"Nauti nyt, lapset on pieniä vain hetken"

Oliko pakko tehdä lapsia peräti kolme kappaletta jos noin paljon vituttaa? Anna adoptoitavaksi.

Varmaan ihan turha kysymys, mutta miksi hankit noin monta? 

Minä en muista tuosta ajasta mitään. Lapset nyt teinejä.

[quote author="Vierailija" time="09.06.2015 klo 15:59"]Oliko pakko tehdä lapsia peräti kolme kappaletta jos noin paljon vituttaa? Anna adoptoitavaksi.
[/quote]
äitiys ei ole pelkkää ruusuilla tanssimista eikä hetkellinen vitutus tarkoita ettei saisi olla lapsia.

Onhan tämä välillä yhtä hajoamista kun lapset ovat pieniä, mutta vielä niitä voi pitää sylissä ja halata. Muutama vuosi ja sitten se on ohi.

Ne tosiaan kasvaa yllättävän nopeasti ja teini-iässä rupeavat kaverit kiinnostamaan ja vanhemmat on ihan turhia muuten kuin rahanlähteinä, noin niin kuin kärjistettynä.

Pienempi lapsikatras ja esim. isommilla ikäeroilla saattaisi olla monella viisasta niin ehtisi oikeasti nauttia siitä vanhemmuudesta ja tunteesta että on jolle kulle tosi tärkeä. Sekä kiinnittää yksilöllistä huomiota lapsiinsa ja päästä eroon tunteesta, että lapset on vaan taakkoja joiden pitäisi itsenäistyä mahdollisimman nopeasti ja olla mahdollisimman paljon poissa kotoa. Kyllä lapset sen aistivat miten heihin suhtaudutaan.

Kai se vaan kuuluu elämään, että niitä jälkeläisiä halutaan. Mutta helppoahan se ei ole. Täytyy vaan pitää huoli siitä, etteivät lapset ala hyppiä silmille. Se on itsestä kiinni. Ja mennä sinne lomalle rohkeasti, kun siltä tuntuu. On lapsista huolehtiminen ja heidän asioiden kuunteleminen niin rankkaa ja rasittavaa. Ja ei välillä jaksa. 

Sitten kun ovat teinejä, ovat luultavasti vielä rasittavampia. Kun ei voi enää oikeastaan vaikuttaa heihin. Ja iteki vanhenee, onha se kiva ku lapset joskus aikuisia ja ite vanha mummo, että on sitten seuraa lapsista. Ja huolehtijoita. No sitten kuolee pois. Eipä tässä elämässä ylipäänsä ole järkeä. Entäs jos sulla ei olisi niitä muksuja? Olisitko onnellisempi? 

[quote author="Vierailija" time="09.06.2015 klo 16:03"]Onhan tämä välillä yhtä hajoamista kun lapset ovat pieniä, mutta vielä niitä voi pitää sylissä ja halata. Muutama vuosi ja sitten se on ohi.
[/quote] meillä 16-vuotias viimeksi äsken halasi ja sanoi "äiti oot rakas". Eikä ees halunnu mitään :D

kyllä mä olen aina saanut harrastaa ja mennä menojani, vaikka olen viisi lasta 10 vuodessa saanut äiti. siitä kannattaa pitää kiinni, isästä on usein paljon hyötyä.

[quote author="Vierailija" time="09.06.2015 klo 15:59"]Oliko pakko tehdä lapsia peräti kolme kappaletta jos noin paljon vituttaa? Anna adoptoitavaksi.
[/quote]

Typerä kommentti. Eikö joskus saa v..aa? Miksi sitä ei saisi ääneen sanoa?

Joo kasvaa ne, mutta myös vaativat lisää ja erilailla kuin esim alle 10v iässä. Ja sen lisäksi kritisoivat, paukuttavat napanuoraansa niin maan perkeleesti, melskaavat ja jopa arvostelevat.

Terv.2 murrosikäisen äiti

[quote author="Vierailija" time="09.06.2015 klo 16:03"]

Onhan tämä välillä yhtä hajoamista kun lapset ovat pieniä, mutta vielä niitä voi pitää sylissä ja halata. Muutama vuosi ja sitten se on ohi.

[/quote]

Kyllä nämä meidän murkut tulee edelleen viereen ja jopa syliin kun pyydän. Ja halin heitä päivittäin useastikin. Varmaan koominen näky kun minua 10cm pidempi 13v röhnöttää sylissä mutta 3>

T. Kahden murkun äiti

lapsi on aina lapsi

Odotan tällä hetkellä sitä että kuopus oppisi potalle jotta vaippa-aika loppuisi. Pieniä asioita mutta helpottaisi elämää erittäin paljon. Onneksi se on kohta totta!
Tsempit ap:alle. Pikkulapsi aika on raskasta.
Nimim 4n äiti.

Se vitutus kuuluu äidin fiiliksiin. Yritä purkaa se muualle kuin lapsiin. 

Äei voi olla jatkuvasti vaaleanpunaista. Sulla on ihanat lapset. Kyllä vaan. Ja hieno äiti.

ja oikeesti neljän vuoden kuluttua nuorin jo eskarilainen? Ja sit kaikki jo koulussa. Se menee äkkiä se aika.

keksi itselles jotain kuvaa. Mene vaikka leffaan tai lenkille, niin saat vähän hermolepoa. Keksi  jotain. Lapset hoitoon. Onko joku muu. Joka voisi hoitaa lapsia hieman?

[quote author="Vierailija" time="09.06.2015 klo 15:58"]

Mä ainakin odotan että nuo 1v, 3v ja 5v kasvais jo vähän että edes osa olis välillä pois kotoa ja sais hetken rauhaa. Vituttaa kun joku koko ajan kyselee ja vaatii ja haluaa ja roikkuu.

[/quote]

Niin, lapset ovat pieniä vain hetken. Aika kuluu nopeaa ja kohta olet 40v ja sitten 50v ja kohta vanhus ja kuolet pois. Aika kuluu nopeaa ja jokainen hetki on ohi ja takaisin sitä ei saa. Elämä on todella lyhyt aika ja parinkymmenen vuoden päästä ihmettelet, että mihin ne vuodet meni ja sinulla ei olekaan enää paljoa jäljellä.

Kannattaako sitä lyhyttä aikaa tuhlata vitutukseen lapsista.

Joo kyllä hermo palaa ihan päivittäin naukumiseen ja kitisemiseen,harva meistä mikään yli-ihminen on ja noi pitikö hankki noin monta kommentit voi jokainen tunkee ahteriinsa ja syvälle.

Mutta tosiaan kyllä ne elämän rajotukset tajusi kun 5 vuotias rupes kyseleen että kuka on mun äiti ja isä kun te kuolette ja huomas että määkin kuolen sitten kun oon vaari..rupes oikein ajatteleen että kyllä tää elämä menee äkkiä ja tässä sitä stressaa jostain ihan turhan päiväsyyksistä.

Kohta ollaan kaikki yksin (tai kaksin) ja varmasti kaivataan niitä lapsiamme kotiin ja syliin kun ne tuola maailmalla menee.

17, ai että jo viidenkympin jälkeen olet vanhus?

just just, mä oon 53 v ja nuorin teini 12 v.

en ole vanhus vielä kolmeenkymmeneen vuoteen, mutta olkaa te muut vaan.

mulla ekat kolme lapset 3,5vuoden sisällä eli kaaosta oli kyllä. Nyt jo aikuisia melkein (ja neljäs jo 11v) mutta vaikka oli rankkaa niin sanon edelleen että silloin oli kuitenkin helpompaa verrattuna ikään kun olivat teinejä. Se aika veti kaiken energian uskokaa tai älkää - silti kukaan niistä ei ollut ihan hullu /narkkari. Pikkulapsiaikaa oli luksusta verr siihen. Moni allekirjoittaa tämän sitten jälkikäteen.

Hajoapa siihen.

t. vela