"Nauti nyt, lapset on pieniä vain hetken"

Haha, ei ole tosiaan ikävä pikkulapsiaikaa :D Onhan lapset ihania, tasan silloin kun ne on ihania mutta todella vaativia ovat ja se aika oli raskainta mulle. Kyllä yritin parhaani nauttia siitä ajasta ja vietettiin aikaa perheenä ja opeteltiin uutta ja muuta normaalia mutta rehellisesti sanottuna tuo pikkulapsiaika ei vaan ollut yhtään mun juttu. Välillä oli pakko käydä vähän keskenänsä hengähtämässä ja jättää rääkyvät lapset isänsä rauhoteltaviksi. Se oli samaan aikaan niin ihanaa aikaa kun olivat pieniä mutta äärimmäisen uuvuttavaa myös ja kyllä välillä vitutti suoraan sanottuna. Nyt lapset jo 15 ja 13 vuotta ja tätä helpompaa aikaa on ollut jo pitempään! Kyllä säkin selviät! ota vaan kunnolla ilo kaikista ilonhetkistä ja muista että sulla on myös oikeus tuntea niitä negatiivisia tuntemuksia, kunhan et pura niitä pikkuisiin. :) 

[quote author="Vierailija" time="09.06.2015 klo 16:20"]

17, ai että jo viidenkympin jälkeen olet vanhus?

just just, mä oon 53 v ja nuorin teini 12 v.

en ole vanhus vielä kolmeenkymmeneen vuoteen, mutta olkaa te muut vaan.

[/quote]

Ymmärsit varmaan, mitä tarkoitan. Ei sinullakaan enää ole kuin parinkymmentä, ehkä kolmekymmentä vuotta aikaa jäljellä.  Kannattaako sitä ihan hirveästi toivoa, että aika menisi nopeaa, koska sitä aikaa ei takaisin saa ja jokainen hetki on lähempänä oman elämän loppua.

Järkevämpää olisi nauttia siitä hetkestä, mitä elää, eikä tuhlata sitä sitkuelämään ja miettiä, että vituttaa nää lapsen, kasvaispa ne ja pääsis niistä eroon, sitten voin elää. No minusta se on 18 vuoden tuhlaamista, jos 18 vuotta tuhlaa siihen, että odottaa aikaa, jolloin pääsee elämään.

Eikö kannattaisi elää nyt, koska elämä on todella lyhyt. 

Ja itse ainakin näin 52 vuotiaana mietin, että menipä vuodet 30v-50v välillä nopeaa, jos loput hurahtaa yhtä nopeaa, niin äkkiähän tämä elämä on lusittu, joten jospa nauttisin tästä päivästä, vaikka aina ei ole helppoa.

Joo turha sitä on kuvitella hyvä 50 vuotias että olis enää paljo jäljellä.20 vuotta korkeintaan.Että takana on.Kolmekymmentä kun tuli täyteen huomas että puolet on menny..

ihan hyvin on menny mutta joka päivä saa muistuttaa itselleen että kun oma lapsuus oli ihan paska ja täyttä kärsimystä niin koittas tehdä noitten omien lapsiensa lapsuudesta hyvää ja ihanaa aikaa..sekun ei koskaan palaa ja määrittää loppuelämän.

Jos sitä kovin itsekkäästi suhtautuu omaan elämäänsä kun lapset on pieniä nin musta se on väärin.Kyllä täälä niiden takia ollaan ja ne on ainoo asia mikä jää jälkeen kun täältä lähtee.

Minun lapseni on nyt teinejä - enkä vieläkään pidä pikkulapsiaikaa nautittavana. Onneksi kasvavat.