Miten kaikilla ylipainoisilla on nykyään kilpparin vajaatoiminta?

Kaksi prosenttia naisista sairastaa vajaatoimintaa, minä myös. Eniten ahdist ennen hoitoa se aivosumu, jälkeenpäin ihmettelen, kuinka selvisin vaativassa työssäni. Tuli jenkkakahvatkin lihomisen myötä. Niin, menetin yhden rakkaan ystäväni, kun en jaksanut pitää yhteyttä.

Elämä on taas ihanaa, kiitos ja ylistys thyroksiinille!

[quote author="Vierailija" time="08.06.2015 klo 11:58"]

Minulla todettiin ihan muissa yhteyksissä muutoksia verikokeissa -> sain tyroksiinilääkityksen. Monet vaivat, jotka olin aikaisemmin laittanut laiskuuden, ruokavalion ja itsekurin puutteen piikkiin, katosivat. Jännä juttu. Enkä ehtinyt olla luulosairas välissä.

[/quote] Sama mulla, hypotyreoosi puhkes mitä ilmeisemmin raskausvaiheessa, kaikki meni sen ja imetyksen piikkiin ja diagnosoitiin lopulta vahingossa. Nyt kun asiaa ajattelen niin vajis on ollut varmaan jo teinistä, koska olen aina järkyttävästi palellut ja ollut väsynyt. Elänyt koko elämäni väsymyshuuruissa. Ja ihmetellyt aina, miksi olen tälläinen ja eikö ihmisiä väsytä.

Nukun edelleen todella huonosti eikä paino laske, mutta kun lääkitys aloitettiin niin ihmettelin lääkärillekin, että en edes tajunnut olleeni "masentunut" ennenkuin lääkitys alkoikin nostaa mielialaa. Vielä annostus on hakusessa, mutta eiköhän se tästä. Mutta onneksi en ainakaan ollut luulosairas.

[quote author="Vierailija" time="08.06.2015 klo 12:44"]

[quote author="Vierailija" time="08.06.2015 klo 12:30"]On yleinen. Kuka kehtaa sanoa sitä kamalaksi? Pilleri kitusiin ja siinä se. Itse olin ennen sairautta 167 cm/60 kg, sitten selittämättä nousi paino 10 kg. Alkoi viimein laskea lääkityksen aloittamisen jälkeen, tosin nyt taas on painoa 67 kg, on vielä vauva(+herkku)kiloja pudotettavana. [/quote]Kyllä sitä varmaan kamalaksi voi sanoa, toisilla pahempi kuin toisilla. Mutta itkeminen päiväkausia ja sanominen kamalimmaksi sairaudeksi mitä voi olla on kyllä jo aivan uskomatonta soopaa. Tai jos on kulkenut laput silmillään koko elämänsä niin ehkä se maailma voi sitten romahtaa.

[/quote]

Entä jos romahtaakin? Entä jos ei ole kokenut samanlaisia tunteita ennen tai kohdannut vaikeaa asiaa samalla lailla? Tai on ollut pitkään oireita, joista on kuullut pelkästään syyttelyä luulotautiseksi ja muuta sontaa, jota tässäkin ketjussa on näkynyt jopa ihan "ammattilaisten" kirjoittamina.

Oikean diagnoosin saaminen on potilaan kannalta äärettömän tärkeää. Jotkut voivat reagoida siihen vaikka sitten itkulla. Mitä se on keneltäkään pois? Jotkut sisuuntuvat, jotkut vaikuttavat tilanteeseen nähden aika iloisilta. Toiset taas ottavat asiat tosi neutraalisti, vaikka olisi sitten syöpädiagnoosi. Toisen ihmisen kurjan kokemuksen vähätteleminen on edelleen säälittävää, oli ammattilainen tai ei.

[quote author="Vierailija" time="08.06.2015 klo 12:26"]

Kyllä minunkin täytyy käydä ottamassa kilpirauhastaudinkuva läkäriltä, minä näen painajaisia aina silloin tällöin, huimaa, pieruttaa ja joskus yskittää.

[/quote] Uskomatonta, miten ilkeitä ihmiset ovat toisten sairaudelle.

Mä en tiedä pitäskö mennä verikokeisiin, kun mulla lähtee ihan hirveesti nykyän hiuksia. Se testatattiin joskus 4 vuotta sitten, mutta silloin ei ollutkaan. Voikohan se olla nyt?
T: teini

Toiset ihmiset ovat herkempiä kuin toiset. Kilpirauhasen vajaatoiminta on erittäin houkutteleva diagnoosi ihmisille, jotka kokevat muutenkin normaaliin elämään kuuluvat vastoinkäymiset keskimääräistä voimakkaammin. Heidän on helpompi lukea netistä kohtalotovereiden kertomuksia ja uskotella itselleen, että kyseessä on fyysinen sairaus, ei luonteenpiirre. Sitten kun lääkäri ei verikokeiden perusteella annakaan toivottua diagnoosia, pettymys on valtava ja purkautuu netin kilpirauhaskeskustelupalstoille epämääräisinä oireluetteloina ja lääkärien sättimisenä. Kierre on valmis.

[quote author="Vierailija" time="08.06.2015 klo 10:30"]En tiedä miten yleistä on. Itselläni todettiin tämä verikokeen kautta n. vuosi sitten. Äidilläni, tädilläni ja mommillani oli sama vaiva eli sukurasite löytyy.

Itkin monta päivää kun sain tuon puhelinsoiton. Haluaisin olla terve. Nyt olen koko loppuikäni riippuvainen lääkityksestä. Mulla oireet olivat (ja ovat edelleen) kuiva iho, hiusten oheneminen, palelu, herkkä lihominen, heikot kynnet sekä vaikeammasta päästä alakuloisuus ja "masennus", väsymys ja ajatuksen hitaus.

Tämä on kamalin sairaus minkä tiedän enkä kenellekään toivo samaa.
[/quote]
Minulla on MS. Vaihtaisin sen milloin tahansa kilpparin vajaatoimintaan. Vaan eipä näitä kukaan pääse valitsemaan :(

[quote author="Vierailija" time="08.06.2015 klo 13:07"]Mä en tiedä pitäskö mennä verikokeisiin, kun mulla lähtee ihan hirveesti nykyän hiuksia. Se testatattiin joskus 4 vuotta sitten, mutta silloin ei ollutkaan. Voikohan se olla nyt?
T: teini
[/quote]

Kannattaa mennä testaamaan arvot. Nykyään tuo sairaus on niin yleinen, että en ihmettelisi vaikka sulla olis nyt puhjennut se.

///

Plus kaikille teille tämän sairauden vähättelijöille... Ei kannata tulla tänne pätemään, kun ette ole selvästikään kokeneet tällaisia oireita. Joten älkää sanoko, että tiedätte että tämä on helppo tauti. Ei se väsymys ole vaan sellaista "voi kun oli nyt rankka päivä ja nukuttaa, olen niin väsynyt" -väsymystä, vaan se on sellaista ääretöntä väsymystä, jonka seurauksena ei jaksa tehdä yhtään MITÄÄN. Jaksamattomuus ei ole psyykkistä, se on fyysistä. Siinä istuminenkin on niin rankkaa, että helposti purskahtaa itkuun kun ei vaan pysty. Tietenkään kaikilla ei oireita ole ja oireet vaihtelevat muutenkin, koska jokainen ihminen on erilainen.

[quote author="Vierailija" time="08.06.2015 klo 13:04"]

[quote author="Vierailija" time="08.06.2015 klo 12:44"]

[quote author="Vierailija" time="08.06.2015 klo 12:30"]On yleinen. Kuka kehtaa sanoa sitä kamalaksi? Pilleri kitusiin ja siinä se. Itse olin ennen sairautta 167 cm/60 kg, sitten selittämättä nousi paino 10 kg. Alkoi viimein laskea lääkityksen aloittamisen jälkeen, tosin nyt taas on painoa 67 kg, on vielä vauva(+herkku)kiloja pudotettavana. [/quote]Kyllä sitä varmaan kamalaksi voi sanoa, toisilla pahempi kuin toisilla. Mutta itkeminen päiväkausia ja sanominen kamalimmaksi sairaudeksi mitä voi olla on kyllä jo aivan uskomatonta soopaa. Tai jos on kulkenut laput silmillään koko elämänsä niin ehkä se maailma voi sitten romahtaa.

[/quote]

Entä jos romahtaakin? Entä jos ei ole kokenut samanlaisia tunteita ennen tai kohdannut vaikeaa asiaa samalla lailla? Tai on ollut pitkään oireita, joista on kuullut pelkästään syyttelyä luulotautiseksi ja muuta sontaa, jota tässäkin ketjussa on näkynyt jopa ihan "ammattilaisten" kirjoittamina.

Oikean diagnoosin saaminen on potilaan kannalta äärettömän tärkeää. Jotkut voivat reagoida siihen vaikka sitten itkulla. Mitä se on keneltäkään pois? Jotkut sisuuntuvat, jotkut vaikuttavat tilanteeseen nähden aika iloisilta. Toiset taas ottavat asiat tosi neutraalisti, vaikka olisi sitten syöpädiagnoosi. Toisen ihmisen kurjan kokemuksen vähätteleminen on edelleen säälittävää, oli ammattilainen tai ei.

[/quote]

Kuten todettu, kilpirauhasen vajaatoiminta tuntuu olevan yleinen sairaus sellaisten ihmisten (naisten) keskuudessa, jotka ovat erityisen herkkiä tarkkailemaan tuntemuksiaan ja tulkitsemaan monen muun mielestä normaalit olotilanmuutokset patologisiksi. Esimerkiksi liikunnan jälkeinen lihaskipu on useimmalle liikunnalliselle ihmiselle positiivista kipua, joka viestittää, että treeni on mennyt perille. Kilpirauhasen vajatoimintaa epäilevälle se on merkki sairaudesta. Hiusten oheneminen on suurimmalle osalle ihan normaali - joskin toki epätoivottu - muutos kropassa. Kilpirauhasen vajaatoimintaa epäilevälle se on merkki sairaudesta. Väsymystä tuntee kaikki ja ihmisten keskittymiskyky on tutkitustikin huonontunut digitalisaation myötä. Kilpirauhasen vajaatoimintaa epäileville nämä ovat merkkejä sairaudesta. Kaikilla meillä paino tuppaa lisääntymään etenkin, kun ikää tulee lisää ja liikunta jää vähäiselle. Kilpirauhasen vajaatoimintaa epäilevälle sekin on merkki sairaudesta. Kukapa ei joskus olisi alakuloinen ja aloitekyvytön ja ketäpä ei sohva huutelisi pitkän työpäivän jälkeen? Kilpirauhasen vajaatoimintaa epäilevälle nämäkin mieliteot ovat merkki sairaudesta. Toiset siis toteavat, että tarttis varmaan tehdä jotain elämälleen ja ryhdistäytyä, toiset juoksevat labrakokeissa ja vaativat lääkäriltä kilpirauhasdiagnoosia.

Ei kaikilla ylipainoisilla ole kilpirauhasen vajaatoimintaa. Minä olen ylipainoinen ja minä olen täysin terve. Lääkäritarkastuksessa käyn kerran vuodessa eikä lääkärin mukaan mistään ole mitään huomautettavaa.

Että siivotkaa suunne.

[quote author="Vierailija" time="08.06.2015 klo 12:47"]

98: vaadi lääkitystä, lapsilla ikävä kyllä odottavat välillä liiankin kauan lääkityksen aloitusta vaikka oireet ja veriarvotkin osoittaisivat vajaatoiminnan. Etsi kunnon lääkäri (esim. kilpirauhasinfosta). Nimittäin tulee vaikuttamaan koulumenestykseen jos vajis ei ole hoidossa. 

[/quote]

Kiitos vinkistä, täytyy alkaa paneutua asiaan. Tyttö on todellakin ihan puolikuollut ja silti vain seuraillaan tilannetta. - 98

Täällä on ollut useita viestejä, joissa kirjoittaja kärsii kilpirauhasen vajaatoimintaa muistuttavista oireista, mutta arvoissa ei ole ongelmia, tai jos on, lääkitys ei auta. Muistuttaisin, että monessa autoimmuunisairaudessa on hyvin paljon kilpirauhasvaivoja muistuttavia oireita, ja kilpirauhasen vajaatoiminta ilmenee usein yhdessä niiden kanssa. Siksi kannattaa pyytää testit myös autoimmuunisairausten varalta.  Esim. Sjögrenin oireyhtymä tietyillä mittareilla mitattuna yhtä yleinen (2-4 prosenttia naisista kärsii tästä) ja vielä alidiagnosoidumpi kuin kilpirauhasen vajaatoiminta, ja oireet voivat olla täysin yks yhteen kilpirauhasen vajaatoiminnan oireiden kanssa.

Terveisin toista autoimmuunisairautta sairastava, jolta katsottiin oireiden perusteella ihan ensimmäisenä nimenomaan B12-arvot ja kilppariarvot, mutta kun ne oli olivat ok, etsittiin ja löydettiin vika muualta.

[quote author="Vierailija" time="08.06.2015 klo 12:16"]

Sydämentykytykset, painajaiset, paniikkikohtaukset jne. Voi ihmisparkaa, ne ovat psyykkisiä oireita, ei kilpirauhasen aiheuttamia.

Kuulunet siihen ihmisryhmään joka ei hyväksy oikeaa disgnoosia, luultavasti sinutkin on määritelty henkilöksi joka kärsii josnkinlaisesta psyykkisestä oireesta ja sitä sinä et kykene hyväksymään.

[/quote]

Kilpirauhanen todellakin aiheuttaa sydämen rytmihäiriöitä, sekä vajaatoiminta että liikatoiminta. Se ei ole mitään kuvittelua eikä psyykestä johtuvaa. Huonosti hodettuna/hoitamattomana vajaatoiminta aiheuttaa jopa sydämen vajaatoimintaa. Tiedän koska itselläni on ollut kohta vuoden rytmihäiriöitä. Myös lääkityksen nosto aiheuttaa mulle rytmihäiriöitä. Sen takia tän vajaatoiminnan lääkityksen kohdilleen saanti on hidasta, annosta kun nostetaan hyvin vähän kerrallaan.

Mulla vajaatoiminnan hoito oli vuosia kuin unelma. Lääkitys tehosi ja vointi oli hyvä. Viime syksynä sitten alkoi noi rytmihäiriöt ja verikokeet paljasti, että kilppari oli pahasti vajaalla. Vielä keväällä arvot oli ok. Väsymyksen ja saamattomuuden pistin pimeän piikkiin. Vasta verikokeiden tulokset nähdessäni tajusin, että siihen väsymykseen oli ihan muu syy kuin pimeä. Mulla noi rytmihäiriöt on vähitellen helpottaneet lääkityksen noston myötä. Psyykkisiksi en niitä sanosii, ei mulla ollut niiden alkaessa mitään stressiä tms. Enkä edes ajatellut niiden voivan johtua kilpirauhasesta, sehän oli hoidossa. Keväällä otettu labratkin, jotka oli kunnossa.

Mutta kiva kun sä tiedät noin hyvin, ettei meitä mikään oikeasti vaivaa. Kaikki on vaan psyyken vaivaa. Luojan kiitos mun lääkäri ottaa nää oireet vakavasti. Ja ihan selvin sanoin mullekin sanoi, että vajaatoiminta voi aiheuttaa sydämen rytmihäiriöitä. Se on fakta.

On se jännä, miten juuri tämä sairaus kuohuttaa tunteita.

[quote author="Vierailija" time="08.06.2015 klo 10:30"]

En tiedä miten yleistä on. Itselläni todettiin tämä verikokeen kautta n. vuosi sitten. Äidilläni, tädilläni ja mommillani oli sama vaiva eli sukurasite löytyy.

Itkin monta päivää kun sain tuon puhelinsoiton. Haluaisin olla terve. Nyt olen koko loppuikäni riippuvainen lääkityksestä. Mulla oireet olivat (ja ovat edelleen) kuiva iho, hiusten oheneminen, palelu, herkkä lihominen, heikot kynnet sekä vaikeammasta päästä alakuloisuus ja "masennus", väsymys ja ajatuksen hitaus.

Tämä on kamalin sairaus minkä tiedän enkä kenellekään toivo samaa.

[/quote]

Kamalin sairaus? Mites esim. aivokasvaimet yms. syövät? 

Enkä nyt vähättele, annan vaan eri näkökulman. Minulla itselläni on keliakia, miehelläni kilpparin vajaatoiminta. Minä olen lopun elämää riippuvainen oikeasta ruokavaliosta, mies lääkkeestä. Mutta hoitotasapainolla olemme terveitä ja toimintakykyisiä, eikä sairaudet rajoita meitä mitenkään. Meillä on onneksi vain nämä autoimmuunisairaudet, eikä esimerkiksi kuolemaan johtavaa syöpää, tai jotain merkittävästi elämää rajoittavaa.

[quote author="Vierailija" time="08.06.2015 klo 13:19"]

[quote author="Vierailija" time="08.06.2015 klo 13:04"]

[quote author="Vierailija" time="08.06.2015 klo 12:44"]

[quote author="Vierailija" time="08.06.2015 klo 12:30"]On yleinen. Kuka kehtaa sanoa sitä kamalaksi? Pilleri kitusiin ja siinä se. Itse olin ennen sairautta 167 cm/60 kg, sitten selittämättä nousi paino 10 kg. Alkoi viimein laskea lääkityksen aloittamisen jälkeen, tosin nyt taas on painoa 67 kg, on vielä vauva(+herkku)kiloja pudotettavana. [/quote]Kyllä sitä varmaan kamalaksi voi sanoa, toisilla pahempi kuin toisilla. Mutta itkeminen päiväkausia ja sanominen kamalimmaksi sairaudeksi mitä voi olla on kyllä jo aivan uskomatonta soopaa. Tai jos on kulkenut laput silmillään koko elämänsä niin ehkä se maailma voi sitten romahtaa.

[/quote]

Entä jos romahtaakin? Entä jos ei ole kokenut samanlaisia tunteita ennen tai kohdannut vaikeaa asiaa samalla lailla? Tai on ollut pitkään oireita, joista on kuullut pelkästään syyttelyä luulotautiseksi ja muuta sontaa, jota tässäkin ketjussa on näkynyt jopa ihan "ammattilaisten" kirjoittamina.

Oikean diagnoosin saaminen on potilaan kannalta äärettömän tärkeää. Jotkut voivat reagoida siihen vaikka sitten itkulla. Mitä se on keneltäkään pois? Jotkut sisuuntuvat, jotkut vaikuttavat tilanteeseen nähden aika iloisilta. Toiset taas ottavat asiat tosi neutraalisti, vaikka olisi sitten syöpädiagnoosi. Toisen ihmisen kurjan kokemuksen vähätteleminen on edelleen säälittävää, oli ammattilainen tai ei.

[/quote]

Kuten todettu, kilpirauhasen vajaatoiminta tuntuu olevan yleinen sairaus sellaisten ihmisten (naisten) keskuudessa, jotka ovat erityisen herkkiä tarkkailemaan tuntemuksiaan ja tulkitsemaan monen muun mielestä normaalit olotilanmuutokset patologisiksi. Esimerkiksi liikunnan jälkeinen lihaskipu on useimmalle liikunnalliselle ihmiselle positiivista kipua, joka viestittää, että treeni on mennyt perille. Kilpirauhasen vajatoimintaa epäilevälle se on merkki sairaudesta. Hiusten oheneminen on suurimmalle osalle ihan normaali - joskin toki epätoivottu - muutos kropassa. Kilpirauhasen vajaatoimintaa epäilevälle se on merkki sairaudesta. Väsymystä tuntee kaikki ja ihmisten keskittymiskyky on tutkitustikin huonontunut digitalisaation myötä. Kilpirauhasen vajaatoimintaa epäileville nämä ovat merkkejä sairaudesta. Kaikilla meillä paino tuppaa lisääntymään etenkin, kun ikää tulee lisää ja liikunta jää vähäiselle. Kilpirauhasen vajaatoimintaa epäilevälle sekin on merkki sairaudesta. Kukapa ei joskus olisi alakuloinen ja aloitekyvytön ja ketäpä ei sohva huutelisi pitkän työpäivän jälkeen? Kilpirauhasen vajaatoimintaa epäilevälle nämäkin mieliteot ovat merkki sairaudesta. Toiset siis toteavat, että tarttis varmaan tehdä jotain elämälleen ja ryhdistäytyä, toiset juoksevat labrakokeissa ja vaativat lääkäriltä kilpirauhasdiagnoosia.

[/quote]

Voin sanoa, että autoimmuunisairauksissa lihaskipu ei ole mitään "positiivista treeninjälkeistä kipua". Hyvin monet autoimmuunisairauksia sairastavat henkilöt ovat  olleet erittäin liikunnallisia koko elämänsä, ja tuntevat kyllä senkin "kivun". Sitten jossain vaiheessa iskee järkyttävä uupumus ja lihasheikkous treenin, tai vaikka ihan vain portaiden kiipeämisen, jälkeen. Tämä yleiskunnon romahdus saattaa tapahtua hyvinkin nopeasti, monissa autoimmuunisairauksissa oireita tulee aalloittain, ja ensimmäinen paha romahdus voi muistuttaa jopa MS-taudin pahenemisvaihetta.

Se, että oireista kärsivät jämähtävät kilpirauhasen vajaatoiminnan etsimiseen taas on enemmän sen syytä, että terveydenhoidossa työskentelee edelleenkin paljon ihmisiä, joilla on samanlaiset asenteet kuin sinulla.  Toivottavasti et siis itse ole terveydenhuollon ammattilainen. Varsinkin tietyn ikäiset, vaivoja valittavat naiset leimataan "hysteerisiksi akoiksi", joilla vain viiraa päässä. Ei edes haluta ajatella, että sille viiraamiselle löytyä joko hyvin selkeä, mahdollisesti helpostikin hoidettava fysiologinen syy. Kun potilas ei tunne tulevansa kuulluuksi, ensisimmäinen asia, minkä hän nykyään tekee, on ystävien kanssa jutteleminen ja mahdollisesti googlaaminen. Kilpirauhasen vajaatoiminnasta  mielestään kärsivä saa varmasti omalla diagnoosilleen kuitenkin helpoiten vahvistuksen lähipiiristä, koska ja/tai netistä, koska tämä on niin yleinen vaiva, josta on puhuttu paljon mediassakin. Villi veikkaukseni on, että seuraava etsittävä "trendisairaus" tulee olemaan borrelioosi/Lymen sairaus. Tämä tosin tultanee ottamaan vakavammin nyt syntyneen kohun jälkeen, koska borrelioosi iskee myös miehiin. Jostain syystä nimittäin nimenomaan sellaisiin sairauksiin, jotka iskevät lähinnä naisiin - ja autoimmuunisairauksissa sairastuvuus saattaa olla jopa kymmenkertaista naisilla verrattuna miehiin -, suhtaudutaan "akkojen luulosairautena".

- 113 -

[quote author="Vierailija" time="08.06.2015 klo 10:39"]

Minulla on joku aika sitten todettu kilpirauhasen vajaatoiminta ja olen ihmetellyt netistä löytyviä keskusteluja siitä, kuinka kamala tauti tämän ilmeisesti pitäisi olla. En ole huomannut mitään näistä tyypillisistä psyykkisistä oireista, joista useimmat valittavat: saamattomuus, masennus, aivosumu, väsymys, alakuloisuus, hitaus jne. Olen hoikka ja kaikin puolin reipas ja hyväkuntoinen alta nelikymppinen nainen. Harrastan tehokasta liikunta 5-10 tuntia viikossa. Kilpirauhasarvoja alettiin selvitellä kuukautisten poisjäännin vuoksi. En sanoisi, että tämä on millään asteella "kamalin sairaus minkä tiedän". Kyllä minä tiedän aika paljon kamalampiakin sairauksia! En todellakaan tunnista itseäni nettipalstojen sairauskertomuksista...

[/quote]

Samaa mieltä lainaamani vastaajan kanssa. Mä olen syntynyt ilman kilpirauhasta vuonna 1981. Sairastan siis "kroonisesti" vajaatoimintaa, olen syönyt tyroksiinia koko ikäni. Lääkäreille kiitos, että huomasivat asian ollessani vastasyntynyt, muuten en olisi "kehittynyt" normaalisti.

 Arvot ovat koko ikäni heitelleet paljon, siis lääkityksen tarve usein noussut äkkiä (esim raskauden aikana) ja usein mulla diagnosoitu huomattava "vajaatoiminta", eli että arvot olleet reilusti alle. Jotain väsymystä ym aina ilmennyt näissä tilanteissa, mutta mitat olleet 17-vuotiaasta asti samat, eli 169cm ja 57kg. Syön terveellisesti, liikun paljon. Vajaatoiminnan huomaan itse sydämen sykkeen lievänä laskuna ja siinä että tarvitsen vähintään 10-12h unta vuorokaudessa, kun normaalisti riittää 7-8 h, ja myös aivotoiminta tavallaan hidastuu vajaatoiminnassa (työskentelen tutkijana), pitää ns tsempata enemmän. En silti ole koskaan käyttänyt tätä sairautta ns tekosyynä mihinkään. Läheiseni ovat sairastaneet mm. syöpää, endometrioosia, gastriittia. Mihinkään näihin verrattuna minun "sairauttani" ei voi edes sairaudeksi kutsua, niin vähän se on verraten elämääni haitannut.

En väitä että kaikki ylipainoiset näitä oireita liioittelisivat, mutta välillä ottaa aivoon, kun tuntuu että ihmiset perustelevat saamattomuuttaan tai huomattavaa ylipainoa tällä sairaudella, vaikka arvot olisivat huomattavasti paremmat kuin mulla. (Olen siis tavannut lukuisia vajaatoiminnasta kärsiviä, useimmat eivät minun sairaudestani edes tiedä, kun asiasta harvemmin puhun.) Toki geenitkin vaikuttaa asiaan, mutta kyllä väitän että terveellisesti syömällä ja päättäväisellä asenteella vajaatoimintainenkin pystyy pysymään normaalipainon rajoissa, pitää vain ehkä olla tarkempi kuin täysin terveen ihmisen.

kilpirauhasen vajaatoimintaa sairastaa vasta kun lääkäri on sen todennut. oma diagnoosi ei siihen riitä. ärsyttää kun täällä mollataan sairastavia ihan kuin he olisivat sen keksineet itse

Minulla ollut 10v ja painoni on normaali. Ekan kerran elämässäni otettiin kilpparin vasta-aineetkin juuri. ne olivat hurjasti koholla eli yli 500. Onko teillä muilla näin? Siis vajaatoimintaa sairastavilla? Voiko lääkitä jotenkin muuten kuin thyroxinilla? Olen kyllä kohta menossa endolle.

[quote author="Vierailija" time="08.06.2015 klo 10:26"]Palstaillessa tuntuu, että vaiva on todella yleinen. Tarkoitukseni ei ole härkkiä vaan ihmettelen, onko tämä hyvin yleinen vaiva Suomessa ja kuinka siihen sairastutaan? Miten huomasit vajaatoiminnan itselläsi?
Tähän keskusteluun ei "läskivihaa". Tarkoitus on keskustella aiheesta miten se tuntuu olevan niin yleistä ja diagnisoidaanko tämä vaiva hieman liian helposti?
T. Utelias Ap :)
[/quote]

Käsittääkseni se on aika yleinen, olikohan ainakin 200 000 sairastaa sitä Suomessa. Useat lääkärit eivät tunnista/osaa tunnistaa sitä ja sopivan hoitomuodon löytäminen voi olla vaikeaa.