Miten kaikilla ylipainoisilla on nykyään kilpparin vajaatoiminta?

Minulla ei ole kilpparin vajaatoimintaa mutta käärmeen kylläkin. Hekoheko

[quote author="Vierailija" time="08.06.2015 klo 13:04"][quote author="Vierailija" time="08.06.2015 klo 12:44"]

[quote author="Vierailija" time="08.06.2015 klo 12:30"]On yleinen. Kuka kehtaa sanoa sitä kamalaksi? Pilleri kitusiin ja siinä se. Itse olin ennen sairautta 167 cm/60 kg, sitten selittämättä nousi paino 10 kg. Alkoi viimein laskea lääkityksen aloittamisen jälkeen, tosin nyt taas on painoa 67 kg, on vielä vauva(+herkku)kiloja pudotettavana. [/quote]Kyllä sitä varmaan kamalaksi voi sanoa, toisilla pahempi kuin toisilla. Mutta itkeminen päiväkausia ja sanominen kamalimmaksi sairaudeksi mitä voi olla on kyllä jo aivan uskomatonta soopaa. Tai jos on kulkenut laput silmillään koko elämänsä niin ehkä se maailma voi sitten romahtaa.

[/quote]

Entä jos romahtaakin? Entä jos ei ole kokenut samanlaisia tunteita ennen tai kohdannut vaikeaa asiaa samalla lailla? Tai on ollut pitkään oireita, joista on kuullut pelkästään syyttelyä luulotautiseksi ja muuta sontaa, jota tässäkin ketjussa on näkynyt jopa ihan "ammattilaisten" kirjoittamina.

Oikean diagnoosin saaminen on potilaan kannalta äärettömän tärkeää. Jotkut voivat reagoida siihen vaikka sitten itkulla. Mitä se on keneltäkään pois? Jotkut sisuuntuvat, jotkut vaikuttavat tilanteeseen nähden aika iloisilta. Toiset taas ottavat asiat tosi neutraalisti, vaikka olisi sitten syöpädiagnoosi. Toisen ihmisen kurjan kokemuksen vähätteleminen on edelleen säälittävää, oli ammattilainen tai ei.
[/quote]Saahan sitä romahtaa. Romahtaahan joku ihminen kaupassakin kun lempisuklaa on loppu. Toki saa ottaa ihan niin raskaasti kuin haluaa, voisi olla vaan ihmiselle itselleen helpompaa kun näkisi sairauden sellaisena kuin se on verrattuna moneen muuhun erittäin vakavaan sairauteen johon mitään lääkitystä ei edes ole. Tottakai oireet ovat ikäviä, mutta jotain realiteetteja peliin. Ei tämä kamalin mahdollinen sairaus sentään ole.

[quote author="Vierailija" time="08.06.2015 klo 14:10"]

[quote author="Vierailija" time="08.06.2015 klo 10:30"]

En tiedä miten yleistä on. Itselläni todettiin tämä verikokeen kautta n. vuosi sitten. Äidilläni, tädilläni ja mommillani oli sama vaiva eli sukurasite löytyy.

Itkin monta päivää kun sain tuon puhelinsoiton. Haluaisin olla terve. Nyt olen koko loppuikäni riippuvainen lääkityksestä. Mulla oireet olivat (ja ovat edelleen) kuiva iho, hiusten oheneminen, palelu, herkkä lihominen, heikot kynnet sekä vaikeammasta päästä alakuloisuus ja "masennus", väsymys ja ajatuksen hitaus.

Tämä on kamalin sairaus minkä tiedän enkä kenellekään toivo samaa.

[/quote]

Kamalin sairaus? Mites esim. aivokasvaimet yms. syövät? 

Enkä nyt vähättele, annan vaan eri näkökulman. Minulla itselläni on keliakia, miehelläni kilpparin vajaatoiminta. Minä olen lopun elämää riippuvainen oikeasta ruokavaliosta, mies lääkkeestä. Mutta hoitotasapainolla olemme terveitä ja toimintakykyisiä, eikä sairaudet rajoita meitä mitenkään. Meillä on onneksi vain nämä autoimmuunisairaudet, eikä esimerkiksi kuolemaan johtavaa syöpää, tai jotain merkittävästi elämää rajoittavaa.

[/quote]

Kylläpä suhtautumistani nyt arvostellaan ja haukutaan. Joo, ymmärrän senkin, että maailmassa on sotia ja nälkää näkeviä. Älkääpä te arvostelijat valittako sitten mistään kun aina maailmassa on joku jolla menee huonommin. 

Minulle tuo diagnoosi oli iso asia. Minulle. En halua verrata tilannettani aivosyöpään tai esim. MS-tautiin. Olen nuori (19) enkä haluaisi syödä lääkkeitä tai kärsiä tästä taudista. Sopeutuminen on vielä käynnissä. 

-2

[quote author="Vierailija" time="08.06.2015 klo 14:24"]

[quote author="Vierailija" time="08.06.2015 klo 10:39"]

Minulla on joku aika sitten todettu kilpirauhasen vajaatoiminta ja olen ihmetellyt netistä löytyviä keskusteluja siitä, kuinka kamala tauti tämän ilmeisesti pitäisi olla. En ole huomannut mitään näistä tyypillisistä psyykkisistä oireista, joista useimmat valittavat: saamattomuus, masennus, aivosumu, väsymys, alakuloisuus, hitaus jne. Olen hoikka ja kaikin puolin reipas ja hyväkuntoinen alta nelikymppinen nainen. Harrastan tehokasta liikunta 5-10 tuntia viikossa. Kilpirauhasarvoja alettiin selvitellä kuukautisten poisjäännin vuoksi. En sanoisi, että tämä on millään asteella "kamalin sairaus minkä tiedän". Kyllä minä tiedän aika paljon kamalampiakin sairauksia! En todellakaan tunnista itseäni nettipalstojen sairauskertomuksista...

[/quote]

Samaa mieltä lainaamani vastaajan kanssa. Mä olen syntynyt ilman kilpirauhasta vuonna 1981. Sairastan siis "kroonisesti" vajaatoimintaa, olen syönyt tyroksiinia koko ikäni. Lääkäreille kiitos, että huomasivat asian ollessani vastasyntynyt, muuten en olisi "kehittynyt" normaalisti.

 Arvot ovat koko ikäni heitelleet paljon, siis lääkityksen tarve usein noussut äkkiä (esim raskauden aikana) ja usein mulla diagnosoitu huomattava "vajaatoiminta", eli että arvot olleet reilusti alle. Jotain väsymystä ym aina ilmennyt näissä tilanteissa, mutta mitat olleet 17-vuotiaasta asti samat, eli 169cm ja 57kg. Syön terveellisesti, liikun paljon. Vajaatoiminnan huomaan itse sydämen sykkeen lievänä laskuna ja siinä että tarvitsen vähintään 10-12h unta vuorokaudessa, kun normaalisti riittää 7-8 h, ja myös aivotoiminta tavallaan hidastuu vajaatoiminnassa (työskentelen tutkijana), pitää ns tsempata enemmän. En silti ole koskaan käyttänyt tätä sairautta ns tekosyynä mihinkään. Läheiseni ovat sairastaneet mm. syöpää, endometrioosia, gastriittia. Mihinkään näihin verrattuna minun "sairauttani" ei voi edes sairaudeksi kutsua, niin vähän se on verraten elämääni haitannut.

En väitä että kaikki ylipainoiset näitä oireita liioittelisivat, mutta välillä ottaa aivoon, kun tuntuu että ihmiset perustelevat saamattomuuttaan tai huomattavaa ylipainoa tällä sairaudella, vaikka arvot olisivat huomattavasti paremmat kuin mulla. (Olen siis tavannut lukuisia vajaatoiminnasta kärsiviä, useimmat eivät minun sairaudestani edes tiedä, kun asiasta harvemmin puhun.) Toki geenitkin vaikuttaa asiaan, mutta kyllä väitän että terveellisesti syömällä ja päättäväisellä asenteella vajaatoimintainenkin pystyy pysymään normaalipainon rajoissa, pitää vain ehkä olla tarkempi kuin täysin terveen ihmisen.

[/quote]

Se on hirveän hyvä sanoa, kun se oma lääkitys on kunnossa. Tosin noin minäkin olisin ehkä kirjoittanut vielä vuosi sitten. Olen siis tuo ylempänä rytmihäiriöistä kirjoittanut. Mun sairaus todettiin aikaisessa vaiheessa, lääkitys saatiin helposti kohdilleen ja oireet pysyi vuosia kurissa. Kunnes viime syksynä iski rytmihäiriöt ja huomattiin että kilpirauhanen on vajaalla. Ikinä se ei ole mulla näin vajaalle mennyt. Muut oireet, väsymyksen ja saamattomuuden pistin pimeän piikkiin ja aika usein haukuin itseäni. Koin olevani laiska luuseri kun sain tehtyä vain pakolliset. Soimasin ja syyttelin itseäni ja lupasin tehdä parannuksen. Siihen parannukseen ei vaan voimat riittäneet, ehkä muutaman päivän sinnitteli, sitten oli myönnettävä että ei tästä mitään tule. Ei vaikka kuinka tsemppasi. Kuitenkin mä olen luonteeltani ihan valoisa ja positiivinen ihminen. Että ei se ihan asenteestakaan kiinni ole.

Olo on jo parantunut, rytmihäiriöitä on harvemmin ja nekin on yksittäisiä. Väsymyskin alkaa ehkä vähän hellittää, tosin aina välillä tulee päiviä jolloin voisin vaan nukkua. Mutta nekin on vähenemään päin. Onneksi.

Että joo, vuosi sitten minäkin olisin käskenyt muita ottamaan uuden asenteen ja tsemppaamaan, helppo sairaus tämä on ja sen kanssa pärjää kun ei jää surkuttelemaan. Tabua vaan naamariin ja ulos lenkille, sillä se hoituu. Niin, helppo sairaus se on jos lääkitys on kohdillaan. Jos ei ole niin ei se aina niin helppoa ole. Eikä se asennemuutoksella parane, ei se asenne sitä hormonia lisää elimistöön tuo. Eikä se poista sitä uupumusta tai rytmihäiriöitä. Ne on ihan fyysisiä oireita, ei niitä noin vaan sormia napsauttamalla tai tsemppaamalla poisteta. Ei se syöpäpotilaskaan sypäsoluja tsempillä poista. Kilpirauhaspotilaan sen sijaan pitäis kehittää hormonia noin vaan. Asenteella.

Älä arvostele muita vaan ole tyytyväinen ja toivo, että sairautesi pysyy noin hyvällä hoitotasolla. Voi se tuosta vielä huonommaksi mennä. Tosin sinähän hoitelet sen tosta vaan asennetta muuttamalla, eikös vaan.

Minulla todettiin vajaatoiminta 8-vuotiaana, todettiin kun kilpirauhanen oli suurentunut ja sitten alettiin tutkimaan. Jälkeenpäin äiti mietti että valitin kyllä usein kylmyyttä. Sain lääkityksen ja nyt olen 20 v. Syön varmaan loppuelämäni thyroxinia. Vajaatoiminta alkoi luultavasti autoimmuunitulehduksesta. En ole ollut ikinä elämässäni lihava. Tosin lääkityksestä huolimatta tuntuu että olen aina jäässä vaikka muilla on lämmin :)

[quote author="Vierailija" time="08.06.2015 klo 14:54"]

[quote author="Vierailija" time="08.06.2015 klo 14:10"]

[quote author="Vierailija" time="08.06.2015 klo 10:30"]

En tiedä miten yleistä on. Itselläni todettiin tämä verikokeen kautta n. vuosi sitten. Äidilläni, tädilläni ja mommillani oli sama vaiva eli sukurasite löytyy.

Itkin monta päivää kun sain tuon puhelinsoiton. Haluaisin olla terve. Nyt olen koko loppuikäni riippuvainen lääkityksestä. Mulla oireet olivat (ja ovat edelleen) kuiva iho, hiusten oheneminen, palelu, herkkä lihominen, heikot kynnet sekä vaikeammasta päästä alakuloisuus ja "masennus", väsymys ja ajatuksen hitaus.

Tämä on kamalin sairaus minkä tiedän enkä kenellekään toivo samaa.

[/quote]

Kamalin sairaus? Mites esim. aivokasvaimet yms. syövät? 

Enkä nyt vähättele, annan vaan eri näkökulman. Minulla itselläni on keliakia, miehelläni kilpparin vajaatoiminta. Minä olen lopun elämää riippuvainen oikeasta ruokavaliosta, mies lääkkeestä. Mutta hoitotasapainolla olemme terveitä ja toimintakykyisiä, eikä sairaudet rajoita meitä mitenkään. Meillä on onneksi vain nämä autoimmuunisairaudet, eikä esimerkiksi kuolemaan johtavaa syöpää, tai jotain merkittävästi elämää rajoittavaa.

[/quote]

Kylläpä suhtautumistani nyt arvostellaan ja haukutaan. Joo, ymmärrän senkin, että maailmassa on sotia ja nälkää näkeviä. Älkääpä te arvostelijat valittako sitten mistään kun aina maailmassa on joku jolla menee huonommin. 

Minulle tuo diagnoosi oli iso asia. Minulle. En halua verrata tilannettani aivosyöpään tai esim. MS-tautiin. Olen nuori (19) enkä haluaisi syödä lääkkeitä tai kärsiä tästä taudista. Sopeutuminen on vielä käynnissä. 

-2

[/quote]

Kyllä mä muistan, että olihan se melkoinen paukku reilu parikymppisenä tajuta, että sitä on lääkityksellä loppuelämänsä. Vaikka periaatteessa tiesi, että tämä sairaus on kohtuu helppo, mutta silti. Sitä on pitkäaikaissairas loppuelämänsä. Kyllä siinä tovi menee, että siihen sopeutuu. Siihen asti oli sairaudet hoidettu lääkekuurilla pois, nyt oli sitten sairaus jota hoidetaan aina ja ikuisesti. Aina pitää pitää huoli että on lääkettä, uusia reseptejä, käydä labrassa jne. Mutta siihenkin sopeutuu ja kohta sitä huomaa ettei asiaa enää edes ajattele, jos siis lääkitys on kohdillaan. Ei tunne olevansa sairas vaikka lääkettä ottaakin. 

Tsemppiä!

Ei mulla oo. Tykkään vaan pitsusta ja sillee

[quote author="Vierailija" time="08.06.2015 klo 14:11"]

[quote author="Vierailija" time="08.06.2015 klo 13:19"]

[quote author="Vierailija" time="08.06.2015 klo 13:04"]

[quote author="Vierailija" time="08.06.2015 klo 12:44"]

[quote author="Vierailija" time="08.06.2015 klo 12:30"]On yleinen. Kuka kehtaa sanoa sitä kamalaksi? Pilleri kitusiin ja siinä se. Itse olin ennen sairautta 167 cm/60 kg, sitten selittämättä nousi paino 10 kg. Alkoi viimein laskea lääkityksen aloittamisen jälkeen, tosin nyt taas on painoa 67 kg, on vielä vauva(+herkku)kiloja pudotettavana. [/quote]Kyllä sitä varmaan kamalaksi voi sanoa, toisilla pahempi kuin toisilla. Mutta itkeminen päiväkausia ja sanominen kamalimmaksi sairaudeksi mitä voi olla on kyllä jo aivan uskomatonta soopaa. Tai jos on kulkenut laput silmillään koko elämänsä niin ehkä se maailma voi sitten romahtaa.

[/quote]

Entä jos romahtaakin? Entä jos ei ole kokenut samanlaisia tunteita ennen tai kohdannut vaikeaa asiaa samalla lailla? Tai on ollut pitkään oireita, joista on kuullut pelkästään syyttelyä luulotautiseksi ja muuta sontaa, jota tässäkin ketjussa on näkynyt jopa ihan "ammattilaisten" kirjoittamina.

Oikean diagnoosin saaminen on potilaan kannalta äärettömän tärkeää. Jotkut voivat reagoida siihen vaikka sitten itkulla. Mitä se on keneltäkään pois? Jotkut sisuuntuvat, jotkut vaikuttavat tilanteeseen nähden aika iloisilta. Toiset taas ottavat asiat tosi neutraalisti, vaikka olisi sitten syöpädiagnoosi. Toisen ihmisen kurjan kokemuksen vähätteleminen on edelleen säälittävää, oli ammattilainen tai ei.

[/quote]

Kuten todettu, kilpirauhasen vajaatoiminta tuntuu olevan yleinen sairaus sellaisten ihmisten (naisten) keskuudessa, jotka ovat erityisen herkkiä tarkkailemaan tuntemuksiaan ja tulkitsemaan monen muun mielestä normaalit olotilanmuutokset patologisiksi. Esimerkiksi liikunnan jälkeinen lihaskipu on useimmalle liikunnalliselle ihmiselle positiivista kipua, joka viestittää, että treeni on mennyt perille. Kilpirauhasen vajatoimintaa epäilevälle se on merkki sairaudesta. Hiusten oheneminen on suurimmalle osalle ihan normaali - joskin toki epätoivottu - muutos kropassa. Kilpirauhasen vajaatoimintaa epäilevälle se on merkki sairaudesta. Väsymystä tuntee kaikki ja ihmisten keskittymiskyky on tutkitustikin huonontunut digitalisaation myötä. Kilpirauhasen vajaatoimintaa epäileville nämä ovat merkkejä sairaudesta. Kaikilla meillä paino tuppaa lisääntymään etenkin, kun ikää tulee lisää ja liikunta jää vähäiselle. Kilpirauhasen vajaatoimintaa epäilevälle sekin on merkki sairaudesta. Kukapa ei joskus olisi alakuloinen ja aloitekyvytön ja ketäpä ei sohva huutelisi pitkän työpäivän jälkeen? Kilpirauhasen vajaatoimintaa epäilevälle nämäkin mieliteot ovat merkki sairaudesta. Toiset siis toteavat, että tarttis varmaan tehdä jotain elämälleen ja ryhdistäytyä, toiset juoksevat labrakokeissa ja vaativat lääkäriltä kilpirauhasdiagnoosia.

[/quote]

Voin sanoa, että autoimmuunisairauksissa lihaskipu ei ole mitään "positiivista treeninjälkeistä kipua". Hyvin monet autoimmuunisairauksia sairastavat henkilöt ovat  olleet erittäin liikunnallisia koko elämänsä, ja tuntevat kyllä senkin "kivun". Sitten jossain vaiheessa iskee järkyttävä uupumus ja lihasheikkous treenin, tai vaikka ihan vain portaiden kiipeämisen, jälkeen. Tämä yleiskunnon romahdus saattaa tapahtua hyvinkin nopeasti, monissa autoimmuunisairauksissa oireita tulee aalloittain, ja ensimmäinen paha romahdus voi muistuttaa jopa MS-taudin pahenemisvaihetta.

Se, että oireista kärsivät jämähtävät kilpirauhasen vajaatoiminnan etsimiseen taas on enemmän sen syytä, että terveydenhoidossa työskentelee edelleenkin paljon ihmisiä, joilla on samanlaiset asenteet kuin sinulla.  Toivottavasti et siis itse ole terveydenhuollon ammattilainen. Varsinkin tietyn ikäiset, vaivoja valittavat naiset leimataan "hysteerisiksi akoiksi", joilla vain viiraa päässä. Ei edes haluta ajatella, että sille viiraamiselle löytyä joko hyvin selkeä, mahdollisesti helpostikin hoidettava fysiologinen syy. Kun potilas ei tunne tulevansa kuulluuksi, ensisimmäinen asia, minkä hän nykyään tekee, on ystävien kanssa jutteleminen ja mahdollisesti googlaaminen. Kilpirauhasen vajaatoiminnasta  mielestään kärsivä saa varmasti omalla diagnoosilleen kuitenkin helpoiten vahvistuksen lähipiiristä, koska ja/tai netistä, koska tämä on niin yleinen vaiva, josta on puhuttu paljon mediassakin. Villi veikkaukseni on, että seuraava etsittävä "trendisairaus" tulee olemaan borrelioosi/Lymen sairaus. Tämä tosin tultanee ottamaan vakavammin nyt syntyneen kohun jälkeen, koska borrelioosi iskee myös miehiin. Jostain syystä nimittäin nimenomaan sellaisiin sairauksiin, jotka iskevät lähinnä naisiin - ja autoimmuunisairauksissa sairastuvuus saattaa olla jopa kymmenkertaista naisilla verrattuna miehiin -, suhtaudutaan "akkojen luulosairautena".

- 113 -

[/quote]

Kirjoitit hauskasti "paha romahdus voi muistuttaa jopa MS-taudin pahenemisvaihetta". Sanon hauskasti, sillä myös MS-tautia sairastavat kohtaavat samoja ennakkoluuloja kuin kilpirauhaspotilaat. Heitäkin syytetään siitä että tarkkailevat liikaa tuntemuksiaan. Jopa pyörätuolia käyttäville saatetaan väittää ihan pokalla, että pystyisivät kävelemään jos vain haluaisivat eivätkä keskittyisi sairastamaan. 

Ehkä se vaan on niin, että on vaikea ymmärtää että jalkaan tai käteen sattuu vaikka siinä ei näyttäisi olevan mitään vikaa. Tai että heti aamusta, hyvin nukutun yön jälkeen väsyttää kuin ei olisi nukkunut viikkoon.

[quote author="Vierailija" time="08.06.2015 klo 14:59"]

[quote author="Vierailija" time="08.06.2015 klo 14:24"]

[quote author="Vierailija" time="08.06.2015 klo 10:39"]

Minulla on joku aika sitten todettu kilpirauhasen vajaatoiminta ja olen ihmetellyt netistä löytyviä keskusteluja siitä, kuinka kamala tauti tämän ilmeisesti pitäisi olla. En ole huomannut mitään näistä tyypillisistä psyykkisistä oireista, joista useimmat valittavat: saamattomuus, masennus, aivosumu, väsymys, alakuloisuus, hitaus jne. Olen hoikka ja kaikin puolin reipas ja hyväkuntoinen alta nelikymppinen nainen. Harrastan tehokasta liikunta 5-10 tuntia viikossa. Kilpirauhasarvoja alettiin selvitellä kuukautisten poisjäännin vuoksi. En sanoisi, että tämä on millään asteella "kamalin sairaus minkä tiedän". Kyllä minä tiedän aika paljon kamalampiakin sairauksia! En todellakaan tunnista itseäni nettipalstojen sairauskertomuksista...

[/quote]

Samaa mieltä lainaamani vastaajan kanssa. Mä olen syntynyt ilman kilpirauhasta vuonna 1981. Sairastan siis "kroonisesti" vajaatoimintaa, olen syönyt tyroksiinia koko ikäni. Lääkäreille kiitos, että huomasivat asian ollessani vastasyntynyt, muuten en olisi "kehittynyt" normaalisti.

 Arvot ovat koko ikäni heitelleet paljon, siis lääkityksen tarve usein noussut äkkiä (esim raskauden aikana) ja usein mulla diagnosoitu huomattava "vajaatoiminta", eli että arvot olleet reilusti alle. Jotain väsymystä ym aina ilmennyt näissä tilanteissa, mutta mitat olleet 17-vuotiaasta asti samat, eli 169cm ja 57kg. Syön terveellisesti, liikun paljon. Vajaatoiminnan huomaan itse sydämen sykkeen lievänä laskuna ja siinä että tarvitsen vähintään 10-12h unta vuorokaudessa, kun normaalisti riittää 7-8 h, ja myös aivotoiminta tavallaan hidastuu vajaatoiminnassa (työskentelen tutkijana), pitää ns tsempata enemmän. En silti ole koskaan käyttänyt tätä sairautta ns tekosyynä mihinkään. Läheiseni ovat sairastaneet mm. syöpää, endometrioosia, gastriittia. Mihinkään näihin verrattuna minun "sairauttani" ei voi edes sairaudeksi kutsua, niin vähän se on verraten elämääni haitannut.

En väitä että kaikki ylipainoiset näitä oireita liioittelisivat, mutta välillä ottaa aivoon, kun tuntuu että ihmiset perustelevat saamattomuuttaan tai huomattavaa ylipainoa tällä sairaudella, vaikka arvot olisivat huomattavasti paremmat kuin mulla. (Olen siis tavannut lukuisia vajaatoiminnasta kärsiviä, useimmat eivät minun sairaudestani edes tiedä, kun asiasta harvemmin puhun.) Toki geenitkin vaikuttaa asiaan, mutta kyllä väitän että terveellisesti syömällä ja päättäväisellä asenteella vajaatoimintainenkin pystyy pysymään normaalipainon rajoissa, pitää vain ehkä olla tarkempi kuin täysin terveen ihmisen.

[/quote]

Se on hirveän hyvä sanoa, kun se oma lääkitys on kunnossa. Tosin noin minäkin olisin ehkä kirjoittanut vielä vuosi sitten. Olen siis tuo ylempänä rytmihäiriöistä kirjoittanut. Mun sairaus todettiin aikaisessa vaiheessa, lääkitys saatiin helposti kohdilleen ja oireet pysyi vuosia kurissa. Kunnes viime syksynä iski rytmihäiriöt ja huomattiin että kilpirauhanen on vajaalla. Ikinä se ei ole mulla näin vajaalle mennyt. Muut oireet, väsymyksen ja saamattomuuden pistin pimeän piikkiin ja aika usein haukuin itseäni. Koin olevani laiska luuseri kun sain tehtyä vain pakolliset. Soimasin ja syyttelin itseäni ja lupasin tehdä parannuksen. Siihen parannukseen ei vaan voimat riittäneet, ehkä muutaman päivän sinnitteli, sitten oli myönnettävä että ei tästä mitään tule. Ei vaikka kuinka tsemppasi. Kuitenkin mä olen luonteeltani ihan valoisa ja positiivinen ihminen. Että ei se ihan asenteestakaan kiinni ole.

Olo on jo parantunut, rytmihäiriöitä on harvemmin ja nekin on yksittäisiä. Väsymyskin alkaa ehkä vähän hellittää, tosin aina välillä tulee päiviä jolloin voisin vaan nukkua. Mutta nekin on vähenemään päin. Onneksi.

Että joo, vuosi sitten minäkin olisin käskenyt muita ottamaan uuden asenteen ja tsemppaamaan, helppo sairaus tämä on ja sen kanssa pärjää kun ei jää surkuttelemaan. Tabua vaan naamariin ja ulos lenkille, sillä se hoituu. Niin, helppo sairaus se on jos lääkitys on kohdillaan. Jos ei ole niin ei se aina niin helppoa ole. Eikä se asennemuutoksella parane, ei se asenne sitä hormonia lisää elimistöön tuo. Eikä se poista sitä uupumusta tai rytmihäiriöitä. Ne on ihan fyysisiä oireita, ei niitä noin vaan sormia napsauttamalla tai tsemppaamalla poisteta. Ei se syöpäpotilaskaan sypäsoluja tsempillä poista. Kilpirauhaspotilaan sen sijaan pitäis kehittää hormonia noin vaan. Asenteella.

Älä arvostele muita vaan ole tyytyväinen ja toivo, että sairautesi pysyy noin hyvällä hoitotasolla. Voi se tuosta vielä huonommaksi mennä. Tosin sinähän hoitelet sen tosta vaan asennetta muuttamalla, eikös vaan.

[/quote]

 Luitkohan mun tekstiä edes läpi. Kirjoitin hyvin selkeästi että mulla ON TODELLAKIN ollut MONTA KERTAA LÄÄKITYS PIELESSÄ. Pahasti vajaatoiminnan puolella. Eli olen kyllä tämän kokenut. Olen siis elänyt ilman kilpirauhasta 33 vuotta. Aikas monta arvojen heittoa mahtuu tähän!!!

Enkä kyllä ikimaailmassa tätä tautia silti syöpään lähtisi vertaamaan.

terv. tuon lainaamasi kohdan kirjoittaja

[quote author="Vierailija" time="08.06.2015 klo 14:54"]

[quote author="Vierailija" time="08.06.2015 klo 14:10"]

[quote author="Vierailija" time="08.06.2015 klo 10:30"]

En tiedä miten yleistä on. Itselläni todettiin tämä verikokeen kautta n. vuosi sitten. Äidilläni, tädilläni ja mommillani oli sama vaiva eli sukurasite löytyy.

Itkin monta päivää kun sain tuon puhelinsoiton. Haluaisin olla terve. Nyt olen koko loppuikäni riippuvainen lääkityksestä. Mulla oireet olivat (ja ovat edelleen) kuiva iho, hiusten oheneminen, palelu, herkkä lihominen, heikot kynnet sekä vaikeammasta päästä alakuloisuus ja "masennus", väsymys ja ajatuksen hitaus.

Tämä on kamalin sairaus minkä tiedän enkä kenellekään toivo samaa.

[/quote]

Kamalin sairaus? Mites esim. aivokasvaimet yms. syövät? 

Enkä nyt vähättele, annan vaan eri näkökulman. Minulla itselläni on keliakia, miehelläni kilpparin vajaatoiminta. Minä olen lopun elämää riippuvainen oikeasta ruokavaliosta, mies lääkkeestä. Mutta hoitotasapainolla olemme terveitä ja toimintakykyisiä, eikä sairaudet rajoita meitä mitenkään. Meillä on onneksi vain nämä autoimmuunisairaudet, eikä esimerkiksi kuolemaan johtavaa syöpää, tai jotain merkittävästi elämää rajoittavaa.

[/quote]

Kylläpä suhtautumistani nyt arvostellaan ja haukutaan. Joo, ymmärrän senkin, että maailmassa on sotia ja nälkää näkeviä. Älkääpä te arvostelijat valittako sitten mistään kun aina maailmassa on joku jolla menee huonommin. 

Minulle tuo diagnoosi oli iso asia. Minulle. En halua verrata tilannettani aivosyöpään tai esim. MS-tautiin. Olen nuori (19) enkä haluaisi syödä lääkkeitä tai kärsiä tästä taudista. Sopeutuminen on vielä käynnissä. 

-2

[/quote]

Otatpa näköjään muutkin asiat todella henkilökohtaisesti. Kuten sanoin, annan vain toisen näkökulman. Sinusta kilpparin vajaatoiminta on maailman kamalin tauti, mutta varmaan asennetta muuttaisi kun kävisit lukemassa esim. syöpäpotilaiden vertaitukifoorumia. Antaa ihan uutta perspektiiviä.

[quote author="Vierailija" time="08.06.2015 klo 10:47"]

[quote author="Vierailija" time="08.06.2015 klo 10:30"]En tiedä miten yleistä on. Itselläni todettiin tämä verikokeen kautta n. vuosi sitten. Äidilläni, tädilläni ja mommillani oli sama vaiva eli sukurasite löytyy. Itkin monta päivää kun sain tuon puhelinsoiton. Haluaisin olla terve. Nyt olen koko loppuikäni riippuvainen lääkityksestä. Mulla oireet olivat (ja ovat edelleen) kuiva iho, hiusten oheneminen, palelu, herkkä lihominen, heikot kynnet sekä vaikeammasta päästä alakuloisuus ja "masennus", väsymys ja ajatuksen hitaus. Tämä on kamalin sairaus minkä tiedän enkä kenellekään toivo samaa. [/quote] Ei ole käväissyt mielessä että jos oireet jatkuvat edelleen, ei annostus todellakaan ole kohdillaan? Vai onko mukavampaa ruikuttaa asiasta mm. av:lla kuin hoitaa se kuntoon?

[/quote]

:D Niin, ajatella että joillain ei annostusta saada moneen vuoteen kohdalleen ja jos saadaan niin se voi olla hetkellistä kunnes taas labraan ja annostuksen nosto ja taas odotellaan... Niin, se ei ole niin helppoa saada niitä arvoja kohdalleen ja hoitaa sairautta kuntoon kuten sinä kuvittelet.

Ensin elimistön toiminta pilataan paskalla ravinnolla ja sitten itketään kun keho reagoi. Suurimmalla osalla itse aiheutettu sairaus. Ja sitten hoidetaan taas seurauksia lääkkeitä vetämällä.

Kuinka moni on syönyt lisäainesontaa koko ikänsä? Irtokarkkeja, limsaa, sipsejä, einesruokaa jne...

Mulla diagnosoitiin 27-vuotiaana, olen aina ollut hoikka. Syynä kilpirauhasen autoimmuuni tulehdus.

[quote author="Vierailija" time="08.06.2015 klo 10:38"]KIlpirauhasen vajaatoiminta (ja kilpirauhassyöpä) ovat lisääntyneet huomattavasti Tshernobylin ydinvoimalaonnettomuuden jälkeen. Säteily ei ole vaarallista, eihän?
[/quote]
Ja olisko sattumaa että etelä-pohjanmaalla (mihin tuo laskeuma tuli pahiten) on eniten synnynnäistä kilpirauhasen vajaatoimintaa. Myös minun lapsella.

[quote author="Vierailija" time="08.06.2015 klo 14:59"]

[quote author="Vierailija" time="08.06.2015 klo 14:24"]

[quote author="Vierailija" time="08.06.2015 klo 10:39"]

Minulla on joku aika sitten todettu kilpirauhasen vajaatoiminta ja olen ihmetellyt netistä löytyviä keskusteluja siitä, kuinka kamala tauti tämän ilmeisesti pitäisi olla. En ole huomannut mitään näistä tyypillisistä psyykkisistä oireista, joista useimmat valittavat: saamattomuus, masennus, aivosumu, väsymys, alakuloisuus, hitaus jne. Olen hoikka ja kaikin puolin reipas ja hyväkuntoinen alta nelikymppinen nainen. Harrastan tehokasta liikunta 5-10 tuntia viikossa. Kilpirauhasarvoja alettiin selvitellä kuukautisten poisjäännin vuoksi. En sanoisi, että tämä on millään asteella "kamalin sairaus minkä tiedän". Kyllä minä tiedän aika paljon kamalampiakin sairauksia! En todellakaan tunnista itseäni nettipalstojen sairauskertomuksista...

[/quote]

Samaa mieltä lainaamani vastaajan kanssa. Mä olen syntynyt ilman kilpirauhasta vuonna 1981. Sairastan siis "kroonisesti" vajaatoimintaa, olen syönyt tyroksiinia koko ikäni. Lääkäreille kiitos, että huomasivat asian ollessani vastasyntynyt, muuten en olisi "kehittynyt" normaalisti.

 Arvot ovat koko ikäni heitelleet paljon, siis lääkityksen tarve usein noussut äkkiä (esim raskauden aikana) ja usein mulla diagnosoitu huomattava "vajaatoiminta", eli että arvot olleet reilusti alle. Jotain väsymystä ym aina ilmennyt näissä tilanteissa, mutta mitat olleet 17-vuotiaasta asti samat, eli 169cm ja 57kg. Syön terveellisesti, liikun paljon. Vajaatoiminnan huomaan itse sydämen sykkeen lievänä laskuna ja siinä että tarvitsen vähintään 10-12h unta vuorokaudessa, kun normaalisti riittää 7-8 h, ja myös aivotoiminta tavallaan hidastuu vajaatoiminnassa (työskentelen tutkijana), pitää ns tsempata enemmän. En silti ole koskaan käyttänyt tätä sairautta ns tekosyynä mihinkään. Läheiseni ovat sairastaneet mm. syöpää, endometrioosia, gastriittia. Mihinkään näihin verrattuna minun "sairauttani" ei voi edes sairaudeksi kutsua, niin vähän se on verraten elämääni haitannut.

En väitä että kaikki ylipainoiset näitä oireita liioittelisivat, mutta välillä ottaa aivoon, kun tuntuu että ihmiset perustelevat saamattomuuttaan tai huomattavaa ylipainoa tällä sairaudella, vaikka arvot olisivat huomattavasti paremmat kuin mulla. (Olen siis tavannut lukuisia vajaatoiminnasta kärsiviä, useimmat eivät minun sairaudestani edes tiedä, kun asiasta harvemmin puhun.) Toki geenitkin vaikuttaa asiaan, mutta kyllä väitän että terveellisesti syömällä ja päättäväisellä asenteella vajaatoimintainenkin pystyy pysymään normaalipainon rajoissa, pitää vain ehkä olla tarkempi kuin täysin terveen ihmisen.

[/quote]

Se on hirveän hyvä sanoa, kun se oma lääkitys on kunnossa. Tosin noin minäkin olisin ehkä kirjoittanut vielä vuosi sitten. Olen siis tuo ylempänä rytmihäiriöistä kirjoittanut. Mun sairaus todettiin aikaisessa vaiheessa, lääkitys saatiin helposti kohdilleen ja oireet pysyi vuosia kurissa. Kunnes viime syksynä iski rytmihäiriöt ja huomattiin että kilpirauhanen on vajaalla. Ikinä se ei ole mulla näin vajaalle mennyt. Muut oireet, väsymyksen ja saamattomuuden pistin pimeän piikkiin ja aika usein haukuin itseäni. Koin olevani laiska luuseri kun sain tehtyä vain pakolliset. Soimasin ja syyttelin itseäni ja lupasin tehdä parannuksen. Siihen parannukseen ei vaan voimat riittäneet, ehkä muutaman päivän sinnitteli, sitten oli myönnettävä että ei tästä mitään tule. Ei vaikka kuinka tsemppasi. Kuitenkin mä olen luonteeltani ihan valoisa ja positiivinen ihminen. Että ei se ihan asenteestakaan kiinni ole.

Olo on jo parantunut, rytmihäiriöitä on harvemmin ja nekin on yksittäisiä. Väsymyskin alkaa ehkä vähän hellittää, tosin aina välillä tulee päiviä jolloin voisin vaan nukkua. Mutta nekin on vähenemään päin. Onneksi.

Että joo, vuosi sitten minäkin olisin käskenyt muita ottamaan uuden asenteen ja tsemppaamaan, helppo sairaus tämä on ja sen kanssa pärjää kun ei jää surkuttelemaan. Tabua vaan naamariin ja ulos lenkille, sillä se hoituu. Niin, helppo sairaus se on jos lääkitys on kohdillaan. Jos ei ole niin ei se aina niin helppoa ole. Eikä se asennemuutoksella parane, ei se asenne sitä hormonia lisää elimistöön tuo. Eikä se poista sitä uupumusta tai rytmihäiriöitä. Ne on ihan fyysisiä oireita, ei niitä noin vaan sormia napsauttamalla tai tsemppaamalla poisteta. Ei se syöpäpotilaskaan sypäsoluja tsempillä poista. Kilpirauhaspotilaan sen sijaan pitäis kehittää hormonia noin vaan. Asenteella.

Älä arvostele muita vaan ole tyytyväinen ja toivo, että sairautesi pysyy noin hyvällä hoitotasolla. Voi se tuosta vielä huonommaksi mennä. Tosin sinähän hoitelet sen tosta vaan asennetta muuttamalla, eikös vaan.

[/quote]

Kyllä minullakin on ollut rytmihäiriötaipumus koko aikuiselämäni eli kauan ennen tätä kilpirauhasen vajaatoimintadiagnoosia. Hyvänlaatuiset lisälyönnit ja tiheälyöntisyyskohtaukset menevät nopeasti ohi, eikä niistä tarvitse olla huolissaan. En ole koskaan kokenut rytmihäiriöitä mitenkään hirmuisen vaikeana ongelmana saati lähtenyt asiaa selvittämään lääkärissä. Ne laukeavat itsestään alle minuutissa eivätkä vaikuta elämänlaatuun millään tavalla. Tutkimusten mukaan lisälyöntejä esiintyy jopa puolella terveistä ihmisistä. t. tuo, jolla todettiin hiljattain kilpirauhasen vajaatoiminta, mutta joka ei pidä tautia mitenkään pahana

[quote author="Vierailija" time="08.06.2015 klo 15:30"]

[quote author="Vierailija" time="08.06.2015 klo 14:54"]

[quote author="Vierailija" time="08.06.2015 klo 14:10"]

[quote author="Vierailija" time="08.06.2015 klo 10:30"]

En tiedä miten yleistä on. Itselläni todettiin tämä verikokeen kautta n. vuosi sitten. Äidilläni, tädilläni ja mommillani oli sama vaiva eli sukurasite löytyy.

Itkin monta päivää kun sain tuon puhelinsoiton. Haluaisin olla terve. Nyt olen koko loppuikäni riippuvainen lääkityksestä. Mulla oireet olivat (ja ovat edelleen) kuiva iho, hiusten oheneminen, palelu, herkkä lihominen, heikot kynnet sekä vaikeammasta päästä alakuloisuus ja "masennus", väsymys ja ajatuksen hitaus.

Tämä on kamalin sairaus minkä tiedän enkä kenellekään toivo samaa.

[/quote]

Kamalin sairaus? Mites esim. aivokasvaimet yms. syövät? 

Enkä nyt vähättele, annan vaan eri näkökulman. Minulla itselläni on keliakia, miehelläni kilpparin vajaatoiminta. Minä olen lopun elämää riippuvainen oikeasta ruokavaliosta, mies lääkkeestä. Mutta hoitotasapainolla olemme terveitä ja toimintakykyisiä, eikä sairaudet rajoita meitä mitenkään. Meillä on onneksi vain nämä autoimmuunisairaudet, eikä esimerkiksi kuolemaan johtavaa syöpää, tai jotain merkittävästi elämää rajoittavaa.

[/quote]

Kylläpä suhtautumistani nyt arvostellaan ja haukutaan. Joo, ymmärrän senkin, että maailmassa on sotia ja nälkää näkeviä. Älkääpä te arvostelijat valittako sitten mistään kun aina maailmassa on joku jolla menee huonommin. 

Minulle tuo diagnoosi oli iso asia. Minulle. En halua verrata tilannettani aivosyöpään tai esim. MS-tautiin. Olen nuori (19) enkä haluaisi syödä lääkkeitä tai kärsiä tästä taudista. Sopeutuminen on vielä käynnissä. 

-2

[/quote]

Otatpa näköjään muutkin asiat todella henkilökohtaisesti. Kuten sanoin, annan vain toisen näkökulman. Sinusta kilpparin vajaatoiminta on maailman kamalin tauti, mutta varmaan asennetta muuttaisi kun kävisit lukemassa esim. syöpäpotilaiden vertaitukifoorumia. Antaa ihan uutta perspektiiviä.

[/quote]

Jaa-a. Olen jo monta kertaa kirjoittanut tähän aloitukseen ja tuntuu, että on ilmaa vaan kaikki kommenttini, joten en jaksa tätä viestiä enempää vängätä täällä. Ihmeen lyhytnäköistä ja toisia aliarvioivaa ajattelua ihmisillä. Miksi kyseinen ihminen ei ottaisi asioita henkilökohtaisesti? On vielä nuori, melko tuore potilas ja saa niskaansa käsittämätöntä ymmärtämättömyyttä.

Minulle on tullut omaa perspektiiviä syövän mukana, menetetty on sekä kohtu että munasarjat ja sen myötä tullut pysyvä lapsettomuus. Kaikkien kipujen ja tuskien jälkeen voin edelleen todeta, että kilpirauhasen vajaatoiminta ei todellakaan ole ollut helpoin kokemus. Se on pitkällinen ja monitahoinen sairaus, joka voi näyttäytyä eri ihmisillä niin eri tavoin. Jos tästä keskustelusta on jotain hyötyä ollut, niin se, että huomaa kuinka paljon onkaan vielä kilpirauhasasioissa parannettavaa: tarvitaan lisää oikeaa tietoa, hyvää hoitoa ja vertaistukea sekä empatiaa.

Mulla löydettiin vajis, kun sain aivan kauheat sydämen tykytykset. Se oli aivan kamalaa, tuntui että sydän hyppää rinnasta pihalle. No lääkitys auttaa siihen, mutta aina välillä tykytys alkaa taas ja lääkitystä joudutaan säätelemään.

Kyllä multa tämä vei jaksamisen elämästä. Töistä kun kotiutuu, niin päiväunet vaan on mielessä. Ei jaksa mitään. Oikeesti vituttaa! Mullakin on tossa kerättynä kaikkea kivaa askartelu kamaa, mutta ei jaksa

Minullakin diagnosoitiin kolme vuotta sitten vajaatoiminta ja melko sattumalta. Lääkäri epäili b-vitamiinin puutosta ja otatti kaikki vitamiini-, hivenaine- ja myös kilppariarvot. Sieltä sitten löytyikin yli neljässäkympissä huitova TSH ja selitys moniin pielessä oleviin kehoni toimintoihin. Ja normaalipainoinen olen ollut koko ikäni, 170cm/55-58kg huitteilla teini-ikäisestä saakka.

Alidiagnosoitu sairaus suomessa. Harva lääkäri tajuaa tutkia jos ihmisellä on väsymystä ja on jatkuvassa tulehduskierteessä että onko se vajaatoiminta. Kilpirauhassairaudet periytyy siinä missä muutkin sairaudet. Minun mummollani oli todella paha vajaatoiminta joka todettiin vasta kun mummo oli kuihtunut kasaan. Minulla vajaatoiminta ilmeni mm. kauheana väsymyksenä ja vuosien sairasteluna. Olin sairastanut luultavasti jo 5v ennen kuin 19-vuotiaana sairaus todettiin. Syön enemmän Thyroxinia kuin vanhat mummot, veriarvot ok mutta oireita on edelleen. Saan pian yhdistelmälääkityksen minkä pitäisi hävittää myös oireet.