Lue keskustelun säännöt.
Ei saada ostettua varmaan ikinä taloa..
02.02.2022 |
Välillä tunnen kateuden piston, kun tuttavat ja kaverit ostelee omakotitaloja ja heillä vakityöt kummallakin suhteen osapuolelle ja ok palkkakin. Itse opiskelen toista tutkintoa jo, kun en ensimmäisellä saanut töitä kunnolla. Toki jotain töitä sain, mutta vaan määräaikaisia hommia ja pieni palkkaisia vaikka olen maisteri. Olen myös ollut työttömänä. Miehellä on pienet tulot vaikka on ammattikorkeakoulun käynyt ja työkokemustakin on ja nytkin töissä onkin.
Välillä tuntuu, että miksi meillä ei ole käynyt hyvä tuuri, että voisi saada joskus omistusasunnon. Ei opiskelija ja pienituloinen pysty kauheasti säästämään saati saa lainaa. Ollaan yli kolmekymppisiä. Resonoiko muissa vai onko omakotitalon osto useimmille ihan normijuttu? Joko juna meni vai voiko tuollaisen omakotitalon vielä saavuttaa...
Kommentit (185)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Muuttotappiokunnista löytyy helpostikin isoja omakotitaloja tontteineen ihan kaupunkialueeltakin alle 50 000e.
Oma talomme Imatran keskustan huudeilla maksoi
31 000e. Ei mikään luksusmökki vaan 100v hirsitalo. Mutta tunnelmallinen ja hyvässä kunnossa. N. 300 neliötä ja 9 tulisijaa, ulkosauna ja autotalli. Vanha ihana puutarha. Naapurissa kaikki tarvittavat kaupat.
20min Lappeenrantaan ja 3h Helsinkiin jos citylle halajaa. Ei pöllömpi paikka asua.Meilläpäin saisi kerrostalokolmion 40 000 eurolla ja mummonmökin eli vanha rintamamiestalo 30 000 eurolla.
Rintamamiestalo on jo 70 vuotta vanha
Ja se voi olla oikein hyvässä kunnossa, jos sitä on hoidettu oikein.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meilläkin vielä matkaa omaan asuntoon tai taloon. Ollaan 35v puolin ja toisin. Kyllä se vielä saadaan! Samaa asenne teillekin :)
Vierailija kirjoitti:
Kehä 3 sisäpuolelta halvin on nyt myynnissä olevista omakotitaloista tämä
https://asunnot.oikotie.fi/myytavat-asunnot/espoo/16384217
Tosin en ole varma, onko Bodom kehä 3 ulkopuolella sittenkin, mutta Espoota kuitenkin.
Alle 100 000 euroa pk-seudulta löytyy vain asumisoikeus-tyyppisiä omakotitaloja.
Kirkkonummen halvimmasta, joka on kehä 3 ulkopuolella Gesterbyssä pyydetään 160 000 euroa.
Nuuksiossa on myynnissä kolme, kahdesta pyydetään 475 000 euroa ja yhdestä 359 000 euroa, mutta se on ihan moottoritien vieressä, kävin katsomassa ulkoapäin.
No onko ihan pakko tosiaan jäädä sinne kehien sisään pyörimään? Jos löytyy töitä muualta Suomesta, kannattaa ehdottomasti muuttaa. Ja niitä kyllä löytyy.
Ae että, kyllä Hönö on kade kaikille omistusasujille. Vuokralla on niiiiiiiiiiiiiiiin hyvä olla (kun ei muuhun kykene) ;p
Vierailija kirjoitti:
Minkä alan maisteri olet? Tuskin suomenkielen? Tai ainakin toivon niin.
Et ole kyllä itsekään. Suomen kieli ei ole yhdyssana.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ai että ottaa päähän: "muilla kävi vain parempi tuuri". Me muut olemme ponnistelleet ja ponnistelleet opiskelemaan ja valmistumaan haastavilta opintolinjoilta. Festareiden sijaan oltu kaikissa huonoimmissakin kesätöissä, vapaa-ajalla harrastettu järkeviä (CVeen sisältöä), anottu apurahoja vaihto-opiskeluun kielitaidon takaamiseksi, muutettu ympäri Suomea ensimmäisen työn perässä...
Kyllä, nyt on talo mieluiselta paikalta. Ponnistelu tosin ei ole ohi. On taattava jatkuva urakehitys, että on 50-vuotiaana tarpeeksi korvaamaton työelämässä. Tai jos ei ole, on sijoituksia. Lapsien eteen tehdään kaikki mahdollinen. Jälleen "tuurilla" nämäkin. Mutta hei, oli varmaan kiva valmistua liikunnan opeksi tehden päättötyön parin kanssa.
"On taattava urakehitys"? Ah salli mun NAURAA.
Mikään ei ole toki varmaa, mutta näen järkevänä jatkuvasti kurssittautua. Vaihtaa työnantajaa ja roolia tasaisin väliajoin. Opiskella lisää työn ohessa. Julkaista. Pyrkiä esimiestehtäviin. Kerätä suosittelijoita ja kontakteja. Voit tulla sitten tänne tilittämään, miten työkaveri sai jäädä ja sinä lähteä, vaikka teitte ihan samoja hommia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ai että ottaa päähän: "muilla kävi vain parempi tuuri". Me muut olemme ponnistelleet ja ponnistelleet opiskelemaan ja valmistumaan haastavilta opintolinjoilta. Festareiden sijaan oltu kaikissa huonoimmissakin kesätöissä, vapaa-ajalla harrastettu järkeviä (CVeen sisältöä), anottu apurahoja vaihto-opiskeluun kielitaidon takaamiseksi, muutettu ympäri Suomea ensimmäisen työn perässä...
Kyllä, nyt on talo mieluiselta paikalta. Ponnistelu tosin ei ole ohi. On taattava jatkuva urakehitys, että on 50-vuotiaana tarpeeksi korvaamaton työelämässä. Tai jos ei ole, on sijoituksia. Lapsien eteen tehdään kaikki mahdollinen. Jälleen "tuurilla" nämäkin. Mutta hei, oli varmaan kiva valmistua liikunnan opeksi tehden päättötyön parin kanssa.
Lehdessä oli, että sijoitusasuntoa ei kannata vuokrata jos joutuu eläkkeellä hoitokotiin, koska se nostaa tuntuvasti hoitokotimaksua.
Vuokra katsotaan tuloksi mutta jos vuokra on tasan sama kuin kulut, ei tule tuloja eikä vaikuta hoitokodin maksuun. Ja voihan sen asunnon antaa ennakkoperintönä ennen hoitokotiin joutumista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eipä se velkahelvetti näy niistä tuttavista päälle päin. Kyllä sekin on yhtä kurjuutta ja kun vanhenee, ei talosta ole kuin riesaa.
70 - vuotiaat kiukuttelevat, kun eivät jaksaisi siivota omakotitaloa ja leikata nurmikkoa tai kolata lunta. Eivät voi myydä taloa, kun on 5 vuoden myyntivastuu.
Miksi ei voi? Pitää vain kertoa rehellisesti talon viat ja laittaa hinta sen mukaiseksi. Mutta ei toki voi myydä 50 000 euron taloa 200 000 eurolla ja sanoa että on muuten vimpan päälle. Mitä nyt putket ja katto vuotaa mutta sitähän ei tarvii ostajan tietää.
Eipä sitä ole meilläkään taloa, vaikka ikää on 45 ja vuositulot liki 100 000. Puolisolle ei kelpaa kuin uusi talo ja siihen menee vähintään 300 000 €. Kun on asuttu pari vuotta velattomassa asunnossa, niin sitä voi mietiskellä, että kuinka innokkaita oltaisiin ottamaan uutta velkaa.
Inhottavaa, kun vaakakupissa on unelma talosta ja uuden velan otto.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ai että ottaa päähän: "muilla kävi vain parempi tuuri". Me muut olemme ponnistelleet ja ponnistelleet opiskelemaan ja valmistumaan haastavilta opintolinjoilta. Festareiden sijaan oltu kaikissa huonoimmissakin kesätöissä, vapaa-ajalla harrastettu järkeviä (CVeen sisältöä), anottu apurahoja vaihto-opiskeluun kielitaidon takaamiseksi, muutettu ympäri Suomea ensimmäisen työn perässä...
Kyllä, nyt on talo mieluiselta paikalta. Ponnistelu tosin ei ole ohi. On taattava jatkuva urakehitys, että on 50-vuotiaana tarpeeksi korvaamaton työelämässä. Tai jos ei ole, on sijoituksia. Lapsien eteen tehdään kaikki mahdollinen. Jälleen "tuurilla" nämäkin. Mutta hei, oli varmaan kiva valmistua liikunnan opeksi tehden päättötyön parin kanssa.
Empatiakykyä ja kykyä asettua muiden asemaan teille ei ainakaan ole vuosien saatossa kertynyt.
T. Työkyvyttömyyseläkeläinen, jonka lupaava urakehitys katkesi 32-vuotiaana vakavaan sairastumiseen
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ai että ottaa päähän: "muilla kävi vain parempi tuuri". Me muut olemme ponnistelleet ja ponnistelleet opiskelemaan ja valmistumaan haastavilta opintolinjoilta. Festareiden sijaan oltu kaikissa huonoimmissakin kesätöissä, vapaa-ajalla harrastettu järkeviä (CVeen sisältöä), anottu apurahoja vaihto-opiskeluun kielitaidon takaamiseksi, muutettu ympäri Suomea ensimmäisen työn perässä...
Kyllä, nyt on talo mieluiselta paikalta. Ponnistelu tosin ei ole ohi. On taattava jatkuva urakehitys, että on 50-vuotiaana tarpeeksi korvaamaton työelämässä. Tai jos ei ole, on sijoituksia. Lapsien eteen tehdään kaikki mahdollinen. Jälleen "tuurilla" nämäkin. Mutta hei, oli varmaan kiva valmistua liikunnan opeksi tehden päättötyön parin kanssa.
"On taattava urakehitys"? Ah salli mun NAURAA.
Mikään ei ole toki varmaa, mutta näen järkevänä jatkuvasti kurssittautua. Vaihtaa työnantajaa ja roolia tasaisin väliajoin. Opiskella lisää työn ohessa. Julkaista. Pyrkiä esimiestehtäviin. Kerätä suosittelijoita ja kontakteja. Voit tulla sitten tänne tilittämään, miten työkaveri sai jäädä ja sinä lähteä, vaikka teitte ihan samoja hommia.
Eipä tuollainen 24/7 esimiesten munan imeminen kuulosta oikein elämisen arvoiselta elämältä.
On varmaan kiva miettiä sitten kuolinvuoteella että teinpä ainakin töitä, paljon enemmän kuin kukaan muu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Omakotitaloa emme ole ikinä halunneet, mutta asuntoa katselimme aikamme, kunnes totesimme sen tulevan kalliimmaksi kuin vuokralla. Monessa asunnossa jo vastikkeet liikkuvat samoissa summissa kuin vuokramme ja sen päälle pitäisi maksaa vielä laina korkoineen. Ei, ei vain kannata.
Vierailija kirjoitti:
Mikä on pienet tulot? Aloitetaan siitä.
Miehellä brutto 2500 (käteen 1700) ja minulla brutto 1300 (käteen tonni)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vielä 3 vuotta sitten olin ihan varma, etten ikinä tulisi saamaan asuntolainaa ja omaa asuntoa, kun olin ollut vuosikausia työttömänä ja työkokemusta oli kertynyt 35 vuoden ikään mennessä hädin tuskin kolmea vuotta. Puolisollakin oli tuolloin opinnot kesken ja työpaikan saanti vaikutti hyvin epävarmalta (hänelläkin usean vuoden työttömyys takana). Nyt kuitenkin ollaan molemmat keskipalkkaisissa töissä ja vuosi sitten ostettiin omakotitalo 200 000 e lainan myötä. Kummasti motivoi työntekoonkin, kun rahat ei mene enää vuokranantajan taskuun ja vaikkei säästöön jäisikään mitään, niin varallisuus kasvaa koko ajan lainan lyhenemisen ansiosta.
No tämä antoi toivoa.
Muutama vuosi sitten se vielä tuntui kaukaiselle haaveelle, mutta tässä sitä nyt omassa talossa asutaan! Tuuria on käynyt työpaikkojen suhteen, ja toki on pitänyt tehdä uhrauksiakin (minun työpaikka on 80km päässä, ennen sitä keikkatöitä, matkatyötä ym). Että tsemppiä vaan ja avoimin mielin töitä etsimään, siitä se lähtee. Mekin ostettiin eka halpa rivari ja sitten oma talo, kun oli muutama vuosi kerrytelty säästöjä ja maksettu lainaa pois.
Vierailija kirjoitti:
Kiitos ap:lle ketjusta! Meillä on puolisoni kanssa täysin sama tilanne. Mukava seurata edes jonkinlaisen vertaistuen hengen ketjua.
Haluatko avata teidän tilannetta? Kiva kuulla (tai no ei tilanteenne ole myöskään kiva mutta you know..) että ketjusta saa vertaistukea. Kiva myös minustakin lukea ystävällisiä kommentteja, kun joitakin tosi inhottavia jo ketjuun tullut. Huono päivä ollut muutenkin ja tämäkin asia painaa niin pahalta ovat tuntuneet. Ap
Vierailija kirjoitti:
Ai että ottaa päähän: "muilla kävi vain parempi tuuri". Me muut olemme ponnistelleet ja ponnistelleet opiskelemaan ja valmistumaan haastavilta opintolinjoilta. Festareiden sijaan oltu kaikissa huonoimmissakin kesätöissä, vapaa-ajalla harrastettu järkeviä (CVeen sisältöä), anottu apurahoja vaihto-opiskeluun kielitaidon takaamiseksi, muutettu ympäri Suomea ensimmäisen työn perässä...
Kyllä, nyt on talo mieluiselta paikalta. Ponnistelu tosin ei ole ohi. On taattava jatkuva urakehitys, että on 50-vuotiaana tarpeeksi korvaamaton työelämässä. Tai jos ei ole, on sijoituksia. Lapsien eteen tehdään kaikki mahdollinen. Jälleen "tuurilla" nämäkin. Mutta hei, oli varmaan kiva valmistua liikunnan opeksi tehden päättötyön parin kanssa.
Niin, kyllä se vaan karu totuus on, että yleensä ne menestyneet on ihan tosissaan tehneet töitä sen menestyksen eteen. Se ei tietysti poissulje sitä, etteikö jollakin voisi käydä huono tuuri, vaikkapa juuri sairastuminen. Mutta jos tilastollisesti asiaa katsotaan niin kyllä, ahkeroimalla siihen menestykseen pääsee. Mitä nyt omia opiskelukavereita miettii niin kyllä ne menestyjät erotti jo silloin opiskeluaikaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mikä on pienet tulot? Aloitetaan siitä.
Miehellä brutto 2500 (käteen 1700) ja minulla brutto 1300 (käteen tonni)
Meillä aika sama ja ihan turha haaveilla talosta missään kunnon kaupungin liepeilläkään. Vuokralla asutaan.
Vierailija kirjoitti:
Kehä 3 sisäpuolelta halvin on nyt myynnissä olevista omakotitaloista tämä
https://asunnot.oikotie.fi/myytavat-asunnot/espoo/16384217
Tosin en ole varma, onko Bodom kehä 3 ulkopuolella sittenkin, mutta Espoota kuitenkin.
Alle 100 000 euroa pk-seudulta löytyy vain asumisoikeus-tyyppisiä omakotitaloja.
Kirkkonummen halvimmasta, joka on kehä 3 ulkopuolella Gesterbyssä pyydetään 160 000 euroa.
Nuuksiossa on myynnissä kolme, kahdesta pyydetään 475 000 euroa ja yhdestä 359 000 euroa, mutta se on ihan moottoritien vieressä, kävin katsomassa ulkoapäin.
No tämä on vielä parempi kuin se, mikä me ostettiin ekaksi taloksi. Tuossa vain pensseli käteen ja vähän valkoista lateksia, ja paneelit peittoon. Parin vuoden päästä, jos on rahaa, tapetoi itse jonkun huoneen uusiksi.
Työttömäksi ei sovi jäädä.
Vuokralla saa tuet