Miehen käytös lasten kanssa, aarrhhg!

Menee hermot ton miehen tyyliin! 

Mulla iltaisin tän kolmannen lapsen tissittelyä ja hyssyttelyä ja sovittu luonnollisesti, että mies hoitaa 3v ja 6v:n iltakuviot. Mutta jessus sitä touhua (ja ei ole mikään upouusi tilanne miehelle, alusta löhtien molemmat hoidettu lapsia, mitta kehen tyyli ollut aina löperö..). kummiskin, se kysyy joka asian lapsilta: haluutteko leipää? Minkälaista? Paahtoleipää, okei.. Laitetaanko päälle juustoa? Ok, laitetaan.. Entä laitetaank kurkkua? Ai ei, no ei sit.. arvatenkin lapset valitsevat aina vaaleinta leipää ilman kasviksia!

Sitten kolmevee alkaa riekkumaan ja pelleilemään, hyppii hetkessä pois pöydästä ja mies omia rahkojaan keittiössä sekoitellen sanoo "syöhän nyt" mikä ei tehoa kolmeveehen missään määrin. Saattaa alkaa härnäämään isompaakin vielä ja isompi hermostuu ja alkaa kiljua, lopulta mies sanoo että ja sitten hampaitten pesulle ku ei näköjään ruokailu kiinnosta! Ja monta muuta säätöä siinä ennen kuin ne hampaat pesty.. Kolmevee sänkyyn viedessä valittelee että on nälkä. Mutta mies ei missään vaiheessa vaadi että ruokahetki rauhoitetaan ja rauhoitutaan, lapsi voi vaikka alkaa askarrella pöydän ääressä samalla ja syöminen unohtuu. Kun sanon asiasta miehelle, tokaisee vaan että jos ei ole nälkä ni ei syö sitten. Ja siitä kun ei ole kyse, vaan maltista ja keskittymisestä. Jota mies ei todellakaan opeta :( ja tuo, että joka asian kysyy lapsilta... Jo se takaa levottomuuden. Aaarrgggh.