HS: ”Olen menettänyt parhaat vuodet” -opiskelijoiden kokemuksia korona-ajasta

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jokainen sukupolvi kokee nuoruuden tuskaa, kuvitellaan että nuoruuden pitäis olla sellasta ja tällästä, ja sitten petytään ja syytellään ties mitä, kun ei menekään fantasioiden mukaan.

Eihän Suomessa ole ollut edes oikeaa lockdownia.

😂 😂 😂

Väitätkö muutenkin nyt että vain sinä ja ikäosesi

Ja kukas muu on kokenut tällaisen pandemian nuorena?

Minkäs verran siellä historian tunneilla tuli istuttua? Ehkä ihan hyvä että olet keskittynyt koko olemuksellasi häiriöttä opiskeluun, kun noin vähäiset historian käännekohdat eivät ole jääneet mieleen.

Mitkähän käännekohdaT ne on kun vastaavaa on koettu vain kerran aiemmin.

Onhan Suomessakin ollut ennen espanjantautia rutto- ja koleraepidemioita ja ties mitä pandemioita vuosisatojen mittaan.

Kysymys oli että ”tällaisen pandemian”

Nuo ei ole lainkaan samaa kaliiperia.

Ei niin, vaan pahempia.

Jokainen nyt elävä kokee tämän koronapandemian ja moni on siihen kuollutkin, sinä ja yliopistonuoret eivät ole ainoita jotka elävät koronapandemian keskellä.

Eivät ole pahempia vaan paljon miedompia.

Kerroin sen jo. Opettele lukemaan sen sijaan että riehut suuna päänä.

Täällä kirjottelee monta kommentoijaa, mutta vain sinä taidat vonkua opiskelijoiden puolesta. Ihan kuin olisivat joku hädänalainen ryhmä. Ei hyvänen aika.

Jokainen tässä on samassa veneessä.

En ole ainoa eikä kaikki ole samassa veneessä.

Ei minua ole esimerkiksi korona hetkauttanut mitenkään kun tein jo ennen koronaa käytännössä kaikki työni kotitoimistossa

Korona on hetkauttanut eri ihmisryhmiä täysin eri tavalla ja lapsilta ja nuorilta on otettu nytkin eniten koska he on puolustuskyvyttömiä

Tämä on ehkä parasta mitä lapset ja nuoret voivat kokea.

Maailma pysähtyi hetkeksi, ihan kuin heräsi unestaan. Nyt se on taas kiihdyttämässä maaniseen vauhtiinsa, levottomuus ja stressi palannut kaikkialle.

Mutta edes hetkeksi ihmiskunta pysähtyi. Nyt se taas nostaa rumaa päätään, uhriutuu ja vaatii.

Muistan vielä, kuinka moni vuonna 2020 hehkutti somessa, miten merkittävä tämä pysähdys oli, miten on löytänyt hitaamman, paremman tavan elää, eikä koskaan aio palata entiseen. Ja kuinka moni näistä nyt on jo palannut täysin entiseen.

En pysty käsittämään näiden opiskelijoiden narinaa. En itse monestakaan syystä pystynyt osallistumaan benkkareihin sen enempää kuin vanhojen tansseihinkaan. Lukion kävin loppuun iltalukiossa.

En koe olevani traumatisoitunut ja/tai nuoruuteni menettänyt. Ihan ihme asenne nykyään jos nuoruuden ”kuuluisi” olla vaan jotain bilettämisen ja kaffettelun kulutusjuhlaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No eihän se nyt hyvänen aika ole halusta kiinni monella muullakaan.

Kukaan ei dissaa nuoria, jotka haluaisivat elää normaalisti. Minä toivon sydämestäni, että nuoret saisivat pian taas elää normaalisti, ja kaikki muutkin. Kukaan ei dissaa nuoria, joita tilanne ahdistaa. Minä dissaan pelkästään tätä outoa hysteeristä defeatismia, joka median on vallannut nuorison suhteen. On käytetty jopa termiä "menetetty sukupolvi", mitä hemmettiä, siis ihan oikeasti.

Mitä tarkoitat tuolla lihavoidulla? Juu, on totta, että ei se sosialisoituminen ja itsenäistyminen tapahdu samalla tavalla kuin muilla, mutta miten se liittyy tähän? Monilla se kuitenkin näin menisi ja tällä hetkellä harvinaisen moniin korona siksi vaikuttaa.

Miksi tässä pitäisi nyt kiinnostaa ne, joihin korona ei ole vaikuttanut tältä osin millään tavalla? Vähän sama, jos joku puhuisi alkoholismista, niin sinne tultaisiin jankuttamaan, että ei kaikki ole alkoholisteja. 

Ymmärsit tuon dissaamislauseeni nyt ihan väärin. Tässä siis argumentoidaan esimerkiksi minun kommentteihini sillä tavalla ikään kuin minä olisin jotenkin haukkumassa ja ihmettelemässä niitä, jotka eivät elä tai ole eläneet sillä perinteisellä ja yleisellä tavalla. Siitähän tässä ei ole lainkaan kyse, joten tällaiset kommentit ihmetyttävät, mistä kukaan edes keksi tällaisen näkökulman. 

Tarkoitin lihavoidulla vain sitä, että kyse ei monella muullakaan ole siitä, että "itse haluavat elää eri tavalla". Pidin itse asiassa tuota kommenttia vähän outona vastauksena edelliseen viestiini, jossa puhuin nimenomaan ihmisistä, joiden nuoruusvuodet ovat menneet tavalla tai toisella "pieleen". Kyse ei ole siis mistään reippaista vaihtoehtonuorista, jotka menevät valtavirtaa vastaan (vaikka peukkuja toki heille), vaan nuorista ihmisistä, joiden elämän alku ei suju ihan kuten pitäisi itsestään riippumattomista syistä.

Ihmettelen vain tätä hysteeristä defeatismia, kuten jo toisessa viestissä sanoinkin. En ihmettele sitä, että korona ja normaaliuden puuttuminen ahdistavat, masentavat, ärsyttävät, jopa lannistavat. Ihmettelen aikuisten ihmisten alttiutta lähteä vahvistamaan tätä: kyllä kyllä, nuori elämäsi on nyt melko lailla pilalla. Wtf?

Niin, me tiedämme jo että empatia, myötätunto ja lohduttaminen on sulle täysin vieraita käsitteitä. Tai ajatuas siitä että ihmisen annetaan surra menetystään.

Lannistaminen ei ole mitään lohduttamista! Minä olen itse joutunut suremaan menetettyjä nuoruusvuosiani, ja koskaan, siis koskaan, en olisi saanut mitään lohtua siitä, että joku olisi mukamas myötätuntoisena taputellut selkään ja sanonut, että ihan oikein kun itket, elämäsi parhaat vuodet ovat totta tosiaan nyt ohi etkä saanut edes kokea mitään.

Ja millainen sinusta sitten tuolla menetelmällä tuli? Ihmishirviö.

???

En tiedä miksi edes vaivaudun, tämä ketju taitaa olla täynnä trolleja. Mutta sanon kuitenkin vielä yhden asian. Ainakin vielä ennen oltiin tarkkoja siitä, miten uutisoidaan esimerkiksi nuorten itsem*rhista, koska nuoret ovat erityisen alttiita vaikutteille esimerkiksi juuri mediasta, kaveripiireistä, ja niin edelleen.

Mutta nyt media rummuttaa menetetystä nuoruudesta, menetetystä sukupolvesta, (yli)korostaa kaikenlaisia kokemuksia joita olisi "pitänyt" kokea mutta ei saanut, korostaa miten huonot lähtökohdat tästä nuori nyt saa elämälleen, eikä kukaan näe kaikessa tässä lannistamisessa mitään hälytyskelloja?

Öö, ei.. Eihän tämä ole mitään lannistamista, vaan ilmiön tunnistamista. Nuori voi tuntea olevansa jotenkin huono ja saamaton ja erilainen kuin muut, jos tämä aika ottaa koville. On todellakin hyvä, että näistä puhutaan ääneen, että tämä tilanne ei ole muillekaan helppo, vaan samoja ajatuksia on aika monilla. Mistä lähtien vertaistuki ja avoimuus on tarkoittanut lannistamista? Sinun mielestäsikö itsem**hat lisääntyvät, jos mt-ongelmista puhutaan avoimesti? Mitähän sukupolvea mahdat olla, jos kaikki pitää mieluummin lakaista maton alle? 

eri

Kyse ei ole siitä, puhutaanko ongelmien olemassaolosta ollenkaan, vaan tavasta, jolla ne raportoidaan. Onko sinulle muka uutta, että on ollut tärkeää olla tarkkana tavasta, jolla esimerkiksi nuorten itsem*rhista puhutaan?

Eikö sinusta ole mitään lannistamista puhua "menetetystä nuoruudesta"? "Parhaat vuodet ohi"? Ihan oikeasti? Ongelmahan ei ole siinä, että puhutaan siitä, että monia nuoria ahdistaa koronatilanne ja sen aiheuttamat lieveilmiöt eri tavoin.

No millä tavalla ne nyt sitten raportoidaan? Eihän tuossa aloituksenkaan otsikossa väitetä mitään vaan se on lainaus haastatellun opiskelijan suusta. Siinä ei puhuta yleisesti kenestäkään, vaan heikkolahjaisemmankin pitäisi ymmärtää, että tuossa joku henkilö puhuu itsestään. 

No et voi väittää, etteikö tuo olisi laajemminkin ollut se kantti, jolta nuorten korona-aikakokemuksia lähestytään. Hae Googlesta vaikka fraasia "menetetty sukupolvi" ja katso, kuinka moni hakutuloksista käsittelee korona-aikaa.

On muuten syytä olla tarkkana siitäkin, miten nuorten omia sanoja raportoidaan. Silloin kun Enkeli-Elisan päiväkirjaa vielä luultiin aidoksi, ammattilaiset olivat huolissaan sen vaikutuksesta haavoittuvaisiin nuoriin.

Niin, eli mitä sitten, jos asiaa lähestytään tuolla tavalla? Totuushan tuo on, että korona on aiheuttanut ongelmia. Millä tavalla se on lannistamista? Jos joku kokee, että koulu on kivaa, ei kukaan sitä ole tässä nyt kieltämässä. Tässä ollaan huolissaan niistä heikoimmista. Samalla tavalla puhutaan esimerkiksi koulukiusaamisesta ja oppimisvaikeuksista. 

Ja jonkun Enkeli-Elsan analysointi ei liity yhtään mihinkään. Se oli yksityishenkilön kirjoittama höpöhöpö-hahmo eikä mikään virallinen tiedotus- tai vaikuttamiskanava. 

Ei, vaan silloin kun vielä luultiin päiväkirjan olevan aito, oltiin nimenomaan huolissaan siitä, miten tuollaista kiusatun tytön itsem*rhaa käsiteltiin mediassa. En minä tätä ole päästäni keksinyt, kenties WHO kelpaa lähteeksi:

https://www.who.int/mental_health/prevention/suicide/resource_media.pdf

Ja kyllä, kaikenlainen sensaatiohakuisuus, pessimismi ja pelonlietsonta uutisissa vaikuttaa mielenterveyteen:

https://www.psychologytoday.com/us/blog/why-we-worry/202009/the-psychol…

Joten luulisi, että oltaisiin tarkkoja siitä, millaisia viestejä potentiaalisesti ahdistuneille nuorille mediassa annetaan.

Mutta ei kai tuo nyt herranjestas tarkoita sitä, että saisi uutisoida ja kirjoittaa ainoastaan yksisarvisista ja sateenkaarista. Tässä hesarin jutussa ollaan mielestäni aika kaukana sensaatiohakuisuudesta ja pelon lietsomisesta, kun puhutaan yksittäisten ihmisten omista kokemuksista eikä mistään ulkopuolisesta uhasta. Itsetuhoisuudestakaan tuossa ei taideta sanoa sanaakaan.

Jotenkin tuntuu, että ylitulkitset nyt tuota otsikkoa ja etsit siitä väkisin jotain sellaista, mitä siinä ei ole. Tuossa ei ole kukaan ottamassa itseään hengiltä sen takia, että opiskellaan etänä. 

Vierailija kirjoitti:

En pysty käsittämään näiden opiskelijoiden narinaa. En itse monestakaan syystä pystynyt osallistumaan benkkareihin sen enempää kuin vanhojen tansseihinkaan. Lukion kävin loppuun iltalukiossa.

En koe olevani traumatisoitunut ja/tai nuoruuteni menettänyt. Ihan ihme asenne nykyään jos nuoruuden ”kuuluisi” olla vaan jotain bilettämisen ja kaffettelun kulutusjuhlaa.

Ei kai tuossa pelkästään bilettämisestä puhuta. Sinäkin varmaankin lukiossa puhuit kuitenkin luokkakavereiden kanssa, istuit jonkun kanssa ruokalassa samassa pöydässä, osallistuit keskusteluihin, näit luokassa, millä tavalla muut opiskelevat ja oppivat jne. 

Vierailija kirjoitti:

En pysty käsittämään näiden opiskelijoiden narinaa. En itse monestakaan syystä pystynyt osallistumaan benkkareihin sen enempää kuin vanhojen tansseihinkaan. Lukion kävin loppuun iltalukiossa.

En koe olevani traumatisoitunut ja/tai nuoruuteni menettänyt. Ihan ihme asenne nykyään jos nuoruuden ”kuuluisi” olla vaan jotain bilettämisen ja kaffettelun kulutusjuhlaa.

En usko sinun suorittaneen lukiota loppuun.

Eihän sulla ole edes auttavaa sisälukutaitoa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No eihän se nyt hyvänen aika ole halusta kiinni monella muullakaan.

Kukaan ei dissaa nuoria, jotka haluaisivat elää normaalisti. Minä toivon sydämestäni, että nuoret saisivat pian taas elää normaalisti, ja kaikki muutkin. Kukaan ei dissaa nuoria, joita tilanne ahdistaa. Minä dissaan pelkästään tätä outoa hysteeristä defeatismia, joka median on vallannut nuorison suhteen. On käytetty jopa termiä "menetetty sukupolvi", mitä hemmettiä, siis ihan oikeasti.

Mitä tarkoitat tuolla lihavoidulla? Juu, on totta, että ei se sosialisoituminen ja itsenäistyminen tapahdu samalla tavalla kuin muilla, mutta miten se liittyy tähän? Monilla se kuitenkin näin menisi ja tällä hetkellä harvinaisen moniin korona siksi vaikuttaa.

Miksi tässä pitäisi nyt kiinnostaa ne, joihin korona ei ole vaikuttanut tältä osin millään tavalla? Vähän sama, jos joku puhuisi alkoholismista, niin sinne tultaisiin jankuttamaan, että ei kaikki ole alkoholisteja. 

Ymmärsit tuon dissaamislauseeni nyt ihan väärin. Tässä siis argumentoidaan esimerkiksi minun kommentteihini sillä tavalla ikään kuin minä olisin jotenkin haukkumassa ja ihmettelemässä niitä, jotka eivät elä tai ole eläneet sillä perinteisellä ja yleisellä tavalla. Siitähän tässä ei ole lainkaan kyse, joten tällaiset kommentit ihmetyttävät, mistä kukaan edes keksi tällaisen näkökulman. 

Tarkoitin lihavoidulla vain sitä, että kyse ei monella muullakaan ole siitä, että "itse haluavat elää eri tavalla". Pidin itse asiassa tuota kommenttia vähän outona vastauksena edelliseen viestiini, jossa puhuin nimenomaan ihmisistä, joiden nuoruusvuodet ovat menneet tavalla tai toisella "pieleen". Kyse ei ole siis mistään reippaista vaihtoehtonuorista, jotka menevät valtavirtaa vastaan (vaikka peukkuja toki heille), vaan nuorista ihmisistä, joiden elämän alku ei suju ihan kuten pitäisi itsestään riippumattomista syistä.

Ihmettelen vain tätä hysteeristä defeatismia, kuten jo toisessa viestissä sanoinkin. En ihmettele sitä, että korona ja normaaliuden puuttuminen ahdistavat, masentavat, ärsyttävät, jopa lannistavat. Ihmettelen aikuisten ihmisten alttiutta lähteä vahvistamaan tätä: kyllä kyllä, nuori elämäsi on nyt melko lailla pilalla. Wtf?

Niin, me tiedämme jo että empatia, myötätunto ja lohduttaminen on sulle täysin vieraita käsitteitä. Tai ajatuas siitä että ihmisen annetaan surra menetystään.

Lannistaminen ei ole mitään lohduttamista! Minä olen itse joutunut suremaan menetettyjä nuoruusvuosiani, ja koskaan, siis koskaan, en olisi saanut mitään lohtua siitä, että joku olisi mukamas myötätuntoisena taputellut selkään ja sanonut, että ihan oikein kun itket, elämäsi parhaat vuodet ovat totta tosiaan nyt ohi etkä saanut edes kokea mitään.

Ja millainen sinusta sitten tuolla menetelmällä tuli? Ihmishirviö.

???

En tiedä miksi edes vaivaudun, tämä ketju taitaa olla täynnä trolleja. Mutta sanon kuitenkin vielä yhden asian. Ainakin vielä ennen oltiin tarkkoja siitä, miten uutisoidaan esimerkiksi nuorten itsem*rhista, koska nuoret ovat erityisen alttiita vaikutteille esimerkiksi juuri mediasta, kaveripiireistä, ja niin edelleen.

Mutta nyt media rummuttaa menetetystä nuoruudesta, menetetystä sukupolvesta, (yli)korostaa kaikenlaisia kokemuksia joita olisi "pitänyt" kokea mutta ei saanut, korostaa miten huonot lähtökohdat tästä nuori nyt saa elämälleen, eikä kukaan näe kaikessa tässä lannistamisessa mitään hälytyskelloja?

Öö, ei.. Eihän tämä ole mitään lannistamista, vaan ilmiön tunnistamista. Nuori voi tuntea olevansa jotenkin huono ja saamaton ja erilainen kuin muut, jos tämä aika ottaa koville. On todellakin hyvä, että näistä puhutaan ääneen, että tämä tilanne ei ole muillekaan helppo, vaan samoja ajatuksia on aika monilla. Mistä lähtien vertaistuki ja avoimuus on tarkoittanut lannistamista? Sinun mielestäsikö itsem**hat lisääntyvät, jos mt-ongelmista puhutaan avoimesti? Mitähän sukupolvea mahdat olla, jos kaikki pitää mieluummin lakaista maton alle? 

eri

Kyse ei ole siitä, puhutaanko ongelmien olemassaolosta ollenkaan, vaan tavasta, jolla ne raportoidaan. Onko sinulle muka uutta, että on ollut tärkeää olla tarkkana tavasta, jolla esimerkiksi nuorten itsem*rhista puhutaan?

Eikö sinusta ole mitään lannistamista puhua "menetetystä nuoruudesta"? "Parhaat vuodet ohi"? Ihan oikeasti? Ongelmahan ei ole siinä, että puhutaan siitä, että monia nuoria ahdistaa koronatilanne ja sen aiheuttamat lieveilmiöt eri tavoin.

No millä tavalla ne nyt sitten raportoidaan? Eihän tuossa aloituksenkaan otsikossa väitetä mitään vaan se on lainaus haastatellun opiskelijan suusta. Siinä ei puhuta yleisesti kenestäkään, vaan heikkolahjaisemmankin pitäisi ymmärtää, että tuossa joku henkilö puhuu itsestään. 

No et voi väittää, etteikö tuo olisi laajemminkin ollut se kantti, jolta nuorten korona-aikakokemuksia lähestytään. Hae Googlesta vaikka fraasia "menetetty sukupolvi" ja katso, kuinka moni hakutuloksista käsittelee korona-aikaa.

On muuten syytä olla tarkkana siitäkin, miten nuorten omia sanoja raportoidaan. Silloin kun Enkeli-Elisan päiväkirjaa vielä luultiin aidoksi, ammattilaiset olivat huolissaan sen vaikutuksesta haavoittuvaisiin nuoriin.

Niin, eli mitä sitten, jos asiaa lähestytään tuolla tavalla? Totuushan tuo on, että korona on aiheuttanut ongelmia. Millä tavalla se on lannistamista? Jos joku kokee, että koulu on kivaa, ei kukaan sitä ole tässä nyt kieltämässä. Tässä ollaan huolissaan niistä heikoimmista. Samalla tavalla puhutaan esimerkiksi koulukiusaamisesta ja oppimisvaikeuksista. 

Ja jonkun Enkeli-Elsan analysointi ei liity yhtään mihinkään. Se oli yksityishenkilön kirjoittama höpöhöpö-hahmo eikä mikään virallinen tiedotus- tai vaikuttamiskanava. 

Ei, vaan silloin kun vielä luultiin päiväkirjan olevan aito, oltiin nimenomaan huolissaan siitä, miten tuollaista kiusatun tytön itsem*rhaa käsiteltiin mediassa. En minä tätä ole päästäni keksinyt, kenties WHO kelpaa lähteeksi:

https://www.who.int/mental_health/prevention/suicide/resource_media.pdf

Ja kyllä, kaikenlainen sensaatiohakuisuus, pessimismi ja pelonlietsonta uutisissa vaikuttaa mielenterveyteen:

https://www.psychologytoday.com/us/blog/why-we-worry/202009/the-psychol…

Joten luulisi, että oltaisiin tarkkoja siitä, millaisia viestejä potentiaalisesti ahdistuneille nuorille mediassa annetaan.

Mutta ei kai tuo nyt herranjestas tarkoita sitä, että saisi uutisoida ja kirjoittaa ainoastaan yksisarvisista ja sateenkaarista. Tässä hesarin jutussa ollaan mielestäni aika kaukana sensaatiohakuisuudesta ja pelon lietsomisesta, kun puhutaan yksittäisten ihmisten omista kokemuksista eikä mistään ulkopuolisesta uhasta. Itsetuhoisuudestakaan tuossa ei taideta sanoa sanaakaan.

Jotenkin tuntuu, että ylitulkitset nyt tuota otsikkoa ja etsit siitä väkisin jotain sellaista, mitä siinä ei ole. Tuossa ei ole kukaan ottamassa itseään hengiltä sen takia, että opiskellaan etänä. 

En minä edes päässyt lukemaan tuota Hesarin juttua, kenties se oli mainiokin juttu. Minä puhuin aihetta koskevasta uutisoinnista yleensä, sekä tästä keskustelussa. Siis siitä asenteesta, että jotain on nyt tämän koronakriisin ansiosta nuorilla peruuttamattomasti ohi ja peruuttamattomasti pilalla.

Olen sanonut jo aiemmissa viesteissä, että minun näkökantani tähän on sellaisen ihmisen, jolla meni iso osa nuoruudesta hukkaan syistä, joita en nyt halua raportoida. Olisin ollut ihan rikki, jos joka puolelta olisin kuullut sellaista viestiä, että nyt on kuule nuoruus peruuttamattomasti pilalla, parhaat vuotesi ovat ohi, etkä sä tule koskaan kokemaan niitä ihania asioita joita sinun olisi nuorena kuulunut kokea. Kyllähän minä noita asioita joskus pyörittelin mielessä itsekin. Puhuinkin niistä, ja minua kuunneltiin. Mutta ympäröivän maailman asenne ei ollut tuo, ja se auttoi minua paljon.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jokainen sukupolvi kokee nuoruuden tuskaa, kuvitellaan että nuoruuden pitäis olla sellasta ja tällästä, ja sitten petytään ja syytellään ties mitä, kun ei menekään fantasioiden mukaan.

Eihän Suomessa ole ollut edes oikeaa lockdownia.

😂 😂 😂

Väitätkö muutenkin nyt että vain sinä ja ikäosesi

Ja kukas muu on kokenut tällaisen pandemian nuorena?

Minkäs verran siellä historian tunneilla tuli istuttua? Ehkä ihan hyvä että olet keskittynyt koko olemuksellasi häiriöttä opiskeluun, kun noin vähäiset historian käännekohdat eivät ole jääneet mieleen.

Mitkähän käännekohdaT ne on kun vastaavaa on koettu vain kerran aiemmin.

Onhan Suomessakin ollut ennen espanjantautia rutto- ja koleraepidemioita ja ties mitä pandemioita vuosisatojen mittaan.

Kysymys oli että ”tällaisen pandemian”

Nuo ei ole lainkaan samaa kaliiperia.

Ei niin, vaan pahempia.

Jokainen nyt elävä kokee tämän koronapandemian ja moni on siihen kuollutkin, sinä ja yliopistonuoret eivät ole ainoita jotka elävät koronapandemian keskellä.

Eivät ole pahempia vaan paljon miedompia.

Kerroin sen jo. Opettele lukemaan sen sijaan että riehut suuna päänä.

Täällä kirjottelee monta kommentoijaa, mutta vain sinä taidat vonkua opiskelijoiden puolesta. Ihan kuin olisivat joku hädänalainen ryhmä. Ei hyvänen aika.

Jokainen tässä on samassa veneessä.

Juu, jokainen on samassa veneessä, mutta jokaisella ne ongelmat painottuvat eri tavalla. Jos kerrotaan yhden ryhmän ongelmasta, se ei tarkoita, että millään muulla ryhmällä ei olisi ongelmia. Jatkuvasti kirjoitetaan etätöistä, ravintola-alasta, tapahtuma-alasta, musiikkialasta, vanhuksista, hoitajista jne. Jokaisesta voidaan kirjoittaa se oma näkökulma eikä yksikään näkökulma ole pois keneltäkään muulta. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No eihän se nyt hyvänen aika ole halusta kiinni monella muullakaan.

Kukaan ei dissaa nuoria, jotka haluaisivat elää normaalisti. Minä toivon sydämestäni, että nuoret saisivat pian taas elää normaalisti, ja kaikki muutkin. Kukaan ei dissaa nuoria, joita tilanne ahdistaa. Minä dissaan pelkästään tätä outoa hysteeristä defeatismia, joka median on vallannut nuorison suhteen. On käytetty jopa termiä "menetetty sukupolvi", mitä hemmettiä, siis ihan oikeasti.

Mitä tarkoitat tuolla lihavoidulla? Juu, on totta, että ei se sosialisoituminen ja itsenäistyminen tapahdu samalla tavalla kuin muilla, mutta miten se liittyy tähän? Monilla se kuitenkin näin menisi ja tällä hetkellä harvinaisen moniin korona siksi vaikuttaa.

Miksi tässä pitäisi nyt kiinnostaa ne, joihin korona ei ole vaikuttanut tältä osin millään tavalla? Vähän sama, jos joku puhuisi alkoholismista, niin sinne tultaisiin jankuttamaan, että ei kaikki ole alkoholisteja. 

Ymmärsit tuon dissaamislauseeni nyt ihan väärin. Tässä siis argumentoidaan esimerkiksi minun kommentteihini sillä tavalla ikään kuin minä olisin jotenkin haukkumassa ja ihmettelemässä niitä, jotka eivät elä tai ole eläneet sillä perinteisellä ja yleisellä tavalla. Siitähän tässä ei ole lainkaan kyse, joten tällaiset kommentit ihmetyttävät, mistä kukaan edes keksi tällaisen näkökulman. 

Tarkoitin lihavoidulla vain sitä, että kyse ei monella muullakaan ole siitä, että "itse haluavat elää eri tavalla". Pidin itse asiassa tuota kommenttia vähän outona vastauksena edelliseen viestiini, jossa puhuin nimenomaan ihmisistä, joiden nuoruusvuodet ovat menneet tavalla tai toisella "pieleen". Kyse ei ole siis mistään reippaista vaihtoehtonuorista, jotka menevät valtavirtaa vastaan (vaikka peukkuja toki heille), vaan nuorista ihmisistä, joiden elämän alku ei suju ihan kuten pitäisi itsestään riippumattomista syistä.

Ihmettelen vain tätä hysteeristä defeatismia, kuten jo toisessa viestissä sanoinkin. En ihmettele sitä, että korona ja normaaliuden puuttuminen ahdistavat, masentavat, ärsyttävät, jopa lannistavat. Ihmettelen aikuisten ihmisten alttiutta lähteä vahvistamaan tätä: kyllä kyllä, nuori elämäsi on nyt melko lailla pilalla. Wtf?

Niin, me tiedämme jo että empatia, myötätunto ja lohduttaminen on sulle täysin vieraita käsitteitä. Tai ajatuas siitä että ihmisen annetaan surra menetystään.

Lannistaminen ei ole mitään lohduttamista! Minä olen itse joutunut suremaan menetettyjä nuoruusvuosiani, ja koskaan, siis koskaan, en olisi saanut mitään lohtua siitä, että joku olisi mukamas myötätuntoisena taputellut selkään ja sanonut, että ihan oikein kun itket, elämäsi parhaat vuodet ovat totta tosiaan nyt ohi etkä saanut edes kokea mitään.

Ja millainen sinusta sitten tuolla menetelmällä tuli? Ihmishirviö.

???

En tiedä miksi edes vaivaudun, tämä ketju taitaa olla täynnä trolleja. Mutta sanon kuitenkin vielä yhden asian. Ainakin vielä ennen oltiin tarkkoja siitä, miten uutisoidaan esimerkiksi nuorten itsem*rhista, koska nuoret ovat erityisen alttiita vaikutteille esimerkiksi juuri mediasta, kaveripiireistä, ja niin edelleen.

Mutta nyt media rummuttaa menetetystä nuoruudesta, menetetystä sukupolvesta, (yli)korostaa kaikenlaisia kokemuksia joita olisi "pitänyt" kokea mutta ei saanut, korostaa miten huonot lähtökohdat tästä nuori nyt saa elämälleen, eikä kukaan näe kaikessa tässä lannistamisessa mitään hälytyskelloja?

Öö, ei.. Eihän tämä ole mitään lannistamista, vaan ilmiön tunnistamista. Nuori voi tuntea olevansa jotenkin huono ja saamaton ja erilainen kuin muut, jos tämä aika ottaa koville. On todellakin hyvä, että näistä puhutaan ääneen, että tämä tilanne ei ole muillekaan helppo, vaan samoja ajatuksia on aika monilla. Mistä lähtien vertaistuki ja avoimuus on tarkoittanut lannistamista? Sinun mielestäsikö itsem**hat lisääntyvät, jos mt-ongelmista puhutaan avoimesti? Mitähän sukupolvea mahdat olla, jos kaikki pitää mieluummin lakaista maton alle? 

eri

Kyse ei ole siitä, puhutaanko ongelmien olemassaolosta ollenkaan, vaan tavasta, jolla ne raportoidaan. Onko sinulle muka uutta, että on ollut tärkeää olla tarkkana tavasta, jolla esimerkiksi nuorten itsem*rhista puhutaan?

Eikö sinusta ole mitään lannistamista puhua "menetetystä nuoruudesta"? "Parhaat vuodet ohi"? Ihan oikeasti? Ongelmahan ei ole siinä, että puhutaan siitä, että monia nuoria ahdistaa koronatilanne ja sen aiheuttamat lieveilmiöt eri tavoin.

No millä tavalla ne nyt sitten raportoidaan? Eihän tuossa aloituksenkaan otsikossa väitetä mitään vaan se on lainaus haastatellun opiskelijan suusta. Siinä ei puhuta yleisesti kenestäkään, vaan heikkolahjaisemmankin pitäisi ymmärtää, että tuossa joku henkilö puhuu itsestään. 

No et voi väittää, etteikö tuo olisi laajemminkin ollut se kantti, jolta nuorten korona-aikakokemuksia lähestytään. Hae Googlesta vaikka fraasia "menetetty sukupolvi" ja katso, kuinka moni hakutuloksista käsittelee korona-aikaa.

On muuten syytä olla tarkkana siitäkin, miten nuorten omia sanoja raportoidaan. Silloin kun Enkeli-Elisan päiväkirjaa vielä luultiin aidoksi, ammattilaiset olivat huolissaan sen vaikutuksesta haavoittuvaisiin nuoriin.

Niin, eli mitä sitten, jos asiaa lähestytään tuolla tavalla? Totuushan tuo on, että korona on aiheuttanut ongelmia. Millä tavalla se on lannistamista? Jos joku kokee, että koulu on kivaa, ei kukaan sitä ole tässä nyt kieltämässä. Tässä ollaan huolissaan niistä heikoimmista. Samalla tavalla puhutaan esimerkiksi koulukiusaamisesta ja oppimisvaikeuksista. 

Ja jonkun Enkeli-Elsan analysointi ei liity yhtään mihinkään. Se oli yksityishenkilön kirjoittama höpöhöpö-hahmo eikä mikään virallinen tiedotus- tai vaikuttamiskanava. 

Ei, vaan silloin kun vielä luultiin päiväkirjan olevan aito, oltiin nimenomaan huolissaan siitä, miten tuollaista kiusatun tytön itsem*rhaa käsiteltiin mediassa. En minä tätä ole päästäni keksinyt, kenties WHO kelpaa lähteeksi:

https://www.who.int/mental_health/prevention/suicide/resource_media.pdf

Ja kyllä, kaikenlainen sensaatiohakuisuus, pessimismi ja pelonlietsonta uutisissa vaikuttaa mielenterveyteen:

https://www.psychologytoday.com/us/blog/why-we-worry/202009/the-psychol…

Joten luulisi, että oltaisiin tarkkoja siitä, millaisia viestejä potentiaalisesti ahdistuneille nuorille mediassa annetaan.

Mutta ei kai tuo nyt herranjestas tarkoita sitä, että saisi uutisoida ja kirjoittaa ainoastaan yksisarvisista ja sateenkaarista. Tässä hesarin jutussa ollaan mielestäni aika kaukana sensaatiohakuisuudesta ja pelon lietsomisesta, kun puhutaan yksittäisten ihmisten omista kokemuksista eikä mistään ulkopuolisesta uhasta. Itsetuhoisuudestakaan tuossa ei taideta sanoa sanaakaan.

Jotenkin tuntuu, että ylitulkitset nyt tuota otsikkoa ja etsit siitä väkisin jotain sellaista, mitä siinä ei ole. Tuossa ei ole kukaan ottamassa itseään hengiltä sen takia, että opiskellaan etänä. 

En minä edes päässyt lukemaan tuota Hesarin juttua, kenties se oli mainiokin juttu. Minä puhuin aihetta koskevasta uutisoinnista yleensä, sekä tästä keskustelussa. Siis siitä asenteesta, että jotain on nyt tämän koronakriisin ansiosta nuorilla peruuttamattomasti ohi ja peruuttamattomasti pilalla.

Olen sanonut jo aiemmissa viesteissä, että minun näkökantani tähän on sellaisen ihmisen, jolla meni iso osa nuoruudesta hukkaan syistä, joita en nyt halua raportoida. Olisin ollut ihan rikki, jos joka puolelta olisin kuullut sellaista viestiä, että nyt on kuule nuoruus peruuttamattomasti pilalla, parhaat vuotesi ovat ohi, etkä sä tule koskaan kokemaan niitä ihania asioita joita sinun olisi nuorena kuulunut kokea. Kyllähän minä noita asioita joskus pyörittelin mielessä itsekin. Puhuinkin niistä, ja minua kuunneltiin. Mutta ympäröivän maailman asenne ei ollut tuo, ja se auttoi minua paljon.

Ketään ei kiinnosta sinun asiasi!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No eihän se nyt hyvänen aika ole halusta kiinni monella muullakaan.

Kukaan ei dissaa nuoria, jotka haluaisivat elää normaalisti. Minä toivon sydämestäni, että nuoret saisivat pian taas elää normaalisti, ja kaikki muutkin. Kukaan ei dissaa nuoria, joita tilanne ahdistaa. Minä dissaan pelkästään tätä outoa hysteeristä defeatismia, joka median on vallannut nuorison suhteen. On käytetty jopa termiä "menetetty sukupolvi", mitä hemmettiä, siis ihan oikeasti.

Mitä tarkoitat tuolla lihavoidulla? Juu, on totta, että ei se sosialisoituminen ja itsenäistyminen tapahdu samalla tavalla kuin muilla, mutta miten se liittyy tähän? Monilla se kuitenkin näin menisi ja tällä hetkellä harvinaisen moniin korona siksi vaikuttaa.

Miksi tässä pitäisi nyt kiinnostaa ne, joihin korona ei ole vaikuttanut tältä osin millään tavalla? Vähän sama, jos joku puhuisi alkoholismista, niin sinne tultaisiin jankuttamaan, että ei kaikki ole alkoholisteja. 

Ymmärsit tuon dissaamislauseeni nyt ihan väärin. Tässä siis argumentoidaan esimerkiksi minun kommentteihini sillä tavalla ikään kuin minä olisin jotenkin haukkumassa ja ihmettelemässä niitä, jotka eivät elä tai ole eläneet sillä perinteisellä ja yleisellä tavalla. Siitähän tässä ei ole lainkaan kyse, joten tällaiset kommentit ihmetyttävät, mistä kukaan edes keksi tällaisen näkökulman. 

Tarkoitin lihavoidulla vain sitä, että kyse ei monella muullakaan ole siitä, että "itse haluavat elää eri tavalla". Pidin itse asiassa tuota kommenttia vähän outona vastauksena edelliseen viestiini, jossa puhuin nimenomaan ihmisistä, joiden nuoruusvuodet ovat menneet tavalla tai toisella "pieleen". Kyse ei ole siis mistään reippaista vaihtoehtonuorista, jotka menevät valtavirtaa vastaan (vaikka peukkuja toki heille), vaan nuorista ihmisistä, joiden elämän alku ei suju ihan kuten pitäisi itsestään riippumattomista syistä.

Ihmettelen vain tätä hysteeristä defeatismia, kuten jo toisessa viestissä sanoinkin. En ihmettele sitä, että korona ja normaaliuden puuttuminen ahdistavat, masentavat, ärsyttävät, jopa lannistavat. Ihmettelen aikuisten ihmisten alttiutta lähteä vahvistamaan tätä: kyllä kyllä, nuori elämäsi on nyt melko lailla pilalla. Wtf?

Niin, me tiedämme jo että empatia, myötätunto ja lohduttaminen on sulle täysin vieraita käsitteitä. Tai ajatuas siitä että ihmisen annetaan surra menetystään.

Lannistaminen ei ole mitään lohduttamista! Minä olen itse joutunut suremaan menetettyjä nuoruusvuosiani, ja koskaan, siis koskaan, en olisi saanut mitään lohtua siitä, että joku olisi mukamas myötätuntoisena taputellut selkään ja sanonut, että ihan oikein kun itket, elämäsi parhaat vuodet ovat totta tosiaan nyt ohi etkä saanut edes kokea mitään.

Ja millainen sinusta sitten tuolla menetelmällä tuli? Ihmishirviö.

???

En tiedä miksi edes vaivaudun, tämä ketju taitaa olla täynnä trolleja. Mutta sanon kuitenkin vielä yhden asian. Ainakin vielä ennen oltiin tarkkoja siitä, miten uutisoidaan esimerkiksi nuorten itsem*rhista, koska nuoret ovat erityisen alttiita vaikutteille esimerkiksi juuri mediasta, kaveripiireistä, ja niin edelleen.

Mutta nyt media rummuttaa menetetystä nuoruudesta, menetetystä sukupolvesta, (yli)korostaa kaikenlaisia kokemuksia joita olisi "pitänyt" kokea mutta ei saanut, korostaa miten huonot lähtökohdat tästä nuori nyt saa elämälleen, eikä kukaan näe kaikessa tässä lannistamisessa mitään hälytyskelloja?

Öö, ei.. Eihän tämä ole mitään lannistamista, vaan ilmiön tunnistamista. Nuori voi tuntea olevansa jotenkin huono ja saamaton ja erilainen kuin muut, jos tämä aika ottaa koville. On todellakin hyvä, että näistä puhutaan ääneen, että tämä tilanne ei ole muillekaan helppo, vaan samoja ajatuksia on aika monilla. Mistä lähtien vertaistuki ja avoimuus on tarkoittanut lannistamista? Sinun mielestäsikö itsem**hat lisääntyvät, jos mt-ongelmista puhutaan avoimesti? Mitähän sukupolvea mahdat olla, jos kaikki pitää mieluummin lakaista maton alle? 

eri

Kyse ei ole siitä, puhutaanko ongelmien olemassaolosta ollenkaan, vaan tavasta, jolla ne raportoidaan. Onko sinulle muka uutta, että on ollut tärkeää olla tarkkana tavasta, jolla esimerkiksi nuorten itsem*rhista puhutaan?

Eikö sinusta ole mitään lannistamista puhua "menetetystä nuoruudesta"? "Parhaat vuodet ohi"? Ihan oikeasti? Ongelmahan ei ole siinä, että puhutaan siitä, että monia nuoria ahdistaa koronatilanne ja sen aiheuttamat lieveilmiöt eri tavoin.

No millä tavalla ne nyt sitten raportoidaan? Eihän tuossa aloituksenkaan otsikossa väitetä mitään vaan se on lainaus haastatellun opiskelijan suusta. Siinä ei puhuta yleisesti kenestäkään, vaan heikkolahjaisemmankin pitäisi ymmärtää, että tuossa joku henkilö puhuu itsestään. 

No et voi väittää, etteikö tuo olisi laajemminkin ollut se kantti, jolta nuorten korona-aikakokemuksia lähestytään. Hae Googlesta vaikka fraasia "menetetty sukupolvi" ja katso, kuinka moni hakutuloksista käsittelee korona-aikaa.

On muuten syytä olla tarkkana siitäkin, miten nuorten omia sanoja raportoidaan. Silloin kun Enkeli-Elisan päiväkirjaa vielä luultiin aidoksi, ammattilaiset olivat huolissaan sen vaikutuksesta haavoittuvaisiin nuoriin.

Niin, eli mitä sitten, jos asiaa lähestytään tuolla tavalla? Totuushan tuo on, että korona on aiheuttanut ongelmia. Millä tavalla se on lannistamista? Jos joku kokee, että koulu on kivaa, ei kukaan sitä ole tässä nyt kieltämässä. Tässä ollaan huolissaan niistä heikoimmista. Samalla tavalla puhutaan esimerkiksi koulukiusaamisesta ja oppimisvaikeuksista. 

Ja jonkun Enkeli-Elsan analysointi ei liity yhtään mihinkään. Se oli yksityishenkilön kirjoittama höpöhöpö-hahmo eikä mikään virallinen tiedotus- tai vaikuttamiskanava. 

Ei, vaan silloin kun vielä luultiin päiväkirjan olevan aito, oltiin nimenomaan huolissaan siitä, miten tuollaista kiusatun tytön itsem*rhaa käsiteltiin mediassa. En minä tätä ole päästäni keksinyt, kenties WHO kelpaa lähteeksi:

https://www.who.int/mental_health/prevention/suicide/resource_media.pdf

Ja kyllä, kaikenlainen sensaatiohakuisuus, pessimismi ja pelonlietsonta uutisissa vaikuttaa mielenterveyteen:

https://www.psychologytoday.com/us/blog/why-we-worry/202009/the-psychol…

Joten luulisi, että oltaisiin tarkkoja siitä, millaisia viestejä potentiaalisesti ahdistuneille nuorille mediassa annetaan.

Mutta ei kai tuo nyt herranjestas tarkoita sitä, että saisi uutisoida ja kirjoittaa ainoastaan yksisarvisista ja sateenkaarista. Tässä hesarin jutussa ollaan mielestäni aika kaukana sensaatiohakuisuudesta ja pelon lietsomisesta, kun puhutaan yksittäisten ihmisten omista kokemuksista eikä mistään ulkopuolisesta uhasta. Itsetuhoisuudestakaan tuossa ei taideta sanoa sanaakaan.

Jotenkin tuntuu, että ylitulkitset nyt tuota otsikkoa ja etsit siitä väkisin jotain sellaista, mitä siinä ei ole. Tuossa ei ole kukaan ottamassa itseään hengiltä sen takia, että opiskellaan etänä. 

En minä edes päässyt lukemaan tuota Hesarin juttua, kenties se oli mainiokin juttu. Minä puhuin aihetta koskevasta uutisoinnista yleensä, sekä tästä keskustelussa. Siis siitä asenteesta, että jotain on nyt tämän koronakriisin ansiosta nuorilla peruuttamattomasti ohi ja peruuttamattomasti pilalla.

Olen sanonut jo aiemmissa viesteissä, että minun näkökantani tähän on sellaisen ihmisen, jolla meni iso osa nuoruudesta hukkaan syistä, joita en nyt halua raportoida. Olisin ollut ihan rikki, jos joka puolelta olisin kuullut sellaista viestiä, että nyt on kuule nuoruus peruuttamattomasti pilalla, parhaat vuotesi ovat ohi, etkä sä tule koskaan kokemaan niitä ihania asioita joita sinun olisi nuorena kuulunut kokea. Kyllähän minä noita asioita joskus pyörittelin mielessä itsekin. Puhuinkin niistä, ja minua kuunneltiin. Mutta ympäröivän maailman asenne ei ollut tuo, ja se auttoi minua paljon.

Ketään ei kiinnosta sinun asiasi!

En minä omista asioistani ole sanallakaan kertonutkaan. Vai väitätkö tietäväsi, mitä ongelmia minulla on edes ollut? Olen vain selittänyt, että oman kokemuspohjani perusteella koen tuonsuuntaisen uutisoinnin todella haitallisena nuorille itselleen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sinä ehdit tehdä töitä 40-50 vuotta, joissa vuosissa se kahdne vuoden etätyö on kärpäsen kakka.

Opinnot kestää 3-5 vuotta jolloin se 2 vuotta tuosta ajasta on iso osa. Eikä se opiskeluaika tai nuoruus ikinä toistu.

Ihmisen elämä kestää nykyisin yli 80 vuotta. Sen aikana ehtii aloittaa opiskelun aika monta kertaa. Ymmärrän tuon esitetyn näkökulman, mutta olen sitä mieltä, että se nuoruus ei mene ohi kahdessa vuodessa. Eikä myöskään opiskelijaelämän kokemisen mahdollisuus. Tässä tilanteessa sitä fuksielämää voi järjestää koko 2020 aloittaneiden vuosikerta vaikka kolmantena vuotena. Järjestämiskysymys.

Ihminen ei ole koskaan parikymppinen opiskelija kuin kerran.

Hyvin harva opiskelee kahta yliopistotutkintoa. Jos opiskelee, opiskelee ne tutkinnot päällekkäin tai ne myöhemmät sitten kun on jo töissä.

Ei kolmannen vuoden opiskelija ole fuksi.

Ihminen ei ole minkään ikäinen kuin kerran. Mikään ikä ei toistu.

Ei tässä parikymppiset ole mitenkään eri asemassa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No eihän se nyt hyvänen aika ole halusta kiinni monella muullakaan.

Kukaan ei dissaa nuoria, jotka haluaisivat elää normaalisti. Minä toivon sydämestäni, että nuoret saisivat pian taas elää normaalisti, ja kaikki muutkin. Kukaan ei dissaa nuoria, joita tilanne ahdistaa. Minä dissaan pelkästään tätä outoa hysteeristä defeatismia, joka median on vallannut nuorison suhteen. On käytetty jopa termiä "menetetty sukupolvi", mitä hemmettiä, siis ihan oikeasti.

Mitä tarkoitat tuolla lihavoidulla? Juu, on totta, että ei se sosialisoituminen ja itsenäistyminen tapahdu samalla tavalla kuin muilla, mutta miten se liittyy tähän? Monilla se kuitenkin näin menisi ja tällä hetkellä harvinaisen moniin korona siksi vaikuttaa.

Miksi tässä pitäisi nyt kiinnostaa ne, joihin korona ei ole vaikuttanut tältä osin millään tavalla? Vähän sama, jos joku puhuisi alkoholismista, niin sinne tultaisiin jankuttamaan, että ei kaikki ole alkoholisteja. 

Ymmärsit tuon dissaamislauseeni nyt ihan väärin. Tässä siis argumentoidaan esimerkiksi minun kommentteihini sillä tavalla ikään kuin minä olisin jotenkin haukkumassa ja ihmettelemässä niitä, jotka eivät elä tai ole eläneet sillä perinteisellä ja yleisellä tavalla. Siitähän tässä ei ole lainkaan kyse, joten tällaiset kommentit ihmetyttävät, mistä kukaan edes keksi tällaisen näkökulman. 

Tarkoitin lihavoidulla vain sitä, että kyse ei monella muullakaan ole siitä, että "itse haluavat elää eri tavalla". Pidin itse asiassa tuota kommenttia vähän outona vastauksena edelliseen viestiini, jossa puhuin nimenomaan ihmisistä, joiden nuoruusvuodet ovat menneet tavalla tai toisella "pieleen". Kyse ei ole siis mistään reippaista vaihtoehtonuorista, jotka menevät valtavirtaa vastaan (vaikka peukkuja toki heille), vaan nuorista ihmisistä, joiden elämän alku ei suju ihan kuten pitäisi itsestään riippumattomista syistä.

Ihmettelen vain tätä hysteeristä defeatismia, kuten jo toisessa viestissä sanoinkin. En ihmettele sitä, että korona ja normaaliuden puuttuminen ahdistavat, masentavat, ärsyttävät, jopa lannistavat. Ihmettelen aikuisten ihmisten alttiutta lähteä vahvistamaan tätä: kyllä kyllä, nuori elämäsi on nyt melko lailla pilalla. Wtf?

Niin, me tiedämme jo että empatia, myötätunto ja lohduttaminen on sulle täysin vieraita käsitteitä. Tai ajatuas siitä että ihmisen annetaan surra menetystään.

Lannistaminen ei ole mitään lohduttamista! Minä olen itse joutunut suremaan menetettyjä nuoruusvuosiani, ja koskaan, siis koskaan, en olisi saanut mitään lohtua siitä, että joku olisi mukamas myötätuntoisena taputellut selkään ja sanonut, että ihan oikein kun itket, elämäsi parhaat vuodet ovat totta tosiaan nyt ohi etkä saanut edes kokea mitään.

Ja millainen sinusta sitten tuolla menetelmällä tuli? Ihmishirviö.

???

En tiedä miksi edes vaivaudun, tämä ketju taitaa olla täynnä trolleja. Mutta sanon kuitenkin vielä yhden asian. Ainakin vielä ennen oltiin tarkkoja siitä, miten uutisoidaan esimerkiksi nuorten itsem*rhista, koska nuoret ovat erityisen alttiita vaikutteille esimerkiksi juuri mediasta, kaveripiireistä, ja niin edelleen.

Mutta nyt media rummuttaa menetetystä nuoruudesta, menetetystä sukupolvesta, (yli)korostaa kaikenlaisia kokemuksia joita olisi "pitänyt" kokea mutta ei saanut, korostaa miten huonot lähtökohdat tästä nuori nyt saa elämälleen, eikä kukaan näe kaikessa tässä lannistamisessa mitään hälytyskelloja?

Öö, ei.. Eihän tämä ole mitään lannistamista, vaan ilmiön tunnistamista. Nuori voi tuntea olevansa jotenkin huono ja saamaton ja erilainen kuin muut, jos tämä aika ottaa koville. On todellakin hyvä, että näistä puhutaan ääneen, että tämä tilanne ei ole muillekaan helppo, vaan samoja ajatuksia on aika monilla. Mistä lähtien vertaistuki ja avoimuus on tarkoittanut lannistamista? Sinun mielestäsikö itsem**hat lisääntyvät, jos mt-ongelmista puhutaan avoimesti? Mitähän sukupolvea mahdat olla, jos kaikki pitää mieluummin lakaista maton alle? 

eri

Kyse ei ole siitä, puhutaanko ongelmien olemassaolosta ollenkaan, vaan tavasta, jolla ne raportoidaan. Onko sinulle muka uutta, että on ollut tärkeää olla tarkkana tavasta, jolla esimerkiksi nuorten itsem*rhista puhutaan?

Eikö sinusta ole mitään lannistamista puhua "menetetystä nuoruudesta"? "Parhaat vuodet ohi"? Ihan oikeasti? Ongelmahan ei ole siinä, että puhutaan siitä, että monia nuoria ahdistaa koronatilanne ja sen aiheuttamat lieveilmiöt eri tavoin.

No millä tavalla ne nyt sitten raportoidaan? Eihän tuossa aloituksenkaan otsikossa väitetä mitään vaan se on lainaus haastatellun opiskelijan suusta. Siinä ei puhuta yleisesti kenestäkään, vaan heikkolahjaisemmankin pitäisi ymmärtää, että tuossa joku henkilö puhuu itsestään. 

No et voi väittää, etteikö tuo olisi laajemminkin ollut se kantti, jolta nuorten korona-aikakokemuksia lähestytään. Hae Googlesta vaikka fraasia "menetetty sukupolvi" ja katso, kuinka moni hakutuloksista käsittelee korona-aikaa.

On muuten syytä olla tarkkana siitäkin, miten nuorten omia sanoja raportoidaan. Silloin kun Enkeli-Elisan päiväkirjaa vielä luultiin aidoksi, ammattilaiset olivat huolissaan sen vaikutuksesta haavoittuvaisiin nuoriin.

Niin, eli mitä sitten, jos asiaa lähestytään tuolla tavalla? Totuushan tuo on, että korona on aiheuttanut ongelmia. Millä tavalla se on lannistamista? Jos joku kokee, että koulu on kivaa, ei kukaan sitä ole tässä nyt kieltämässä. Tässä ollaan huolissaan niistä heikoimmista. Samalla tavalla puhutaan esimerkiksi koulukiusaamisesta ja oppimisvaikeuksista. 

Ja jonkun Enkeli-Elsan analysointi ei liity yhtään mihinkään. Se oli yksityishenkilön kirjoittama höpöhöpö-hahmo eikä mikään virallinen tiedotus- tai vaikuttamiskanava. 

Ei, vaan silloin kun vielä luultiin päiväkirjan olevan aito, oltiin nimenomaan huolissaan siitä, miten tuollaista kiusatun tytön itsem*rhaa käsiteltiin mediassa. En minä tätä ole päästäni keksinyt, kenties WHO kelpaa lähteeksi:

https://www.who.int/mental_health/prevention/suicide/resource_media.pdf

Ja kyllä, kaikenlainen sensaatiohakuisuus, pessimismi ja pelonlietsonta uutisissa vaikuttaa mielenterveyteen:

https://www.psychologytoday.com/us/blog/why-we-worry/202009/the-psychol…

Joten luulisi, että oltaisiin tarkkoja siitä, millaisia viestejä potentiaalisesti ahdistuneille nuorille mediassa annetaan.

Mutta ei kai tuo nyt herranjestas tarkoita sitä, että saisi uutisoida ja kirjoittaa ainoastaan yksisarvisista ja sateenkaarista. Tässä hesarin jutussa ollaan mielestäni aika kaukana sensaatiohakuisuudesta ja pelon lietsomisesta, kun puhutaan yksittäisten ihmisten omista kokemuksista eikä mistään ulkopuolisesta uhasta. Itsetuhoisuudestakaan tuossa ei taideta sanoa sanaakaan.

Jotenkin tuntuu, että ylitulkitset nyt tuota otsikkoa ja etsit siitä väkisin jotain sellaista, mitä siinä ei ole. Tuossa ei ole kukaan ottamassa itseään hengiltä sen takia, että opiskellaan etänä. 

En minä edes päässyt lukemaan tuota Hesarin juttua, kenties se oli mainiokin juttu. Minä puhuin aihetta koskevasta uutisoinnista yleensä, sekä tästä keskustelussa. Siis siitä asenteesta, että jotain on nyt tämän koronakriisin ansiosta nuorilla peruuttamattomasti ohi ja peruuttamattomasti pilalla.

Olen sanonut jo aiemmissa viesteissä, että minun näkökantani tähän on sellaisen ihmisen, jolla meni iso osa nuoruudesta hukkaan syistä, joita en nyt halua raportoida. Olisin ollut ihan rikki, jos joka puolelta olisin kuullut sellaista viestiä, että nyt on kuule nuoruus peruuttamattomasti pilalla, parhaat vuotesi ovat ohi, etkä sä tule koskaan kokemaan niitä ihania asioita joita sinun olisi nuorena kuulunut kokea. Kyllähän minä noita asioita joskus pyörittelin mielessä itsekin. Puhuinkin niistä, ja minua kuunneltiin. Mutta ympäröivän maailman asenne ei ollut tuo, ja se auttoi minua paljon.

Ketään ei kiinnosta sinun asiasi!

En minä omista asioistani ole sanallakaan kertonutkaan. Vai väitätkö tietäväsi, mitä ongelmia minulla on edes ollut? Olen vain selittänyt, että oman kokemuspohjani perusteella koen tuonsuuntaisen uutisoinnin todella haitallisena nuorille itselleen.

Ketään ei kiinnosta! Et sinä, ei sinun itsesäälisi, ei sinun jankutuksesi eikä sinun mielipiteesi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No eihän se nyt hyvänen aika ole halusta kiinni monella muullakaan.

Kukaan ei dissaa nuoria, jotka haluaisivat elää normaalisti. Minä toivon sydämestäni, että nuoret saisivat pian taas elää normaalisti, ja kaikki muutkin. Kukaan ei dissaa nuoria, joita tilanne ahdistaa. Minä dissaan pelkästään tätä outoa hysteeristä defeatismia, joka median on vallannut nuorison suhteen. On käytetty jopa termiä "menetetty sukupolvi", mitä hemmettiä, siis ihan oikeasti.

Mitä tarkoitat tuolla lihavoidulla? Juu, on totta, että ei se sosialisoituminen ja itsenäistyminen tapahdu samalla tavalla kuin muilla, mutta miten se liittyy tähän? Monilla se kuitenkin näin menisi ja tällä hetkellä harvinaisen moniin korona siksi vaikuttaa.

Miksi tässä pitäisi nyt kiinnostaa ne, joihin korona ei ole vaikuttanut tältä osin millään tavalla? Vähän sama, jos joku puhuisi alkoholismista, niin sinne tultaisiin jankuttamaan, että ei kaikki ole alkoholisteja. 

Ymmärsit tuon dissaamislauseeni nyt ihan väärin. Tässä siis argumentoidaan esimerkiksi minun kommentteihini sillä tavalla ikään kuin minä olisin jotenkin haukkumassa ja ihmettelemässä niitä, jotka eivät elä tai ole eläneet sillä perinteisellä ja yleisellä tavalla. Siitähän tässä ei ole lainkaan kyse, joten tällaiset kommentit ihmetyttävät, mistä kukaan edes keksi tällaisen näkökulman. 

Tarkoitin lihavoidulla vain sitä, että kyse ei monella muullakaan ole siitä, että "itse haluavat elää eri tavalla". Pidin itse asiassa tuota kommenttia vähän outona vastauksena edelliseen viestiini, jossa puhuin nimenomaan ihmisistä, joiden nuoruusvuodet ovat menneet tavalla tai toisella "pieleen". Kyse ei ole siis mistään reippaista vaihtoehtonuorista, jotka menevät valtavirtaa vastaan (vaikka peukkuja toki heille), vaan nuorista ihmisistä, joiden elämän alku ei suju ihan kuten pitäisi itsestään riippumattomista syistä.

Ihmettelen vain tätä hysteeristä defeatismia, kuten jo toisessa viestissä sanoinkin. En ihmettele sitä, että korona ja normaaliuden puuttuminen ahdistavat, masentavat, ärsyttävät, jopa lannistavat. Ihmettelen aikuisten ihmisten alttiutta lähteä vahvistamaan tätä: kyllä kyllä, nuori elämäsi on nyt melko lailla pilalla. Wtf?

Niin, me tiedämme jo että empatia, myötätunto ja lohduttaminen on sulle täysin vieraita käsitteitä. Tai ajatuas siitä että ihmisen annetaan surra menetystään.

Lannistaminen ei ole mitään lohduttamista! Minä olen itse joutunut suremaan menetettyjä nuoruusvuosiani, ja koskaan, siis koskaan, en olisi saanut mitään lohtua siitä, että joku olisi mukamas myötätuntoisena taputellut selkään ja sanonut, että ihan oikein kun itket, elämäsi parhaat vuodet ovat totta tosiaan nyt ohi etkä saanut edes kokea mitään.

Ja millainen sinusta sitten tuolla menetelmällä tuli? Ihmishirviö.

???

En tiedä miksi edes vaivaudun, tämä ketju taitaa olla täynnä trolleja. Mutta sanon kuitenkin vielä yhden asian. Ainakin vielä ennen oltiin tarkkoja siitä, miten uutisoidaan esimerkiksi nuorten itsem*rhista, koska nuoret ovat erityisen alttiita vaikutteille esimerkiksi juuri mediasta, kaveripiireistä, ja niin edelleen.

Mutta nyt media rummuttaa menetetystä nuoruudesta, menetetystä sukupolvesta, (yli)korostaa kaikenlaisia kokemuksia joita olisi "pitänyt" kokea mutta ei saanut, korostaa miten huonot lähtökohdat tästä nuori nyt saa elämälleen, eikä kukaan näe kaikessa tässä lannistamisessa mitään hälytyskelloja?

Öö, ei.. Eihän tämä ole mitään lannistamista, vaan ilmiön tunnistamista. Nuori voi tuntea olevansa jotenkin huono ja saamaton ja erilainen kuin muut, jos tämä aika ottaa koville. On todellakin hyvä, että näistä puhutaan ääneen, että tämä tilanne ei ole muillekaan helppo, vaan samoja ajatuksia on aika monilla. Mistä lähtien vertaistuki ja avoimuus on tarkoittanut lannistamista? Sinun mielestäsikö itsem**hat lisääntyvät, jos mt-ongelmista puhutaan avoimesti? Mitähän sukupolvea mahdat olla, jos kaikki pitää mieluummin lakaista maton alle? 

eri

Kyse ei ole siitä, puhutaanko ongelmien olemassaolosta ollenkaan, vaan tavasta, jolla ne raportoidaan. Onko sinulle muka uutta, että on ollut tärkeää olla tarkkana tavasta, jolla esimerkiksi nuorten itsem*rhista puhutaan?

Eikö sinusta ole mitään lannistamista puhua "menetetystä nuoruudesta"? "Parhaat vuodet ohi"? Ihan oikeasti? Ongelmahan ei ole siinä, että puhutaan siitä, että monia nuoria ahdistaa koronatilanne ja sen aiheuttamat lieveilmiöt eri tavoin.

No millä tavalla ne nyt sitten raportoidaan? Eihän tuossa aloituksenkaan otsikossa väitetä mitään vaan se on lainaus haastatellun opiskelijan suusta. Siinä ei puhuta yleisesti kenestäkään, vaan heikkolahjaisemmankin pitäisi ymmärtää, että tuossa joku henkilö puhuu itsestään. 

No et voi väittää, etteikö tuo olisi laajemminkin ollut se kantti, jolta nuorten korona-aikakokemuksia lähestytään. Hae Googlesta vaikka fraasia "menetetty sukupolvi" ja katso, kuinka moni hakutuloksista käsittelee korona-aikaa.

On muuten syytä olla tarkkana siitäkin, miten nuorten omia sanoja raportoidaan. Silloin kun Enkeli-Elisan päiväkirjaa vielä luultiin aidoksi, ammattilaiset olivat huolissaan sen vaikutuksesta haavoittuvaisiin nuoriin.

Niin, eli mitä sitten, jos asiaa lähestytään tuolla tavalla? Totuushan tuo on, että korona on aiheuttanut ongelmia. Millä tavalla se on lannistamista? Jos joku kokee, että koulu on kivaa, ei kukaan sitä ole tässä nyt kieltämässä. Tässä ollaan huolissaan niistä heikoimmista. Samalla tavalla puhutaan esimerkiksi koulukiusaamisesta ja oppimisvaikeuksista. 

Ja jonkun Enkeli-Elsan analysointi ei liity yhtään mihinkään. Se oli yksityishenkilön kirjoittama höpöhöpö-hahmo eikä mikään virallinen tiedotus- tai vaikuttamiskanava. 

Ei, vaan silloin kun vielä luultiin päiväkirjan olevan aito, oltiin nimenomaan huolissaan siitä, miten tuollaista kiusatun tytön itsem*rhaa käsiteltiin mediassa. En minä tätä ole päästäni keksinyt, kenties WHO kelpaa lähteeksi:

https://www.who.int/mental_health/prevention/suicide/resource_media.pdf

Ja kyllä, kaikenlainen sensaatiohakuisuus, pessimismi ja pelonlietsonta uutisissa vaikuttaa mielenterveyteen:

https://www.psychologytoday.com/us/blog/why-we-worry/202009/the-psychol…

Joten luulisi, että oltaisiin tarkkoja siitä, millaisia viestejä potentiaalisesti ahdistuneille nuorille mediassa annetaan.

Mutta ei kai tuo nyt herranjestas tarkoita sitä, että saisi uutisoida ja kirjoittaa ainoastaan yksisarvisista ja sateenkaarista. Tässä hesarin jutussa ollaan mielestäni aika kaukana sensaatiohakuisuudesta ja pelon lietsomisesta, kun puhutaan yksittäisten ihmisten omista kokemuksista eikä mistään ulkopuolisesta uhasta. Itsetuhoisuudestakaan tuossa ei taideta sanoa sanaakaan.

Jotenkin tuntuu, että ylitulkitset nyt tuota otsikkoa ja etsit siitä väkisin jotain sellaista, mitä siinä ei ole. Tuossa ei ole kukaan ottamassa itseään hengiltä sen takia, että opiskellaan etänä. 

En minä edes päässyt lukemaan tuota Hesarin juttua, kenties se oli mainiokin juttu. Minä puhuin aihetta koskevasta uutisoinnista yleensä, sekä tästä keskustelussa. Siis siitä asenteesta, että jotain on nyt tämän koronakriisin ansiosta nuorilla peruuttamattomasti ohi ja peruuttamattomasti pilalla.

Olen sanonut jo aiemmissa viesteissä, että minun näkökantani tähän on sellaisen ihmisen, jolla meni iso osa nuoruudesta hukkaan syistä, joita en nyt halua raportoida. Olisin ollut ihan rikki, jos joka puolelta olisin kuullut sellaista viestiä, että nyt on kuule nuoruus peruuttamattomasti pilalla, parhaat vuotesi ovat ohi, etkä sä tule koskaan kokemaan niitä ihania asioita joita sinun olisi nuorena kuulunut kokea. Kyllähän minä noita asioita joskus pyörittelin mielessä itsekin. Puhuinkin niistä, ja minua kuunneltiin. Mutta ympäröivän maailman asenne ei ollut tuo, ja se auttoi minua paljon.

Ketään ei kiinnosta sinun asiasi!

En minä omista asioistani ole sanallakaan kertonutkaan. Vai väitätkö tietäväsi, mitä ongelmia minulla on edes ollut? Olen vain selittänyt, että oman kokemuspohjani perusteella koen tuonsuuntaisen uutisoinnin todella haitallisena nuorille itselleen.

Miten sinä voit esittää mielipiteitä jutusta jota et ole eded lukenut?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No eihän se nyt hyvänen aika ole halusta kiinni monella muullakaan.

Kukaan ei dissaa nuoria, jotka haluaisivat elää normaalisti. Minä toivon sydämestäni, että nuoret saisivat pian taas elää normaalisti, ja kaikki muutkin. Kukaan ei dissaa nuoria, joita tilanne ahdistaa. Minä dissaan pelkästään tätä outoa hysteeristä defeatismia, joka median on vallannut nuorison suhteen. On käytetty jopa termiä "menetetty sukupolvi", mitä hemmettiä, siis ihan oikeasti.

Mitä tarkoitat tuolla lihavoidulla? Juu, on totta, että ei se sosialisoituminen ja itsenäistyminen tapahdu samalla tavalla kuin muilla, mutta miten se liittyy tähän? Monilla se kuitenkin näin menisi ja tällä hetkellä harvinaisen moniin korona siksi vaikuttaa.

Miksi tässä pitäisi nyt kiinnostaa ne, joihin korona ei ole vaikuttanut tältä osin millään tavalla? Vähän sama, jos joku puhuisi alkoholismista, niin sinne tultaisiin jankuttamaan, että ei kaikki ole alkoholisteja. 

Ymmärsit tuon dissaamislauseeni nyt ihan väärin. Tässä siis argumentoidaan esimerkiksi minun kommentteihini sillä tavalla ikään kuin minä olisin jotenkin haukkumassa ja ihmettelemässä niitä, jotka eivät elä tai ole eläneet sillä perinteisellä ja yleisellä tavalla. Siitähän tässä ei ole lainkaan kyse, joten tällaiset kommentit ihmetyttävät, mistä kukaan edes keksi tällaisen näkökulman. 

Tarkoitin lihavoidulla vain sitä, että kyse ei monella muullakaan ole siitä, että "itse haluavat elää eri tavalla". Pidin itse asiassa tuota kommenttia vähän outona vastauksena edelliseen viestiini, jossa puhuin nimenomaan ihmisistä, joiden nuoruusvuodet ovat menneet tavalla tai toisella "pieleen". Kyse ei ole siis mistään reippaista vaihtoehtonuorista, jotka menevät valtavirtaa vastaan (vaikka peukkuja toki heille), vaan nuorista ihmisistä, joiden elämän alku ei suju ihan kuten pitäisi itsestään riippumattomista syistä.

Ihmettelen vain tätä hysteeristä defeatismia, kuten jo toisessa viestissä sanoinkin. En ihmettele sitä, että korona ja normaaliuden puuttuminen ahdistavat, masentavat, ärsyttävät, jopa lannistavat. Ihmettelen aikuisten ihmisten alttiutta lähteä vahvistamaan tätä: kyllä kyllä, nuori elämäsi on nyt melko lailla pilalla. Wtf?

Niin, me tiedämme jo että empatia, myötätunto ja lohduttaminen on sulle täysin vieraita käsitteitä. Tai ajatuas siitä että ihmisen annetaan surra menetystään.

Lannistaminen ei ole mitään lohduttamista! Minä olen itse joutunut suremaan menetettyjä nuoruusvuosiani, ja koskaan, siis koskaan, en olisi saanut mitään lohtua siitä, että joku olisi mukamas myötätuntoisena taputellut selkään ja sanonut, että ihan oikein kun itket, elämäsi parhaat vuodet ovat totta tosiaan nyt ohi etkä saanut edes kokea mitään.

Ja millainen sinusta sitten tuolla menetelmällä tuli? Ihmishirviö.

???

En tiedä miksi edes vaivaudun, tämä ketju taitaa olla täynnä trolleja. Mutta sanon kuitenkin vielä yhden asian. Ainakin vielä ennen oltiin tarkkoja siitä, miten uutisoidaan esimerkiksi nuorten itsem*rhista, koska nuoret ovat erityisen alttiita vaikutteille esimerkiksi juuri mediasta, kaveripiireistä, ja niin edelleen.

Mutta nyt media rummuttaa menetetystä nuoruudesta, menetetystä sukupolvesta, (yli)korostaa kaikenlaisia kokemuksia joita olisi "pitänyt" kokea mutta ei saanut, korostaa miten huonot lähtökohdat tästä nuori nyt saa elämälleen, eikä kukaan näe kaikessa tässä lannistamisessa mitään hälytyskelloja?

Öö, ei.. Eihän tämä ole mitään lannistamista, vaan ilmiön tunnistamista. Nuori voi tuntea olevansa jotenkin huono ja saamaton ja erilainen kuin muut, jos tämä aika ottaa koville. On todellakin hyvä, että näistä puhutaan ääneen, että tämä tilanne ei ole muillekaan helppo, vaan samoja ajatuksia on aika monilla. Mistä lähtien vertaistuki ja avoimuus on tarkoittanut lannistamista? Sinun mielestäsikö itsem**hat lisääntyvät, jos mt-ongelmista puhutaan avoimesti? Mitähän sukupolvea mahdat olla, jos kaikki pitää mieluummin lakaista maton alle? 

eri

Kyse ei ole siitä, puhutaanko ongelmien olemassaolosta ollenkaan, vaan tavasta, jolla ne raportoidaan. Onko sinulle muka uutta, että on ollut tärkeää olla tarkkana tavasta, jolla esimerkiksi nuorten itsem*rhista puhutaan?

Eikö sinusta ole mitään lannistamista puhua "menetetystä nuoruudesta"? "Parhaat vuodet ohi"? Ihan oikeasti? Ongelmahan ei ole siinä, että puhutaan siitä, että monia nuoria ahdistaa koronatilanne ja sen aiheuttamat lieveilmiöt eri tavoin.

No millä tavalla ne nyt sitten raportoidaan? Eihän tuossa aloituksenkaan otsikossa väitetä mitään vaan se on lainaus haastatellun opiskelijan suusta. Siinä ei puhuta yleisesti kenestäkään, vaan heikkolahjaisemmankin pitäisi ymmärtää, että tuossa joku henkilö puhuu itsestään. 

No et voi väittää, etteikö tuo olisi laajemminkin ollut se kantti, jolta nuorten korona-aikakokemuksia lähestytään. Hae Googlesta vaikka fraasia "menetetty sukupolvi" ja katso, kuinka moni hakutuloksista käsittelee korona-aikaa.

On muuten syytä olla tarkkana siitäkin, miten nuorten omia sanoja raportoidaan. Silloin kun Enkeli-Elisan päiväkirjaa vielä luultiin aidoksi, ammattilaiset olivat huolissaan sen vaikutuksesta haavoittuvaisiin nuoriin.

Niin, eli mitä sitten, jos asiaa lähestytään tuolla tavalla? Totuushan tuo on, että korona on aiheuttanut ongelmia. Millä tavalla se on lannistamista? Jos joku kokee, että koulu on kivaa, ei kukaan sitä ole tässä nyt kieltämässä. Tässä ollaan huolissaan niistä heikoimmista. Samalla tavalla puhutaan esimerkiksi koulukiusaamisesta ja oppimisvaikeuksista. 

Ja jonkun Enkeli-Elsan analysointi ei liity yhtään mihinkään. Se oli yksityishenkilön kirjoittama höpöhöpö-hahmo eikä mikään virallinen tiedotus- tai vaikuttamiskanava. 

Ei, vaan silloin kun vielä luultiin päiväkirjan olevan aito, oltiin nimenomaan huolissaan siitä, miten tuollaista kiusatun tytön itsem*rhaa käsiteltiin mediassa. En minä tätä ole päästäni keksinyt, kenties WHO kelpaa lähteeksi:

https://www.who.int/mental_health/prevention/suicide/resource_media.pdf

Ja kyllä, kaikenlainen sensaatiohakuisuus, pessimismi ja pelonlietsonta uutisissa vaikuttaa mielenterveyteen:

https://www.psychologytoday.com/us/blog/why-we-worry/202009/the-psychol…

Joten luulisi, että oltaisiin tarkkoja siitä, millaisia viestejä potentiaalisesti ahdistuneille nuorille mediassa annetaan.

Mutta ei kai tuo nyt herranjestas tarkoita sitä, että saisi uutisoida ja kirjoittaa ainoastaan yksisarvisista ja sateenkaarista. Tässä hesarin jutussa ollaan mielestäni aika kaukana sensaatiohakuisuudesta ja pelon lietsomisesta, kun puhutaan yksittäisten ihmisten omista kokemuksista eikä mistään ulkopuolisesta uhasta. Itsetuhoisuudestakaan tuossa ei taideta sanoa sanaakaan.

Jotenkin tuntuu, että ylitulkitset nyt tuota otsikkoa ja etsit siitä väkisin jotain sellaista, mitä siinä ei ole. Tuossa ei ole kukaan ottamassa itseään hengiltä sen takia, että opiskellaan etänä. 

En minä edes päässyt lukemaan tuota Hesarin juttua, kenties se oli mainiokin juttu. Minä puhuin aihetta koskevasta uutisoinnista yleensä, sekä tästä keskustelussa. Siis siitä asenteesta, että jotain on nyt tämän koronakriisin ansiosta nuorilla peruuttamattomasti ohi ja peruuttamattomasti pilalla.

Olen sanonut jo aiemmissa viesteissä, että minun näkökantani tähän on sellaisen ihmisen, jolla meni iso osa nuoruudesta hukkaan syistä, joita en nyt halua raportoida. Olisin ollut ihan rikki, jos joka puolelta olisin kuullut sellaista viestiä, että nyt on kuule nuoruus peruuttamattomasti pilalla, parhaat vuotesi ovat ohi, etkä sä tule koskaan kokemaan niitä ihania asioita joita sinun olisi nuorena kuulunut kokea. Kyllähän minä noita asioita joskus pyörittelin mielessä itsekin. Puhuinkin niistä, ja minua kuunneltiin. Mutta ympäröivän maailman asenne ei ollut tuo, ja se auttoi minua paljon.

Silti sinnikkäästi olet monta viestiä jaksanut jauhaa median lannistamisesta, etkä viitsinyt täsmentää, että et nt sitten tarkoittanutkaan tätä artikkelia, josta tässä ketjussa puhutaan. 

En ymmärrä, miten sinun tilanteesi liittyy tähän. Tuossa jutussa opiskelijat ITSE kertovat vuosien menettämisestä. Ei sitä heille kukaan tule ulkopuolelta sanomaan. Tottakai jokaisella on oikeus kertoa, miltä joku asia tuntuu eikä siitä kenenkään tarvitse uhriutua. Ja niinhän sinä itsekin kerrot tehneesi. Tämähän on nimenomaan sitä kuuntelua, mitä sinullekin tehtiin. Ethän sinä niitä sinunkaan kuuntelijoitasi syyllistä mistään lannistamisesta. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No eihän se nyt hyvänen aika ole halusta kiinni monella muullakaan.

Kukaan ei dissaa nuoria, jotka haluaisivat elää normaalisti. Minä toivon sydämestäni, että nuoret saisivat pian taas elää normaalisti, ja kaikki muutkin. Kukaan ei dissaa nuoria, joita tilanne ahdistaa. Minä dissaan pelkästään tätä outoa hysteeristä defeatismia, joka median on vallannut nuorison suhteen. On käytetty jopa termiä "menetetty sukupolvi", mitä hemmettiä, siis ihan oikeasti.

Mitä tarkoitat tuolla lihavoidulla? Juu, on totta, että ei se sosialisoituminen ja itsenäistyminen tapahdu samalla tavalla kuin muilla, mutta miten se liittyy tähän? Monilla se kuitenkin näin menisi ja tällä hetkellä harvinaisen moniin korona siksi vaikuttaa.

Miksi tässä pitäisi nyt kiinnostaa ne, joihin korona ei ole vaikuttanut tältä osin millään tavalla? Vähän sama, jos joku puhuisi alkoholismista, niin sinne tultaisiin jankuttamaan, että ei kaikki ole alkoholisteja. 

Ymmärsit tuon dissaamislauseeni nyt ihan väärin. Tässä siis argumentoidaan esimerkiksi minun kommentteihini sillä tavalla ikään kuin minä olisin jotenkin haukkumassa ja ihmettelemässä niitä, jotka eivät elä tai ole eläneet sillä perinteisellä ja yleisellä tavalla. Siitähän tässä ei ole lainkaan kyse, joten tällaiset kommentit ihmetyttävät, mistä kukaan edes keksi tällaisen näkökulman. 

Tarkoitin lihavoidulla vain sitä, että kyse ei monella muullakaan ole siitä, että "itse haluavat elää eri tavalla". Pidin itse asiassa tuota kommenttia vähän outona vastauksena edelliseen viestiini, jossa puhuin nimenomaan ihmisistä, joiden nuoruusvuodet ovat menneet tavalla tai toisella "pieleen". Kyse ei ole siis mistään reippaista vaihtoehtonuorista, jotka menevät valtavirtaa vastaan (vaikka peukkuja toki heille), vaan nuorista ihmisistä, joiden elämän alku ei suju ihan kuten pitäisi itsestään riippumattomista syistä.

Ihmettelen vain tätä hysteeristä defeatismia, kuten jo toisessa viestissä sanoinkin. En ihmettele sitä, että korona ja normaaliuden puuttuminen ahdistavat, masentavat, ärsyttävät, jopa lannistavat. Ihmettelen aikuisten ihmisten alttiutta lähteä vahvistamaan tätä: kyllä kyllä, nuori elämäsi on nyt melko lailla pilalla. Wtf?

Niin, me tiedämme jo että empatia, myötätunto ja lohduttaminen on sulle täysin vieraita käsitteitä. Tai ajatuas siitä että ihmisen annetaan surra menetystään.

Lannistaminen ei ole mitään lohduttamista! Minä olen itse joutunut suremaan menetettyjä nuoruusvuosiani, ja koskaan, siis koskaan, en olisi saanut mitään lohtua siitä, että joku olisi mukamas myötätuntoisena taputellut selkään ja sanonut, että ihan oikein kun itket, elämäsi parhaat vuodet ovat totta tosiaan nyt ohi etkä saanut edes kokea mitään.

Ja millainen sinusta sitten tuolla menetelmällä tuli? Ihmishirviö.

???

En tiedä miksi edes vaivaudun, tämä ketju taitaa olla täynnä trolleja. Mutta sanon kuitenkin vielä yhden asian. Ainakin vielä ennen oltiin tarkkoja siitä, miten uutisoidaan esimerkiksi nuorten itsem*rhista, koska nuoret ovat erityisen alttiita vaikutteille esimerkiksi juuri mediasta, kaveripiireistä, ja niin edelleen.

Mutta nyt media rummuttaa menetetystä nuoruudesta, menetetystä sukupolvesta, (yli)korostaa kaikenlaisia kokemuksia joita olisi "pitänyt" kokea mutta ei saanut, korostaa miten huonot lähtökohdat tästä nuori nyt saa elämälleen, eikä kukaan näe kaikessa tässä lannistamisessa mitään hälytyskelloja?

Öö, ei.. Eihän tämä ole mitään lannistamista, vaan ilmiön tunnistamista. Nuori voi tuntea olevansa jotenkin huono ja saamaton ja erilainen kuin muut, jos tämä aika ottaa koville. On todellakin hyvä, että näistä puhutaan ääneen, että tämä tilanne ei ole muillekaan helppo, vaan samoja ajatuksia on aika monilla. Mistä lähtien vertaistuki ja avoimuus on tarkoittanut lannistamista? Sinun mielestäsikö itsem**hat lisääntyvät, jos mt-ongelmista puhutaan avoimesti? Mitähän sukupolvea mahdat olla, jos kaikki pitää mieluummin lakaista maton alle? 

eri

Kyse ei ole siitä, puhutaanko ongelmien olemassaolosta ollenkaan, vaan tavasta, jolla ne raportoidaan. Onko sinulle muka uutta, että on ollut tärkeää olla tarkkana tavasta, jolla esimerkiksi nuorten itsem*rhista puhutaan?

Eikö sinusta ole mitään lannistamista puhua "menetetystä nuoruudesta"? "Parhaat vuodet ohi"? Ihan oikeasti? Ongelmahan ei ole siinä, että puhutaan siitä, että monia nuoria ahdistaa koronatilanne ja sen aiheuttamat lieveilmiöt eri tavoin.

No millä tavalla ne nyt sitten raportoidaan? Eihän tuossa aloituksenkaan otsikossa väitetä mitään vaan se on lainaus haastatellun opiskelijan suusta. Siinä ei puhuta yleisesti kenestäkään, vaan heikkolahjaisemmankin pitäisi ymmärtää, että tuossa joku henkilö puhuu itsestään. 

No et voi väittää, etteikö tuo olisi laajemminkin ollut se kantti, jolta nuorten korona-aikakokemuksia lähestytään. Hae Googlesta vaikka fraasia "menetetty sukupolvi" ja katso, kuinka moni hakutuloksista käsittelee korona-aikaa.

On muuten syytä olla tarkkana siitäkin, miten nuorten omia sanoja raportoidaan. Silloin kun Enkeli-Elisan päiväkirjaa vielä luultiin aidoksi, ammattilaiset olivat huolissaan sen vaikutuksesta haavoittuvaisiin nuoriin.

Niin, eli mitä sitten, jos asiaa lähestytään tuolla tavalla? Totuushan tuo on, että korona on aiheuttanut ongelmia. Millä tavalla se on lannistamista? Jos joku kokee, että koulu on kivaa, ei kukaan sitä ole tässä nyt kieltämässä. Tässä ollaan huolissaan niistä heikoimmista. Samalla tavalla puhutaan esimerkiksi koulukiusaamisesta ja oppimisvaikeuksista. 

Ja jonkun Enkeli-Elsan analysointi ei liity yhtään mihinkään. Se oli yksityishenkilön kirjoittama höpöhöpö-hahmo eikä mikään virallinen tiedotus- tai vaikuttamiskanava. 

Ei, vaan silloin kun vielä luultiin päiväkirjan olevan aito, oltiin nimenomaan huolissaan siitä, miten tuollaista kiusatun tytön itsem*rhaa käsiteltiin mediassa. En minä tätä ole päästäni keksinyt, kenties WHO kelpaa lähteeksi:

https://www.who.int/mental_health/prevention/suicide/resource_media.pdf

Ja kyllä, kaikenlainen sensaatiohakuisuus, pessimismi ja pelonlietsonta uutisissa vaikuttaa mielenterveyteen:

https://www.psychologytoday.com/us/blog/why-we-worry/202009/the-psychol…

Joten luulisi, että oltaisiin tarkkoja siitä, millaisia viestejä potentiaalisesti ahdistuneille nuorille mediassa annetaan.

Mutta ei kai tuo nyt herranjestas tarkoita sitä, että saisi uutisoida ja kirjoittaa ainoastaan yksisarvisista ja sateenkaarista. Tässä hesarin jutussa ollaan mielestäni aika kaukana sensaatiohakuisuudesta ja pelon lietsomisesta, kun puhutaan yksittäisten ihmisten omista kokemuksista eikä mistään ulkopuolisesta uhasta. Itsetuhoisuudestakaan tuossa ei taideta sanoa sanaakaan.

Jotenkin tuntuu, että ylitulkitset nyt tuota otsikkoa ja etsit siitä väkisin jotain sellaista, mitä siinä ei ole. Tuossa ei ole kukaan ottamassa itseään hengiltä sen takia, että opiskellaan etänä. 

En minä edes päässyt lukemaan tuota Hesarin juttua, kenties se oli mainiokin juttu. Minä puhuin aihetta koskevasta uutisoinnista yleensä, sekä tästä keskustelussa. Siis siitä asenteesta, että jotain on nyt tämän koronakriisin ansiosta nuorilla peruuttamattomasti ohi ja peruuttamattomasti pilalla.

Olen sanonut jo aiemmissa viesteissä, että minun näkökantani tähän on sellaisen ihmisen, jolla meni iso osa nuoruudesta hukkaan syistä, joita en nyt halua raportoida. Olisin ollut ihan rikki, jos joka puolelta olisin kuullut sellaista viestiä, että nyt on kuule nuoruus peruuttamattomasti pilalla, parhaat vuotesi ovat ohi, etkä sä tule koskaan kokemaan niitä ihania asioita joita sinun olisi nuorena kuulunut kokea. Kyllähän minä noita asioita joskus pyörittelin mielessä itsekin. Puhuinkin niistä, ja minua kuunneltiin. Mutta ympäröivän maailman asenne ei ollut tuo, ja se auttoi minua paljon.

Ketään ei kiinnosta sinun asiasi!

En minä omista asioistani ole sanallakaan kertonutkaan. Vai väitätkö tietäväsi, mitä ongelmia minulla on edes ollut? Olen vain selittänyt, että oman kokemuspohjani perusteella koen tuonsuuntaisen uutisoinnin todella haitallisena nuorille itselleen.

Miten sinä voit esittää mielipiteitä jutusta jota et ole eded lukenut?

En olekaan esittänyt mielipiteitä juuri tästä jutusta. Jos olet AV-ketjuja lukenut, ne rönsyilevät sinne tänne.

Tänne kirjoittaa useampi kuin yksi ihminen, moni muu on varmastikin kommentoinut itse Hesarin juttua. En minä.

Mua ihmetyttää miksi ne opiskelijat on istuneet itkuisena kämpässään yksin kaksi vuotta. 

1. Baarit on olleet valtaosan ajasta auki. Olihan siellä Sannakin. 

2. Koulut ja oppilaitokset on kilvan järjestäneet verkostoitumista ja mt-palveluja opiskelijoille. 

3. Valtaosan ajasta on ollut täysin mahdollista tavata kahviloissa, kirjastoissa, asunnoilla. yliopiston tiloissa. 

4. Zoom-luennoilla on keskuluissa ollut pienissäkin ryhmissä kovin hiljaista. Siellä on puuhasteltu taustalla mitä sattuu. Itse olen ollut kiinnostunut sisällöstä niin livenä kuin Zoomissa, ei se asia siitä mihinkään muutu. Suurin osa luennoitsijoista vetää kumminkin kalvosulkeiset eikä ne evvk-opiskelijat pohdiskele luentojen jälkeen mitään yhdessä, vaan kaikki rynnii omiin suuntiinsa. 

5. Kerhot, urheilutilat, seurat, aktiviteetit ja ym on pyörineet opintopaikoilla lähestulkoon normaalisti. 

6. Tinderit, Jodelit, Moodlet, Whatsappit, Messengerit, Snappit, Instat jne laulaa muutenkin kädessä koko ajan, miten sieltä ei saa otettua yhteyttä kehenkään opiskelukaveriin? Ikinä? 

Mikä tässä on nyt ongelma? Sekö ettei nuoret saa niskasta kiinni ja rakennettua rutiineja? Korona on antanut loistavan tilaisuuden opetella. Ja olen satavarma, että ne jotka on nyt korona-aikana feidanneet, niin olisi jättäneet opinnot joka tapauksessa kesken. 

Ja jos et korona-aikana ole kertakaikkiaan tutustunut kehenkään, niin tuskin olisit tehnyt sitä normiaikanakaan. Kursseilla on aina uudet naamat ja sama ope opettaa ehkä kerran. Korkeakoulu ei ole lukio. 

Otetaas tähän vaikka rautalankaesimerkkinä anoreksiaan sairastunut nuori. Häntä voitaisiin ihan hyvin haastatella ja otsikoksi voitaisiin laittaa huomiotaherättävästi "en halua elää". Tulkitsetko sinä tuon otsikon niin, että anorektikon ei kuuluisi toimittajan ja median mielestä elää ja tämä otsikko kannustaisi anorektikoita itsetuhoisuuteen? Meille muille on päivänselvää, että tämä henkilö puhuu itse omasta kokemuksestaan ja jutussa itsessään käsitellään millaista on elää anorektian kanssa. 

Korona on näemmä arkipäiväistynyt jo. Kun rajoituksia määrättiin, tarkoituksena oli kulloisenkin ajankohdan tietojen ja ennusteiden perusteella ihmisten suojeleminen mahdollisesti tappavalta virukselta. Siis pyrittiin pitämään myös uudet opiskelijat poissa ennenaikaisesta haudasta. Ja nyt, kun tilanne on rauhoittumaan päin, opiskelijat itkevät käytännössä sitä, että kyllä heille olisi pitänyt antaa tilaisuus saada se virus.

Oispa ollut korona 20v takaisin niin mullakin olis ollut hyvä tekosyy siihen miksi lusmusin ja makasin tärkeimmät opintovuodet. Ikävuodet 20-25 on hirveää shaibaa muutenkin. Suurin osa on silloin enemmän vähemmän masentunut, vaikka vanhempien ja kavereiden edessä näyttelee niiiiiiiin huoletonta ja onnellista. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No eihän se nyt hyvänen aika ole halusta kiinni monella muullakaan.

Kukaan ei dissaa nuoria, jotka haluaisivat elää normaalisti. Minä toivon sydämestäni, että nuoret saisivat pian taas elää normaalisti, ja kaikki muutkin. Kukaan ei dissaa nuoria, joita tilanne ahdistaa. Minä dissaan pelkästään tätä outoa hysteeristä defeatismia, joka median on vallannut nuorison suhteen. On käytetty jopa termiä "menetetty sukupolvi", mitä hemmettiä, siis ihan oikeasti.

Mitä tarkoitat tuolla lihavoidulla? Juu, on totta, että ei se sosialisoituminen ja itsenäistyminen tapahdu samalla tavalla kuin muilla, mutta miten se liittyy tähän? Monilla se kuitenkin näin menisi ja tällä hetkellä harvinaisen moniin korona siksi vaikuttaa.

Miksi tässä pitäisi nyt kiinnostaa ne, joihin korona ei ole vaikuttanut tältä osin millään tavalla? Vähän sama, jos joku puhuisi alkoholismista, niin sinne tultaisiin jankuttamaan, että ei kaikki ole alkoholisteja. 

Ymmärsit tuon dissaamislauseeni nyt ihan väärin. Tässä siis argumentoidaan esimerkiksi minun kommentteihini sillä tavalla ikään kuin minä olisin jotenkin haukkumassa ja ihmettelemässä niitä, jotka eivät elä tai ole eläneet sillä perinteisellä ja yleisellä tavalla. Siitähän tässä ei ole lainkaan kyse, joten tällaiset kommentit ihmetyttävät, mistä kukaan edes keksi tällaisen näkökulman. 

Tarkoitin lihavoidulla vain sitä, että kyse ei monella muullakaan ole siitä, että "itse haluavat elää eri tavalla". Pidin itse asiassa tuota kommenttia vähän outona vastauksena edelliseen viestiini, jossa puhuin nimenomaan ihmisistä, joiden nuoruusvuodet ovat menneet tavalla tai toisella "pieleen". Kyse ei ole siis mistään reippaista vaihtoehtonuorista, jotka menevät valtavirtaa vastaan (vaikka peukkuja toki heille), vaan nuorista ihmisistä, joiden elämän alku ei suju ihan kuten pitäisi itsestään riippumattomista syistä.

Ihmettelen vain tätä hysteeristä defeatismia, kuten jo toisessa viestissä sanoinkin. En ihmettele sitä, että korona ja normaaliuden puuttuminen ahdistavat, masentavat, ärsyttävät, jopa lannistavat. Ihmettelen aikuisten ihmisten alttiutta lähteä vahvistamaan tätä: kyllä kyllä, nuori elämäsi on nyt melko lailla pilalla. Wtf?

Niin, me tiedämme jo että empatia, myötätunto ja lohduttaminen on sulle täysin vieraita käsitteitä. Tai ajatuas siitä että ihmisen annetaan surra menetystään.

Lannistaminen ei ole mitään lohduttamista! Minä olen itse joutunut suremaan menetettyjä nuoruusvuosiani, ja koskaan, siis koskaan, en olisi saanut mitään lohtua siitä, että joku olisi mukamas myötätuntoisena taputellut selkään ja sanonut, että ihan oikein kun itket, elämäsi parhaat vuodet ovat totta tosiaan nyt ohi etkä saanut edes kokea mitään.

Ja millainen sinusta sitten tuolla menetelmällä tuli? Ihmishirviö.

???

En tiedä miksi edes vaivaudun, tämä ketju taitaa olla täynnä trolleja. Mutta sanon kuitenkin vielä yhden asian. Ainakin vielä ennen oltiin tarkkoja siitä, miten uutisoidaan esimerkiksi nuorten itsem*rhista, koska nuoret ovat erityisen alttiita vaikutteille esimerkiksi juuri mediasta, kaveripiireistä, ja niin edelleen.

Mutta nyt media rummuttaa menetetystä nuoruudesta, menetetystä sukupolvesta, (yli)korostaa kaikenlaisia kokemuksia joita olisi "pitänyt" kokea mutta ei saanut, korostaa miten huonot lähtökohdat tästä nuori nyt saa elämälleen, eikä kukaan näe kaikessa tässä lannistamisessa mitään hälytyskelloja?

Öö, ei.. Eihän tämä ole mitään lannistamista, vaan ilmiön tunnistamista. Nuori voi tuntea olevansa jotenkin huono ja saamaton ja erilainen kuin muut, jos tämä aika ottaa koville. On todellakin hyvä, että näistä puhutaan ääneen, että tämä tilanne ei ole muillekaan helppo, vaan samoja ajatuksia on aika monilla. Mistä lähtien vertaistuki ja avoimuus on tarkoittanut lannistamista? Sinun mielestäsikö itsem**hat lisääntyvät, jos mt-ongelmista puhutaan avoimesti? Mitähän sukupolvea mahdat olla, jos kaikki pitää mieluummin lakaista maton alle? 

eri

Kyse ei ole siitä, puhutaanko ongelmien olemassaolosta ollenkaan, vaan tavasta, jolla ne raportoidaan. Onko sinulle muka uutta, että on ollut tärkeää olla tarkkana tavasta, jolla esimerkiksi nuorten itsem*rhista puhutaan?

Eikö sinusta ole mitään lannistamista puhua "menetetystä nuoruudesta"? "Parhaat vuodet ohi"? Ihan oikeasti? Ongelmahan ei ole siinä, että puhutaan siitä, että monia nuoria ahdistaa koronatilanne ja sen aiheuttamat lieveilmiöt eri tavoin.

No millä tavalla ne nyt sitten raportoidaan? Eihän tuossa aloituksenkaan otsikossa väitetä mitään vaan se on lainaus haastatellun opiskelijan suusta. Siinä ei puhuta yleisesti kenestäkään, vaan heikkolahjaisemmankin pitäisi ymmärtää, että tuossa joku henkilö puhuu itsestään. 

No et voi väittää, etteikö tuo olisi laajemminkin ollut se kantti, jolta nuorten korona-aikakokemuksia lähestytään. Hae Googlesta vaikka fraasia "menetetty sukupolvi" ja katso, kuinka moni hakutuloksista käsittelee korona-aikaa.

On muuten syytä olla tarkkana siitäkin, miten nuorten omia sanoja raportoidaan. Silloin kun Enkeli-Elisan päiväkirjaa vielä luultiin aidoksi, ammattilaiset olivat huolissaan sen vaikutuksesta haavoittuvaisiin nuoriin.

Niin, eli mitä sitten, jos asiaa lähestytään tuolla tavalla? Totuushan tuo on, että korona on aiheuttanut ongelmia. Millä tavalla se on lannistamista? Jos joku kokee, että koulu on kivaa, ei kukaan sitä ole tässä nyt kieltämässä. Tässä ollaan huolissaan niistä heikoimmista. Samalla tavalla puhutaan esimerkiksi koulukiusaamisesta ja oppimisvaikeuksista. 

Ja jonkun Enkeli-Elsan analysointi ei liity yhtään mihinkään. Se oli yksityishenkilön kirjoittama höpöhöpö-hahmo eikä mikään virallinen tiedotus- tai vaikuttamiskanava. 

Ei, vaan silloin kun vielä luultiin päiväkirjan olevan aito, oltiin nimenomaan huolissaan siitä, miten tuollaista kiusatun tytön itsem*rhaa käsiteltiin mediassa. En minä tätä ole päästäni keksinyt, kenties WHO kelpaa lähteeksi:

https://www.who.int/mental_health/prevention/suicide/resource_media.pdf

Ja kyllä, kaikenlainen sensaatiohakuisuus, pessimismi ja pelonlietsonta uutisissa vaikuttaa mielenterveyteen:

https://www.psychologytoday.com/us/blog/why-we-worry/202009/the-psychol…

Joten luulisi, että oltaisiin tarkkoja siitä, millaisia viestejä potentiaalisesti ahdistuneille nuorille mediassa annetaan.

Mutta ei kai tuo nyt herranjestas tarkoita sitä, että saisi uutisoida ja kirjoittaa ainoastaan yksisarvisista ja sateenkaarista. Tässä hesarin jutussa ollaan mielestäni aika kaukana sensaatiohakuisuudesta ja pelon lietsomisesta, kun puhutaan yksittäisten ihmisten omista kokemuksista eikä mistään ulkopuolisesta uhasta. Itsetuhoisuudestakaan tuossa ei taideta sanoa sanaakaan.

Jotenkin tuntuu, että ylitulkitset nyt tuota otsikkoa ja etsit siitä väkisin jotain sellaista, mitä siinä ei ole. Tuossa ei ole kukaan ottamassa itseään hengiltä sen takia, että opiskellaan etänä. 

En minä edes päässyt lukemaan tuota Hesarin juttua, kenties se oli mainiokin juttu. Minä puhuin aihetta koskevasta uutisoinnista yleensä, sekä tästä keskustelussa. Siis siitä asenteesta, että jotain on nyt tämän koronakriisin ansiosta nuorilla peruuttamattomasti ohi ja peruuttamattomasti pilalla.

Olen sanonut jo aiemmissa viesteissä, että minun näkökantani tähän on sellaisen ihmisen, jolla meni iso osa nuoruudesta hukkaan syistä, joita en nyt halua raportoida. Olisin ollut ihan rikki, jos joka puolelta olisin kuullut sellaista viestiä, että nyt on kuule nuoruus peruuttamattomasti pilalla, parhaat vuotesi ovat ohi, etkä sä tule koskaan kokemaan niitä ihania asioita joita sinun olisi nuorena kuulunut kokea. Kyllähän minä noita asioita joskus pyörittelin mielessä itsekin. Puhuinkin niistä, ja minua kuunneltiin. Mutta ympäröivän maailman asenne ei ollut tuo, ja se auttoi minua paljon.

Ketään ei kiinnosta sinun asiasi!

En minä omista asioistani ole sanallakaan kertonutkaan. Vai väitätkö tietäväsi, mitä ongelmia minulla on edes ollut? Olen vain selittänyt, että oman kokemuspohjani perusteella koen tuonsuuntaisen uutisoinnin todella haitallisena nuorille itselleen.

Miten sinä voit esittää mielipiteitä jutusta jota et ole eded lukenut?

En olekaan esittänyt mielipiteitä juuri tästä jutusta. Jos olet AV-ketjuja lukenut, ne rönsyilevät sinne tänne.

Tänne kirjoittaa useampi kuin yksi ihminen, moni muu on varmastikin kommentoinut itse Hesarin juttua. En minä.

Naurettavaa! Jauhat, jauhat, jauhat ja jauhat. Etkä edes tiedä misät puhutaan.

Tämän ketjun perusteella en palkkaa ketään, joka on opiskellut korona-aikaan. Ihan valtava riski näemmä saada täysin todellisuudesta irtautunutta sakkia palkkalistoille.