Lue keskustelun säännöt.
En ole rakastunut miesystävääni
01.02.2022 |
Seurustelua takana reilu puoli vuotta ja alusta asti on tuntunut siltä että hän täydentää minua ja voisin elää hänen kanssaan loppuelämäni. Haaveissani hän on tuleva aviopuolisoni ja tulevien lasteni isä. Hän on hyvä miesystävä ja koen että meillä on hyvä suhde. Emme virallisesti asu yhdessä mutta meistä toisen etätöiden ansiosta olemme nukkuneet arviolta 80 % öistä samassa paikassa tänä seurusteluaikana. Olemme noin kolmekymppisiä. Molemmilla takana pitkiä parisuhteita mutta ei avioliittoa tai lapsia.
Ajauduin eräänä päivänä mietiskelemään yleisesti prisuhteen etenemistä ja aloin kokea että itseltäni puuttuu/on vajavaisina tunteet. Nautin yhteisestä ajasta ja voisin kuvailla häntä monilla positiivisilla adjektiiveilla, mutta en voisi kuvitellakaan puhuvani rakkaudesta, ihastuksesta tai edes välittämisestä.
Miltä kuulostaa mammoille? Samaistuuko joku vai olenko minä nyt se kamala ämmä joka roikottaa miestä? Haluaisin kuitenkin kokea että välitän hänestä.
Kommentit (41)
Eihän tuo ole vielä kovin pitkä aika yhdessä
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No, mun korviini kuulostaa aika erikoiselta parisuhde, jossa toisesta ei edes välitä, saati rakasta häntä.
Ehkä sulla vaan kestää aikansa, että tunteet syttyy ja kasvaa. Mun mielestä kuullostaa, että sulla on erinomainen pohja, mistä alkaa kasvattaa suhdetta. Äkkirakastumisen huuma voi loppua yhtä hitaasti, mutta hitaasti syttyvä rakkaus voi olla kestävämpää.
Mä aloin aikoinani seurustelemaan mieheni kanssa, koska mun oli helppo olla hänen kanssaan ja hän kohteli mua hyvin. Kesti useamman vuoden, että todellinen rakkaus ja syvä luottaminen syttyi, mutta nyt ollaan oltu yhdessä 15 vuotta ja saatu kaksi ihanaa lasta. Aikasemmin olin ollut paljon huonoissa suhteissa, joissa olin kyllä mielettömän rakastunut, mutta vastapuoli kohteli mua huonosti. Päätin muuttaa sen suunnan ja pidän sitä yhtenä elämäni parhaista päätöksistä.
Ystävyys on erinomainen pohja elämän mittaiselle parisuhteelle.
Äkkirakastumiset ja pikaromanssit sammuvat usein yhtä nopeasti kuin syttyivät.
Paneeko mies kuitenkin peppureikääsi?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kuulostaa pahalta. Jos edes alussa ei ole suurempia tunteita, niin miten sitten kun alkaa tulemaan riitoja? kasvatte pikavauhtia erillenne.
Entä sitten kun kohtaat miehen, johon oikeasti ihastut?
On erikoista, jos tuossa vaiheessa ei tunne toista kohtaan mitään. Mistä yleensä tulee halu viettää toisen kanssa aikaa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mites teillä läheisyys? Oletko siinä kuitenkin täysillä mukana? Oletko aloitteellinen koskettelemaan, pussailemaan, seksiin? Minusta tuntuu että olen samanlaisessa suhteessa mutta meillä toisinpäin...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ystävyys on erinomainen pohja elämän mittaiselle parisuhteelle.
Äkkirakastumiset ja pikaromanssit sammuvat usein yhtä nopeasti kuin syttyivät.
Ei se kyllä mitään ystävyyttä ole, jos ei edes välitä.
Seksielämän kannalta myös edes vähäinen ihastuminen olisi toivottavaa.
Vierailija kirjoitti:
No, mun korviini kuulostaa aika erikoiselta parisuhde, jossa toisesta ei edes välitä, saati rakasta häntä.
Minun korviini kuullostaa erikoiselta suhde jossa puhutaan rakkaudesta jo puolen vuoden jälkeen!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mietin voiko elämässä rakastaa vain yhtä koko elämän. En myöskään tunne minkäänlaista "rakkautta" minun ihailijoihiin, päinvastoin. Mukavia ihmisiä mutta ei vedätä ei millään. Ottajia olisi, mietin mikä minussa on vikana.
Sukulaismies sanoi että ei hän ole koskaan ollut rakastunut. Hän oli silloin 50 , nyt vähän päälle.
Kaksi lasta on pitkästä suhteesta.Rakastan häntä että uskaltaa sanoa noin.
Suljin fb n että ei tarvi olla syynättävänä koko ajan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No, mun korviini kuulostaa aika erikoiselta parisuhde, jossa toisesta ei edes välitä, saati rakasta häntä.
Minun korviini kuullostaa erikoiselta suhde jossa puhutaan rakkaudesta jo puolen vuoden jälkeen!
Ei se kyllä ole erikoista, päinvastoin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kerropa tuo miehelle ja annan hänen päättää puolestaan.
Vierailija kirjoitti:
Mietin voiko elämässä rakastaa vain yhtä koko elämän. En myöskään tunne minkäänlaista "rakkautta" minun ihailijoihiin, päinvastoin. Mukavia ihmisiä mutta ei vedätä ei millään. Ottajia olisi, mietin mikä minussa on vikana.
Sukulaismies sanoi että ei hän ole koskaan ollut rakastunut. Hän oli silloin 50 , nyt vähän päälle.
Kaksi lasta on pitkästä suhteesta.Rakastan häntä että uskaltaa sanoa noin.
Suljin fb n että ei tarvi olla syynättävänä koko ajan.
Ihan mahdollista. Itsellä meni oikeaan rakastumiseen yli 50-vuotta. Parisuhteita ja naisia toki on ollut, nuorena liikaakin. Nuo eivät ole omia valintoja. Luonnolleen tai kohtalolleen ei aina voi mitään.
On ok, jos et ole vielä täysin rakastunut, mutta jos et edes välitä hänestä, niinse kuulostaa jo pahalta. Päästä mies vapaille markkinoille ja jatka etsintöjä. Toisaalta, oletko miettinyt, että sinussa voisi olla esim. psykopaatin piirteitä? He kun eivät usein pysty välittämään kenestäkään kunnolla.
Minusta on outoa, että mies joka omien sanojesi mukaan täydentää sinua ja jonka kanssa voisit viettää loppuelämäsi, on sinulle kuitenkin niin merkityksetön, ettet koe edes välittäväsi hänestä. Mitä se toisen täydentämisen sinusta sitten tarkoittaa, jollei syvää tunnetta toista kohtaan, välittämistä, kiintymystä jopa rakkautta?
Vierailija kirjoitti:
Ystävyys on erinomainen pohja elämän mittaiselle parisuhteelle.
Äkkirakastumiset ja pikaromanssit sammuvat usein yhtä nopeasti kuin syttyivät.
Mutta ystävyyskin perustuu välittämiseen. Ei se kuulosta edes ystävyydeltä, jos ei välitä toisesta.
Olet jo kyllästynyt. Itsellä 5v seurustelua takana, nyt olen kai kyllästynyt kun en enää rakasta ja harkitsen eroa.
Nyt kun kirjoitin tämän auki, aloin myös pohtia noita sanoja ”ihastuminen” ja ”välittäminen”. Ehkä ne merkitsevät minulle enemmän kuin jollekin muulle? Olisiko tämä ”ongelma” ehkä vain semanttinen…
-ap-