tai ole eläneet sillä perinteisellä ja yleisellä tavalla. Siitähän tässä ei ole lainkaan kyse, joten tällaiset kommentit ihmetyttävät, mistä kukaan edes keksi tällaisen näkökulman.
Tarkoitin lihavoidulla vain sitä, että kyse ei monella muullakaan ole siitä, että "itse haluavat elää eri tavalla". Pidin itse asiassa tuota kommenttia vähän outona vastauksena edelliseen viestiini, jossa puhuin nimenomaan ihmisistä, joiden nuoruusvuodet ovat menneet tavalla tai toisella "pieleen". Kyse ei ole siis mistään reippaista vaihtoehtonuorista, jotka menevät valtavirtaa vastaan (vaikka peukkuja toki heille), vaan nuorista ihmisistä, joiden elämän alku ei suju ihan kuten pitäisi itsestään riippumattomista syistä.
Ihmettelen vain tätä hysteeristä defeatismia, kuten jo toisessa viestissä sanoinkin. En ihmettele sitä, että korona ja normaaliuden puuttuminen ahdistavat, masentavat, ärsyttävät, jopa lannistavat. Ihmettelen aikuisten ihmisten alttiutta lähteä vahvistamaan tätä: kyllä kyllä, nuori elämäsi on nyt melko lailla pilalla. Wtf?
Niin, me tiedämme jo että empatia, myötätunto ja lohduttaminen on sulle täysin vieraita käsitteitä. Tai ajatuas siitä että ihmisen annetaan surra menetystään.
Lannistaminen ei ole mitään lohduttamista! Minä olen itse joutunut suremaan menetettyjä nuoruusvuosiani, ja koskaan, siis koskaan, en olisi saanut mitään lohtua siitä, että joku olisi mukamas myötätuntoisena taputellut selkään ja sanonut, että ihan oikein kun itket, elämäsi parhaat vuodet ovat totta tosiaan nyt ohi etkä saanut edes kokea mitään.
Ja millainen sinusta sitten tuolla menetelmällä tuli? Ihmishirviö.
???
En tiedä miksi edes vaivaudun, tämä ketju taitaa olla täynnä trolleja. Mutta sanon kuitenkin vielä yhden asian. Ainakin vielä ennen oltiin tarkkoja siitä, miten uutisoidaan esimerkiksi nuorten itsem*rhista, koska nuoret ovat erityisen alttiita vaikutteille esimerkiksi juuri mediasta, kaveripiireistä, ja niin edelleen.
Mutta nyt media rummuttaa menetetystä nuoruudesta, menetetystä sukupolvesta, (yli)korostaa kaikenlaisia kokemuksia joita olisi "pitänyt" kokea mutta ei saanut, korostaa miten huonot lähtökohdat tästä nuori nyt saa elämälleen, eikä kukaan näe kaikessa tässä lannistamisessa mitään hälytyskelloja?
Öö, ei.. Eihän tämä ole mitään lannistamista, vaan ilmiön tunnistamista. Nuori voi tuntea olevansa jotenkin huono ja saamaton ja erilainen kuin muut, jos tämä aika ottaa koville. On todellakin hyvä, että näistä puhutaan ääneen, että tämä tilanne ei ole muillekaan helppo, vaan samoja ajatuksia on aika monilla. Mistä lähtien vertaistuki ja avoimuus on tarkoittanut lannistamista? Sinun mielestäsikö itsem**hat lisääntyvät, jos mt-ongelmista puhutaan avoimesti? Mitähän sukupolvea mahdat olla, jos kaikki pitää mieluummin lakaista maton alle?
eri
Kyse ei ole siitä, puhutaanko ongelmien olemassaolosta ollenkaan, vaan tavasta, jolla ne raportoidaan. Onko sinulle muka uutta, että on ollut tärkeää olla tarkkana tavasta, jolla esimerkiksi nuorten itsem*rhista puhutaan?
Eikö sinusta ole mitään lannistamista puhua "menetetystä nuoruudesta"? "Parhaat vuodet ohi"? Ihan oikeasti? Ongelmahan ei ole siinä, että puhutaan siitä, että monia nuoria ahdistaa koronatilanne ja sen aiheuttamat lieveilmiöt eri tavoin.
No millä tavalla ne nyt sitten raportoidaan? Eihän tuossa aloituksenkaan otsikossa väitetä mitään vaan se on lainaus haastatellun opiskelijan suusta. Siinä ei puhuta yleisesti kenestäkään, vaan heikkolahjaisemmankin pitäisi ymmärtää, että tuossa joku henkilö puhuu itsestään.
No et voi väittää, etteikö tuo olisi laajemminkin ollut se kantti, jolta nuorten korona-aikakokemuksia lähestytään. Hae Googlesta vaikka fraasia "menetetty sukupolvi" ja katso, kuinka moni hakutuloksista käsittelee korona-aikaa.
On muuten syytä olla tarkkana siitäkin, miten nuorten omia sanoja raportoidaan. Silloin kun Enkeli-Elisan päiväkirjaa vielä luultiin aidoksi, ammattilaiset olivat huolissaan sen vaikutuksesta haavoittuvaisiin nuoriin.
Niin, eli mitä sitten, jos asiaa lähestytään tuolla tavalla? Totuushan tuo on, että korona on aiheuttanut ongelmia. Millä tavalla se on lannistamista? Jos joku kokee, että koulu on kivaa, ei kukaan sitä ole tässä nyt kieltämässä. Tässä ollaan huolissaan niistä heikoimmista. Samalla tavalla puhutaan esimerkiksi koulukiusaamisesta ja oppimisvaikeuksista.
Ja jonkun Enkeli-Elsan analysointi ei liity yhtään mihinkään. Se oli yksityishenkilön kirjoittama höpöhöpö-hahmo eikä mikään virallinen tiedotus- tai vaikuttamiskanava.
Ei, vaan silloin kun vielä luultiin päiväkirjan olevan aito, oltiin nimenomaan huolissaan siitä, miten tuollaista kiusatun tytön itsem*rhaa käsiteltiin mediassa. En minä tätä ole päästäni keksinyt, kenties WHO kelpaa lähteeksi:
https://www.who.int/mental_health/prevention/suicide/resource_media.pdfJa kyllä, kaikenlainen sensaatiohakuisuus, pessimismi ja pelonlietsonta uutisissa vaikuttaa mielenterveyteen:
https://www.psychologytoday.com/us/blog/why-we-worry/202009/the-psychol…Joten luulisi, että oltaisiin tarkkoja siitä, millaisia viestejä potentiaalisesti ahdistuneille nuorille mediassa annetaan.
Mutta ei kai tuo nyt herranjestas tarkoita sitä, että saisi uutisoida ja kirjoittaa ainoastaan yksisarvisista ja sateenkaarista. Tässä hesarin jutussa ollaan mielestäni aika kaukana sensaatiohakuisuudesta ja pelon lietsomisesta, kun puhutaan yksittäisten ihmisten omista kokemuksista eikä mistään ulkopuolisesta uhasta. Itsetuhoisuudestakaan tuossa ei taideta sanoa sanaakaan.
Jotenkin tuntuu, että ylitulkitset nyt tuota otsikkoa ja etsit siitä väkisin jotain sellaista, mitä siinä ei ole. Tuossa ei ole kukaan ottamassa itseään hengiltä sen takia, että opiskellaan etänä.
En minä edes päässyt lukemaan tuota Hesarin juttua, kenties se oli mainiokin juttu. Minä puhuin aihetta koskevasta uutisoinnista yleensä, sekä tästä keskustelussa. Siis siitä asenteesta, että jotain on nyt tämän koronakriisin ansiosta nuorilla peruuttamattomasti ohi ja peruuttamattomasti pilalla.
Olen sanonut jo aiemmissa viesteissä, että minun näkökantani tähän on sellaisen ihmisen, jolla meni iso osa nuoruudesta hukkaan syistä, joita en nyt halua raportoida. Olisin ollut ihan rikki, jos joka puolelta olisin kuullut sellaista viestiä, että nyt on kuule nuoruus peruuttamattomasti pilalla, parhaat vuotesi ovat ohi, etkä sä tule koskaan kokemaan niitä ihania asioita joita sinun olisi nuorena kuulunut kokea. Kyllähän minä noita asioita joskus pyörittelin mielessä itsekin. Puhuinkin niistä, ja minua kuunneltiin. Mutta ympäröivän maailman asenne ei ollut tuo, ja se auttoi minua paljon.
Ketään ei kiinnosta sinun asiasi!
En minä omista asioistani ole sanallakaan kertonutkaan. Vai väitätkö tietäväsi, mitä ongelmia minulla on edes ollut? Olen vain selittänyt, että oman kokemuspohjani perusteella koen tuonsuuntaisen uutisoinnin todella haitallisena nuorille itselleen.
Miten sinä voit esittää mielipiteitä jutusta jota et ole eded lukenut?
En olekaan esittänyt mielipiteitä juuri tästä jutusta. Jos olet AV-ketjuja lukenut, ne rönsyilevät sinne tänne.
Tänne kirjoittaa useampi kuin yksi ihminen, moni muu on varmastikin kommentoinut itse Hesarin juttua. En minä.
Naurettavaa! Jauhat, jauhat, jauhat ja jauhat. Etkä edes tiedä misät puhutaan.
Miksi helvetissä sinä juuri minun jauhamisiini olet fiksoitunut? Tässä ketjussa on satoja muitakin viestejä, keskustele niiden kanssa jos haluat.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mua ihmetyttää miksi ne opiskelijat on istuneet itkuisena kämpässään yksin kaksi vuotta.
1. Baarit on olleet valtaosan ajasta auki. Olihan siellä Sannakin.
2. Koulut ja oppilaitokset on kilvan järjestäneet verkostoitumista ja mt-palveluja opiskelijoille.
3. Valtaosan ajasta on ollut täysin mahdollista tavata kahviloissa, kirjastoissa, asunnoilla. yliopiston tiloissa.
4. Zoom-luennoilla on keskuluissa ollut pienissäkin ryhmissä kovin hiljaista. Siellä on puuhasteltu taustalla mitä sattuu. Itse olen ollut kiinnostunut sisällöstä niin livenä kuin Zoomissa, ei se asia siitä mihinkään muutu. Suurin osa luennoitsijoista vetää kumminkin kalvosulkeiset eikä ne evvk-opiskelijat pohdiskele luentojen jälkeen mitään yhdessä, vaan kaikki rynnii omiin suuntiinsa.
5. Kerhot, urheilutilat, seurat, aktiviteetit ja ym on pyörineet opintopaikoilla lähestulkoon normaalisti.
6. Tinderit, Jodelit, Moodlet, Whatsappit, Messengerit, Snappit, Instat jne laulaa muutenkin kädessä koko ajan, miten sieltä ei saa otettua yhteyttä kehenkään opiskelukaveriin? Ikinä?Mikä tässä on nyt ongelma? Sekö ettei nuoret saa niskasta kiinni ja rakennettua rutiineja? Korona on antanut loistavan tilaisuuden opetella. Ja olen satavarma, että ne jotka on nyt korona-aikana feidanneet, niin olisi jättäneet opinnot joka tapauksessa kesken.
Ja jos et korona-aikana ole kertakaikkiaan tutustunut kehenkään, niin tuskin olisit tehnyt sitä normiaikanakaan. Kursseilla on aina uudet naamat ja sama ope opettaa ehkä kerran. Korkeakoulu ei ole lukio.
Sinä siis ihan tosissasi väität, että ventovieraisiin ihmisiin tutustuu siten, että käydään kerran jossain piirileikki-illassa ja sitten nähdään sen toisen nimi siellä zoomin osallistujalistalla? sen jälkeen sinulla on sitten pitkä rivi kavereita, joita voit pyytää kahvilaan ja kirjastoon. Itse en kyllä ensimmäisen päivän jälkeen muistanut edes kenenkään nimiä, vaan kyllä siihen useampi viikko meni, että siellä edes jonkun kanssa tuli numerot vaihdettua (ja siinä piti kuitenkin olla niitä yhteisiä välitunteja, ruokatunteja tms luppoaikaa). Helppohan niille opiskelukavereille tietysti on soittaa, jos heidät tuntee entuudestaan, mutta ensin pitäisi olla heihin jonkinlainen luonteva kontakti eikä joku ainejärjestöluento oikein pitkälle kanna.
Ohis. Ehkäpä opiskelijoiden pitäisi ymmärtää, että korona-aikana on syytä nähdä tavallista enemmän vaivaa kontaktien luomiseen, ja ennen kaikkea erilaista vaivaa kuin ennen. Kaikkihan te siinä samassa veneessä istutte, joten nolostelut pois. Eikä niitä kavereita tarvitse laumoittain haalia.
Kummallinen ikäpolvi, kun ei yhtään löydy luomis- ja soveltamiskykyä. Kaveritkin pitäisi saada poikkeustilanteessa samalla tavalla sattumoisin ajelehtien kuin ennen viruksen ilmestymistä. Arvelen kyllä, että kun te pääsette graduntekovaiheeseen, gradun opintopisteet on supistettu kymmeneen ja sivumäärä viiteentoista. Kun ei vaan jaksa!
Anteeksi, mutta mistä tulee oletus, että tässä keskustelijat ovat nuoria opiskelijoita. Minä edelleenkin olen se 41-vuotias mamma, joka muistelee lämmöllä omia opiskeluaikojaan ja oli todella kiitollinen, että tutustuminen oli mahdollista siinä opiskelun yhteydessä eikä tarvinnut järjestää erikseen sellaisia "hei, tutustutaanko kahvin merkeissä" -tapaamisia .
Vierailija kirjoitti:
Mun esikoinen on nyt ekan vuoden opiskelija. Hän opiskeli lukiosta puolet kokonaan etänä.
Nyt on ollut tästä vuodesta suht normaalisti 1,5 kuukautta, sen jälkeen tuli taas rajoituksia. Suurin osa ajasta ennnen joulua meni 9 neliön huoneessa.
Sitten oli kaksi kuukautta kotona ja opiskeli täältä etänä.
Ja nyt on taas siellä.
Eihän tässä ole mitään normaalia elämää, oikeasti. Normaalia nuoruutta. Huolettomuutta ja toivoa.
Senkun menee ulos. Ei kukaan kiellä ulkoilemasta ja elämästä elämäänsä. Baareihin ei pääse joo, mutta tolkun ihminen ei niitä tarvitsekaan kovin usein.
Henkisen puolen ymmärrän toki, kun media pelottelee kauhukuvilla ihmisiä päivittäin, mutta muuten kyllä jos vain nuorella on harrastuksia ja mielenkiinnon kohteita, niin ei korona juuri pitäisi vaikuttaa elämiseen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mua ihmetyttää miksi ne opiskelijat on istuneet itkuisena kämpässään yksin kaksi vuotta.
1. Baarit on olleet valtaosan ajasta auki. Olihan siellä Sannakin.
2. Koulut ja oppilaitokset on kilvan järjestäneet verkostoitumista ja mt-palveluja opiskelijoille.
3. Valtaosan ajasta on ollut täysin mahdollista tavata kahviloissa, kirjastoissa, asunnoilla. yliopiston tiloissa.
4. Zoom-luennoilla on keskuluissa ollut pienissäkin ryhmissä kovin hiljaista. Siellä on puuhasteltu taustalla mitä sattuu. Itse olen ollut kiinnostunut sisällöstä niin livenä kuin Zoomissa, ei se asia siitä mihinkään muutu. Suurin osa luennoitsijoista vetää kumminkin kalvosulkeiset eikä ne evvk-opiskelijat pohdiskele luentojen jälkeen mitään yhdessä, vaan kaikki rynnii omiin suuntiinsa.
5. Kerhot, urheilutilat, seurat, aktiviteetit ja ym on pyörineet opintopaikoilla lähestulkoon normaalisti.
6. Tinderit, Jodelit, Moodlet, Whatsappit, Messengerit, Snappit, Instat jne laulaa muutenkin kädessä koko ajan, miten sieltä ei saa otettua yhteyttä kehenkään opiskelukaveriin? Ikinä?Mikä tässä on nyt ongelma? Sekö ettei nuoret saa niskasta kiinni ja rakennettua rutiineja? Korona on antanut loistavan tilaisuuden opetella. Ja olen satavarma, että ne jotka on nyt korona-aikana feidanneet, niin olisi jättäneet opinnot joka tapauksessa kesken.
Ja jos et korona-aikana ole kertakaikkiaan tutustunut kehenkään, niin tuskin olisit tehnyt sitä normiaikanakaan. Kursseilla on aina uudet naamat ja sama ope opettaa ehkä kerran. Korkeakoulu ei ole lukio.
Sinä siis ihan tosissasi väität, että ventovieraisiin ihmisiin tutustuu siten, että käydään kerran jossain piirileikki-illassa ja sitten nähdään sen toisen nimi siellä zoomin osallistujalistalla? sen jälkeen sinulla on sitten pitkä rivi kavereita, joita voit pyytää kahvilaan ja kirjastoon. Itse en kyllä ensimmäisen päivän jälkeen muistanut edes kenenkään nimiä, vaan kyllä siihen useampi viikko meni, että siellä edes jonkun kanssa tuli numerot vaihdettua (ja siinä piti kuitenkin olla niitä yhteisiä välitunteja, ruokatunteja tms luppoaikaa). Helppohan niille opiskelukavereille tietysti on soittaa, jos heidät tuntee entuudestaan, mutta ensin pitäisi olla heihin jonkinlainen luonteva kontakti eikä joku ainejärjestöluento oikein pitkälle kanna.
Välitunnit on koulussa, ei yliopistossa…
Ok :D mut älkää te täti ja setä ihmiset kuvitelko et sitkun korona on ohi niin mä kiltisti muka vaa skippaisin koko nuoruuden, menisin vakityöhön ja alan lisääntymään viimeistään 30-veenä, kunhan vaa teidän eläkkeet saadaan maksettua.
Mä ainakin elän mun menetetyn nuoruuden, baari-illat, riennot ja matkustelut sit vaan myöhäisaikuisena jos ei nyt varhaisaikuisena onnistu. Siinäs sitten itkette.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tämän ketjun perusteella en palkkaa ketään, joka on opiskellut korona-aikaan. Ihan valtava riski näemmä saada täysin todellisuudesta irtautunutta sakkia palkkalistoille.
Minä taas en palkkaisi sinua, kun luetun ymmärtäminen on noin heikkoa. Tässä ei taida olla kuin pari kommenttia opiskelijoilta. Tässä viimeisillä sivuilla keskusteluun on muistaakseni osallistunut 44-vuotias, 60-vuotias ja minä 41-vuotias. Aika jännä logiikka, jos meidän kirjoituksien perusteella jätät joitakuita muita palkkaamatta.
Eipä tuo sinunkaan luetun ymmärtämisen tasosi kovin korkealla ole. Minä olen 45-vuotias opiskelija.
Eri
Mihinkäs tämä nyt liittyi?
Alue: Aihe vapaa
Sinä siis ihan tosissasi väität, että ventovieraisiin ihmisiin tutustuu siten, että käydään kerran jossain piirileikki-illassa ja sitten nähdään sen toisen nimi siellä zoomin osallistujalistalla? sen jälkeen sinulla on sitten pitkä rivi kavereita, joita voit pyytää kahvilaan ja kirjastoon. Itse en kyllä ensimmäisen päivän jälkeen muistanut edes kenenkään nimiä, vaan kyllä siihen useampi viikko meni, että siellä edes jonkun kanssa tuli numerot vaihdettua (ja siinä piti kuitenkin olla niitä yhteisiä välitunteja, ruokatunteja tms luppoaikaa). Helppohan niille opiskelukavereille tietysti on soittaa, jos heidät tuntee entuudestaan, mutta ensin pitäisi olla heihin jonkinlainen luonteva kontakti eikä joku ainejärjestöluento oikein pitkälle kanna.