Lue keskustelun säännöt.
Mies haluaa lapsen, mutta ei halua suunnitella elämää sen kanssa
02.02.2022 |
Siis käytännössä ongelma on se, että mies haluaa kovasti lasta mutta ei pysty kommunikoimaan lapsiin liittyvistä asioista. Kun tahtoisin puhua etukäteen perhevapaiden jaosta, raha-asioista, kasvatuksesta tms. niin ahdistuu ja jopa suuttuu. Keskustelut päätyy aina riitaan.
Itse mies on sanonut usein, että on kaveripiirinsä ainoa lapseton mies ja harmittaa kovasti. Haluaisi kovasti lapsen ja mainitsee sen usein. Itse olen myös kiinnostunut hankkimaan lapsen, mutta koen valtavaa tarvetta puhua ja suunnitella myös asiaa. Siis ihan yleiselläkin tasolla, mitä odotuksia, toiveita tai pelkoja asiaan liittyy.
Ei väliä milloin tai millä tapaa kysyn vaikka ”olisitko kiinnostunut hoitamaan lasta kotona pidempää? Milloin mielestäsi lapsi voisi mennä hoitoon? Kastaminen? Turvaverkot? Rahojen riittävyys?” niin aina keskustelu päätyy riitaan. Mies ei sanojensa mukaan halua suunnitella, vaan elää päivä kerrallaan. Mua on alkanut ahdistaa kamalasti puhua lapsestakaan kun keskustelu ei ole koskaan iloinen ja haaveileva, vaan tappelua kun ”utelen ja haluan kontrolloida kaikkea”.
Pelkään, ettå jos en saa puhuttua miehen kanssa asioista, en pian uskalla lähteä perustamaan perhettä lainkaan :( olen ihminen, joka haluaa suunnitella ja keskustella asioista, vaikka myöhemmin joutuisi muuttamaankin suunnitelmiaan.
Kommentit (155)
Olette erilaisia ihmisiä, sinä suunnittelet, mies ei. Miksi pitäisi tehdä niin kuin sinä haluat?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jokainen suhde on tuollainen, aina toinen puhuu enemmän ja toinen reagoi. Ei sille mitään voi. Jos hän suunnittelisi niin sinä olisit se reagoija.
Jos jätät lapsia tämän takia tekemättä niin olet juuri syypää siihen minkätakia juuri 90% lapsista vuonna 2022 on isättömiä.
Jos mä käyn siementämässä itteni Suomen puolen klinikalla lapsi saa kyllä tietää isästään täyttäessään 18.
Isä on sellainen miespuolinen henkilö, jonka kanssa lapsi kasvaa ja joka lasta kasvattaa. Tuntematon ei voi olla isä (tai äiti).
Eli haluaa lapsen pönkittääkseen statustaan muiden silmissä ettei näyttäisi kyvyttömälle ja oikeasti ei ole lapsista kiinnostunut. Joudut hoitamaan lapsen itse. Enkä kyllä olisi parisuhteessa ihmisen kanssa jonka kanssa ei voisi kaikista tärkeistä asioista puhua.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap jos sinulla on kova ahdistus asiasta, miksi edes harkitset lasta hänen kanssaan? Voitko vastata, minkä ikäisiä olette, se kun vaikuttaa näissä asioissa paljon..
Pahoittelut, en huomannut kysymystä. Täytän pian 31, mies on 33. Harkitsen koska rakastan ja haluan että mies saa täyttää myös toiveensa isyydestä, sen hinta itselleni on vaan kova.
-ap
Rakastatko lainkaan itseäsi tai lastasi? Mietipä minkä hinnan lapsi kantaa.
T. Tuollaisen isän traumatisoitunut lapsi
Vierailija kirjoitti:
Olette erilaisia ihmisiä, sinä suunnittelet, mies ei. Miksi pitäisi tehdä niin kuin sinä haluat?
Mietipä nyt hetki, miten elämä muuttuu, kun perheeseen syntyy lapsi. Aloittajan mies ei noin tee.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Oon joskus koittanu puhua, että mitä odottaa lapsiarjelta ja ymmärtäähän, että jompikumpi on 100% lapsen kanssa ensimmäisinä vuosina. Ja esim. ei voi tehdä enää harratusreissuja miten sattuu pienillä varoajoillan kysymättä.
Mies pystyi sanomaan, kuinka voisi katsoa lapsen kanssa vaikka urheilua tv:stä kun olen poissa. Ja ettå ihan turha tapella jostain harrastusmatkoista, koska ”mikä rangaistus se sulle on et omaa lasta hoitaisit”. Ahdistus on kova… tuntuu että saisin miehestä vastahakoisen lapsenvahdin sillon kuin hänelle sopii.
Kaikki suunnittelu on miehelle myrkkyä. Siitäkin tulee taistelu, kun ”pakotan” miettimään mitä haluaisi tehdä hiihtolomalla tai tahtooko tehdä
jotain ylipäätään yhdessä.-ap
Teillä on ystäväpiirissä pieniä lapsia. Kysy mieheltä, jos te ottaisitte lapsen illaksi hoidettavaksi. Jos suostuu, niin sitten kesken illan piipahdat jossain puolen tunnin ajan. Siinä mies näkee, miten hyvin pienen lapsen kanssa voi katsoa telkkaria rauhassa.
Te ette pysty puhumaan edes seksistä. Luuletko, että on helppoa raskaus ja synnytyksen jälkeinen aika kun mies haluaa edelleen muuttumatonta seksiä ja sulla on sitten käsissäsi mieslapsi ja lapsi.
Miksi lähtisit projektiin, jonka tiedät jo nyt revittävän selkänahastasi? Tukholmasyndrooma?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Miehet vain ovat sellasia, että haluavat lapsen, mutta eivät halua hoitaa lapseen liittyviä asioita.
Tällaiseen itsekin haksahdin. Vakuutteli mm. neuvolassa miten tekee sitä ja tätä. Nyt kun lapsi on niin täytyy suorastaan pakottaa hoitamaan sitä edes joskus ja sittenkin se on pelkkää nurinaa ja vauva työnnetään takaisin minulle heti kun mahdollista. Kun tekee jotain niinkin suurta kuin vaihtaa vaipan, pitää itseään jonain sankarina ja perustelee osallistumisen vähyyttä sillä, että monet isät ei osallistu lainkaan. Silti mies haluaa vielä toisenkin lapsen kun on päättänyt, että kaksi pitää olla. No eipä ole tulossa jos se minusta on kiinni.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olette erilaisia ihmisiä, sinä suunnittelet, mies ei. Miksi pitäisi tehdä niin kuin sinä haluat?
Mietipä nyt hetki, miten elämä muuttuu, kun perheeseen syntyy lapsi. Aloittajan mies ei noin tee.
Hyvin suuri osa ihmisistä ei liiemmin suunnittele elämäänsä, koska tietävät kuinka arvaamatonta elämä on. Itse olen ns suunnittelija, mutta ymmärrän hyvin niitä jotka eivät näe suunnittelun olevan mitään muuta kuin ajan hukkaa.
Joskus kannattaa katsoa asioita myös sen toisen näkökulmasta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No, ehkä joissakin asioissa jopa ymmärrän miestäsi (olen nainen). Kaikkea ei pysty etukäteen suunnittelemaan ja sopimaan, vaan joskus on pakko hylätä kaikki huolellisetkin suunnitelmat. Jos tuleva vauva on vaikka kehitysvammainen tai sairas, niin se yksin muuttaa tulevaisuuden kokonaan. Jos on tehty kovin pikkutarkat suunnitelmat, ja ne joutuu hylkäämään, kuinka iso kriisi se olisi? Tuleeko siitä tunne, että on menettänyt elämänhallinnan, kun kaikki langat eivät olekaan käsissä? Isoista asioista on tietysti sovittava etukäteen, kuten vanhempainvapaiden käyttö. Kuka hoitaa neuvolat sun muut pitäisi olla ihan toisarvoinen asia.
Miehesi on saanut mallinsa lapsuudenkodistaan, ja ehkä ne kaverit, joilla on lapsia, eivät välttämättä ole niitä osallistuvimpia hekään.
Älä kysele ja pyydä keskustelemaan, kun se ei kerran onnistu. Mieti tarkkaan, haluatko lapsia hänen kanssaan ollenkaan. Jos haluat, jousta vähän omassa tavassasi suunnitella asiat etukäteen.
Asiat harvemmin menevät niin kuin etukäteen suunnitellaan mutta aina saa syyttelyn jos jonkun etukäteen tekemät suunnitelmat ei toteudu niin sen takia itse en suunnittele tulevaisuuteen. Ymmärrän kyllä sen että joidenkin luonteille on todella epämiellyttävää kun ei ole etukäteis suunnittelua
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Monella miehellä se äiti on passannut kotona kaikki ja isä ei ole tehnyt mitään. Ei sellaiset ymmärrä mitä lapsi tuo mukanaan tai että hänen pitäisi tehdä jotain lapsen kanssa.
Olen vela nainen mutta kyllä minäkin voisin pari muksua tehdä jos mies olisi raskaana, synnyttäisi ja jäisi lapsen kanssa kotiin ja kantaisi suurimman vastuun.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tuosta pitäisi jo tajuta että mies on tyyppiä "haluan lapsen, koska niin kuuluu tehdä mutta nainen hoitaa kaiken siihen liittyvän, minun elämäni ei muutu miksikään". Eli haluatko yksin hoitaa kaiken?
Lapsi ei ole mikään pehmolelu tai leivänpaahdin. Nyt on molemmat potentiaaliset vanhemmat esineellistäneet lapsen eivätkä mieti asiaa sen kannalta, että puhuvat elävästä ihmisestä, jolle pitäisi luoda pohja hyvää aikuisuutta ja onnellista elämää varten.
Te jotka jätätte näitä ”Elämä on arvaamatonta”-kommentteja. Mikä idea? Kaikkihan tietävät ettei elämää voi suunnitella pilkulleen mutta kyllä aina voi suunnitella.
Joo minä en pidä turvavyötä kun eihän elämää voi suunnitella. En hae opiskelupaikkaa kun ei elämää voi suunnitella. :D
Vierailija kirjoitti:
Asiat harvemmin menevät niin kuin etukäteen suunnitellaan mutta aina saa syyttelyn jos jonkun etukäteen tekemät suunnitelmat ei toteudu niin sen takia itse en suunnittele tulevaisuuteen. Ymmärrän kyllä sen että joidenkin luonteille on todella epämiellyttävää kun ei ole etukäteis suunnittelua
On se todella epämiellyttävää, jos mies päättää että haluaa nyt lapsen, mutta ei halua keskustella mistään konkreettisesta asiaan liittyen. Ei välttämättä tarvitse omalla verellä mitään papereita allekirjoittaa, mutta jos ei suostu yhdessä edes kartoittamaan asioita, jotka väistämättä ja mahdollisesti lapsen myötä tulevat eteen, niin ei ole aikuinen ihminen sellainen.
Kyseessä on kuitenkin valtava päätös, joka muuttaa kolmen ihmisen elämän täydellisesti. Tai ainakin kahden, äidin ja sen lapsen, jos kolmas eli isä häivyttääkin itsensä muihin maisemiin, kun ”ei me sovittu mitään”…
Vierailija kirjoitti:
Mulla oli vähän samanlainen tilanne ex-miehen kanssa. Hän halusi vain jättää ehkäisyn pois, kun itse halusin keskustella asioista kunnolla ennen tuota. Kerran tulin jo raskaaksi hänelle ja koin alkuvaiheessa shokkia ja pelkoa tilanteesta enkä osannut heti iloita raskaudesta. Raskaus meni kesken alkuvaiheessa ja me erosimme melko pian tuon jälkeen. Hänen näkemyksensä oli, että minä hidastelen asioita enkä halua edetä suhteessamme. Kyllä halusin ja halusin kovasti myös lasta, mutta halusin myös keskustella asioista ensin. 3kk eromme jälkeen hän oli laittanut uuden naisen paksuksi.
Vähän hälyttää narskututka tämmöisissä...
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olette erilaisia ihmisiä, sinä suunnittelet, mies ei. Miksi pitäisi tehdä niin kuin sinä haluat?
Mietipä nyt hetki, miten elämä muuttuu, kun perheeseen syntyy lapsi. Aloittajan mies ei noin tee.
Hyvin suuri osa ihmisistä ei liiemmin suunnittele elämäänsä, koska tietävät kuinka arvaamatonta elämä on. Itse olen ns suunnittelija, mutta ymmärrän hyvin niitä jotka eivät näe suunnittelun olevan mitään muuta kuin ajan hukkaa.
Joskus kannattaa katsoa asioita myös sen toisen näkökulmasta.
Onhan aloittajan mies suunnittelemassa sen verran, että hän haluaa lapsen. Lapsesta nyt tulee paljon vaivaa ja miehen pitää miettiä mitä hän tekee. Nyt kyse ei ole kesälomareissusta vaan lapsesta.
Pahoittelut, en huomannut kysymystä. Täytän pian 31, mies on 33. Harkitsen koska rakastan ja haluan että mies saa täyttää myös toiveensa isyydestä, sen hinta itselleni on vaan kova.
-ap