Lue keskustelun säännöt.
Mies haluaa lapsen, mutta ei halua suunnitella elämää sen kanssa
02.02.2022 |
Siis käytännössä ongelma on se, että mies haluaa kovasti lasta mutta ei pysty kommunikoimaan lapsiin liittyvistä asioista. Kun tahtoisin puhua etukäteen perhevapaiden jaosta, raha-asioista, kasvatuksesta tms. niin ahdistuu ja jopa suuttuu. Keskustelut päätyy aina riitaan.
Itse mies on sanonut usein, että on kaveripiirinsä ainoa lapseton mies ja harmittaa kovasti. Haluaisi kovasti lapsen ja mainitsee sen usein. Itse olen myös kiinnostunut hankkimaan lapsen, mutta koen valtavaa tarvetta puhua ja suunnitella myös asiaa. Siis ihan yleiselläkin tasolla, mitä odotuksia, toiveita tai pelkoja asiaan liittyy.
Ei väliä milloin tai millä tapaa kysyn vaikka ”olisitko kiinnostunut hoitamaan lasta kotona pidempää? Milloin mielestäsi lapsi voisi mennä hoitoon? Kastaminen? Turvaverkot? Rahojen riittävyys?” niin aina keskustelu päätyy riitaan. Mies ei sanojensa mukaan halua suunnitella, vaan elää päivä kerrallaan. Mua on alkanut ahdistaa kamalasti puhua lapsestakaan kun keskustelu ei ole koskaan iloinen ja haaveileva, vaan tappelua kun ”utelen ja haluan kontrolloida kaikkea”.
Pelkään, ettå jos en saa puhuttua miehen kanssa asioista, en pian uskalla lähteä perustamaan perhettä lainkaan :( olen ihminen, joka haluaa suunnitella ja keskustella asioista, vaikka myöhemmin joutuisi muuttamaankin suunnitelmiaan.
Kommentit (155)
Vierailija kirjoitti:
Kyllähän monet miehet lapsia haluavat, mutta haluavatko sitten niitä hoitaa... No se on ihan toinen juttu.
Kyllä minäkin haluaisin lapsen niin, että joku toinen synnyttää sen lapsen ja hoitaa sen lapsen ja kasvattaa sen lapsen.
Juuri näin. Minullakin olisi kuusi lasta, mutta valitettavasti olen äiti (aikuiselle jo), joten yhteen jäi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Nro 60 tässä uudelleen.
Miksi miehen pitäisi olla neuvolakäynneillä mukana? Ihan oikeasti? Se tuskin antaa miehelle yhtään mitään. Onneksi meillä oltiin samaa mieltä (tästä ei tosin edes keskusteltu) että hoidan ne yksin. Ultrissa oli mukana, siellä näkee sentään jotain konkreettista (tästäkään ei keskusteltu, meni vaan niin).
Ei ole vielä valmis isäksi, noista asioista pitää todellakin pystyä ensin puhumaan, ennen kuin lasta aletaan tehdä, muuten siinä hyvin todennäköistä käy niin, että lapsi on täysin sinun vastuulla.
Vierailija kirjoitti:
Voi olla, että mies ei vain tykkää suunnittelusta. Minä ihmettelen, miksi hän suuttuu? Kokeeko hän, että häneltä vaaditaan jotain? No, tietysti isältö vaaditaan.
Miten teillä yleensä keskustelut sujuvat?
Noh, lastenhankinta on vähän semmoinen juttu, että sitä on pakko suunnitella, vaikkei tykkää...
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä sama juttu. Ollaan oltu 4 vuotta yhdessä ja kolmekymppisiä ollaan. Mies on sanonut, että haluaa lapsen. Kun olen halunnut keskustella asiasta, niin ei keskustele. Ei ole mitään sanottavaa, kommentoitavaa ja keskustelu loppuu yhtä nopeasti, kuin alkoikaan... Ok, viimeksi yritin keskustella n. puolivuotta sitten, kun vähän aiemmin sanoi jotain siihen viittaavaa, että "lapsi olis kiva"... Minusta näistä asioista pitää kyllä keskustella enemmän. En tiedä, odottaako hän vaan, että pääsee tuikkaisemaan ilman kortsua ja siinä se ja minä hoidan loput? Että minä yhtäkkiä vaan sanon joku päivä, että nyt tehdään lapsi?
Jep, ihan sama fiilis. Pelkään aidosti että kaikki jää mun kontoille kun ei tosiaan puhuminen onnistu. Eka kerran siis otti aiheenkin puheeksi noilla sanoin, että jätetäänkö kortsu pois. Mulla tuli oikeen ällötys että sitäkö se lapsi sulle edustaa… tuikkaisi ilman kumia ja iskä-status.
Ja niinku tossa aiemmin sanottiin oikeudesta hyvään elämään.. mä oon tehnyt tosi paljon töitä et oon tässä missä oon nyt. Huonolla isävalinnalla lapsilleni iso osa tästä katoaa.
-ap
Olen oikeasti aika järkyttynyt tästä mieheni kykenemättömyydestä keskusteluun. Muuten kyllä mielestäni kommunikointi on ollut hyvää ja ollaan tehty paljon hyviä päätöksiä ja asioita juurikin etukäteen hyvin keskustelemalla... Tämä lapsiasia on jotain ihan muuta. Ihan, kuin kyse olisi jostain samantekevästä esineestä, jonka voi vaan hommata milloin huvittaa ja kaikki menee vaan omalla painollaan siinä sivussa..?
Meillä ei ole lemmikkejä, mutta vähän samaan tapaan hän joskus sanoi koirista, että "sellainen pentu olis kiva", mutta ei halunnut aiheesta keskustella, kun yritin hänelle jotenkin takoa päähän, että meillä ei olisi sille tarpeeksi aikaa, kun tehdään pitkiä työpäiviä ja on töiden jälkeen monia harrastuksia ja se koira vaatii lenkitystä ja kunnon hoivaa! Sekin vaan sitten jäi ja hän lopetti koirista puhumisen :D luulen, että tässä lapsiasiassa käy samoin...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Nro 60 tässä uudelleen.
Miksi miehen pitäisi olla neuvolakäynneillä mukana? Ihan oikeasti? Se tuskin antaa miehelle yhtään mitään. Onneksi meillä oltiin samaa mieltä (tästä ei tosin edes keskusteltu) että hoidan ne yksin. Ultrissa oli mukana, siellä näkee sentään jotain konkreettista (tästäkään ei keskusteltu, meni vaan niin).
Miksi naisen pitäisi olla neuvolakäynneillä mukana? Eihän se anna naiselle mitään. Ei noiden hoito ole aikuiselle hauskaa tai siitä saa mitään irti. Vauva menköön yksin, kun on hänen asioistaan kyse. En minä valinnut että vauva kasvaa tai sairastuu, niin miksi minun elämäni tulee hankaloitua jonkun muun tarpeiden takia?
Tarkemmin ajatellen, miksi menen myöskään lemmikkien kanssa eläinlääkärille? En minä siitä nauti, oma elämä vain hankaloituu. jos kissa on niin itsekäs että sairastuu, niin saa myös luvan hoitaa itsensä sinne eläinlääkärille asti. Miksi tuo on minun ongelmani?
Olen maailman napa jonka tarvitsee huolehtia muiden tarpeista, vain jos saan siitä itsekin jotain suoraa tyydytystä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nro 60 tässä uudelleen.
Miksi miehen pitäisi olla neuvolakäynneillä mukana? Ihan oikeasti? Se tuskin antaa miehelle yhtään mitään. Onneksi meillä oltiin samaa mieltä (tästä ei tosin edes keskusteltu) että hoidan ne yksin. Ultrissa oli mukana, siellä näkee sentään jotain konkreettista (tästäkään ei keskusteltu, meni vaan niin).Miksi naisen pitäisi olla neuvolakäynneillä mukana? Eihän se anna naiselle mitään. Ei noiden hoito ole aikuiselle hauskaa tai siitä saa mitään irti. Vauva menköön yksin, kun on hänen asioistaan kyse. En minä valinnut että vauva kasvaa tai sairastuu, niin miksi minun elämäni tulee hankaloitua jonkun muun tarpeiden takia?
Tarkemmin ajatellen, miksi menen myöskään lemmikkien kanssa eläinlääkärille? En minä siitä nauti, oma elämä vain hankaloituu. jos kissa on niin itsekäs että sairastuu, niin saa myös luvan hoitaa itsensä sinne eläinlääkärille asti. Miksi tuo on minun ongelmani?
Olen maailman napa jonka tarvitsee huolehtia muiden tarpeista, vain jos saan siitä itsekin jotain suoraa tyydytystä.
Eläinlääkärille nyt ei ainakaan kannata mennä, siellä joutuu vielä maksumieheksikin.
Narsistieksän mukaan lapsia vaan tuli, avioliitoissa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sinänsä mies on oikeassa siinä, että lapseen liittyviä asioita ei voi niin vaan suunnitella. Siihen liittyy niin monta muuttujaa että suunnitelmat voi heittää romukoppaan monen monta kertaa.
Mutta se, ettei suostu edes periaatteen tasolla keskustelemaan, on kyllä outoa. Johonkin pikkuseikkoihin takertuminen, tyyliin neuvolakäynnit, on vähän turhaa, mutta kyllähän siitä pitää pystyä puhumaan mitä toinen lapsiperhe-elämältä odottaa. Kyllä minä sanoisin tuommoiselle miehelle, että kyllä, haluan lapsia, mutta en suostu alkaa niitä tekemään ennen kuin toinen suostuu sopimaan esim taloudellisista asioista (niistä pystyy sopimaan ennakkoon), siitä mikä on alustavasti ajatus kotihoidon pituudesta, montako lasta alustavasti haluaisi, ymmärtäähän toinen että lapsiperhe-elämä on hyvin kokonaisvaltaista ja siihen pitää sitoutua ihan tosissaan. Että en halua tehdä lasta jos en ole varma että toinen on siinä 100% mukana.
Minusta vaikuttaa sille, että ap:n ja miehen tapa kommunikoida on nyt aika ratkaisevasti erilainen, ja jos sitä ei saa parannettua niin kovin valoisaa tulevaisuutta en tuolle suhteelle nää. Miehestä voisi oikeasti tulla ihan hyvä isä jos hän joutuisi itse ottamaan vastuuta, mutta jos ap:lla on aina suunnitelmat valmiina joka asiaan niin asetelma menee herkästi siihen, että mies on pikku apulainen ja ap nalkuttaa.
Lue nyt ainakin Me naisien juttu / vauvapalstan ketju Eevi Teittisestä ja toinen ketju Narsistin keskustelutyyli. Sinua on varoitettu, päätökset teet toki itse.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mies haluaa lapsen, jotta voi ottaa sen kanssa kuvan samanlaiset jääkiekkolippikset päässä ja voi sitten näytellä kavereille, että hänellä on muksu. Kaikki muu lapseen liittyvä jää sinun harteillesi ja mies tarvitsee entistä enemmän aikaa kavereiden kanssa vastapainoksi työlle ja raskaalle ”perhe-elämälle”, kun joutuu elämään lapsen kanssa samassa taloudessa.
Minkälaisessa työssä ap miehesi on? Onko sellainen mistä pystyy olee töistä poissa? Itse en kyl tuohon tilanteeseen tekisi lasta, kuulostaa siltä että sinä hoitaisit lapsen ja kävisit neuvolat ja kaikki muut yksin. Ei kannata odotella et mies makselee elatuksen äitiyslomalla. Jos olet valmis kasvattamaan lapsen yksin niin sitten. Minkä ikäisiä olette, onko vielä aikaa odotella?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Auttaisiko jos asiaa konkretisoisi hänelle: Jos me nyt jätetään kumi pois ja heti tärppää, on laskettu aika xx.xx. Eka neuvola olisi sitten heti kuukauden päästä! Äitiyslomalla saisin kelalta rahaa noin xx verran, miten kulut sitten jaetaan? Jos lapsia tehdään, molemmat osallistuu sitten lapsen hoitoon yhtä paljon. Oletko valmis sitoutumaan siihen?
Vierailija kirjoitti:
No johan nyt on outoa kun täällä kommentoidaan, että ihan normaalia ettei miehillä ole mitään mielipidettä/sananvaltaa lasten asioihin, vaan nainen päättää aina kaiken??? Öööö, mitä ihmeen tossukouta teillä on miehinä :D
Yksi asia mistä teidän on ihan pakko keskustelu käydä, kuten kaikkien lasta suunnittelevien, on taloudelliset seikat. Laitatteko lapsen päiväkotiin, kun vanhempainvapaat loppuu, vai pärjäättekö yhden ihmisen palkalla ja kotihoidontuella, jos toinen jää kotiin hoitamaan lasta? Tää on ihan konkreettinen asia, johon ei mielestäni tartte liittyä mitään tunnelatausta, josta miehesi suuttuisi.
Esimerkiksi meillä mies oli se, joka sanoi että alle kolmevuotiaana EI päiväkotiin laiteta. Mulle oli tärkeää, että saan imetettyä lasta vähintään vuoden, eli oli itsestäänselvää, että minä olin vanhempainvapaalla 9kk, sitten jäin kotihoidontuella hoitamaan lasta kotiin, ja mies kävi töissä. Mies piti ne 6 viikkoa isyyslomaansa lapsen ollessa 1v 10kk, ja minä lähdin silloin kuudeksi viikoksi töihin (oli semmoinen määräaikainen projekti, jonka onnistuin saamaan) . Sitten jäin taas kotiin lapsen kanssa, mies palasi töihin, tässä vaiheessa odotin jo seuraavaa lasta, joka syntyi kun esikoisemme oli 2,5v. Esikoinen meni päiväkotiin kolmevuotiaana. Niin, ja imetin lasta tuohon 1v 10kk ikään asti, kun palasin töihin, maito vaan jotenkin loppui (?).
Kuopuksen ollessa 1,5v kävi niin, että mies jäi työttömäksi. Hän jäi silloin isyysvapaalle 6 viikoksi, sitten taasen työttömänä kotiin hoitamaan lasta, ja minä menin töihin. Mies löysi uuden työn lapsen ollessa 2,5v, silloin laitoimme kuopuksen samaan päiväkotiin esikoisen kanssa, koska taloudellisesti oli pakko. Kuopuksen imetys jatkui 2v ikään asti. Tein niin lyhyitä päiviä työssäni (klo 9-14), että ehdin olla kotonakin enemmän kuin esikoisen aikana siinä lyhyessä työrupeamassa, niin imetysköön ei vissiin häiriintynyt.
Ja ei, en väitä että kaikkien tulisi imettää niin pitkään kuin itse imetin. Virallinen suositushan on 6kk täysimetystä, vähintään vuoden ikään asti osittaisimetys. Eli jos imetys onnistuu, niin pakosti se äiti jää kotiin vähintään puoleksi vuodeksi, ja jos vuoden ikään asti meinaa saada maidon riittämään, on hyvä muistaa että 9kk ikäiseksi asti on niitä tiheän imun kausia, joiden vuoksi vauvan on päästävä tissille niin usein kun tahtoo.
Imetyksen loputtua en kuitenkaan näe mitään syytä, miksei isäkin voisi jäädä kotiin. Ap, jos työsi on sinulle tärkeä, voit ihan hyvin ottaa puheeksi, jos mies jäisi kotiin hoitamaan lasta, kun lapsi on vähintään vuoden ikäinen?
Mitä ihmettä? MIES PÄÄTTI, että lasta ei laiteta hoitoon alle 3-vuotiaana ja SINÄ JÄIT KOTIIN?
Meilläkin suunniteltiin taloudellista puolta ja vauvan hoitoa. Mieheni huolehti, että eläkkerahastoni kasvoi vaikka olin kotona. Lapsen kotihoidon kestoon vaikutti se, että alani tesin mukaan työn sijaintia ja tehtäviä voi muuttaa, jos työntekijä on yli vuoden poissa tehtävistä. Joten menin kuukaudeksi töihin kun lapsi oli 10 kk vanha ja isä oli kotona ja sitten olin vielä puolivuotta kotona.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Oon joskus koittanu puhua, että mitä odottaa lapsiarjelta ja ymmärtäähän, että jompikumpi on 100% lapsen kanssa ensimmäisinä vuosina. Ja esim. ei voi tehdä enää harratusreissuja miten sattuu pienillä varoajoillan kysymättä.
Mies pystyi sanomaan, kuinka voisi katsoa lapsen kanssa vaikka urheilua tv:stä kun olen poissa. Ja ettå ihan turha tapella jostain harrastusmatkoista, koska ”mikä rangaistus se sulle on et omaa lasta hoitaisit”. Ahdistus on kova… tuntuu että saisin miehestä vastahakoisen lapsenvahdin sillon kuin hänelle sopii.
Kaikki suunnittelu on miehelle myrkkyä. Siitäkin tulee taistelu, kun ”pakotan” miettimään mitä haluaisi tehdä hiihtolomalla tai tahtooko tehdä
jotain ylipäätään yhdessä.
-ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nro 60 tässä uudelleen.
Miksi miehen pitäisi olla neuvolakäynneillä mukana? Ihan oikeasti? Se tuskin antaa miehelle yhtään mitään. Onneksi meillä oltiin samaa mieltä (tästä ei tosin edes keskusteltu) että hoidan ne yksin. Ultrissa oli mukana, siellä näkee sentään jotain konkreettista (tästäkään ei keskusteltu, meni vaan niin).Miksi naisen pitäisi olla neuvolakäynneillä mukana? Eihän se anna naiselle mitään. Ei noiden hoito ole aikuiselle hauskaa tai siitä saa mitään irti. Vauva menköön yksin, kun on hänen asioistaan kyse. En minä valinnut että vauva kasvaa tai sairastuu, niin miksi minun elämäni tulee hankaloitua jonkun muun tarpeiden takia?
Tarkemmin ajatellen, miksi menen myöskään lemmikkien kanssa eläinlääkärille? En minä siitä nauti, oma elämä vain hankaloituu. jos kissa on niin itsekäs että sairastuu, niin saa myös luvan hoitaa itsensä sinne eläinlääkärille asti. Miksi tuo on minun ongelmani?
Olen maailman napa jonka tarvitsee huolehtia muiden tarpeista, vain jos saan siitä itsekin jotain suoraa tyydytystä.
Jos olet näin pihalla neuvolaköynneistä, ei ehkä kannattaisi vastata mitään. Nainen on äitiysneuvolakäynneillä aika keskiössä. Kun lapsi on syntynyt, neuvolaan voi mennä jompi kumpi vanhemmista, tai halutessaan molemmat. Kyllä itse ainakin koin miehen mukaan tulon neuvolaan aivan turhaksi. Miksi hänen pitäisi tulla kuuntelemaan kuinka paljon painoni on noussut, mikä on hemoglobiinini tai että kohdunsuu on kiinni. Voi olla että neuvolakäynnit ovat muuttuneet siitä kun itse olen siellä 10 vuotta sitten käynyt, mutta ainakin ennen olisi miehen ollut aivan turhaa ottaa sen takia vapaata tai järjestää muuten töitään. Selvisin niistä aikuisena ihmisenä reippaasti ihan itse.
Vierailija kirjoitti:
Kuulostaa siltä, että ei mies oikeasti halua lasta, mutta ei halua jäädä kaveripiirinsä ulkopuolelle lapsettomana.
Jep. Lapsi on hänelle enemmänkin jonkinlainen statussymboli.
Ap jos sinulla on kova ahdistus asiasta, miksi edes harkitset lasta hänen kanssaan? Voitko vastata, minkä ikäisiä olette, se kun vaikuttaa näissä asioissa paljon..
Ehkä nyt kannattaisi ottaa joku sukulaislapsi viikonlopuksi hoitoon ja katsoa kuinka se sujuu...
Vierailija kirjoitti:
Oon joskus koittanu puhua, että mitä odottaa lapsiarjelta ja ymmärtäähän, että jompikumpi on 100% lapsen kanssa ensimmäisinä vuosina. Ja esim. ei voi tehdä enää harratusreissuja miten sattuu pienillä varoajoillan kysymättä.
Mies pystyi sanomaan, kuinka voisi katsoa lapsen kanssa vaikka urheilua tv:stä kun olen poissa. Ja ettå ihan turha tapella jostain harrastusmatkoista, koska ”mikä rangaistus se sulle on et omaa lasta hoitaisit”. Ahdistus on kova… tuntuu että saisin miehestä vastahakoisen lapsenvahdin sillon kuin hänelle sopii.
Kaikki suunnittelu on miehelle myrkkyä. Siitäkin tulee taistelu, kun ”pakotan” miettimään mitä haluaisi tehdä hiihtolomalla tai tahtooko tehdä
jotain ylipäätään yhdessä.-ap
Kai tajuat, että tuo sama ahdistus kulkisi mukana lapsen ollessa. Sinun tunteesi ja miehen sanat kertovat sinulle nyt, että et tule voimaan hyvin miehen kanssa vanhempana. Usko sitä tunnetta!
Miehellä ei ole mitään tarvetta muuttaa itseään haluamasi kaltaiseksi, joten tuskin muuttuu. Sun pitää löytää valmiiksi oikeanlainen mies.
Voi olla, että mies ei vain tykkää suunnittelusta. Minä ihmettelen, miksi hän suuttuu? Kokeeko hän, että häneltä vaaditaan jotain? No, tietysti isältö vaaditaan.
Miten teillä yleensä keskustelut sujuvat?